Pulinaketju
- Ketjun aloittaja Yölento
- Aloituspäivämäärä
Lapsettomuusklinikalle vaan, heillä on vahvin asiantuntemus. Minä suosittelisin Ovumia-Fertinovaa, mutta Dextrastakin olen paljon hyvää kuullut.
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Ai onko se tyypillistä tuossa iässä? Meidän kuopus, joka täyttää huhtikuussa 9 on nyt juuri tuollainen, että kyseenalaistaa olemistaan ja osaamistaaan kovasti, vaikka aikaisemmin on ollut itsevarma.
Me saatiin aamulla sylittelyn päätteeksi riita aikaiseksi juurikin aikaisemmin keskustellusta miehen menemisistä. Hän itse kysyi, miten mä haluaisin, että hän menemisensä kertoisi ja ennakointi (itse haluaisi siis mahdollisimman spontaania koska tahansa mahdollisuutta) ja kun kerroin, niin hermostui sitten täysin. Mitäs kysyy, jos ei kuitenkaan halua niin toimia. Mä vaan rehellisesti kerroin, mikä mulle olisi ideaali, en vaatinut häntä niin tekemään. Jotenkin hassua, että tämä on niin iso issue, kun mikään muu meidän suhteessa ei ole. Mutta ollaankin muuten aika samanlaisia luonteeltamme, paitsi tämän suhteen. Mulle rajat ja raamit tuo turvallisuutta ja ennakoitavuutta, miehelle ahdistusta. Huomaan, että meidän lapsista esikoinen on kuin minä ja keskinäinen kuin mies.
Alcyone
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Käytiin Dextrassa jälkitarkastuksessa kkm:n jälkeen. Kokemus oli positiivinen, mutta jotenkin jäi olo että suoraan hoitoihin vaan. Mä haluaisin ensin kokeilla esim. Teroluteja, jos lääkärikin pitää sitä järkevänä. Mulla on nyt tosiaan ollut lyhyet luteaalit ja pitkät, runsaat vuodot menkkojen aikana. Kesällä keskenmenneen alkuraskaudessa mulla oli vähän väliä pientä tiputtelua, mistä gyne sanoi että keltarauhanen vuotaa. Eli ei siis toiminut kunnolla, mutta en silti saanut siihen mitään tukea, enkä silloin edes tiennyt että olisi voinut yrittää hormonaalista tukea. Tää on edelleen mulle tosi vaikea asia, koen että gyne oli jollain tapaa hieman epärehellinen tuossa tilanteessa (tämä siis ei ollut Dextran lääkäri, mutta kokenut synnytyslääkäri kuitenkin), mikä sitten johti pienen menehtymiseen. Varmaan mulla olisi myös tarve puhua tuosta asiasta jonkun luotettavan ja osaavan gynen kanssa. Ymmärrän että jos keltarauhanen ei toimi, niin suuria edellytyksiä raskauden jatkumiselle ei ole, mutta eikö olisi voinut edes yrittää?
Mä olen saanut dextrasta hyvää tukea myös hoitojen väliin. Mulle tehtiin siellä kaksi tuloksetonta ivf-yritystä (en vaan enää muni vaikka hormoneja miten boostaisi) ja niiden välissä on suunniteltu miten voi parhaiten tukea myös luomukiertoja. Tässä luomuraskaudessa rv 8 tiputtelun vuoksi pyysin ja sain lugesteronit varmuuden vuoksi rv 12? (en enää muista tarkkaan) asti. Edellinen kkm oli nimenomaan oireillut tiputteluna, ja halusin tukea keltsiä.
Kannattaa kertoa toiveistaan avoimesti ja pyytää lisätietoa, hyvä lääkäri joko tukee niitä tai osaa pyydettäessä selkeästi perustella miksi ei suosittele jotain tiettyä.
Minulle on Ovumia-Fertinovalla aina ollut tunne, että minua kuunnellaan. Sen olen oppinut, että kaikki mieltä askarruttava kannattaa laittaa paperille, että sen muistaa kysyä. Ja kannattaa kysyä ihan kaikki.
