Pulinaketju

Ihan asiasta aidanseipääseen... Järkyttävän pimeää ja märkää! En yleensä ikinä valita säästä, mutta nyt alkaa olla jo liikaa. Saisinko talven, kiitos!
Yep. Täälläkin sataa vettä aivan kaatamalla ja tuulee niin että katto kolisee. Uskomaton juttu. Eipähän tarvi pohtia lapsille talviurheiluvälineiden päivitystä. Eniten tympii se että näiden talvien jälkeen yleensä kesä jatkuu ihan vastaavana harmaana ja sateisena
 
Samaa mieltä kyllä, ei tämä nyt ole yhtään kivaa, kun vettä sataa taivaan täydeltä ja kaikki lumetkin on kohta mennyttä :mad: Pikkupakkaset olis kiva juttu. Ja se lumi.

Tylsä lähteä pojankin kanssa ulos, kun saa liukastella pitkin poikin, vaikka nastakengät itsellä onkin. Sitten kun tiet ja pihat on hiekoitettu, ei siinä pulkalla tms. vehkeelläkään viiti sitten poikaa vetää mukana. "Onneksi" poika ei arkisin halua iltapäivisin tällä hetkellä ulos muutenkaan, kun tarhassa ulkoilevat aamupäivällä. Viikonloput ja lomat on eri juttu. Mennään kuitenkin ulos melkein säällä kuin säällä, ellei nyt ihan kaatamalla tule vettä. Ei poika kauaa siellä sitten viihdy kuitenkaan. Kesällä taas on aivan eri juttu, ei meinaa poikaa saada millään sisälle edes syömään iltapäivisin kun tullaan tarhasta ja töistä :wideyed:
 
Tutulta kuulostaa miehen tarve omiin projekteihin ja pois kotoa. Meillä lapset on jo koululaisia, niin omaa aikaa onkin enemmän molemmilla, eikä se aiheuta toiselle kamalasti vaivaa. Mutta mies haluaisi, että voisi spontaanisti ottaa sitä omaa aikaa ihan koska haluaa ja se tuntuu musta epäreilulta, koska onhan tässä perheessä pyöritettävää kuitenkin ja jos toinen saa mennä ja tull aivan kuten haluaa, niin kyllähän se pyörittäminen silloin jää sille ei-menijälle. Mä olen luonteeltani suunnittelija ja varautuja ja tykkään siksi tietää etukäteen mitä tapahtuu. Niinpä miehen menot on mulle OK, kun tiedän etukäteen, mutta häntä ahdistaa, jos pitää etukäteen sopia . Vaikea yhtälö välillä. Mutta mies on kyllä aina osallistunut tosi paljon kaikkeen ja kun lapset oli pieniä, jätti kaikki omat menot. Perhe on kyllä ihan meidän yhteinen projekti ja nämä menojutut ovat alkaneet vasta tässä neljänkympin kriisin myötä. Mies antaisi mun mennä miten paljon vaan, mutta ei mua kamalasti kiinnosta. Yksi viikottainen harrastus mulla on ja silloin tällöin jotain iltamenoja. Mies käy salilla pari kertaa viikossa, kamppailulajeissa kahdesti viikossa ja sen päälle jää yleensä kaverin kanssa muutamaksi tunniksi syömään tai pelaamaan bilistä sunnuntaisin. Mä taas tykkään matkustaa enemmän kuin mies ja teen pari matka vuodessa yksin, jonkun lapsen tai kaverin kanssa.
 
Kukkuu, missä @Vastavirran akka huitelee?!

Napailu loppuu, lämmöt matalat. Ei siis oo ovuloitu viivoista eikä mistään huolimatta. Jätän pohdinnat nyt tähän tästä kierrosta :hello
Täällä sitä ollaan. Järkkyä kiirusta ollut opiskelujen kanssa. No kyllä se kohta taas tasaantuu. Tänään kp 14, eikä vielä plussaa tikussa. No oireita pukkaa, mutta katsellaan.

No hiisin lämmöt. Tyhmää.

Sain jo ajan tilattua tuon käteni kanssa ja päädyin suoraan fyssarille. Käsi ei toimi kunnolla ja on kipeä, mutta hei sain minä jumppaohjeet. Nyt sitten koitetaan sitä ja sitten vasta keväällä lääkärille ja kuvauksiin. Jotain revähdystä ja hermovikaa luulen olevan. Ei se vanhuus tule yksin ne väittävät.
 
Täällä sitä ollaan. Järkkyä kiirusta ollut opiskelujen kanssa. No kyllä se kohta taas tasaantuu. Tänään kp 14, eikä vielä plussaa tikussa. No oireita pukkaa, mutta katsellaan.

