Pulinaketju

BAC55643-029A-4E19-B13B-958EE0B09D43.jpeg Tämän aamun verrokkina tehty PC ovistikku. Wish me luck :smiley-angelic001
 
D-vitamiinista vielä - sen imeytyminen on tosi yksilöllistä eikä näköjään edes suoraan periytyvää. Mulla imeytyy tosi huonosti, ja vasta kun söin 200 mikrogrammaa/vrk öljykapseleita neljä kuukautta, sain pitoisuudet kohdalleen ja palasin 50 mikrogramman annostukseen.

Äidiltä taas on kielletty jopa monivitamiinit joissa Deetä, hänellä jostain syystä se imeytyy liiankin tehokkaasti ja kertyy elimistöön.
 
Muokattu viimeksi:
Main-streamin ravinto-oppaissa nämä d-vit suositukset on kovin yleistäviä, mä en ota näitä henkilökohtaisesti.. es kalojen d-vitamiiniarvoista ei hirveän tarkkoja tutkimuksia löydy, aikaan, prosessointiin, säilytykseen jne liittyen? Meillä es syödään vaan tuoretta kalaa-päivän vanhaa tai samana päivänä pyydettyä-toisinaan muutaman viikon pakastettuna ollutta.
Se onko kaupan tiskillä 7 päivää istunut tuoreena myytävä (kasvatettu)kala /vakumoitu/pakastettu kalavalmiste vielä samoissa d-vitamiiniarvoissa ei ainakaan nopeasti googlaamalla selviä, vaikea uskoa ettei ajalla/prosessoinnilla olisi merkitystä raaka-aineen vitamiinipitoisuuksiin - edes rasvaliukoisiin? Mä luotan tässä omaan intuitioon ennen purkkilisää (josta en edelleenkään voi olla varma mitä se sisältää).

Munistakin löytyi nopeasti etsimällä d-vitamiiniasiaa - sisällä kasvatetut munat sis ab neljäsosan ulkokanojen munien d-vitamiiniarvoista - uskon vakaasti että sillä missä ja mitä se eläin joka tuottaa sen munan/maidon/lihan on itse syönyt on iso merkitys tässä. Siksi lukeudun omaehtoisesti vähän suosituslisästatistiikan ulkopuolelle. Meillä kun syödään päivittäin itse ulkona kasvatettua lihaa/munia ja riistaa/villiä kalaa.
Laiduntavan eläimen raakamaidonkin uskon sisältävän d-vitamiiniä, mutta koska sitä nyt ei ole meillä, niin katsotaan että juodaan reilusti d-vitaminoitua maitoa - ja mm voita.

Toki yksilökohtaiset mittaukset vois olla kätevät, mutta ei taida resurssit riittää koko kansan kohdalla. Riskillä taas vedän, enkä suosittele kenellekään samaa :grin..

Jotenkin vaan kannatan jonkinlaista kriittistä tarkastelua suosituksiakin kohtaan, pakkohan ihmisten erilaisilla elintavoilla on olla vaikutusta tässä (enkä hae nyt hyväksyntää valinnoilleni, kunhan keskustellaan). No joo - en tiedä mitä tällä nyt ajan takaa, jotenkin aihe vaan kolahti - harkitsin pitkään tämän kirjoittamista.
 
Meilläkin tuo pojan D-vitamiiniarvo mitattiin kai ihan muiden seassa vaan, kun oli pitkä lista kaikenlaisia testejä siinä samassa kun noita allergiajuttuja aiemmin tänä vuonna selviteltiin.

Kp47 täällä, ei mitään oireita taas mihinkään suuntaan. Mietin vaan, että voiko esim. muutaman päivän ajan kestävä tiheämpi imetystahti vaikuttaa jotenkin, aiemmin kun oli pitkään niin että ehkä kerran päivässä imetin, eikä ihan joka päivä sitäkään, mutta nyt tässä viimeisen viikon aikana poika on jostain syystä taas innostunut kovasti vaatimaan pääsyä tissille :wideyed: Oli tosin kuumeessa nyt tässä myös pari päivää, silloin kyllä kävi usemman kerran päivässä tissillä. Osa kerroista taitaa kyllä olla enemmänkin huomionhakua, kun poika tietää, että kun hän pyytää tissille, niin sinne pääsee 99% kerroista, vaikka minulla olisi joku asia kesken.

Nyt on muutama päivä tässä mennyt vähän miten sattuu aika pojan kanssa, kun isoäitini on erittäin huonossa kunnossa ja tulee surtua sitä hänen tilannettaan sitten paljon, vaikka mitään en voikaan asialle tehdä :( En vain ole osannut huomioida poikaa tarpeeksi, kun energiaa menee siihen, että saan pidettyä itseni kasassa.
 