Minulla toista yrittäessä tuolla gyne suositteli IVF:ää, mutta minä halusin pelkän hormonituen ja inssit, koska esikoinenkin sai alkunsa niin, joten hormonituella ja insseillä mentiin. Siitä lähti raskaus, joka meni kesken, ja puolen vuoden päästä palasin klinikalle ja gyne suositteli IVF:ää alkiodiagnostiikalla (jonka olin päättänyt haluavani jo ennen kuin klinikalle marssin), ja siitä tuli tämä toinen heti ensimmäisestä yrityksestä.
Eli tuolla on minusta hyvin osattu suositella, mutta kunnioittavat myös asiakkaiden toiveita hyvin. Ja aina on vastattu tosi hyvin kaikkiin kysymyksiinikin, vaikka en olisi edes osannut muotoilla kysymyksiäni ymmärrettävään muotoon.
Joskus siis kun jää fiilis, ettei ihan ymmärtänyt kaikkea, olen silloinkin kysynyt kunnes olen ymmärtänyt, ja aina olen lähtenyt sieltä hyvillä fiiliksillä ilman avoimia kysymyksiä.
Minulla toista yrittäessä tuolla gyne suositteli IVF:ää, mutta minä halusin pelkän hormonituen ja inssit, koska esikoinenkin sai alkunsa niin, joten hormonituella ja insseillä mentiin. Siitä lähti raskaus, joka meni kesken, ja puolen vuoden päästä palasin klinikalle ja gyne suositteli IVF:ää alkiodiagnostiikalla (jonka olin päättänyt haluavani jo ennen kuin klinikalle marssin), ja siitä tuli tämä toinen heti ensimmäisestä yrityksestä.
Eli tuolla on minusta hyvin osattu suositella, mutta kunnioittavat myös asiakkaiden toiveita hyvin. Ja aina on vastattu tosi hyvin kaikkiin kysymyksiinikin, vaikka en olisi edes osannut muotoilla kysymyksiäni ymmärrettävään muotoon.
Joskus siis kun jää fiilis, ettei ihan ymmärtänyt kaikkea, olen silloinkin kysynyt kunnes olen ymmärtänyt, ja aina olen lähtenyt sieltä hyvillä fiiliksillä ilman avoimia kysymyksiä.
Muokattu viimeksi:
Sharmander
Asioista perillä oleva
On se vissiin. Luinkin jostain tätä kun itse jo pohdin mitä traumoja taitavalle lapselle alkaa muodostu kun on välillä niin maansa myynyt. Tässä iässä (vaihtelee mut vissiin tytöillä usein aikaisemmin) alkaa pieni esivaihe murrosikään. Vertaa itseään muihin, kokee huonommuutta, mieliala saattaa selittämättä olla alakuloinen. Hakee paikkaansa elämässän ja tajuaa lapsuuden vähän jääneen ”taa” jne. Kaveri sanoi lapsestaan samaa. Tuntuu että tossa 10v synttärien korvilla oli semmoinen pahin.
ja voi että kuulostaa tutulle. Meillä miehen työpäivät esim saattaa olla semmosia ettei voi lähtee töistä kloX ku virka-aika loppuu. Olen tuhannesti sanonu et olis ihan kiva tietää vaikka viestillä että venyy. Niin ei. Hän ei tajua miks en tajua ettei voi aina tietää. Mä taas koen ettei niin kiire oo ettei ehdi laittaa vaikka ”venyy” viestiä. Samoin jotkut menot ja koulutukSet vaan muistetaan yks kaks tai ne ilmestyy maksimissaan kalenteriin hetkee ennen. Ärsyttää. Hän ei taas näe siinäkään mitään kummallista. No, mulle tulee välillä itsestäänselvä-olo koska jos olisin myös vastaavassa työssä niin olishan ne pakko sopia hyvissä ajoin??! Niin ei. Aina tulee tappelua ja mua alkaa jo heti ärsyttää kun alkaa lause ”ainii mulla olis huomenna..”. Oon tullu ihan allergiseks noille ja sit mies valittaa ku olen naama näkkärillä
Sharmander
Asioista perillä oleva
Mä luulen et aika pitkälti perus mehiläisen tai terveystalon tms gyne mikä on suuntautunu hormonipuolelle vois olla ihan kohdallaan. Dextra on hyvä ja moni muu noista virallisista mut herkästi ne haluaa selvittää kokonaisvaltaisemmin ja tarjoaa järeämpiä hoitoja. Toiki voihan jo käydessä tehdä selväks ettei halua sellaista apua. Uskon et osaavat kyl suodattaa. Hintaakaan en tiedä onko mitään eroa käykö virallisella klinikalla vai ei. Ultra ei yleensä kuulu perushintaanHelenalle ja perheelle voimia!