No hiisin lämmöt. Tyhmää.

Sain jo ajan tilattua tuon käteni kanssa ja päädyin suoraan fyssarille. Käsi ei toimi kunnolla ja on kipeä, mutta hei sain minä jumppaohjeet. Nyt sitten koitetaan sitä ja sitten vasta keväällä lääkärille ja kuvauksiin. Jotain revähdystä ja hermovikaa luulen olevan. Ei se vanhuus tule yksin ne väittävät.
Tsemppiä. Nuo on pirullisia ja kaikki rempat alkaa jotenkin puskista. Yks kaks vaan enemmän kaikkea.

vähän kun tämä mun hässäkkä. Ei ollu ennen tätä kolomosta ikinä pitkiä kiertoja. Eikä ikinä jos jonku hymiön sai ovistestiin menkat jääny tulematta paitsi raskauden kohdalla. Ja aina tuli joku olo et munasolu on pullahtanu vaikka paskakin, menkat vaan alkoi sit het kohta tai viimestään 10pv päästä. Nyt alko nää ihme kierrot. Taitaa tulla kolmas peräkkäinen tällainen jossa mitään ei tapahdu. En aloitan niitä teroja, olokoon. Niistä tulee niin hirvee olo ja lopullinen parisuhdekriisi että pillerit pysyköön kaapissa. Jos venyy niin ei voi mitään. Joku tarkoitus tälläkin :sorry:

nännit tosin on ollu siitä asti sairaan kipeet. Voisko se olla että estro jäi koholle koska munasolu ei irronnu ja siks tää olo ei tasoitu? Enipadi?!
 
Sharmander tuo on kyllä kieltämättä mystinen tilanne.. Toivotaan et tulis jokin selko
Täällä tulee vettä ja lumet lähti sen Siljan tien.. Huomenna saisin net kengät:grin ai että ootan innolla en oo ikinä ollut näin iloinen kengistä:dance008
 
Täällä taustalla hääräilen, vaikka en ehdi juuri kommentoimaan. Hääkiireet vie kaiken mahdollisen ajan. :)

Ovis on tuloillaan. :dance011En ole mitenkään hysteerisesti kiertoa seuraillut, mutta näköjään olen oppinut tunnistamaan oireet, joten aloin eilen tikuttamaan. Jotenkin hurjan hyvällä tuulella ollaan miehen kanssa yrittämisen suhteen, vaikka en varsinaisesti usko tärppiin. Oisko jo kevättä rinnassa molemmilla, tiedä häntä. :joyful:

Tsemppiä kaikille omien toiveiden ja tavoitteiden mukaan! :Heartred
 
Äitykkä, jos exälle on yhtään helpompaa se, että maksaa elatuksen lapsen tilille, niin sitähän voi ehdottaa ainakin tuon 18-vuotiaan osalta.

Me emme olleet exän kanssa puheväleissä, kun lapset asuivat vielä kotona. Ilmoitin indeksitarkastuksen jälkeisen uuden summan aina korotuksen yhteydessä sähköpostitse. Mihinkään uuteen laskelmaan lastenvalvojalle en edes itse olisi ollut valmis, mutta voihan asian laittaa käräjäoikeuden kautta vireille, niin ei tarvitse puhua mitään.

Nykyisin pystymme osallistumaan samaan keskusteluun, jos on pakko, mutta usein ei ole.
 
Äitykkä. No huokaus. Kuulostaa kyllä raastaville. Tuntuu että aika monella on jos millasta selkkausta. Hyvällä ystävälläni ja toisella kaverilla on ihan sama tilanne, vääntävät päivänselvistä elatusasioista vaik toisellakin erosta jo monta vuotta. Kohta täysi-ikäiset lapset. Samoin tapaamisasioista jne. En tunne oikeastaan ketään eronnutta kellä asiat olis ihan napissa eikä kaikissa mies ole se pahis vaa myös nainen.
Toiv selviätte nyt suht iisisti <3

olo on ny semmonen ku olis ollu vasta ovulaatio. Kipeä ilman kipeyttä. Alko täs ip. Eilen olo vähän kipuja mahalla, mut eikai ovisplussasta voi päivätolkulla mennä ovulaatioon ellei taas ollu semmonen kystan yritelmä :hungover:
 
Minäkin vähän taustailen kun on sen verran hektistä, mutta käyn lueskelemassa täällä kyllä :)

Sain puhuttua asiat läpi töissä sekä pomon pomon että oman pomon kanssa, oma pomo oli pahoillaan eikä ollut ollenkaan kuulemma tarkoittanut sitä haukkumista haukkumiseksi. No, mennyttä mikä mennyttä ja nyt jo ihan hyvä mieli, mutta sivusilmällä kuitenkin uutta katselen...

