Pulinaketju

Ihanaa Piitula! ❤️

Kiitos kaikille tsempeistä ❤️ Oon jotenkin aika järkyttynyt tosta mun pomon käytöksestä, oon kuitenkin aiemmin ollut tosi tyytyväinen tuolla. Nyt kuitenkin tuli eilen ilmoitus että yhtä uutta tiimiä alkaa rakentamaan yks tosi hyvä tyyppi, välähti ajatus että voisin pyrkiä vaihtamaan siihen tiimiin kevään aikana.

Edit. Ja buukkasin muuten palaverin mun pomon pomon (joka on siis myös mun entinen esimies) kanssa heti lomien jälkeen.
 
Muokattu viimeksi:
Mä en muista onko mulla ikinä ollut näin voimatonta ja surullista oloa jouluna :sad001

Mun parisuhde on nyt lopullisesti karilla. Tajusin sen ihan itse, että ei tää muutu ikinä paremmaksi, kun toinen ei tee omaa osuuttaan asiassa. On luvannut, mutta tajuan nyt, ettei ole eikä ole ollutkaan mitään aikomusta ikinä työstää mitään. On vain vedättänyt mua, ja satuttanut minkä ehtinyt. Mä en pysty enää vastaanottamaan yhtään henkistä kipua. Nyt oon ohittanut sen kulminaatiopisteen, jossa tajusin, että suhteen lopettamisen kipu on lopulta pienempi kuin sen jatkamisesta aiheutuva kipu. Vaikka siinä on ollut paljon hyvääkin, paljon rakkautta ja välittämistä, hoivaa ja huolehtimista. Mutta se toinen puoli... en vaan kestä enää sitä että minuun sattuu 50% ajasta niin paljon että tunnen hajoavani siihen. Nyt oon hajoamassa tähän kipuun, mutta pakoatikin tää kipu alkaa helpottaa, edes joskus :bag: Ei ehkä jouluksi vielä, mutta ehkä joskus. Toivon niin. Tää 3-4 päivää sen jälkeen kun tein ratkaisuni, on olleet ihan hirveitä. Varsinkin eilisillasta asti, kun sain mieheltä ensimmäisen viestin kolmen päivän mykkäkoulurangaistuksen jälkeen... se iski taas niin syvälle mun kipupisteisiin, että itkin monta tuntia, ja aamulla herättyänikim vielä. Se on taitava osumaan arkoihin kohtiin... tietää tarkalleen mitä/milloin sanoa, jotta se satuttaa eniten. Narsistit osaa sen taidon.

Mulla on nyt dpo8. En oo tehny testejä. En varmaankaan tee ollenkaan. Totta puhuakseni, nyt en edes haluais tietää jos olisin raskaana. Ja tuskin olenkaan. Joa ei pyhien jälkeen menkkoja kuulu niin... kosmoksella täytyy sit olla tosi tahditon huumorintaju.

Mä oon pohjattoman väsynyt. Oon kulkenu kohta viikon popsien rauhoittavaa. Se lääke on ainia lohtu, kun pääsen illalla petiin 9kg painopeiton alle, turvaan, ja lohdullinen uni tulee, ja vie ees hetkeksi. Sori, eioo nyt tän iloisempia uutisia täältä tarjolla. Jouluruokia oon vääntänyt itku silmässä. Sydän riekaleina. Mut pakko yrittää nousta täältä suosta aatoksi, lasten takia. Jos ei muuten, niin vedän töta rauhoittavaa ja hymyilen läpi kyynelten...
 
