Pulinaketju

Koita jaksaa Helena <3

Nyt on meillä kyllä ollut muutama levoton yön pojalla, välillä vaan itkustaa hetken ja hiljenee itse, eikä tarvitse mennä lohduttelemaan sen kummemmin. Joskus taas herää siellä eikä meinaa millään rauhoittua takaisin nukkumaan. Viime yönä oli herätys puoli kolme, eipä tarvinnut sen jälkeen sitten nukkua, kun uni hävisi johonkin itsellä, poika kyllä rauhoittui suht nopeasti takaisin unille, onneksi.

Olen vissiin tottunut vähiin uniin, kun en koe olevani mitenkään erityisen väsynyt kuitenkaan, vaikka yöt ovatkin enemmän tai vähemmän risaisia olleet jo pitkään. Isoin ongelma on varmaan juuri se, etten keskellä yötä olleen herätyksen jälkeen enää välttämättä saa nukuttua, ja jos saan unesta vielä kiinni, on uni tosi rauhatonta. Olen todennut, että parempi on sitten jäädä kokonaan hereille, jos ei se uni sieltä tule, pysyn enemmän järjissäni kuitenkin niin kuin että koitan väkisin nukkua ja jos satun nukahtamaan, niin sitten olen aivan pihalla kun siitä herään.
 
Väsy :hungover::sleep011:sleep002 En oo nukkunu kunnolla moneen yöhön ja näen tosi hämäriä unia. Töissä kauhee stressi. Menen kohta hierontaan, kun sain lenkin tehtyä.

Sori omanapa. Nyt ei kykene muuhun.

Kovasti tsemppiä, kai viikko vielä niin pääsee huilimaan? Olen ammatinvaihtaja, mutta aiemmin olin pitkään kasvatus- ja opetusalalla töissä. Voin vaan muistella sitä stressin määrää tässä vaiheessa lukukautta. :grumpy: Tai mieluummin en muistele. :rolleyes: Onneksi jouluna pääsee nollaamaan ja viettämään aikaa perheen kanssa. :Heartred
 
Jaaha. Eilen kivisteli kovasti, joten ovis saattoi jo mennä tai sitten se on tänään. Tikut oli kyllä plussalla, mutta ei heti kastuttuaan, niin en niin noteerannut. No se ja sama, koska ukkokaan ei sitten kotiudu. Jotain hämminkiä hommissa siellä taas. Sunnuntain varassa mennään. Teroja sain apteekista, joten vielä täältä ainakin löytyy.

Tänään olisi myös kevään plussan la. Näin se aika kuluu, ihan huomaamatta.
 
Paljon tsemppiä @Helena80 ei aina tarvi olla yliaktiivi ainakaan täällä, omanapa sallittu :Heartred


Jaaha. Eilen kivisteli kovasti, joten ovis saattoi jo mennä tai sitten se on tänään. Tikut oli kyllä plussalla, mutta ei heti kastuttuaan, niin en niin noteerannut. No se ja sama, koska ukkokaan ei sitten kotiudu. Jotain hämminkiä hommissa siellä taas. Sunnuntain varassa mennään. Teroja sain apteekista, joten vielä täältä ainakin löytyy.

Tänään olisi myös kevään plussan la. Näin se aika kuluu, ihan huomaamatta.
huoh joo. Mä sain luojan kiitos lopettaa Terot enkä koske enää ikinä niihin. Oli jo toissapv avioero lähellä :laughing001en tajua miten mä muutun ihme provoksi niistä.
Halaus lasketunajan johdosta. Mä en onneks enää muista niistä kaikkia, yksi jäi mieleen kun olis ollu mun syntymäpäivänä.
 
Koita jaksaa Helena :Heartred

Nyt on meillä kyllä ollut muutama levoton yön pojalla, välillä vaan itkustaa hetken ja hiljenee itse, eikä tarvitse mennä lohduttelemaan sen kummemmin. Joskus taas herää siellä eikä meinaa millään rauhoittua takaisin nukkumaan. Viime yönä oli herätys puoli kolme, eipä tarvinnut sen jälkeen sitten nukkua, kun uni hävisi johonkin itsellä, poika kyllä rauhoittui suht nopeasti takaisin unille, onneksi.