Eilen hommailtiin miehen kanssa ja hyvä niin, sillä aamulla tulikin ovisplussa. Mulla oli myös gyneaika tänään, oli kyllä maailman turhin käynti. Ei löytänyt munasarjoja edes ja kun kysyin mahtaako ovis olla tapahtunut jo niin sanoi ettei hän ole kovin perehtynyt ko asiaan. Siis gynekologi. Eikä edes mikään nuori. Hän ei myöskään ollut koskaan kuullut että lyhyt luteaalivaihe voi vaikeuttaa raskaaksitulemista ja KIELTÄYTYI kirjoittamasta mitään progesteronivalmistetta mulle. Sellanen gyne sitte, jep jep.
 
Minäkin vähän taustailen kun on sen verran hektistä, mutta käyn lueskelemassa täällä kyllä :)

Sain puhuttua asiat läpi töissä sekä pomon pomon että oman pomon kanssa, oma pomo oli pahoillaan eikä ollut ollenkaan kuulemma tarkoittanut sitä haukkumista haukkumiseksi. No, mennyttä mikä mennyttä ja nyt jo ihan hyvä mieli, mutta sivusilmällä kuitenkin uutta katselen...

Eilen hommailtiin miehen kanssa ja hyvä niin, sillä aamulla tulikin ovisplussa. Mulla oli myös gyneaika tänään, oli kyllä maailman turhin käynti. Ei löytänyt munasarjoja edes ja kun kysyin mahtaako ovis olla tapahtunut jo niin sanoi ettei hän ole kovin perehtynyt ko asiaan. Siis gynekologi. Eikä edes mikään nuori. Hän ei myöskään ollut koskaan kuullut että lyhyt luteaalivaihe voi vaikeuttaa raskaaksitulemista ja KIELTÄYTYI kirjoittamasta mitään progesteronivalmistetta mulle. Sellanen gyne sitte, jep jep.
Juu ei ne gynen paperit tarkoita että osaisivat edes anatomian asioita. Mullekin se yks väitti että on pco (ne on suonikohjuja ei munarakkuloita mitä näkyy) ja yks aikoinaan ei tienny miten follin koko määrittelee kierronvaihetta ja minkä kokoinen sen pitäs olla kun sitä etsii ja että onko limis minkä paksuinen ja ollaanko menossa aikaa ennen ovista vai sen jälkeen ja mitä liekään.
Harmi juttu sikäli. Koska kuitenkaan käynnit ei oo ilmaisia.
 
Jatkan yksinpuhelua... laitan huvikseen ylös että voi sitte naureskella jälkeenpäin. Eilen illalla turposi maha, tänään vasemmalla alaselässä jomottaa ja maha turvoksissa. Lämmöt samat perus. Josko se kuitenki kierto alkais itsekseen
 
Eli halut ja limat ja eka mielestäni plus (ja se epäonnistunu digi) tuli 3.1 ja sit en testannu. Sit digi näytti oikeasti hymiötä 5.1.
3,4,5 ja 8 Pv tuli hommailtua. Eli en tiiä osuko sit mikään kohdalleen jos sillä ny mitään merkitystäkään
 
Eli halut ja limat ja eka mielestäni plus (ja se epäonnistunu digi) tuli 3.1 ja sit en testannu. Sit digi näytti oikeasti hymiötä 5.1.
3,4,5 ja 8 Pv tuli hommailtua. Eli en tiiä osuko sit mikään kohdalleen jos sillä ny mitään merkitystäkään
Mehän odotamme plussaa joka tapauksessa <3
 
Alkaakos ne tammikuun vauvat jo kohta pyrkiä pihalle, lambi ja Motto?
Muakin kiinnostaisi tietää :shy:!
Täällä ei ole sen suuntaisia merkkejä.. josko viikonpäästä alkaisi tapahtua.
Motolle soisin kyllä jo jotain aktiviteettiä tässä aiheessa. Eikös se huomenna olis ollut hyvä päivä..

Me ollaan nyt kovasti pistelty akupunktiota ja jatketaan kunnes homma klaari, olishan se kiva jos ei ihan kahtaviikkoa enää tarvitsisi odottaa. Verenpaine noussut vähän koholle, ehkäpä tuo pikkuhiljaa alkaa kypsyä ulostautumaan. Toivon hartaasti ettei lääkitykseen asti tarvitsisi mennä..
Sellainen sisäänpäinkääntyminen on kyllä alkanut - keho alkaa hakea rauhaisaa piiloa synnytellä :grin
 
Niin tosiaan! Meinaa aina unohtua että täällähän on H-hetkeilijöitäkin! Jännäää jännää!!
ja joku sais korkata vuoden plussan tässä kohtaa. Montakohan plussaa viime vuonna tänne saatiin?!
 