Meilläkin tuo pojan D-vitamiiniarvo mitattiin kai ihan muiden seassa vaan, kun oli pitkä lista kaikenlaisia testejä siinä samassa kun noita allergiajuttuja aiemmin tänä vuonna selviteltiin.

Kp47 täällä, ei mitään oireita taas mihinkään suuntaan. Mietin vaan, että voiko esim. muutaman päivän ajan kestävä tiheämpi imetystahti vaikuttaa jotenkin, aiemmin kun oli pitkään niin että ehkä kerran päivässä imetin, eikä ihan joka päivä sitäkään, mutta nyt tässä viimeisen viikon aikana poika on jostain syystä taas innostunut kovasti vaatimaan pääsyä tissille :wideyed: Oli tosin kuumeessa nyt tässä myös pari päivää, silloin kyllä kävi usemman kerran päivässä tissillä. Osa kerroista taitaa kyllä olla enemmänkin huomionhakua, kun poika tietää, että kun hän pyytää tissille, niin sinne pääsee 99% kerroista, vaikka minulla olisi joku asia kesken.

Nyt on muutama päivä tässä mennyt vähän miten sattuu aika pojan kanssa, kun isoäitini on erittäin huonossa kunnossa ja tulee surtua sitä hänen tilannettaan sitten paljon, vaikka mitään en voikaan asialle tehdä :sad001 En vain ole osannut huomioida poikaa tarpeeksi, kun energiaa menee siihen, että saan pidettyä itseni kasassa.
Kyllä varmasti voi imetystiheys vaikuttaa kiertopäiviin!

sympatiat isoäidin kohdalla :Heartred - ei aina täydy kyetä kaikkeen, lapsikaan ei mene rikki vaikka äiti välillä murehtisi jotain muuta :shy:!
 
Eihän tuo rikki tosiaan mene, mutta eipä ole montaa kertaa nähnyt äidin itkevän, selitin kyllä hänelle kun tuli oikein tiukasti halaamaan, että äiti on nyt surullinen, kun äidin mummi on huonossa kunnossa, eikä elä enää kauaa. Poika siis kyllä ymmärtää että itkevä ihminen tarvitsee lohdutusta, ja yrittää tietysti lohduttaa sillä tavalla kuin osaa. Ihana kun yrittää lohduttaa :Heartred Mutta Juicen sanoin, elämä on kuolemista, ja mummi on saanut elää pitkän ja hyvän elämän, vaikka sotavuodetkin siellä välissä olivat, mutta nekin mummi ja vaari yhdessä tarpoivat läpi ja selvisivät.
 
Muokattu viimeksi:
Meilläkin tuo pojan D-vitamiiniarvo mitattiin kai ihan muiden seassa vaan, kun oli pitkä lista kaikenlaisia testejä siinä samassa kun noita allergiajuttuja aiemmin tänä vuonna selviteltiin.

Kp47 täällä, ei mitään oireita taas mihinkään suuntaan. Mietin vaan, että voiko esim. muutaman päivän ajan kestävä tiheämpi imetystahti vaikuttaa jotenkin, aiemmin kun oli pitkään niin että ehkä kerran päivässä imetin, eikä ihan joka päivä sitäkään, mutta nyt tässä viimeisen viikon aikana poika on jostain syystä taas innostunut kovasti vaatimaan pääsyä tissille :wideyed: Oli tosin kuumeessa nyt tässä myös pari päivää, silloin kyllä kävi usemman kerran päivässä tissillä. Osa kerroista taitaa kyllä olla enemmänkin huomionhakua, kun poika tietää, että kun hän pyytää tissille, niin sinne pääsee 99% kerroista, vaikka minulla olisi joku asia kesken.

Nyt on muutama päivä tässä mennyt vähän miten sattuu aika pojan kanssa, kun isoäitini on erittäin huonossa kunnossa ja tulee surtua sitä hänen tilannettaan sitten paljon, vaikka mitään en voikaan asialle tehdä :sad001 En vain ole osannut huomioida poikaa tarpeeksi, kun energiaa menee siihen, että saan pidettyä itseni kasassa.
Pahoitelut mummon johdosta :( ne on hankalia hetkiä kun lapsi on pieni ja itsellä on suru tai huoli. Ei osaa/pysty keskittymään mihknkään. Mä olin aikanaan menetyksien jälkeen tosi lyhyellä sytytyslangalla. Hermo paloi nopeasti ja itku lensi. Mä tosin muutenkin itken herkästi. Lapset on kyl nähneet kun mä tiristelen millon mistäkin

Musta on hauska nähdä millä tasolla prolaktiini on näillä imetyksillä näin taaperoiässä. Onko se enää merkittävässä roolissa esim kierron suhteen. Mä kans annan imee milloin haluaa mut en nyt tilanteessa kuin tilanteessa. Kyl mä saatan sanoa et meeppä omiin hommiis siitä. Tarpeeks tiheää muutenkin
 
No niin. Onhan jo paremmat numerot.

