Pulinaketju

Muista että Tää on täysin normaalia. Vaikkei elämässä olisi edes mitään sun kokemaa parisuhdejuttua niin silti. Me kulutettiin yli vuosikymmen erilaisissa lapsentekoon liittyvissä asioissa. Ku mies sitten lopulta sanoi 2015 että
Ei enää ikinä hoitoja eikä mitään niin mut valtasi kriisi. Olin joka kuukausi tottunu syömään jotain (vähintään vitamiinilisiä), tehny tikkuja, kyylänny oloja, ajottanu panemisia tai sit hoitojen kans seurannu kalenteria ja ottanu lääkkeitä. Kun tällainen elämän ”sisällön” tuova projekti (oli se mikä tahansa, jollekkn se on vaik maratoonit) loppuu valtaa olon tosi kova tyhjyys. Mä tarviin jotenki aina jonku projektin, jotain mitä kohti painaa. Mua helpotti alottaa ne pillerit viimein, aloitin raskaan määrätietoisen treenaamisen jne. Se tyhjyys alkoi helpottaa koska konkreettinen mahdolisuus loppui (eli pillerit alkoi), aloitin koulun ja sittemmin työt Jne. Päivisin ei ollu aikaa pohtia.
Nyt kun sain tän kolmosen mulla on taas uusi ongelma. Imettäessä aloitin ovistikut jo kauan ennen menkkoja koska taas ”kaipasin jotain”. Tällasta on hankala selittää ”normaalille” ihmiselle kuka täyttää elämänsä toisilla asioilla, työllä ja harrastuksilla.
Ehkä helopottaa kun tiedostat kriisin ja annat ahsistukselle anteeksi. Älä rimpuile vastaan ja koe huonommuutta. Se on tunne ja se menee aikanaan ohi. Kunhan saat perusasiat kohdalleen. Sä et tipu tyhjiöön vaikka nyt sille tuntuu, vaikkei sullq olis mitään ”projektia” hetkeen.
Projektin voi valita, siis mitä haluaa alkaa tehdä. Useimmiten ihmisillä on joku juttu, mikä täyttää elämän. Nykyisin taitaa olla tosi harvinaista, että viettää aikaa itsensä kanssa hiljaa pohtimatta sen ihmeempiä. Suomalaisessa yhteiskunnassa se on kai laiskuutta tai lorvimista eikä sitä hyvällä katsota. Siinä on kuitenkin se hyvä puoli, että oppii olemaan itsensä kanssa. Siitä on hyötyä elämässä.

En minäkään sitä taitoa ole syntymälahjana saanut. Joskus vain on ollut aikoja, ettei jaksa mitään ja lopulta sekin on tosi hyvä.

Lambi ja Motto, ettehän sitten vaan synnytä meiltä salaa! Täällä päivystetään jatkuvasti ja odotellaan, miten menee.
 
Paljon tsemppiä Äitykälle! Toivottavasti asiat selviää, ja mies tajuaisi törttöytensä ja jättäisi lapset omien pöllöilyjensä ulkopuolelle!

Olen aina ihmetellyt, miten joku aikuinen ihminen voi olla tuollainen, että heittäytyy eron tullen vaikeaksi/mahdottomaksi, vaikka lasten asioiden pitäisi mennä kaiken erosta aiheutuneen katkeruuden tai vihan tai minkä tahansa sellaisen asian yli, jotta pystyisi hoitamaan lasten asiat niin kuin kuuluu hoitaa ilman sarvia ja hampaita. Vaikea tietysti samaistua tilanteeseen, kun itsellä ei semmoisia ole ollut, on vain ollut eroja ilman lapsia, ei nekään kyllä aina ole menneet niin kuin strömsöössä, mutta niihin ei ole liittynyt rahaa kuitenkaan. Mutta niin veemäinen ämmä osaan olla, että jos minulle sellainen tilanne tulisi, että eroaisin pojan isästä ja se rupeaisi hankalaksi, niin kyllä sitten veisin asiat eteen päin vaikka mitä kautta, että poika saisi sen mitä sille kuuluu. Itselläni nyt ei ole mitään väliä, mutta lapsi on se kaikkein tärkein. Silloinkin, vaikka halkeaisi kiukusta, vihasta, katkeruudesta, mustasukkaisuudesta yms. turhasta. En siis sano, että joku tunne olisi sinällään turha, onhan ihmisellä oikeus vihata ja tuntea kaikkia negatiivisia tunteita tietenkin, mutta hyvä olisi pyrkiä niistä tunteista eroon, koska loppujen lopuksi ne liian isot negatiiviset tunteet syö ihmisen elävältä.