Olen vissiin tottunut vähiin uniin, kun en koe olevani mitenkään erityisen väsynyt kuitenkaan, vaikka yöt ovatkin enemmän tai vähemmän risaisia olleet jo pitkään. Isoin ongelma on varmaan juuri se, etten keskellä yötä olleen herätyksen jälkeen enää välttämättä saa nukuttua, ja jos saan unesta vielä kiinni, on uni tosi rauhatonta. Olen todennut, että parempi on sitten jäädä kokonaan hereille, jos ei se uni sieltä tule, pysyn enemmän järjissäni kuitenkin niin kuin että koitan väkisin nukkua ja jos satun nukahtamaan, niin sitten olen aivan pihalla kun siitä herään.
Kuulostaa tutulle. Mä olen kans ollu herkkis nukkuja ja jos herään kunnolla aamuyöllä niin hankala sammua uudelleen. Nyt näiden keltarauhasnappirn kans nukun kuin tukki. Jos lapsi herää tissille tms nii nukahdan nopsaan uudelleen. Tosin oon muutenkin sit väsyny päivisinkin
 
Paljon tsemppiä @Helena80 ei aina tarvi olla yliaktiivi ainakaan täällä, omanapa sallittu :Heartred



huoh joo. Mä sain luojan kiitos lopettaa Terot enkä koske enää ikinä niihin. Oli jo toissapv avioero lähellä :laughing001en tajua miten mä muutun ihme provoksi niistä.
Halaus lasketunajan johdosta. Mä en onneks enää muista niistä kaikkia, yksi jäi mieleen kun olis ollu mun syntymäpäivänä.
Kiitos. Eipä tämäkään edelliseen verrattuna tunnu miltään, mutta muistin sentään. Minä taas luulen niiden pitävän tippastelun kurissa. Ja se on iso plussa.
 
Kiitos. Eipä tämäkään edelliseen verrattuna tunnu miltään, mutta muistin sentään. Minä taas luulen niiden pitävän tippastelun kurissa. Ja se on iso plussa.
Se on totta. Ylimääräinen veri missä tahansa muodossa on syvältä. Meillä oli semmoinen halpis ”kuparinen” löylykiulu. Joku peltinen kakka joka päällystetty vissiin kuparilla. Se metallinen haju joka siitä märkänä lähtee tuo mulle mieleen keskeytyksen ja verenvuodon ylipäätään. Heitin sen menemään ja ostin uuden :wtf::hilarious:
 
Terapeuttista :woot:
 

Liitteet

  • 20191213_205828.jpg
    20191213_205828.jpg
    31.7 KB · Katsottu: 201
Täh...ootteko kuullu tällaisesta :eek::wideyed:
Pregnancy test: A corpus luteum cyst can cause a false positiveon a pregnancy test.

Googletin siis tota keltarauhaskystaa
 
Voima halit huonosti nukkujille liityn seuraan.. Mun pisin pätkä jonka oon moneen vuoteen nukkunut 3-4 tuntia yössä ja siihen mahtuu monen moista pyörintää ym et ei oo yhtenäistä niin ja herään jokaiseen rapsahukseenkin :banghead: pikkuset leikki isosisko kaa pihalla ja tekivät lumiukkoja ite käytin tilaisuuden hyväksi ja häippäsin lahja ostoksille siis niin ihanaa äiti mukana kiertelemässä ja välillä töövättiin kun koipi on tööt mutta se tunne kun oli rauhallista vaikka kaupat täynnä:grin:grin tämmösinä hetkinä nautin siitä ku on isompia joille uskaltaa jo jättää:Heartpink
 