Onko kenelläkään suositella hyvää gyneä Helsingistä? Meillä on vielä hormonaalinen tuki kokeilematta ja haluaisin keskustella asiasta jonkun sellaisen kanssa, joka on asialle lähtökohtaisesti myönteinen.
Sharmander
Asioista perillä oleva
Täällä on kunnon pms ärsytys. Tuntuu että tukehdun tähän ihmisten pyörimiseen ja pienimmän roikkumiseen 
nännitkin nii kipeet et voisin tirvasta pienintä lättyyn kun nirhaisee.
nännitkin nii kipeet et voisin tirvasta pienintä lättyyn kun nirhaisee.
Hento Haave
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Oon nyt uudesta vuodesta alkaen vetäytynyt aika aktiivisesti yksinäisyyteen. On niin valtavasti prosessoitavaa, ja en halua edes juuri nähdä ihmisiä. Mun lähimmän ystävän kanssa koen, että hän haluaa painostaa mielipiteillään minua ratkaisuihin jotka ovat hänen mielestään mulle oikeita... en voi sietää sitä tunnetta, kun koen että joku yrittää painostaa minua omilla mielipiteillään. Vaikka olisi miten hyvä tarkoitus, jokaisella täytyy olla vapaus käydä omat prosessinsa omaan tahtiin, ja päätyä omiin ratkaisuihinsa. Sen takia olen nyt ottanut etäisyyttä kaikkiin ihmisiin (paitsi omiin lapsiini).
Ja se mun projekti just nyt, joka täyttää tän tyhjiön... se taitaa olla narsismin syvällisempi ymmärtäminen. Mitä enemmän ymmärrän sitä, sen helpompi mun on hyväksyä, että minä en voi tälle tilanteelle mitään, koska se ihminen ei voi itselleen mitään. Hän toimii kuten toimii, omien syvien traumojensa ja defenssiensä takia. Vieläkin olen välillä hakannut päätä seinään ja yrittänyt saada sitä ymmärtämään mistä nää ongelmat johtuu... toivonut että se ymmärtäis edes jotain. Vain havaitakseni, että se ihminen upposi taas entistä syvemmälle omiin puolustusmekanismeihinsa. Ei niille voi mitään, ei kukaan. On vain hyväksyttävä se tosiasia, että vaikka hän sanoo rakastavansa minua, hänen käsityksensä rakkaudesta on niin erilainen, kuin mitä minä sillä tarkoitan. Ne odotukset ja toiveet ei vaan kohtaa ikinä. Ehkä rakastaakin - ja varmasti kokeekin niin - sillä tavoin kuin hän kykenee. Mut se ei vaan riitä mulle. Sitä menetystä tässä yksinäisyydessäni työstän. Siihen ei mahdu muita ihmisiä säätämään mielipiteillään. Tää on mun prosessi.
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Raskaustestistä tuli nega! Tasan kaksi viikkoa lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Kiva, että hcg laski näin nopeasti. Tein sen jälkeen myös ovulaatiotestin, jossa haalea viiva. Voisikohan ovulaatio olla vielä tulossa, kun tänään siis kp 14. Saa nähdä kuinka pitkä kierto tulee. Normaalisti mulla on 27-28 päivää.