Itse olen koittanut opettaa itselleni, että katkeruutta ei kannata kantaa sisällään, eikä kasvattaa sitä kohtuuttomaksi. Sillä ei tee loppujen lopuksi kuin hallaa itselleen, ja tietysti muillekin, jos sen antaa määrätä suhtautumista asioihin muiden suuntaan. Joskus vaan pitää toimia, vaikkei haluaisikaan.
 
Omat fiilikset on sekä että . Tulehdusarvot on nyt laskeneet ja hcg:kin hyvin. Mutta antibiootit on rikkoneet mun limakalvot, niin ettei kyllä tee mieli vehtailla. Mun vauvakaipuu on edelleen kova ja haluaisin vaan päästä yrittämään. Tunnistan kyllä todella hyvin tuon @Sharmander in tarpeen projektille ja sitä tämä vauvakuumeilu varmaa itsellänikin osittain on. Nyt on tyhjä olo raskauden päättymisestä, kun se ehti olla projektina toista kuukautta ja kun näihin asioihin on taas itsensä saattanut, niin ajatukset pyörii vaan siinä.
 
Jos ei muuten, niin tosisavustus alkaa käynnistyksellä viikon päästä. :bag:
Oioioi!
Millä perusteella puhuvat käynnistyksestä silloin? Mahtavaa, toivotaan että lähtee etenemään jo ennen :excited001!
Mulle tuli nyt maanantaille aika synnytyssaliin - niin koska aikoja polille ei kuulemma ollut tms. Katsotaan sitten pitääkö paineille es alkaa tehdä jotain. En usko että käynnistys on vielä ohjelmassa silloin.. :nailbiting:
 
Täällä kp 16 ja ovisplussa. Kumman pitkälle venähti tällä kertaa. Vielä pitäisi yön hämyssä ukko jaksaa vikitellä.

Voisikohan tämä vuosi tuoda nyt plussia meille kypsille lisää. Toivotaan siis ihmeitä.

Paljon voimia koitokseen ponnistajille. Kai teillä tosiaan on linjat auki salista tänne suuntaan?
 
Niin tosiaan! Meinaa aina unohtua että täällähän on H-hetkeilijöitäkin! Jännäää jännää!!
ja joku sais korkata vuoden plussan tässä kohtaa. Montakohan plussaa viime vuonna tänne saatiin?!
Pitää miettiä. Minä ja Hh saatiin hudit. Lambi, Motto, Hippunen, Wm, Kosmoskukka ja Piitula. Nuo nyt äkkiseltään tuli mieleen.
 
Täällä kp 16 ja ovisplussa. Kumman pitkälle venähti tällä kertaa. Vielä pitäisi yön hämyssä ukko jaksaa vikitellä.

Voisikohan tämä vuosi tuoda nyt plussia meille kypsille lisää. Toivotaan siis ihmeitä.

Paljon voimia koitokseen ponnistajille. Kai teillä tosiaan on linjat auki salista tänne suuntaan?
Oi! Mahtava plus! Millä muuten testaat?
 
Täällä kp 16 ja ovisplussa. Kumman pitkälle venähti tällä kertaa. Vielä pitäisi yön hämyssä ukko jaksaa vikitellä.

Jee, kohta piinaillaan porukalla! :) Mulla oli o+ eilen ja on hyödynnetty kyllä.

Olen alkusyksystä asti syönyt gelee royalea, jonka jätin tästä kierrosta pois ihan uteliaisuuttani. Ei se ainakaan oviksen aikatauluun vaikuttanut mitenkään, saa nähdä miten luteaalin kanssa käy. Mulla on ollut kkm:n jälkeen kovin lyhyet luteaalit, eli 9-11 pv jonka jälkeen on joko suoraan alkaneet niagaramenkat tai vähintään reilumpi tiputtelu. Haluaisin saada selvyyden siihen, onko tämä minulle ihan tavallista, vai joku poikkeus.
 
