Pulinaketju

Ahaa niinkö se onkin. Ihmettelin kun Mehiläinen, joka siis myös yksityinen, oli kirjannut Kantaan mun AMH ja FSH testitulokset. Mutta Ovumia ei tosiaan ole laittanut sinne mitään. Kävin tänään tekemässä Kantaan tietojen luovutuskiellon, ties ketkä kaikki terveydenhuollon henkilöt siellä sörkkii mun tietoja omissa tarkoitusperissään. Pieni skeptisyys iski näiden keskustelujen jälkeen 😂
Mikä sun fsh ja amh oli? Noihan kertoo jo paljon, kannattaako kevyillä hoidoilla kokeilla?🥰
 
Muoks. Poistettu keittiöpsykologista pohdintaa koska liian syvällistä taas vaihteeksi 🙈
Kyllä tulee hyvö elämä. Niin varmasti me hoitojen kautta lapsemme saaneet haluamme ajatella. 😅 ja eihän sitä tiedä, mitä haasteita, suru ja onnea kenenkin vastaan missä vaiheessa elämää tulee. Toivotaan kaikille pitkässä juoksussa hyvää ja onnellista elämää, vaikka lapsuus/nuoruus olisi haastava. ☺️ Näin siis haluan ajatella esim hartaasti toivottujen ja luomusti syntyneiden veljenpoikien osalta, jotka menettivät yllättäen sairastapauksen johdosta pienenä äitinsä ja joilla ollut tosi kovaa sen johdosta. 😭 Elämästä ei ikinä tiedä..
 
Mikä sun fsh ja amh oli? Noihan kertoo jo paljon, kannattaako kevyillä hoidoilla kokeilla?🥰
Ne oli oikein hyvät vielä, AMH 2,45 ja FSH en muista tarkkaan mutta normaali se oli. Huvittavaa, nyt näen itseni "sieluni silmillä" selostamassa lääkärille (on siis aika varattuna, en ole vielä sitä perunut kun emmin ja uumoilen) että "Niin, minun tapauksessani ei ole siis välttämätöntä päästä lopputulokseen, se ei ole hoitojen ehdoton päämäärä, vaan että luomme edellytykset sille että hieman paremmalla todennäköisyydellä saisimme sieltä jossain vaiheessa mahdollisesti vielä yksittäisen terveen munasolun löytämään tiensä munsnjohtimeen, jossa se hyvällä tuurilla kenties hedelmöittyisi ja jatkaisi kehityskulkuaan" 🤣
 
Kyllä tulee hyvö elämä. Niin varmasti me hoitojen kautta lapsemme saaneet haluamme ajatella. 😅 ja eihän sitä tiedä, mitä haasteita, suru ja onnea kenenkin vastaan missä vaiheessa elämää tulee. Toivotaan kaikille pitkässä juoksussa hyvää ja onnellista elämää, vaikka lapsuus/nuoruus olisi haastava. ☺️ Näin siis haluan ajatella esim hartaasti toivottujen ja luomusti syntyneiden veljenpoikien osalta, jotka menettivät yllättäen sairastapauksen johdosta pienenä äitinsä ja joilla ollut tosi kovaa sen johdosta. 😭 Elämästä ei ikinä tiedä..
Ai sinä ehditkin jo lukea ne pohdinnat 😅 Niinhän se on, elämästä ei tosiaan koskaan tiedä. Ja rakkaus kantaa pitkälle ja eheyttää ❤ Toivottavasti sinun veljenpojat saavat runsaasti huolenpitoa isältä ja muilta sukulaisilta ja ystäviltä. Äidin menetys on lapselle hyvin haavoittuva asia. Minunkin mieheni menetti äitinsä lapsena ja on itkenyt sitä vielä joskus aikuisiälläkin.
 
Ne oli oikein hyvät vielä, AMH 2,45 ja FSH en muista tarkkaan mutta normaali se oli. Huvittavaa, nyt näen itseni "sieluni silmillä" selostamassa lääkärille (on siis aika varattuna, en ole vielä sitä perunut kun emmin ja uumoilen) että "Niin, minun tapauksessani ei ole siis välttämätöntä päästä lopputulokseen, se ei ole hoitojen ehdoton päämäärä, vaan että luomme edellytykset sille että hieman paremmalla todennäköisyydellä saisimme sieltä jossain vaiheessa mahdollisesti vielä yksittäisen terveen munasolun löytämään tiensä munsnjohtimeen, jossa se hyvällä tuurilla kenties hedelmöittyisi ja jatkaisi kehityskulkuaan" 🤣
Siis mun korviin toi AMH on super hyvä. Mulla oli lähes 0 jo 40-vuotiaana. Toki AMH ei kerro munasolujen laadusta, mutta kyllä tuo mun mielestä toivoa herättää. Fingers crossed. Kerro mitä lääkäri tuumaa. (Ja miksiköhän itse tätä ketjua tiiviisti seuraan, kun yritän uskotella itselleni, että lapsiluku 1 riittää. 😅 )
 