Sharmander
Asioista perillä oleva
Hieno juttu, noin niinku toipumisen kannalta.
Ovisasia varmasn yksilöllistä. Mulla on keskeytyksien jälkeen kierto ollu hakusessa hetken. Ihan ns normaalikiertoa ei välttis het kannata odottaa, ihan normaalia sekin. Peukut!
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Mulla tuli mkm jälkeen ovis kolmen viikon kuluttua, vaikka oli vielä jälkivuotoakin reippaasti. Km jälkeen taisi tulla ovuloimaton. Ainakin silloin oletettu ovis tuli myös kolmen viikon päästä, mutta luteaali venyi todella pitkäksi. Hienosti sulla on laskenut hcg.
Tänään ovistellaan.
Tänään ovistellaan.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Tuosta lapsien iästä. Mielestäni raskain kohta on 6v uhma. Saattaahan se murkkuikä olla sitten asia erikseen, mutta noin pikkulapsi aikana. Esikoisen kohdalla se yllätti, hän kun ei uhmannut edes pienempänä. Onneksi meni ohi nopeasti kuitenkin.
"hauska" miten me ollaan ihmiset erilaisia tässä suunnitelmallisuudessa!
Mä elän ihan täysin extemporella, enkä oikein osaa sisäistää ajoissa annettuja viestejä tekemisistä/menoista yms. Että ei heilauta mihinkään suuntaan tuleeko ukko klo 20 niinkun työvuorolistassa lukee, vaiko josku puolenyön jälkeen. Noillakun lähes joka päivä venyy yllättäen. Jos ei aamulla ole kotona, niin kenties soitan.. yönylireissuissa yritetään kyllä olla muistutusasialla edellisenä päivänä viimeistään.
En tiedä onko tää jotain pitkän yhteenkasvamisen jälkimaininkia, vai miksei enää haittaa toisen menot? Kyllä mä muistan silloin alkuvuosina tuskastuneeni toisen menoista, mutta nyt mennään molemmat ihan "miten lystää" - ei me toki enää baareissa juosta, eikä ymmärtääkseni myöskään kenenkään salarakkaan luona
..(noi olis ne kaksi syytä joissa ei mun mielestä tarvitse suhteessa juosta?)
Joskus saattaa edellisenä päivänä tulla ilmoitus huomisen menoista, mutta yleensä vasta siinä käsi ovenkahvalla - ja silloinkin lähinnä niin että tietää mistäpäin lähteä etsimään jos vene kaatuu myrskyssä tms. Mä kurvailen myös omissa menoissa lasten kera ihan vapaasti (niin voihan tää olla jonkinmielestä 'ei niin vapaata' kun penskat on aina kintussa). Rakastetaan kyllä kovasti, mutta jotenkaan ei enää riiputa toisissamme niinkun alussa. Ja kyllä on paljon helpompaa näin meillä! Tiedä sitten palaako sellainen riippuvuus vuosien myötä kun pesä taas tyhjenee eikä jalka enää niin nouse. Mä en ehkä osaa olla ilman mitään riippulukkoja 
..??
Täällä oikeestaan mies useemmin ihmettelee missä olen, mulla kun ei suunnitelmallisuutta ole touhuissa sitä vähääkään. Jos joku soittaa mulle "lähetkö nyt mukaan.." niin mä kyllä yleensä olen jo matkalla karavaaneineni.
Mä elän ihan täysin extemporella, enkä oikein osaa sisäistää ajoissa annettuja viestejä tekemisistä/menoista yms. Että ei heilauta mihinkään suuntaan tuleeko ukko klo 20 niinkun työvuorolistassa lukee, vaiko josku puolenyön jälkeen. Noillakun lähes joka päivä venyy yllättäen. Jos ei aamulla ole kotona, niin kenties soitan.. yönylireissuissa yritetään kyllä olla muistutusasialla edellisenä päivänä viimeistään.
