Asiasta toiseen ja kukkaruukkuun: te, ketkä raskautumisesta vielä haaveilette tai sitä harkitsette, oletteko miettineen lykkäämistä mahdollisen ydinkatastrofin vuoksi? Nyt kun jodi-tabletteja kehotetaan ostamaan ja sotaa käydään ydinvoimalaitosten liepeillä ja ydinaseella uhataan niin, juolahtipa juuri mieleeni, että olisiko sittenkin aihetta odottaa ja lykätä alkion siirtoa vaikka vuosi tai edes puoli vuotta.. Olisi kauheaa, jos sikiö altistuisi mahdolliselle säteilylle. Itsehän sen asian kanssa lopun elämää eläisi, joten omaa intuitiota joka tapauksessa kuuntelen. Mutta mitä ajatuksia muilla? Miten maailmantilanne asiaa vaikuttaa? Toki tällä kanavalla monen ikä ei salli odottaa, mutta itsellä ei ihan polttava kiire ole, JOS siis alkion siirtoon vielä lähtisin.
Pulinaketju
- Ketjun aloittaja Yölento
- Aloituspäivämäärä
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Jos ikää on paljon niin eipä siinä kannata lykkäillä yrittämistä vaikka se onkin pelottavaa ja riskialtista mutta on vain elettävä päivä kerrallaan mutta jokainen tekee ite päätökset ja kaikki on ok
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Tiedättekö sen tunteen kun ootte lapsenkaa valvonut toista viikkoa ja lääkkeitten annoksia nostetaan ja tuntuu ettei mikään riitä siitä huolimatta ja sit sanotaan että Ainiin mutta tällähän oli net reojät sydämessä et nyt joudutaankin tutkimaan net uudestaan ettei vain johdu niistä
siis kun olin niille alusta asti sitä sanonut ja kysynyt Voiko johtua niin ei noteerata
ja siis hällä on myös todella paha astma ja sydänlihas oli vähän laajentunut tänään tehdyissä tutkimuksissa Juu et taas piinana odotetaan et miten jatkuu huh huh äitinä olo niin raskasta
siis kun olin niille alusta asti sitä sanonut ja kysynyt Voiko johtua niin ei noteerataja siis hällä on myös todella paha astma ja sydänlihas oli vähän laajentunut tänään tehdyissä tutkimuksissa Juu et taas piinana odotetaan et miten jatkuu huh huh äitinä olo niin raskastaVähintäänkin ikävää, jopa ehkä tarpeetonta on tuo kokemasi!!Tiedättekö sen tunteen kun ootte lapsenkaa valvonut toista viikkoa ja lääkkeitten annoksia nostetaan ja tuntuu ettei mikään riitä siitä huolimatta ja sit sanotaan että Ainiin mutta tällähän oli net reojät sydämessä et nyt joudutaankin tutkimaan net uudestaan ettei vain johdu niistä
Saada itsensä kuulluksi ja ymmärretyksi, ilman pelkoa jostain ylimääräisestä valittajan/tietäjän leimasta yhdistettynä samanaikaiseen isoon huoleen pienestä! En haluaisi kenenkään joutua sitä äitinä kokemaan!
Jaksamista ...
Toivottavasti pienen olo alkaa nyt korjaantumaan ! 
Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Kunhan maustaa ruokansa jodipitoisella suolalla, eikä ota vatsalleen aurinkoa missään vaiheessa, niin eipä kai tuon pitäisi häiritä. Toki voi olla et jos kävisi niin onnettomasti että säteilyä ajautuisi tännekin päin niin voihan sitä varoa pysymällä sisätiloissa ja muutenkin suojautumalla asiallisesti. En toki usko että sellaista tapahtuisi. Pidetään peukkuja että kohta koko sotatila olisi taputeltu ja kaikki palaavat mukavaan arkeen, eurooppaan saadaan talveksi sähköä ja lämpöä, ja kaiken kallistuminen kääntyisi laskuun tai ainakin stoppaisi. Tsemppiä! Kukaan ei tiedä tulevaisuutta, jos aika on kortilla niin vauvelitoiveet kannattaa asettaa etusijalle. Kukaan ei näe tulevaisuuteen maailman tilanteen suhteen.