Siis mun korviin toi AMH on super hyvä. Mulla oli lähes 0 jo 40-vuotiaana. Toki AMH ei kerro munasolujen laadusta, mutta kyllä tuo mun mielestä toivoa herättää. Fingers crossed. Kerro mitä lääkäri tuumaa. (Ja miksiköhän itse tätä ketjua tiiviisti seuraan, kun yritän uskotella itselleni, että lapsiluku 1 riittää. 😅 )
Kerron toki jos menen lääkärin vastaanotolle, että mitä hän sanoo - mutta en todellakaan ole vielä päättänyt menenkö. Tähän astisen elämäni vaikein ja lopullisin päätös 😅
 
Ne oli oikein hyvät vielä, AMH 2,45 ja FSH en muista tarkkaan mutta normaali se oli. Huvittavaa, nyt näen itseni "sieluni silmillä" selostamassa lääkärille (on siis aika varattuna, en ole vielä sitä perunut kun emmin ja uumoilen) että "Niin, minun tapauksessani ei ole siis välttämätöntä päästä lopputulokseen, se ei ole hoitojen ehdoton päämäärä, vaan että luomme edellytykset sille että hieman paremmalla todennäköisyydellä saisimme sieltä jossain vaiheessa mahdollisesti vielä yksittäisen terveen munasolun löytämään tiensä munsnjohtimeen, jossa se hyvällä tuurilla kenties hedelmöittyisi ja jatkaisi kehityskulkuaan" 🤣
Voi lääkäri parkaa, kerrankin asiakas, joka tietää mitä ja miksi! 😚
 
Näin se kesä taas meni ja koulu tiet alkaa,työt jatkuu ym...miten sitä taas asennoituis pimeään,loskaan ja kylmään muutako kynttilöillä,villasukilla,viltillä😁venetsialaisia odotellessa
 
Meilläkin on huomenna esikoisen ensimmäinen oikea päivä koulussa. Sähköpostiin tuli ohjeet, että lapsella pitää olla mukana reppu, penaali, aurinkovoide, hattu, sisätossut ja vaihtovaatteet. Vähän kauhistuttaa, kun luki että jokainen poissaolo pitää ilmoittaa Wilmaan, tähän se vapaa lapsuus sitten loppuu, nyyh.
 
Meilläkin on huomenna esikoisen ensimmäinen oikea päivä koulussa. Sähköpostiin tuli ohjeet, että lapsella pitää olla mukana reppu, penaali, aurinkovoide, hattu, sisätossut ja vaihtovaatteet. Vähän kauhistuttaa, kun luki että jokainen poissaolo pitää ilmoittaa Wilmaan, tähän se vapaa lapsuus sitten loppuu, nyyh.
Voi äiti parkaa! Lapset vaan vanhenee ja itse pysytään samanikäisenä 😁
Pakottavat siis sut lähettämään lapsen joka päivät kouluun...painostus keinona kaiken ylöstallentava Wilma 😰
Vaan onneksi kohta on syysloma, mahdolnen itsenäisyyspäivä-vapaa, ja joululoma.
Onkos teillä jo lomasuunnitelmia?
 
Kerron toki jos menen lääkärin vastaanotolle, että mitä hän sanoo - mutta en todellakaan ole vielä päättänyt menenkö. Tähän astisen elämäni vaikein ja lopullisin päätös 😅
Vastaan tähän. Tein nyt päätöksen olla hakematta enää hoitoja ja nyt olen huojentunut. Mun piti ensin lukea valtavasti tietoa WHO luokituksista ja mulla on kohtalaisen riskin sydänsairaudet. Ne eivät Suomessa ole este hoidoille eivätkä raskaudelle. Multa myös puuttuu ne pahimmat muodot ja syndroomat, jotka yleensä näitä aiheuttaa. Mutta luettuani WHO luokitusten riskitiedot ymmärrän miksi Ovumia ei voi ottaa riskejä. Asia olisi eri jos raskautuisin luomusti, silloin raskautta ja sydäntä seurattaisiin tiiviisti. Mulla tuli esim.viime synnytyksen jälkeen ikävä takykardia mikä johtuu veren palautumisesta kohdusta ja raskautta ylläpitäneistä elimistä omaan verenkiertoon. Sinänsä luonnollinen ilmiö, mutta rasittaa sydäntä. Nyt kun olen viisaampi luettuani kaiken tiedon, se helpotti omaa päätöksentekoani. Kiitos kun sain pohtia näitä kanssanne ettei yksin tarvinnut miettiä ☺
 
Muokattu viimeksi:
Voi äiti parkaa! Lapset vaan vanhenee ja itse pysytään samanikäisenä 😁
Pakottavat siis sut lähettämään lapsen joka päivät kouluun...painostus keinona kaiken ylöstallentava Wilma 😰
Vaan onneksi kohta on syysloma, mahdolnen itsenäisyyspäivä-vapaa, ja joululoma.
Onkos teillä jo lomasuunnitelmia?
Niinpä! Ja ajatella kun meille ei edes lähetetty mitään muistutusta mitä pitää ottaa ekana koulupäivänä mukaan. 🧐Miten ne voi olettaa että usean lapsen vanhempi äiti-ihminen muistaa kaiken 🤣
 
Meillä alkaa maanantaina täällä kolmos- ja vitosluokka ja samaan syssyyn odotellaan kolmatta syntyväksi lähiviikkoina.