No mut aika moni! Siihen nähden ettei täällä satoja naisia kirjoita!
Eivätkä kaikki kirjoitteliat edes yritä. Minä tulin raskaaksi joulukuussa 2018, joten viime vuosi meni raskaana tai pienen vauvan kanssa ollessa.
 
Jee, kohta piinaillaan porukalla! :) Mulla oli o+ eilen ja on hyödynnetty kyllä.

Olen alkusyksystä asti syönyt gelee royalea, jonka jätin tästä kierrosta pois ihan uteliaisuuttani. Ei se ainakaan oviksen aikatauluun vaikuttanut mitenkään, saa nähdä miten luteaalin kanssa käy. Mulla on ollut kkm:n jälkeen kovin lyhyet luteaalit, eli 9-11 pv jonka jälkeen on joko suoraan alkaneet niagaramenkat tai vähintään reilumpi tiputtelu. Haluaisin saada selvyyden siihen, onko tämä minulle ihan tavallista, vai joku poikkeus.
Kiva taas piinailla, vaikka järki sanoo, että turhaa touhua mulla. No pakko silti koettaa. Plussaonnea.

Toivotaan, että olis harmitonta sulla. Mullakin oli lyhyt luteaali ja tiputteluvuotoja. Nyt Teroilla luteaali on hyvä n. 12-13pv, eikä enää tiputtele.
 
Phuuh, mikä viikko. Väsyttää ja päätä on särkenyt eilisillasta lähtien. Painajaisia ja valvomista ollut mulla miehen takia. Tayssista soittivat, että kasvaimelta vaikuttaa. Sädehoitoihin suoraan koepalan sijaan. Mies on aika hajalla.

Kp24. Viime kierrot olleet 25 ja 26, että kohta ne menkat kurvaa.

Tänään vuosi täynnä yritystä.
 
Phuuh, mikä viikko. Väsyttää ja päätä on särkenyt eilisillasta lähtien. Painajaisia ja valvomista ollut mulla miehen takia. Tayssista soittivat, että kasvaimelta vaikuttaa. Sädehoitoihin suoraan koepalan sijaan. Mies on aika hajalla.

Kp24. Viime kierrot olleet 25 ja 26, että kohta ne menkat kurvaa.

Tänään vuosi täynnä yritystä.
Voi hirmuisesti voimia teille sinne. Ei todellakaan leppoisin tilanne vaikka miten päin kääntelisi :(

@Suski75 niimpä. Toki osa plussanneista on ”vasta” vaille nelikymppisiä mutta siitä huolimatta. Toivoa antaa!!

lääkäri soitti niistä vikoista verikokeista missä kävin ja minkä tuloiset itse stalkkasin. Kysyi olisiko vielä lapsitoiveita. No pöljänä hönkäisin että joooh. Sanoi että laittaa sairalalle lähetteen vaikkeivät enää alakaan Varsinaisesti mitenkään hoitaa koska lapsia jo on. Mut katsokoot ny vaikka taas ultralla ja jotain. En edes tiedä mitä :laughing001 voihan se olla että lähete tulee bumerangina pois. Mut jooh! Katsotaan!
 
No mut aika moni! Siihen nähden ettei täällä satoja naisia kirjoita!
Minä plussasin 11/18 ja poika syntyi 6/19 taustalla täällä seurailen, kaikki aika menee pojan kanssa ja joskus kun meinaisi kirjottaa jotain niin aina tulee jotain keskeyttämään:dead: eli odottelen tässä aikoja jolloin on enemmän ”omaa” aikaa kirjoitella :joyful:

Minä haluaisin kuumeilla/yrittää mutta koska en saa enään missään nimessä tulla raskaaksi tyydyn kuumeilemaan teidän muiden puolesta.( mutta olisihan se ihana saada pojalle sisarus :smiley-ashamed008)
Nyt omaa kuumeilua vielä hillitsee tyttären raskaus, ei ole enään kun n.10 viikkoa kun pikkuinen syntyy.
 
No ei mun mielestä o_O Tosin tuo ADHD varmaan vie mun huomiota niin, etten ehkä huomaa eri vaiheita :grin Nyt on koulussa ja ip:ssä mennyt hyvin ja kotona on tehty kaikki hölmöilyt. Syksyllä oli toisinpäin :rolleyes:
Ihana! Noin toivoisin oman lapsenikin toimivan. Ihan sama jos kotona hölmöilee, jos osaisi muualla olla ihmisiksi...
 
Takaisin
Top