Mä en muista onko mulla ikinä ollut näin voimatonta ja surullista oloa jouluna :sad001

Mun parisuhde on nyt lopullisesti karilla. Tajusin sen ihan itse, että ei tää muutu ikinä paremmaksi, kun toinen ei tee omaa osuuttaan asiassa. On luvannut, mutta tajuan nyt, ettei ole eikä ole ollutkaan mitään aikomusta ikinä työstää mitään. On vain vedättänyt mua, ja satuttanut minkä ehtinyt. Mä en pysty enää vastaanottamaan yhtään henkistä kipua. Nyt oon ohittanut sen kulminaatiopisteen, jossa tajusin, että suhteen lopettamisen kipu on lopulta pienempi kuin sen jatkamisesta aiheutuva kipu. Vaikka siinä on ollut paljon hyvääkin, paljon rakkautta ja välittämistä, hoivaa ja huolehtimista. Mutta se toinen puoli... en vaan kestä enää sitä että minuun sattuu 50% ajasta niin paljon että tunnen hajoavani siihen. Nyt oon hajoamassa tähän kipuun, mutta pakoatikin tää kipu alkaa helpottaa, edes joskus :bag: Ei ehkä jouluksi vielä, mutta ehkä joskus. Toivon niin. Tää 3-4 päivää sen jälkeen kun tein ratkaisuni, on olleet ihan hirveitä. Varsinkin eilisillasta asti, kun sain mieheltä ensimmäisen viestin kolmen päivän mykkäkoulurangaistuksen jälkeen... se iski taas niin syvälle mun kipupisteisiin, että itkin monta tuntia, ja aamulla herättyänikim vielä. Se on taitava osumaan arkoihin kohtiin... tietää tarkalleen mitä/milloin sanoa, jotta se satuttaa eniten. Narsistit osaa sen taidon.

Mulla on nyt dpo8. En oo tehny testejä. En varmaankaan tee ollenkaan. Totta puhuakseni, nyt en edes haluais tietää jos olisin raskaana. Ja tuskin olenkaan. Joa ei pyhien jälkeen menkkoja kuulu niin... kosmoksella täytyy sit olla tosi tahditon huumorintaju.

Mä oon pohjattoman väsynyt. Oon kulkenu kohta viikon popsien rauhoittavaa. Se lääke on ainia lohtu, kun pääsen illalla petiin 9kg painopeiton alle, turvaan, ja lohdullinen uni tulee, ja vie ees hetkeksi. Sori, eioo nyt tän iloisempia uutisia täältä tarjolla. Jouluruokia oon vääntänyt itku silmässä. Sydän riekaleina. Mut pakko yrittää nousta täältä suosta aatoksi, lasten takia. Jos ei muuten, niin vedän töta rauhoittavaa ja hymyilen läpi kyynelten...
Voimia sinulle! Päätös on raskas, mutta kyllä se helpottaa. Päivä päivältä pikkuisen. Eikä nyt tarvitse kokonaisia päiviä ajatella.
 
Voimia sinulle! Päätös on raskas, mutta kyllä se helpottaa. Päivä päivältä pikkuisen. Eikä nyt tarvitse kokonaisia päiviä ajatella.
Kiitos Yölento <3 Lähinnä oon vielä siinä tilassa, että ihmettelen ja odotan jopa, että se toinen yrittäisi puhua mua ympäri ja saada mua pyörtämään päätökseni. Jotta se todistaisi mulle, että hän sittenkin rakastaa mua. Mutta hänpä on nyt siinä satuttamismoodissa, joka kuuluu aina tähän sykliin: mykkäkoululla satuttamista, mikä on mulle ihan henkistä kidutusta. Ja kun hän uskoo mun olevan kypsä - eli riittävän ikävissäni ja peloissani - hänen ei tarvitse tehdä comebackiä, koska hän tietää että minä pyydän häntä takas. No, nyt hän on julistanut mulle viettävänsä joulun yksin, ja että niin hän haluaakin ja hän nauttii siitä... saa sitten tehdäkin niin. Luulen kyllä että suunnitelma oli saada minut kerjäämään häntä mun luo ennen aattoa.

