Mä en enää tiedä itsekään, mitä odotan. Elämältä, tulevaisuudelta. Oon joutunu niin lyhyen ajan sisään luopumaan niin suurista toiveista... nyt oon ikäänkuin olisin tyhjiössä :bag: Mitään ei ole tullut tilalle, ja mun elämässä on valtavia, ammottavia aukkoja
Vauvaprojekti kyllä vei niin paljon energiaa... nyt kun siitä joutui luopumaan, tuntuu tyhjältä. En saa oikein mistään kiinni, mitä edes haluaisin tehdä. Parisuhteen osalta oon ihan yhtä hämmentynyt, en tiedä itsekään mitä haluan. Järki sanoo yhtä ja tunne toista. Edelleen on haikea toive vielä yhdestä lapsesta, mutta... ei se ole millään tasolla realistinen. Kai tää on edelleen sitä luopumisen kipua.