Viisi vuotta sitten olin jäänyt jo äitiyslomalle, mutta en ehtinyt nauttia siitä kuin pari viikkoa, kun poika jo syntyikin. Käytiin muutama päivä ennen synnytystä sairaalassa tarkastuksessa, kun olin ihan varma, että limatulppa irtosi, ja niinhän se olikin irronnut. Sairaalassa sanottiin, että ei se mitään haittaa, ja että raskaus voi vielä ihan hyvin mennä laskettuun aikaan asti. No ei mennyt, siitä käynnistä muutaman päivän päästä tulikin sitten lähtö synnyttämään ja poika syntyi kolmisen viikkoa etuajassa
Eli ihan kohta tuo rakas pieni lapseni täyttää 5 vuotta. Tuntuu jotenkin niin hurjalta tämä ajan juoksu.
Kyllähän sitä miettii nyt itseäänkin ihan toisella tavalla, kun alkaa se 50v olla aina vain lähempänä. Kunto- ja ravintoremontti täytyisi kyllä tosissaan tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Nivelrikonkin vuoksi tarvitsisi saada painoa alas. Tosin sen kanssa ei vielä ole mitään ihmeempää hätää, välillä on kipuja, mutta niistä selviää hyvin edelleen suurimmaksi osaksi ilman kipulääkkeitä. Kipugeelejä olen kyllä paikallisesti käyttänyt välillä. Käsityöinnostus menee vaan välillä vähän överiksi, se kyllä tuntuu sitten käsissä jonkin aikaa. Lääkärit sanovat, että mitään ei nivelrikon suhteen tarvitse tehdä vielä, ei ole tarvetta kuvata edes, eikä siitä taida kyllä mitään suurempaa hyötyä ollakaan ennen kuin vaiva on niin paha, että hankaloittaa arkea. Duodecim-lehdestä tosin luin, että sormien kärkiniveliä voidaan alkuvaiheessa hoitaa puhdistusleikkauksella, jonka teho tosin ei varmaan kovin kauaa kestä. Mutta silloin nivelrikko ei saisi olla kovin pitkälle edennyt. Mutta menen nyt sitten eteen päin näin, pikku hiljaahan tuo nivelrikko etenee ja mahdollisesti leviää muihinkin niveliin. Aika näyttää, mihin tämä menee. Liike on lääke tiettyyn rajaan asti, ja tosiaan painonpudotus olisi minulle tärkeää kun olen niin mahdottoman ylipainoinen. Syksyn tullen olen kyllä aloittamassa taas kävelylenkkeilyn, kunhan ilmat viilenevät tarpeeksi.
Puutarhatyöt on jääneet kyllä kesän aikana liian vähälle, kun on ollut just silloin kuumia jaksoja kun olen ollut lomilla. Ärsyttää oikein, kun en kerta kaikkiaan pysty olemaan ulkona kun siellä on +30 hellettä. Piha on kyllä sen näköinenkin, ettei oikein ole ollut ainakaan loppukesästä enää mielenkiintoakaan mihinkään pihahommiin. Kaipa se into jostain vielä löytyy. Mutta äitienpäiväkukan olen pystynyt pitämään hengissä keväästä asti ja se onkin kukkinut tosi komeasti. Toivottavasti saan sen säilytettyä jatkossakin, kun se on perenna.
Pehmusteen pinta on kyllä sen oloista, että se ehkä kannattaisi viedä lämpimään talveksi. Turvaverkon tolpissa taas on pehmusteena samaa ainetta kuin niissä "lötköpötköissä", joita uimarannoilla joskus näkee, en tiedä miten se kestäisi pakkasen. Ehkä tässä on vielä jokunen hetki aikaa miettiä, mitä tehdään, jos nyt ei talvi iske ihan kohta...
Tsemppiä kovasti siirron odotteluun ja siirtoon!
Pitkää pinnaa odotteluun!
Sellainen hassu huomio tähän laitettava että kun näin sun ekan positiivisen mulla alkoi soimaan päässä suomen voittobiisi "Ihanaa Leijonat ihanaa!" Ja nyt se tulee Antero Mertarannan äänellä mun mieleen joka kerta kun näen sun viivatikkuja. P.s. Oon kuumehorkassa niin se selittänee näitä mun reaktioita. Joka tapauksessa Jee, ihanaa 