Harrastuksia tytöillä tulee olemaan ma, ti, to, (pe) ja su. Kahdesti viikossa treenit alkaa jo puoli viisi, mikä aiheuttaa valtavasti aikatauluhaasteita, etenkin kun vauvat tuppaavat yleensä syömään erityisen pitkään juuri silloin, kun pitäisi olla kellon kanssa liikenteessä 😬 ja mitäs jos pikkuinen ei viihdy autossa? Joka toinen viikko joudun ajelemaan suht.paljon lasten kuskausten vuoksi. Puoliso tekee töitä melkein aina klo 18 asti, joten hänestäkään ei apua ole tuohon aikaan, kun autolla pitää suhata eestaas 😏

Lapset ovat kummallisesti sairastelleet pitkin kesää (nytkin ovat kipeitä, joten koulun aloitus on vähän vielä kysymysmerkki) ja itsekin nappasin heti jonkun flunssan kun olin vihdoin jäänyt töistä pois. Koronalta ollaan toistaiseksi vieläkin vältytty, vaikka koitettiin onneamme mm risteilyllä ja reissaamisella.
 
Moikka minultakin, pitkästä aikaa. Koitin tuossa selailla viestiketjua, muutama sivu vielä lukematta.

Viime syksyn keskenmenosta toivuttu, kuukautiset alkoi keväällä, mutta hyvin epäsäännöllisinä kp23-36 (aikaisemmin olleet päivän tarkat kp 27-30). Viimeisen kerran vielä koitetaan, nyt dpo 5 😬

Avoimessa amk aloitan sh opinnot, josko keväällä sit haen sh tutkinto-opiskelijaksi tai yhteishaussa kätilöksi. Jos nyt raskaus(loppuun asti) onnistuu, niin se on universumilta jotain vittuilua, kun tarvis sit pyörittää koulunkäyntiä, arkea, vauvaa, jne. Kun ajattelin että panostan täysillä vain jompaan kumpaan, kouluun tai vauvaan. No katsotaan.....😄

Ajatuksia pm:stä, saa bailata, laulaa, ym. Kaverit vaihtoon, kun perseilee laittamalla materiaalia kysymättä someen. Pm ei satuttanut ketään, ollut aggressiivinen, niin mitään pahaa ei tapahtunut.
 
Mulla ei oikeastaan ole enää mitään sanottavaa kun ammensin lähestulkoon jo sanaisen arkkuni tyhjiin näitä lisääntymisasioita pohtiessani 😅 Onhan niitä muita juttuja tietysti mutta en nyt niistä vielä jaksa puhua...Kerron kun tiedän enemmän asiasta itsekin ja mieluummin jälkiviisaana oli asia sitten miten päin vaan. Turha niitä nyt etukäteen spekuloida. Mietinkin että mistä ihmeen pm vaiheista kesällä täällä on puhetta- aloin miettiä premenopaussia että onko niiden oireet kesällä hankalampia tai pms oireen vaiheet hankalampia helteen takia. Sitten tajusin että kyseessä olikin SM vaiheet 🤣
 
Kiirettä pitää! En muista, mitä viimeksi kirjoittelin tänne. Mulle kävi niin, etten päässytkään irtautumaan opehommista. Lupasin jäädä toiseksikin lukuvuodeksi ja sitten kävi niin, et mun kollega samoista aineista irtisanoutui ja mut haluttiin vakinaistaa. Niinpä aloitin vakituisena nyt ja jatkan opintojani samalla. Mieluisa työpaikka on ollut, niin mikäs siinä jatkaessa.
Mies on voinut hyvin ja kuopus täytti juuri 9v. Vanhin meni kasille ja keskimmäinen vitoselle.
Hommattiin tossa toinen sähköautokin, niin saan nyt huristella Opel Mokka e:llä töihin. Velkoja saadaan maksella tovi talosta ja autoista, mut eipä siinä, jos töitä riittää.
Kaiken kaikkiaan asiat hyvin. Teen luopumistyötä vauva-asioiden suhteen eikä enää tunnu niin vaikealta ajatella asiaa. Aika ja arki auttaa.
 
Takaisin
Top