Mulla ei mitään oireita tällä kertaa. Ei arista tissitkään. Dpo 4-5. Tylsää aikaa.
No juu. Tässä varmaan näkyy just se miten ne alkaa heitellä siniaallon lailla.

tylsää varmasti. Tuo on se hetki kun voi vielä toivoa. Sitte kohta itselläni taittuu siihen kun tietää ettei mitään tapahtunut :sorry: mut aina pidetään lippu korkealla
 
No niin. Onhan jo paremmat numerot.

Mulla ei mitään oireita tällä kertaa. Ei arista tissitkään. Dpo 4-5. Tylsää aikaa.
Samaa tylsyyttä täälläkin, eli dpo 4. Jaksaisipa olla edes toiveikas. Tämä kierto jäänee ennätyslyhyeksi, jos luteaali on taas sen 11-12 pv mitä on nyt ollut kkm:n jälkeen. Liittyyköhän ikään ja edessä häämöttäviin vaihtareihin?
 
Täälläkin dpo4. Mun parisuhde taitaa seurata samaa sykliä kuin kuukautiskierto. Loppukierrosta se aina muuttuu hirveäksi painajaiseksi :( Taitaa tulla aika ankea joulunaika täällä...
 
Muistan kuin eilisen....lapset oli pieniä nuorin 4kk siis näistä teineistä... Puhelin soi yöllä kolmen aikaan jotenkin oli jääny äänet yleensä ei edellisenä iltana oli kello meillä ja äitillä pysähtyy kun vastasin toisesta päästä kuulu voitko mennä istumaan minä siihen et miksi kuka puhuu silloin poliisi sanoi mitä oli tapahtunut ja kuuden jälkeen pakkasin tavarat otin nuorimman mukaan hajin äidin ja lähdin ajaan 6 tuntia reilu sairaalaan josta en muista yhtään mitään olin ihan shokissa... Perille päästyä mentiin kahto ajan veljeä joka makasi teholla letkuissa oli tavallaan vihainen ja sanoin miksi et puhu mitään... Ei vastausta... Myöhemmin kyllä tajusin tilanteen vakavuuden mutta en halunnut myöntää sitä itelle koska en halunnu päästää irti... Kuukaudet vieri ja met ajettiin vähän väliä samaa väliä kahtomaan kyllä lapset jotain tajus mutta kyllähän se söi kaikkia myös parisuhdetta mutta en voinut hylätä veljeä... Kaikkiin papereihin oltiin merkattu mulle päätösvalta oli siitäkin ihan ihmeissäni... Viikko ennen pääsiäistä puhelin soi ja sanottiin et tulkaa nyt tila on huono olihan niitä huonoja päiviä vuoden aikana ollu tosi paljon.. Lähdettiin ajaan perille päästiin jäätiin sinne.. Pääsiäispäivän aamu koitti ja veli nukkui pois en ennättänyt paikalle myöhästyttiin viis minuuttia siis vaivaiset viis minuuttia vaikka oltiin majotuttu lähelle ja hoitajat soitti hyvissä ajoin mut ei ei se riittänyt... Oli niin maanmurtama etten tajut edes miehelle soittaa kaikki oli ihan mustaa... Helpompi olis ollu jos ei oli tarvinnut kun kerran menettää eikä olis vuotta tarvinnut odottaa... Kertominen lapsille oli todella vaikiaa vanhin oli hänen kummilapsi ja ymmärsi hyvin ja olivat todella läheisiä ja näkivät useasti vaikka välimatkaa oli... Hautajaiset oli hankalat.. Raskaat kaikki vain sumeni mulla.. Siihen loppu voimat en pystynyt vain enään... Mutta mikä ihaninta kaiken keskellä niin lapset ja se elämisen tarmoja huolettomuus ilman niitä en tiedä missä olisin mut niiden avulla pelastuin ja jatkoin elämää vaikka koettelu ei siihen loppunut... Kiitos teille naiset oli pakko purkaa.. Tää joulu tekee vaikeaksi
 
