Pulinaketju

HentoHaave, hyvä että olet pystynyt vastustamaan ajatusta, että laittaisit miehelle viestiä. Ensinnäkin viesti kertoisi miehelle sen, että kärsit ja sehän hänellä on ollut tavoitteena. Hän tuntisi paremmuutta, miten hyvä ihminen hän onkaan!

Kun tunne seuraavan kerran huutaa, miten ihanalta miehen läheisyys tuntui, niin juttele sille tunteelle järjen äänellä. Kyllä se lakkaa huutamasta. Ja sellaisiakin ihmisiä on, jotka hellivät eivätkä silti satuta sanoillaankaan.
 
Äitykkä, on sinulla raskaita kokemuksia. Päällimmäiseksi kuitenkin nousee vahvuus! Onneksi olkoon!
 
Mahtava selviytymistarina sinulla Äitykkä! Olen samaa mieltä Yölennon kanssa, että tarinastasi paistaa sinun vahvuutesi, kun vihdoin pääsit irti tuosta myrkyllisestä miehestä ja pääsit lasten kanssa elämään vapaina.
 
@Äitykkä-77 ison halauksen ja hatunnoston arvoinen tarina. Allekirjoitan 100% poislukien ettei meillä exän kanssa (onneksi) lapsia koskaan siunaantunut. Mutta se päätöksen teko ja hyppy tyhjyyteen on The pahin. Sitten tajuaa miten voikaan hengittää ja miten helppoa on elää. Ei tarvitse ”tappaa” itseään hengiltä, ei syödä rauhoittavia eikä valvoa öitä kun tajuaa ettei itsessä ollutkaan mitään elimellistä vikaa. En ole tarvinnut yhtäkään unipilleriä enkä rauhottavaa sen päivän jälkeen kun viimeiset kamat sain omaan kotiin. Toki omia traumoja ja patoumia piti potea pitkääään. Luotto ihmisiin ja elämään oli pitkään ruvella. Vielä nytkin ”eroahdistus”aktivoituu hyvin herkästi ja vanhoista asioista kumpuaa joitain takaumia nykysuhteeseen vaikka erosta on toista vuosikymmentä.
 
Äitykkä-77, tosi rankkoja kokemuksia sinulla! :Heartred Olet todellinen selviytyjä, arvostan suuresti rohkeuttasi ja sisuasi. :)
 
Hienoa, Äityli :smiley-bounce016

Täällä kp13. Valmistellaan huomisen isoja juhlia. Porukkaa on tulossa runsaasti ja yksi tuo uuden tyttöystävän, jota ei olla tavattu. Mies lähti nyt neurologille silmien kanssa. Paha karsastus jatkuu.
 
Äitykkä-77 sanoi:
Koetan tännekin itseni aktivoida, nyt kun sain lueskeltua/selattua viestiketjua läpi

Hentohaave: Lähetän sinulle paljon voimia ja lämpöisen virtuaalihalauksen ❤️ Viestiesi lukeminen repi omaa sisintä auki, todellakin tiedän mitä käyt läpi ja mikä tunnemyrsky sisällä voi jyllätä.
Click to expand...

Äitykkä, kiitos kun jaoit tarinasi. Olet mahtavan vahva nainen!

Tuohon kaikkeen verrattuna mun tilanne on helppo - meillä ei ole yhteistä kotia, eikä tullut sitä yhteistä lastakaan, yli vuosi yritettiin. Mun täytyy vain selvitä näistä omista tunteistani, ja se ei ole mulle helppoa. Mulla on tosi voimakas tunnemaailma, koen kaiken äärimmäisyyksiin asti, hyvät sekä ikävät tunteet. Sen takia se rakkauden pilvistäkin tippuminen sattuu niin h***vetisti :sad001

Olen viestitellyt vielä miehen kanssa. En ikävästäni, vaan itse asiassa olen vetänyt hänelle rajojani näkyväksi. Hän itse asiassa vielä taitaa kuvitella, että voi liidellä takas mun elämään heti kun siltä tuntuu... edelleen olen saanut osakseni ghostausta, kun olen ilmoittanut hänelle mitä asioita en parisuhteessa hyväksy häneltä. Ilmoitin eilen illalla, että en hyväksy pelejä, viesteihin reagoimattomuutta enkä mykkäkouluja. Ja että tämä raja on nyt ehdoton, mun toleranssi sille on nolla. Hän reagoi tähän ilmoitukseeni laittamalla mulle itkuhymiöitä ja särkyneitä sydämiä. Sen jälkeen ei mitään... vuorokauteen! Esittää siis olevansa surullinen ja murtunut, mutta jatkaa juuri sitä mitä ilmoitin että en hyväksy enää... Ei järjen hiventäkään siinä touhussa.