Kuurankukkasia
Näppärä viestien naputtelija
Tuo on ihan kamalan raskasta!Tiedättekö sen tunteen kun ootte lapsenkaa valvonut toista viikkoa ja lääkkeitten annoksia nostetaan ja tuntuu ettei mikään riitä siitä huolimatta ja sit sanotaan että Ainiin mutta tällähän oli net reojät sydämessä et nyt joudutaankin tutkimaan net uudestaan ettei vain johdu niistä
Miten te nyt olette voineet? Meillä oli hiljattain korona ja toinen flunssa yhtä aikaa ja menin itse aika heikkoon kuntoon. Lääkäri epäili jo keuhkoemboliaa kun leposyke pilvissä ja öisin en saanut kunnolla happea. Ja univaje, niin se nosti sykkeet. Samalla kun yritti hoitaa kipeitä lapsia niin oli kyllä raskasta. Toivottavasti jatkossa lääkärit kuuntelee hieman aiemmin ja tarkemmin sinua lapsen terveyteen liittyvistä asioista ja muutoksista, onhan sulla äitinä kuitenkin koko ajan arjen kokemusta hänen voinnistaan! Voimia teille!
Kuurankukkasia
Näppärä viestien naputtelija
Mitä kuuluu teille kaikille yli 40+ raskautuneille? 
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Kyllä todella raskasta...kiitos kysymästä nyt ollaan taas vaihdettu lääkkeet ku näyttää ettei millään tehoa, katkoksia hengityksessä on välillä ja sitä pitää seurata,sairaalaan eivät ota sisälle koska sielä vielä hetken remontti kesken mutta lanssilla pitää lähtee jos oikein hankalaksi menee mutta on tää silti jotenkin pelottaa kokoajan saat olla silmä tarkkana ja seurata toisen tekemisiä ja liikkeitäTuo on ihan kamalan raskasta!
sit ku pitää töissäkin käydä niin ei auta kun ottaa toinen mukaan huh huh toivon ettei tätä jatkuisi kovin pitkään
Mitä kuuluu teille kaikille yli 40+ raskautuneille?
Kiitos kysymästä!
Tänään 31+0
Alkaa tuntua konkreettisemmalta että tämä nyt vihdoin onnistuisi Masu kasvaa +2 käyrällä ja on ihana rantapallo. Yliliikkuvuus tuottaa liikkumiskipuja jo liian aikaisin, mutta muuten kaikki on hyvin. 
@Pikkuvarpaat toivottavasti teillä helpottaisi pian tilanne
Ihmeellistä touhua lääkäristä... jos on hengityskatkoksiakin. Kovasti voimia ja jaksamista vaikeaan tilanteeseen Miten voit @Peppipupu ?
Täällä ollaan toistaiseksi säilytty terveinä, ainoastaan pojalla on ollut välillä lievää flunssaa. Täytyy koputtaa puuta!
Olen nauttinut syksystä ja viileistä keleistä, ihanaa kun ei tarvitse hikoilla 24/7. Pihahommia vaan pitäisi vähän ahkerammin saada tehtyä, vaikka eipä nuo puiden lehdet nurmikossa kauheasti haittaa, voi sitten keväällä/kesän alussa ajella ruohonleikkurilla silpuksi sitten kun ne on kuivuneet vähän.