Mutta nää päivät ja hetket on vaikeita. Tänään on ollut raskain päivä tähän mennessä. Oon pillahdellut itkuun mitä kummallisimmissa paikoissa ja tilanteissa, ja aiheuttanut hämmennystä muille ihmisille. No ei voi mitään. Tällasta tää nyt on. Hetki kerrallaan. Ja jos itkettää, itken. Yritän olla tukahduttamatta mitään tunteita. Ainakaan pitkäksi aikaa. Kaupan kassalla koitan pitää itteni kasassa, ja itkeä sitten vasta kotona. Mut pariin otteeseen olen tänään revennyt myös ihmisten ilmoilla. Ei auta rauhoittavat oikein siinä. Mut onneksi ne auttaa nukkumaan!
 
Mä en muista onko mulla ikinä ollut näin voimatonta ja surullista oloa jouluna :sad001

Mun parisuhde on nyt lopullisesti karilla. Tajusin sen ihan itse, että ei tää muutu ikinä paremmaksi, kun toinen ei tee omaa osuuttaan asiassa. On luvannut, mutta tajuan nyt, ettei ole eikä ole ollutkaan mitään aikomusta ikinä työstää mitään. On vain vedättänyt mua, ja satuttanut minkä ehtinyt. Mä en pysty enää vastaanottamaan yhtään henkistä kipua. Nyt oon ohittanut sen kulminaatiopisteen, jossa tajusin, että suhteen lopettamisen kipu on lopulta pienempi kuin sen jatkamisesta aiheutuva kipu. Vaikka siinä on ollut paljon hyvääkin, paljon rakkautta ja välittämistä, hoivaa ja huolehtimista. Mutta se toinen puoli... en vaan kestä enää sitä että minuun sattuu 50% ajasta niin paljon että tunnen hajoavani siihen. Nyt oon hajoamassa tähän kipuun, mutta pakoatikin tää kipu alkaa helpottaa, edes joskus :bag: Ei ehkä jouluksi vielä, mutta ehkä joskus. Toivon niin. Tää 3-4 päivää sen jälkeen kun tein ratkaisuni, on olleet ihan hirveitä. Varsinkin eilisillasta asti, kun sain mieheltä ensimmäisen viestin kolmen päivän mykkäkoulurangaistuksen jälkeen... se iski taas niin syvälle mun kipupisteisiin, että itkin monta tuntia, ja aamulla herättyänikim vielä. Se on taitava osumaan arkoihin kohtiin... tietää tarkalleen mitä/milloin sanoa, jotta se satuttaa eniten. Narsistit osaa sen taidon.

Mulla on nyt dpo8. En oo tehny testejä. En varmaankaan tee ollenkaan. Totta puhuakseni, nyt en edes haluais tietää jos olisin raskaana. Ja tuskin olenkaan. Joa ei pyhien jälkeen menkkoja kuulu niin... kosmoksella täytyy sit olla tosi tahditon huumorintaju.

Mä oon pohjattoman väsynyt. Oon kulkenu kohta viikon popsien rauhoittavaa. Se lääke on ainia lohtu, kun pääsen illalla petiin 9kg painopeiton alle, turvaan, ja lohdullinen uni tulee, ja vie ees hetkeksi. Sori, eioo nyt tän iloisempia uutisia täältä tarjolla. Jouluruokia oon vääntänyt itku silmässä. Sydän riekaleina. Mut pakko yrittää nousta täältä suosta aatoksi, lasten takia. Jos ei muuten, niin vedän töta rauhoittavaa ja hymyilen läpi kyynelten...
Paljon voimia. Nyt tuntuu tuolle mutta usko pois kohta oot vapaa. Vasta myöhmmin tajuat että pystyt taas hengittämään. Sit vasta kun oikeasri kaikki on virallisesti ohi. Elämä ei lopu yhteen ihmiseen vaikka sille nyt tuntuu.