Mä en enää tiedä itsekään, mitä odotan. Elämältä, tulevaisuudelta. Oon joutunu niin lyhyen ajan sisään luopumaan niin suurista toiveista... nyt oon ikäänkuin olisin tyhjiössä :bag: Mitään ei ole tullut tilalle, ja mun elämässä on valtavia, ammottavia aukkoja :(

Vauvaprojekti kyllä vei niin paljon energiaa... nyt kun siitä joutui luopumaan, tuntuu tyhjältä. En saa oikein mistään kiinni, mitä edes haluaisin tehdä. Parisuhteen osalta oon ihan yhtä hämmentynyt, en tiedä itsekään mitä haluan. Järki sanoo yhtä ja tunne toista. Edelleen on haikea toive vielä yhdestä lapsesta, mutta... ei se ole millään tasolla realistinen. Kai tää on edelleen sitä luopumisen kipua.
 
Mä en enää tiedä itsekään, mitä odotan. Elämältä, tulevaisuudelta. Oon joutunu niin lyhyen ajan sisään luopumaan niin suurista toiveista... nyt oon ikäänkuin olisin tyhjiössä :bag: Mitään ei ole tullut tilalle, ja mun elämässä on valtavia, ammottavia aukkoja :sad001

Vauvaprojekti kyllä vei niin paljon energiaa... nyt kun siitä joutui luopumaan, tuntuu tyhjältä. En saa oikein mistään kiinni, mitä edes haluaisin tehdä. Parisuhteen osalta oon ihan yhtä hämmentynyt, en tiedä itsekään mitä haluan. Järki sanoo yhtä ja tunne toista. Edelleen on haikea toive vielä yhdestä lapsesta, mutta... ei se ole millään tasolla realistinen. Kai tää on edelleen sitä luopumisen kipua.
Muista että Tää on täysin normaalia. Vaikkei elämässä olisi edes mitään sun kokemaa parisuhdejuttua niin silti. Me kulutettiin yli vuosikymmen erilaisissa lapsentekoon liittyvissä asioissa. Ku mies sitten lopulta sanoi 2015 että
Ei enää ikinä hoitoja eikä mitään niin mut valtasi kriisi. Olin joka kuukausi tottunu syömään jotain (vähintään vitamiinilisiä), tehny tikkuja, kyylänny oloja, ajottanu panemisia tai sit hoitojen kans seurannu kalenteria ja ottanu lääkkeitä. Kun tällainen elämän ”sisällön” tuova projekti (oli se mikä tahansa, jollekkn se on vaik maratoonit) loppuu valtaa olon tosi kova tyhjyys. Mä tarviin jotenki aina jonku projektin, jotain mitä kohti painaa. Mua helpotti alottaa ne pillerit viimein, aloitin raskaan määrätietoisen treenaamisen jne. Se tyhjyys alkoi helpottaa koska konkreettinen mahdolisuus loppui (eli pillerit alkoi), aloitin koulun ja sittemmin työt Jne. Päivisin ei ollu aikaa pohtia.
Nyt kun sain tän kolmosen mulla on taas uusi ongelma. Imettäessä aloitin ovistikut jo kauan ennen menkkoja koska taas ”kaipasin jotain”. Tällasta on hankala selittää ”normaalille” ihmiselle kuka täyttää elämänsä toisilla asioilla, työllä ja harrastuksilla.
Ehkä helopottaa kun tiedostat kriisin ja annat ahsistukselle anteeksi. Älä rimpuile vastaan ja koe huonommuutta. Se on tunne ja se menee aikanaan ohi. Kunhan saat perusasiat kohdalleen. Sä et tipu tyhjiöön vaikka nyt sille tuntuu, vaikkei sullq olis mitään ”projektia” hetkeen.
 
Alkaakos ne tammikuun vauvat jo kohta pyrkiä pihalle, lambi ja Motto?
Vielä ollaan yhtenä kappaleena, häätöä on valmisteltu vyöhyketerapialla ja lypsämällä melko heikoin tuloksin. (Paljon supistuksia, vähän edistystä) Viikonloppu olisi kyllä hyvää aikaa synnytellä kun remppakin alkaa olla paikkamaalauksia vaille valmis. :p

Jos ei muuten, niin tosisavustus alkaa käynnistyksellä viikon päästä. :bag:
 
Takaisin
Top