Tässä on nyt muutama viikko yritetty sopeutua elämään kahden kissan kanssa, kolmas jouduttiin lopettamaan kun sillä oli jokin ongelma pissaamisen kanssa, eikä siihen löydetty mitään fyysistä syytä koskaan
Se pissaili yhä tihenevään tahtiin minne sattuu, ja alkoi jo tulla huonekaluille ja talollekin hieman ongelmia asiasta. Se teki sitä harvakseltaan jo silloin kun meille muutti, mutta joskus meni pitkiäkin aikoja, ettei mitään ongelmaa ollut. Nyt se viime aikoina alkoi vetäytyä aina vain enemmän omiin oloihinsa nukkumaan jonnekin ja tosiaan aina vain enemmän niitä pissoja löytyi mistä sattuu. Ikää sillä taisi olla miltei 15 vuotta, ei tiedetty sen tarkkaa ikää silloin kun se kodinvaihtajana meille otettiin. Muuten oli aivan ihana kissa, seurallinen, kiltti ja hauska kaveri. Leikattu narttu oli. Eläinlääkäri tutkaili sitä vähän kun se vietiin eutanasiaa varten sinne, ja sanoi, että päällisin puolin tuntui olevan hyväkuntoinen, terve kissa. Nyt se sitten lepää meidän takapihalla haudassaan, ja käydään pojan kanssa välillä sanomassa sille moikat. Itkuhan siitä minulle aina tulee. Ikävä on joka tapauksessa, vaikka siitä ongelmia syntyikin. Se tykkäsi minun raskausaikanakin olla sylissä, korva kiinni masussa vauvaa kuunnellen, myös siksi sillä kissalla on spesiaalipaikka minun sydämessäni.
Muuten tässä mennään elämää eteen päin ihan arkisissa puuhissa, töitä ja minulla myös kauhean käsityöinnon kanssa edelleen. Olen ottanut uusia haasteitakin itselleni sillä saralla, opettelen uusia juttuja neulomisesta edelleen ja myös ompelua olen nyt kokeillut ja toivoisin, että olisi paaaaaljon enemmän aikaa ja jaksamista harjoitella. Eiköhän sitä joskus löydä jostain. Olisi ollut niin kivaa lähteä taas todella pitkän tauon jälkeen kansalaisopiston kursseille, ehkä jotain käsityötä ja vaikkapa liikuntaakin voisi olla taas ihan kiva harrastaa. En ole nyt syksyllä saanut aikaiseksi lenkkeilyn aloittamista, kesällä kaikki sellainen jää kun on liian kuuma.
Mukavaa syksyä kaikille
Olen nauttinut syksystä ja viileistä keleistä, ihanaa kun ei tarvitse hikoilla 24/7. Pihahommia vaan pitäisi vähän ahkerammin saada tehtyä, vaikka eipä nuo puiden lehdet nurmikossa kauheasti haittaa, voi sitten keväällä/kesän alussa ajella ruohonleikkurilla silpuksi sitten kun ne on kuivuneet vähän.
Tässä on nyt muutama viikko yritetty sopeutua elämään kahden kissan kanssa, kolmas jouduttiin lopettamaan kun sillä oli jokin ongelma pissaamisen kanssa, eikä siihen löydetty mitään fyysistä syytä koskaan
Se pissaili yhä tihenevään tahtiin minne sattuu, ja alkoi jo tulla huonekaluille ja talollekin hieman ongelmia asiasta. Se teki sitä harvakseltaan jo silloin kun meille muutti, mutta joskus meni pitkiäkin aikoja, ettei mitään ongelmaa ollut. Nyt se viime aikoina alkoi vetäytyä aina vain enemmän omiin oloihinsa nukkumaan jonnekin ja tosiaan aina vain enemmän niitä pissoja löytyi mistä sattuu. Ikää sillä taisi olla miltei 15 vuotta, ei tiedetty sen tarkkaa ikää silloin kun se kodinvaihtajana meille otettiin. Muuten oli aivan ihana kissa, seurallinen, kiltti ja hauska kaveri. Leikattu narttu oli. Eläinlääkäri tutkaili sitä vähän kun se vietiin eutanasiaa varten sinne, ja sanoi, että päällisin puolin tuntui olevan hyväkuntoinen, terve kissa. Nyt se sitten lepää meidän takapihalla haudassaan, ja käydään pojan kanssa välillä sanomassa sille moikat. Itkuhan siitä minulle aina tulee. Ikävä on joka tapauksessa, vaikka siitä ongelmia syntyikin. Se tykkäsi minun raskausaikanakin olla sylissä, korva kiinni masussa vauvaa kuunnellen, myös siksi sillä kissalla on spesiaalipaikka minun sydämessäni.Muuten tässä mennään elämää eteen päin ihan arkisissa puuhissa, töitä ja minulla myös kauhean käsityöinnon kanssa edelleen. Olen ottanut uusia haasteitakin itselleni sillä saralla, opettelen uusia juttuja neulomisesta edelleen ja myös ompelua olen nyt kokeillut ja toivoisin, että olisi paaaaaljon enemmän aikaa ja jaksamista harjoitella. Eiköhän sitä joskus löydä jostain. Olisi ollut niin kivaa lähteä taas todella pitkän tauon jälkeen kansalaisopiston kursseille, ehkä jotain käsityötä ja vaikkapa liikuntaakin voisi olla taas ihan kiva harrastaa. En ole nyt syksyllä saanut aikaiseksi lenkkeilyn aloittamista, kesällä kaikki sellainen jää kun on liian kuuma.