Omanapa. Äh. Tein huvikseni ”kontrolliksi” tälle kierrolle PC tikun ja taas se alkaa paukuttaa tummahkoa viivaa jo nyt :wtf: Ei nyt viel onneks niitä plus miinus tosi tummia mutta silti. Ärs.
Mitenhän se kystä. Liekö se puhjennu ja jos ei niin vaikuttaakohan se lisää ovista estävästi jos nyt semmosta muutenkaan olis tulossa :shifty:
 
37A3991E-E0D6-4270-ACBF-983D5B959096.jpeg
tässä tää jo kuivana. Että näin. No. Eipä tämä toki yllätä missään muotoa. Katselaan.
 
Kp52 täällä. On jo monena aamuna ihan piruuttaan pitänyt tehdä se yksi raskaustesti tuolta kaapista pois, vaikka toki tiedän, etten nyt todellakaan raskaana ole :D En vaan ikinä muista aamulla koko juttua. Joku vaan nyt pitkittää kiertoa. Kummaa on, jos pelkkä imetys nyt yhtäkkiä olisi ruvennut sekoittamaan kiertoa näin paljon :wideyed: Toisaalta toivoisin jo menkkojen loppumista, mutta tuskin ne nyt vielä rupeaa loppumaan kumminkaan. Kesällä kierrot oli n. 25 päivää, ja sitten ne piteni 40 päivään, ja nyt venyy ja venyy.

Poika on nyt piiiitkästä pitkästä aikaa nukkunut öitään tosi hyvin, ilman itkusteluja. Pistän kyllä ainakin osan pojan unien parantumisesta korvien putkituksen ja kitarisan leikkauksen piikkiin. Itsekin olen saanut nukuttua nyt parhaita öitä pitkään aikaan, joskus jopa 6,5h putkeen. Se on jo luksusta!

Poika tuntuu kehittyvän ja kasvavan tosi nopeasti, oppii kaikenlaista niin kovaan tahtiin, että olen ihan ihmeissäni. Koettelee kyllä hermojakin kiitettävän neuvokkaasti, tietää kyllä hyvin, miten sitä huomiota herätetään :D En tiedä, onko sattumaa, mutta puheen kehitys on tuntunut ottavan isompia askeleita korvien putkituksen jälkeen. Jospa kuulo on parantunut sen myötä.
 
Kp52 täällä. On jo monena aamuna ihan piruuttaan pitänyt tehdä se yksi raskaustesti tuolta kaapista pois, vaikka toki tiedän, etten nyt todellakaan raskaana ole :D En vaan ikinä muista aamulla koko juttua. Joku vaan nyt pitkittää kiertoa. Kummaa on, jos pelkkä imetys nyt yhtäkkiä olisi ruvennut sekoittamaan kiertoa näin paljon :wideyed: Toisaalta toivoisin jo menkkojen loppumista, mutta tuskin ne nyt vielä rupeaa loppumaan kumminkaan. Kesällä kierrot oli n. 25 päivää, ja sitten ne piteni 40 päivään, ja nyt venyy ja venyy.

Poika on nyt piiiitkästä pitkästä aikaa nukkunut öitään tosi hyvin, ilman itkusteluja. Pistän kyllä ainakin osan pojan unien parantumisesta korvien putkituksen ja kitarisan leikkauksen piikkiin. Itsekin olen saanut nukuttua nyt parhaita öitä pitkään aikaan, joskus jopa 6,5h putkeen. Se on jo luksusta!

Poika tuntuu kehittyvän ja kasvavan tosi nopeasti, oppii kaikenlaista niin kovaan tahtiin, että olen ihan ihmeissäni. Koettelee kyllä hermojakin kiitettävän neuvokkaasti, tietää kyllä hyvin, miten sitä huomiota herätetään :D En tiedä, onko sattumaa, mutta puheen kehitys on tuntunut ottavan isompia askeleita korvien putkituksen jälkeen. Jospa kuulo on parantunut sen myötä.
Ihana että lapsen kanssa menee noin! Kaikki hyvin siis!
Gyne sanoi mulle että homma menee aika pitkälti noin. Että ensin lyhenee ja sitten pitenee. Se vaihteluvaihe voi Sit kestää vuosia tai sitten kaikki tapahtuu nopeastikin. Sitä ei voi oikein ennustaa juurikaan. Paitsi sitten kun jos kuukautiset ollu vuoden pois niin voidaan olettaa että se the Hetki on koittanut.
 
