Mä en muista onko mulla ikinä ollut näin voimatonta ja surullista oloa jouluna
Mun parisuhde on nyt lopullisesti karilla. Tajusin sen ihan itse, että ei tää muutu ikinä paremmaksi, kun toinen ei tee omaa osuuttaan asiassa. On luvannut, mutta tajuan nyt, ettei ole eikä ole ollutkaan mitään aikomusta ikinä työstää mitään. On vain vedättänyt mua, ja satuttanut minkä ehtinyt. Mä en pysty enää vastaanottamaan yhtään henkistä kipua. Nyt oon ohittanut sen kulminaatiopisteen, jossa tajusin, että suhteen lopettamisen kipu on lopulta pienempi kuin sen jatkamisesta aiheutuva kipu. Vaikka siinä on ollut paljon hyvääkin, paljon rakkautta ja välittämistä, hoivaa ja huolehtimista. Mutta se toinen puoli... en vaan kestä enää sitä että minuun sattuu 50% ajasta niin paljon että tunnen hajoavani siihen. Nyt oon hajoamassa tähän kipuun, mutta pakoatikin tää kipu alkaa helpottaa, edes joskus :bag: Ei ehkä jouluksi vielä, mutta ehkä joskus. Toivon niin. Tää 3-4 päivää sen jälkeen kun tein ratkaisuni, on olleet ihan hirveitä. Varsinkin eilisillasta asti, kun sain mieheltä ensimmäisen viestin kolmen päivän mykkäkoulurangaistuksen jälkeen... se iski taas niin syvälle mun kipupisteisiin, että itkin monta tuntia, ja aamulla herättyänikim vielä. Se on taitava osumaan arkoihin kohtiin... tietää tarkalleen mitä/milloin sanoa, jotta se satuttaa eniten. Narsistit osaa sen taidon.
Mulla on nyt dpo8. En oo tehny testejä. En varmaankaan tee ollenkaan. Totta puhuakseni, nyt en edes haluais tietää jos olisin raskaana. Ja tuskin olenkaan. Joa ei pyhien jälkeen menkkoja kuulu niin... kosmoksella täytyy sit olla tosi tahditon huumorintaju.
Mä oon pohjattoman väsynyt. Oon kulkenu kohta viikon popsien rauhoittavaa. Se lääke on ainia lohtu, kun pääsen illalla petiin 9kg painopeiton alle, turvaan, ja lohdullinen uni tulee, ja vie ees hetkeksi. Sori, eioo nyt tän iloisempia uutisia täältä tarjolla. Jouluruokia oon vääntänyt itku silmässä. Sydän riekaleina. Mut pakko yrittää nousta täältä suosta aatoksi, lasten takia. Jos ei muuten, niin vedän töta rauhoittavaa ja hymyilen läpi kyynelten...