Tänään hävitin, revin irti ja heitin roskikseen jokaikisen pienen muistutuksen hänestä, mitä kodissani vielä oli. Kihlasormus lensi roskikseen, samoin miehen loput vaatteet. Hän teki vuosi sitten mulle käsin lahjaksi erään uniikin esineen puusta... teki sitä monta kuukautta, rakkaudella - tai niin luulin. Hajotin senkin atomeiksi. Oli terapeuttista. Keittiö on täynnä puusäleitä... sen mitä jäi, poltan uunissa. Kai mä joskus toivun tästä. Nyt tuntuu edelleen ihan hirveän pahalta :sad001
 
Samaa mieltä edellisten kanssa Äitykän tarinasta! Vahva nainen olet kyllä!
Tsemppiä HentoHaaveelle oman parisuhteen loppumisen käsittelyyn, vahva olet sinäkin! :Heartred
 
MiisaS sanoi:
Samaa mieltä edellisten kanssa Äitykän tarinasta! Vahva nainen olet kyllä!
Tsemppiä HentoHaaveelle oman parisuhteen loppumisen käsittelyyn, vahva olet sinäkin! :Heartred
Click to expand...
Kiitos, MiisaS ❤️ En tunne just nyt itseäni ollenkaan vahvaksi. Olo on kuin likaisella tiskirätillä joka on heitetty roskikseen, kun sitä ei enää tarvita.

Tajusin just että en oo syöny kolmeen päivään mitään... kun lapset lähti isälleen pyhien jälkeen, mun jouluruuat on olleet jäkaapissa täysin koskematta. Pari karjalanpiirakkaa ja lasi mehua päivässä menny... vitamiinit oon aamulla ottanut, rutiinilla. Kävin just vaa’alla, oon laihtunut 5 kiloa :bag: Pitää varmaan alkaa väkisin syömään jotain nyt... ei ole edes näläntunnetta enää, ja tuntuu ettei huvita syödä. Surukin voi näännyttää.
 
Tulin tänne uudelle puolellekin käymään:talk020 , hei kaikille! Tuntuu jotenkin hassulle, että Motto ja Lambi ovat vieläkin raskaana, kun mielestä plussasivat paljon ennen mua.:scratch Raskausaikana ehkä aika kuluu jotenkin eri tavalla.laughing7 Tämä meidän poika olisi tarkoitus käynnistää 39+0 eli helmikuun lopussa. 30+5 on tänään viikkoja ja maha on kasvanut nyt ihan hetkessä palloksi.
Mies lupasi mulle toisenkin yhteisen lapsen, niin ehkä mä tuun vielä tänne takaisin. Tai oikeastaanhan hän lupasi tehdä kuusi veljeä lisää, niin loppuu se vauvakuume!:hilarious: Taitaa vaan aika loppua kesken, kun täytän ensi keväänä kuitenkin jo 39v:rolleyes: Vähän jännittää minkälaisena menkat sieltä alkavat sitten joskus synnytyksen jälkeen. Ovatko yhtä sekaisin, kuin ennen Letroja.

Hurjasti tsemppiä kaikille kuumeilijoille ja pikaisia plussia.:)
 
Me käytiin eilen ystäväpariskunnan luona kylässä, nähtiin viimeksi helmikuussa. Kerroin heille aiemmin
viestissä meidän yrityksestä ja eilen saimme kuulla, että heillä on kokemusta hoidoista. Emme tienneet
asiasta mitään. Heidän esikoinen syntyi IVF:n avulla, kun ei muutama inssi tuottanut tulosta. Toista
lasta yrittäessä hoidot eivät tuottaneet tulosta ja he antoivat olla, kunnes toinen ilmoitti luomuna tulostansa.
Nyt nämä tytöt ovat 5- ja 3 -vuotiaat. Ihanat tytöt kerrassaan <3
 
Vuosia sitten yhdessä isommassa kaveriporukassa yksi kertoi saavansa adoptiolapsen ja samalla kertoi heidän yrittäneen lapsettomuushoidoissa yli 10 vuotta, ja siihen yksi ja toinen totesi, että hoidoissa hekin olivat lapsensa saaneet... minä en ollut silloin vielä aloittanutkaan yritystä, mutta olin siitä porukasta ainoa, joka ei ollut ollut hoidoissa. Kaikki kuvittelivat olleensa ainoita noiden asioiden kanssa kamppailevia, ja yksi totesi, että olisi pitänyt saada suu auki aikaisemmin, koska tuosta porukasta olisi saanut vertaistukea vaikka kuinka. Näistä asioista ei vain jostain syystä puhuta.
 
Toi puhumattomuus on toisaalta ymmärrettävää ja toisaalta mun on itse vaikea ymmärtää sitä. Kun itse aikoinaan kerroin meidän haasteista ja suunnitelmista omalle ystäväporukalle (jossa yleensä avoimesti käsitellään ilot ja surut ja annetaan vertaistukea) niin kävi myös ilmi että kuusi kymmenestä paikallaolijasta oli ollut tai oli parhaillaan hoidoissa. Olin ensimmäinen joka otti asian esiin.
 
Lääkäri pyysi miestä menemään kiireelliseen magneettikuvaan huomenna. Mies siitä vähän huolestui :Heartred Huomenna kuullaan sitten lisää. Molempien äidit on kauheen huolissaan. Ite en vielä osaa panikoida, mut itseni tuntien joku kohtaus tulee rytinällä, kun havahdun tilanteeseen.
 