No juu, kaipa ne menkat sieltä vielä tulee :) Ehkä tämä nyt ei ole vielä muuta kuin alkusoittoa vasta niille vaihdevuosille.

Tänään oli kyllä niin huono päivä kaikin puolin. Mummi kuoli tänä aamuna :( Suru on puserossa, ja pojan huomionhakuun en ole kunnolla jaksanut vastata koko päivänä. Kiukustuin vielä nyt illalla kun poika alkoi pelleillä iltarutiineilla ihan liikaa, ja luovutin pojan nukutuksen miehelle. Oli helppo homma hänellä, kun poika ei nukkunut päiväunia tänään ollenkaan. Sen takia se olikin sitten niin riiviötuulella koko iltapäivän ja illan :shifty: Jospa huomenna olisi parempi päivä. Hyvittelen pojalle taas tämän päivän paskaa toimintaani ja muistan myös pyytää anteeksi.
 
No juu, kaipa ne menkat sieltä vielä tulee :) Ehkä tämä nyt ei ole vielä muuta kuin alkusoittoa vasta niille vaihdevuosille.

Tänään oli kyllä niin huono päivä kaikin puolin. Mummi kuoli tänä aamuna :sad001 Suru on puserossa, ja pojan huomionhakuun en ole kunnolla jaksanut vastata koko päivänä. Kiukustuin vielä nyt illalla kun poika alkoi pelleillä iltarutiineilla ihan liikaa, ja luovutin pojan nukutuksen miehelle. Oli helppo homma hänellä, kun poika ei nukkunut päiväunia tänään ollenkaan. Sen takia se olikin sitten niin riiviötuulella koko iltapäivän ja illan :shifty: Jospa huomenna olisi parempi päivä. Hyvittelen pojalle taas tämän päivän paskaa toimintaani ja muistan myös pyytää anteeksi.
Älä ole Kaarinha liian ankara itsellesi <3

Voimia surun keskelle <3
 
No juu, kaipa ne menkat sieltä vielä tulee :) Ehkä tämä nyt ei ole vielä muuta kuin alkusoittoa vasta niille vaihdevuosille.

Tänään oli kyllä niin huono päivä kaikin puolin. Mummi kuoli tänä aamuna :sad001 Suru on puserossa, ja pojan huomionhakuun en ole kunnolla jaksanut vastata koko päivänä. Kiukustuin vielä nyt illalla kun poika alkoi pelleillä iltarutiineilla ihan liikaa, ja luovutin pojan nukutuksen miehelle. Oli helppo homma hänellä, kun poika ei nukkunut päiväunia tänään ollenkaan. Sen takia se olikin sitten niin riiviötuulella koko iltapäivän ja illan :shifty: Jospa huomenna olisi parempi päivä. Hyvittelen pojalle taas tämän päivän paskaa toimintaani ja muistan myös pyytää anteeksi.
Yhdyn Twistedin sanoihin. Älä ole ankara itsellesi. Inhimillistä. Halauksia suruusi. Yksi lähtee niin ehkä ”toinen” tulee. Elämä voi yllättää <3
 
Voimia KaarinHa. :Heartred

Hyvää joulua kaikille!

Aloitimme jo tänään tyypillisen juhlapyhäruljanssiin, eli esikoinen kävi lääkärissä saamassa antibiootit. Varmaankin minun vuoroni huomenna. Jotenkin aina päädymme päivystykseen juhlapyhinä, vaikka lääkärissä ei olisi ollut tarvetta käydä kuukausiin. Joulu, juhannus, loppiainen, uusivuosi, itsenäisyyspäivä, jep me olemme päivystyksessä, vaikka kuinka sitä yrittäisimme välttää.
 
Takaisin
Top