Muistan kuin eilisen....lapset oli pieniä nuorin 4kk siis näistä teineistä... Puhelin soi yöllä kolmen aikaan jotenkin oli jääny äänet yleensä ei edellisenä iltana oli kello meillä ja äitillä pysähtyy kun vastasin toisesta päästä kuulu voitko mennä istumaan minä siihen et miksi kuka puhuu silloin poliisi sanoi mitä oli tapahtunut ja kuuden jälkeen pakkasin tavarat otin nuorimman mukaan hajin äidin ja lähdin ajaan 6 tuntia reilu sairaalaan josta en muista yhtään mitään olin ihan shokissa... Perille päästyä mentiin kahto ajan veljeä joka makasi teholla letkuissa oli tavallaan vihainen ja sanoin miksi et puhu mitään... Ei vastausta... Myöhemmin kyllä tajusin tilanteen vakavuuden mutta en halunnut myöntää sitä itelle koska en halunnu päästää irti... Kuukaudet vieri ja met ajettiin vähän väliä samaa väliä kahtomaan kyllä lapset jotain tajus mutta kyllähän se söi kaikkia myös parisuhdetta mutta en voinut hylätä veljeä... Kaikkiin papereihin oltiin merkattu mulle päätösvalta oli siitäkin ihan ihmeissäni... Viikko ennen pääsiäistä puhelin soi ja sanottiin et tulkaa nyt tila on huono olihan niitä huonoja päiviä vuoden aikana ollu tosi paljon.. Lähdettiin ajaan perille päästiin jäätiin sinne.. Pääsiäispäivän aamu koitti ja veli nukkui pois en ennättänyt paikalle myöhästyttiin viis minuuttia siis vaivaiset viis minuuttia vaikka oltiin majotuttu lähelle ja hoitajat soitti hyvissä ajoin mut ei ei se riittänyt... Oli niin maanmurtama etten tajut edes miehelle soittaa kaikki oli ihan mustaa... Helpompi olis ollu jos ei oli tarvinnut kun kerran menettää eikä olis vuotta tarvinnut odottaa... Kertominen lapsille oli todella vaikiaa vanhin oli hänen kummilapsi ja ymmärsi hyvin ja olivat todella läheisiä ja näkivät useasti vaikka välimatkaa oli... Hautajaiset oli hankalat.. Raskaat kaikki vain sumeni mulla.. Siihen loppu voimat en pystynyt vain enään... Mutta mikä ihaninta kaiken keskellä niin lapset ja se elämisen tarmoja huolettomuus ilman niitä en tiedä missä olisin mut niiden avulla pelastuin ja jatkoin elämää vaikka koettelu ei siihen loppunut... Kiitos teille naiset oli pakko purkaa.. Tää joulu tekee vaikeaksi
Kuulostaa hurjan raskaalta jo välimatkankin takia :sad001. Ei ihme että voimat loppui :Heartred

Lämmintä joulunodotusta teille :3some
 
Lambi jälkeenpäin vasta tajusin kuinka loppu olin... Kiitos teille myös kaikille muillekin rauhaisaa joulun odotusta:Heartpink
Raskaita muistoja. Lämpimiä ajatuksia ja valonpilkahduksia jouluusi :Heartred. Mua aina lämmittää ajatus että esim menetetyt vauvat on mun sydämessäni aina. Niitä kukaan ei vie pois. Kuolleiden ihmisten kohdallakin yritän muistaa ne hyvät ajat ja kauniit hetket. Uskon että poismennyt haluaisi myös niin. Ehkä veljesi silmät tai hymy näkyy jossakussa pienokaisessasi :Heartred
 
Pikkuvarpaat on sinulla tosi raskas tilanne ollut, kyllä tuossa voimat hiipuu kenellä tahansa. Jaksamista sinne! :Heartred

Täällä myös joulu tuo menetyksen tunteet pintaan, oma kkm elokuulta ja viimeisen 1,5 vuoden aikana on kuollut useita läheisiä. Joulu on silti valon juhla, ihanaa joulunaikaa kaikille palstailijoille, kiitos kun olette tukena ja seurana täällä. :Heartred
 
Noniiii. Nyt on ostettu kaikki lisäravinteet mitä maa päällään kantaa :laughing002 DHEA, E-vitamiini, ubiqinoli jenkeistä... helokkiöljy on jo menny tovin samoin inositolipurkin syön loppuun Nyt vaan sopii toivoa et miehen kans hellyyshetket taas alkaa pyöriä kunhan vuoto loppuu. Meinaa meidän keskustelut nykyään mennä väittelyksi vaikka puhuttaisiin politiikasta :laughing001 Siinä ei sit enää iltaisin lempi leisku :wtf:
 
Noniiii. Nyt on ostettu kaikki lisäravinteet mitä maa päällään kantaa :laughing002 DHEA, E-vitamiini, ubiqinoli jenkeistä... helokkiöljy on jo menny tovin samoin inositolipurkin syön loppuun Nyt vaan sopii toivoa et miehen kans hellyyshetket taas alkaa pyöriä kunhan vuoto loppuu. Meinaa meidän keskustelut nykyään mennä väittelyksi vaikka puhuttaisiin politiikasta :laughing001 Siinä ei sit enää iltaisin lempi leisku :wtf:
Ovispäivänä kannattaa olla puhumatta :)
 
Takaisin
Top