Tunnen kyllä huonoa omaatuntoa ku häippäsen mut tekeekö se minusta huonon?
Ei tee. Minä huolehdin omista pikkusisaruksista 11v lähtien. He olivat silloin 7v, 5v, 3v ja nuorin oli syntymässä. Kävin vauvan kanssa vaunulenkillä, vaihdoin vaipat, autoin kodin töissä ja hoidin koko perheen ruokaostokset. Maalaistalo kun oli, niin kasvatettiin puhaltamaan yhteen hiileen.
 
tämmösinä hetkinä nautin siitä ku on isompia joille uskaltaa jo jättää:Heartpink
Samassa veneessä ollaan :rolleyes:. Täytyy riemuita niistä eduista mitä itselle on annettu:)! Just illalla mietin, miten paljon helpompaa on nyt kun osa lapsista on isoja, kaikki ei ole aina vain kiinni omista hoksottimista enää!

Mulla pikkupojat kulkee pääosin mukana jos kaupunkiin asiaa (25km), mutta kyllä mä täällä omilla kulmilla liikun ihan yksiksenikin niin että lapset keskenään omissa toimissa. Hulluksi vetäisi jos yhdestä ihmisestä olis kaikki aina kiinni, vuosikymmeniä.
Mun vanhimmat lapset ei halua juurikaan hoitaa pienempiä, eikä niiden tarvikaan - kodinhoidossa ovat silti erinomaisen käteviä:gen014!
11 v taas on luonnostaan kovin hoivaava ja mieluusti leikkii ja auttaa pienempiä - eikä siivoa :smiley-chores020.. Musta tuntuu että kunhan kaikki saavat toteuttaa itseään perheessä, niin ei pitäisi käydä liian raskaaksi kenellekään. Itsensä mukaan lukien :p..
 
Ei tee. Minä huolehdin omista pikkusisaruksista 11v lähtien. He olivat silloin 7v, 5v, 3v ja nuorin oli syntymässä. Kävin vauvan kanssa vaunulenkillä, vaihdoin vaipat, autoin kodin töissä ja hoidin koko perheen ruokaostokset. Maalaistalo kun oli, niin kasvatettiin puhaltamaan yhteen hiileen.
Teillä oli lähes sama ikäjakauma kun meidän pienimmillä. Aika paljon ollut sulla pienenä vastuualueita :3some
 
Maalaistalo kun oli, niin kasvatettiin puhaltamaan yhteen hiileen.
Tää ero kerrostalolapsuuteen on kyllä merkittävä. Itse kasvoin kerrostalossa kotiäidin hoivissa, ei pienempiä sisaruksia. Kaipasin aina elämää ympärille, vaikka tokihan kerrostalossa kavereita riitti yllinkyllin. Onhan tullut äidin kanssa näitä naurettua nyt jälkikäteen - meillä on pikkasen erilaiset ideaalit :grin

Ja tarjosin sitten omilleni jotain ihan muuta. Ei meillä varsinainen työpaikka-maalaistalo ole, mutta jotain sinnepäin :p. Enkä enää missään nimessä palaisi siihen lähiöelämään, muutakun pakon edessä.
 
Tää ero kerrostalolapsuuteen on kyllä merkittävä. Itse kasvoin kerrostalossa kotiäidin hoivissa, ei pienempiä sisaruksia. Kaipasin aina elämää ympärille, vaikka tokihan kerrostalossa kavereita riitti yllinkyllin. Onhan tullut äidin kanssa näitä naurettua nyt jälkikäteen - meillä on pikkasen erilaiset ideaalit :grin

Ja tarjosin sitten omilleni jotain ihan muuta. Ei meillä varsinainen työpaikka-maalaistalo ole, mutta jotain sinnepäin :p. Enkä enää missään nimessä palaisi siihen lähiöelämään, muutakun pakon edessä.
Mun mieskin on asunut omk-talossa lapsuuden ja heillä on tehty metsätöitä ja oltu suohommissa. Sitten, kun asuttiin useampi vuosi kerrostalossa, aloimme kaivata omaa taloa ja pihaa. Ei ole kerrostalot meitä varten :grin
 
Takaisin
Top