Muokattu viimeksi:
Tulin tänne etsimään vertaistukea, kun olen jotenkin ihan sekaisin ajatusteni kanssa. Eli tässä yllätysraskauden ja sitä seuranneen keskeytyneet keskenmenon jälkimainingeissa ja varmaan edelleen hormonimyrskyssä olen jotenkin ihan hukassa. Olin varma, että meidän lapsiluku oli täynnä (kolme kouluikäistä), mutta tuo raskaus ja etenkin keskenmeno sai kovan vauvakaipuun. On niin tyhjä olo, kun oli ehtinyt ajatella kaikkea sitä, mitä vauva toisi tullessaan. Mies on kyllä sitä mieltä, että vauvaa ei lähdetä yrittämään, vaikka hänkin oli pettynyt ja surullinen kun keskenmeno selvisi. Järjellä ajateltuna onkin helpompaa vaan unohtaa tämä raskaus ja vauva- ajatukset ja jatkaa siitä missä lokakuussa oltiin ilman aavistustakaan raskaudesta. Mutta sydän on ihan eri mieltä
 
Marcipa sanoi:
Tulin tänne etsimään vertaistukea, kun olen jotenkin ihan sekaisin ajatusteni kanssa. Eli tässä yllätysraskauden ja sitä seuranneen keskeytyneet keskenmenon jälkimainingeissa ja varmaan edelleen hormonimyrskyssä olen jotenkin ihan hukassa. Olin varma, että meidän lapsiluku oli täynnä (kolme kouluikäistä), mutta tuo raskaus ja etenkin keskenmeno sai kovan vauvakaipuun. On niin tyhjä olo, kun oli ehtinyt ajatella kaikkea sitä, mitä vauva toisi tullessaan. Mies on kyllä sitä mieltä, että vauvaa ei lähdetä yrittämään, vaikka hänkin oli pettynyt ja surullinen kun keskenmeno selvisi. Järjellä ajateltuna onkin helpompaa vaan unohtaa tämä raskaus ja vauva- ajatukset ja jatkaa siitä missä lokakuussa oltiin ilman aavistustakaan raskaudesta. Mutta sydän on ihan eri mieltä
Click to expand...
Voimia <3
 
Marcipa sanoi:
Tulin tänne etsimään vertaistukea, kun olen jotenkin ihan sekaisin ajatusteni kanssa. Eli tässä yllätysraskauden ja sitä seuranneen keskeytyneet keskenmenon jälkimainingeissa ja varmaan edelleen hormonimyrskyssä olen jotenkin ihan hukassa. Olin varma, että meidän lapsiluku oli täynnä (kolme kouluikäistä), mutta tuo raskaus ja etenkin keskenmeno sai kovan vauvakaipuun. On niin tyhjä olo, kun oli ehtinyt ajatella kaikkea sitä, mitä vauva toisi tullessaan. Mies on kyllä sitä mieltä, että vauvaa ei lähdetä yrittämään, vaikka hänkin oli pettynyt ja surullinen kun keskenmeno selvisi. Järjellä ajateltuna onkin helpompaa vaan unohtaa tämä raskaus ja vauva- ajatukset ja jatkaa siitä missä lokakuussa oltiin ilman aavistustakaan raskaudesta. Mutta sydän on ihan eri mieltä
Click to expand...
Varmasti ristiriitainen olo. Toivotaan, että ajatukset selkiytyvät hiljalleen, kun aikaa kuluu. Keskenmenot ovat ikävän yleisiä tällä iällä. Pahoittelut ja voimia tuleviin päiviin. Täällä mahtuu kirjoittamaan kaikissa elämäntilanteissa.
 
Marcipa sanoi:
Tulin tänne etsimään vertaistukea, kun olen jotenkin ihan sekaisin ajatusteni kanssa. Eli tässä yllätysraskauden ja sitä seuranneen keskeytyneet keskenmenon jälkimainingeissa ja varmaan edelleen hormonimyrskyssä olen jotenkin ihan hukassa. Olin varma, että meidän lapsiluku oli täynnä (kolme kouluikäistä), mutta tuo raskaus ja etenkin keskenmeno sai kovan vauvakaipuun. On niin tyhjä olo, kun oli ehtinyt ajatella kaikkea sitä, mitä vauva toisi tullessaan. Mies on kyllä sitä mieltä, että vauvaa ei lähdetä yrittämään, vaikka hänkin oli pettynyt ja surullinen kun keskenmeno selvisi. Järjellä ajateltuna onkin helpompaa vaan unohtaa tämä raskaus ja vauva- ajatukset ja jatkaa siitä missä lokakuussa oltiin ilman aavistustakaan raskaudesta. Mutta sydän on ihan eri mieltä
Click to expand...

Tervetuloa Marcipa! :Heartred Taisin jo jossain toisessa ketjussa vastailla, mutta kiva kun löysit tiesi tännekin. Osanottoni vielä menetyksestänne.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top