Mukavaa syksyä kaikille
Niin joo, semmoista minun piti kysyä, että annatteko pienten lasten (esim. 5-vuotiaan, meidän poika on nyt sen ikäinen) nukkua viikonloppuisin ja lomilla aivan niin pitkään aamuisin kuin he haluavat ja vaan ikinä nukkuvat? Mietin tätä kun jotenkin tuntuisi paremmalta yrittää pitää hiukan edes samaa rytmiä viikonlopun ajan kuin arkenakin on. Pidemmillä lomilla sillä ei liene niin isoa merkitystä, kun ei ole sinällään mitään aikatauluja.
Yleensä poika herää kyllä itsestään jo hyvissä ajoin aamulla, useimmiten viimeistään klo 7 (normaalisti arkipäivisin herätys on klo 6), mutta joskus hän nukkuu vaikka kahdeksaan. Se kyllä vaikuttaa loppujen lopuksi suht vähän illalla nukkumaanmenoon, varsinkin jos saadaan ulkoiltua päivän aikana kunnolla ja vähän myös aivopähkinöitä pohdittua. Poika ulkoilee viikolla päiväkodin metsäryhmässä niin paljon, että joskus menee kyllä viikonlopusta ainakin toinen päivä sisällä ollessa ja levätessä, varsinkin sateisella kelillä. Sekään ei ole tuntunut vaikuttavan iltaisin nukkumaanmenoon juurikaan. Olen ajatellut niinkin, että ainakin se yksi täydellinen lepopäivä ei varmaan ole pahasta muutenkaan, menoa ja meininkiä on arkipäivät täynnä siellä päiväkodissa.
Yleensä poika herää kyllä itsestään jo hyvissä ajoin aamulla, useimmiten viimeistään klo 7 (normaalisti arkipäivisin herätys on klo 6), mutta joskus hän nukkuu vaikka kahdeksaan. Se kyllä vaikuttaa loppujen lopuksi suht vähän illalla nukkumaanmenoon, varsinkin jos saadaan ulkoiltua päivän aikana kunnolla ja vähän myös aivopähkinöitä pohdittua. Poika ulkoilee viikolla päiväkodin metsäryhmässä niin paljon, että joskus menee kyllä viikonlopusta ainakin toinen päivä sisällä ollessa ja levätessä, varsinkin sateisella kelillä. Sekään ei ole tuntunut vaikuttavan iltaisin nukkumaanmenoon juurikaan. Olen ajatellut niinkin, että ainakin se yksi täydellinen lepopäivä ei varmaan ole pahasta muutenkaan, menoa ja meininkiä on arkipäivät täynnä siellä päiväkodissa.
Peppipupu
Asioista perillä oleva
Täällä nukahdetaan sohvalle iltaisin viimeistään 21.30 ja sellainen krapulaolo 24/7, mutta en valita. 6+6 tänään ja huomenna se pelottava ar ultra, jossa siis ollaan jo kaksi kertaa saatu huonoja uutisia aikoinaan.. Koitetaan tsemppaa toisiamme miehen kanssa, mutta varmasti aamulla on aika hiljaista autossa matkalla klinikalle.Mitä kuuluu teille kaikille yli 40+ raskautuneille?