En tiedä onko tää jotain pitkän yhteenkasvamisen jälkimaininkia, vai miksei enää haittaa toisen menot? Kyllä mä muistan silloin alkuvuosina tuskastuneeni toisen menoista, mutta nyt mennään molemmat ihan "miten lystää" - ei me toki enää baareissa juosta, eikä ymmärtääkseni myöskään kenenkään salarakkaan luona
..(noi olis ne kaksi syytä joissa ei mun mielestä tarvitse suhteessa juosta?)Joskus saattaa edellisenä päivänä tulla ilmoitus huomisen menoista, mutta yleensä vasta siinä käsi ovenkahvalla - ja silloinkin lähinnä niin että tietää mistäpäin lähteä etsimään jos vene kaatuu myrskyssä tms. Mä kurvailen myös omissa menoissa lasten kera ihan vapaasti (niin voihan tää olla jonkinmielestä 'ei niin vapaata' kun penskat on aina kintussa
). Rakastetaan kyllä kovasti, mutta jotenkaan ei enää riiputa toisissamme niinkun alussa. Ja kyllä on paljon helpompaa näin meillä! Tiedä sitten palaako sellainen riippuvuus vuosien myötä kun pesä taas tyhjenee eikä jalka enää niin nouse. Mä en ehkä osaa olla ilman mitään riippulukkoja ..??Täällä oikeestaan mies useemmin ihmettelee missä olen, mulla kun ei suunnitelmallisuutta ole touhuissa sitä vähääkään. Jos joku soittaa mulle "lähetkö nyt mukaan.." niin mä kyllä yleensä olen jo matkalla karavaaneineni.
Noi esiuhmat sun muut vaiheet on kyllä tosi yksilöllisiä, eikä tosiaan tunnu enää miltään sen ensimmäisen kunnon teini-iän kohdalla
! Täällä 5v on melkosen hankala käsitellä nyt viimesen vuoden muille paitsi mulle, eikä tuo pian 3vkään kyllä mikään unelma aina ole.. nauretaan monesti tyttöjen kanssa miten täällä kyllä kireä pinna ja raivo menee selkeesti y-kromosomien kanssa. Pojat karjuu ikään katsomatta ja tytöt on sitkeän leppoisia..
Sharmander
Asioista perillä oleva
Joop. Sama. Esikoisella oli semmosta raskasta vaihetta koko ajan, tuntui ettei sellasta uhmaikää erikseen ollut kun aina kilaroi milloin hanskan saumasta milloin rutusta peitossa. Nyt sitten ollut 6-7v asti erittäin ”helppo” tapaus, poislukien tuo 10v ”apatia” hetki joka ei sinänsä ollu vaikeaa mutta surullista kun mietin jo mikä lasta masentaa.
kakkonen oli taas aina ihana, lungi ja helppo. Mukautuva ja aurinkoinen. Nyt 6v alkanu semmonen vastaan räkstytys ja äyskiminen. Ärsyttävää!
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Minä taas inhoan omalla kohdallani extemporea. Ukko sitä harrastaa ja se on hyvä se. Meillä kumpikin menee omia menojaan, lasten kanssa tai ilman. Minä olen oikein tyytyväinen, kun harrastaa autojaan, pysyyhän poissa jaloista. Tarvittaessa ottaa kopin muksuista, jos itse haluan puuhata jotain yksin. Paljon puuhaavat yhdessä ihan muuten vaankin.
Joulun maissa oli kotona muutamia päiviä ja kyllä oli taas outoa. Onneksi arki taas palasi, se on parasta. Kyllä me viihdytään toistemme seurassa ja yhdessä perheenä, mutta reissumiehen vaimona on tottunut toisenlaiseen elämään.
Joulun maissa oli kotona muutamia päiviä ja kyllä oli taas outoa. Onneksi arki taas palasi, se on parasta. Kyllä me viihdytään toistemme seurassa ja yhdessä perheenä, mutta reissumiehen vaimona on tottunut toisenlaiseen elämään.