@CherryRed ihanan pitkällä olet jo
@Kaarin pahoittelut kissan menetyksestä
tuo on aina jotekin kamalan raskasta menettää lemmikki...Meillä on aina saanut nukkua vapaapäivinä/ vkl/ lomilla niinkun haluaa. Varsinkin tämän uusimman tulokkaan kanssa huomaan, että mitä vapaammin saa nukkua, sen ehjemmät yöt
Kuurankukkasia
Näppärä viestien naputtelija
Ihan huikeeta! Mahtava kuullaUltrakuulumisia: Hän on täydellinenpieni sydän sykki ja vastasi hienosti juuri viikkoja.
Onneksi olkoon! 
Ultrakuulumisia: Hän on täydellinen
Ai että kuinka ihania uutisia!!
Isot Onnittelut! 
Ei ole kyllä lemmikin menetys aiemmin ihan näin koville ottanut. En pysty käymään kissan haudalla ilman että itku tulee 
Toki olen surrut kaikkia lemmikkejä, mutta jostain ihmeen syystä tämä kissa on nyt niin erityinen. Olihan tämä kissa kuitenkin se, joka eli ja oli mukana lapsen elämässä aivan alusta asti, eli alkionsiirrosta asti, ja oli meidän kaikista kissoista se ainoa, joka nukkui sylissä korva vasten minun mahaani. Ehkä siinä on jotakin niin erityistä, että tämän kissan menetys nyt ottaa niin koville.
Hyvää pyhäinpäivää kaikille
Toki olen surrut kaikkia lemmikkejä, mutta jostain ihmeen syystä tämä kissa on nyt niin erityinen. Olihan tämä kissa kuitenkin se, joka eli ja oli mukana lapsen elämässä aivan alusta asti, eli alkionsiirrosta asti, ja oli meidän kaikista kissoista se ainoa, joka nukkui sylissä korva vasten minun mahaani. Ehkä siinä on jotakin niin erityistä, että tämän kissan menetys nyt ottaa niin koville.Hyvää pyhäinpäivää kaikille
Muokattu viimeksi:
Olen tässä hieman odotellut kuukautisia, mutta koska epäsäännöllisyys, en ole kauheasti miettinyt asiaa. Eilisiltana sängyssä silmät avautui ja mietin että hyvänen aika, pitäisköhän tässä kuitenkin testiä tehdä. Aamulla kaivelin kaapista ainoan jemmatestin ja lähes katse riitti - II. 
En voi uskoa! Olen ollut harmissani, kun ovikset lipuu ohi epämääräisessä arjessa, enkä ole yhtään ymmärtänyt, että nyt on oikeasti ollut mahdollisuudet. Hätäpäissäni päätin kertoa miehelle vasta isänpäivänä, ja heti tuli huono omatunto pitää tieto itselläni. Sillä mennään! Voi että! Yritän pitää pään kylmänä ja realistina tiedän, että kaikenlaista tässä vielä voi sattua, mutta lähdetään siitä, että uusi elämä on aluillaan. 
En voi uskoa! Olen ollut harmissani, kun ovikset lipuu ohi epämääräisessä arjessa, enkä ole yhtään ymmärtänyt, että nyt on oikeasti ollut mahdollisuudet. Hätäpäissäni päätin kertoa miehelle vasta isänpäivänä, ja heti tuli huono omatunto pitää tieto itselläni. Sillä mennään! Voi että! Yritän pitää pään kylmänä ja realistina tiedän, että kaikenlaista tässä vielä voi sattua, mutta lähdetään siitä, että uusi elämä on aluillaan.
Kuurankukkasia
Näppärä viestien naputtelija
Oi miten ihana yllätys, onneksi olkoon!Olen tässä hieman odotellut kuukautisia, mutta koska epäsäännöllisyys, en ole kauheasti miettinyt asiaa. Eilisiltana sängyssä silmät avautui ja mietin että hyvänen aika, pitäisköhän tässä kuitenkin testiä tehdä. Aamulla kaivelin kaapista ainoan jemmatestin ja lähes katse riitti - II.
Minkä ikäinen olet nyt ja oliko kuinka pitkään yritystä takana? Kaikkea hyvää jatkoon!