Pulinaketju

[Peppipupu]

Kirahvi : ihanaa vauvaelämää nautin tosi paljon! Nyt huhtikuu lomaa miehen kanssa ja sit töihin takas.

Kovasti tsemppiä siirtoon!! Onko myös Gonapeptyl?

MarchDream meillä ei ole juuri otettu puheeksi reumaa. Hoitava taho vaan halusi reumalääkäriltä vahvistuksen lääkkeiden sopivuudesta raskauden aikana. Minulla siis se sekamuotoinen sidekudosreuma. Joku mctd tai joku.

 

[Helena80]

Niin ja tottahan se on, että kautta aikojen sotaa ovat paenneet ne, joilla on jälkikasvua huolehdittavanaan, jos se on mahdollista. Se on täysin inhimillistä ja hyväksyttävää. Miehet joutuvat jäämään lähes poikkeuksetta taistelemaan vastoin tahtoaan, ja toki ne naiset, jotka ovat armeijan käyneet, ja jotka terveytensä vuoksi kykenevät muihin raskaisiin palvelustehtäviin. Hyvää voi tehdä niin monella tavalla tosiaan, ja omasta jälkikasvusta huolehtiminen on suurelle osasta ihmisiä prioriteetti numero 1. Lisäys: siis minua ei edes hävetä myöntää että pakenisin lasteni kanssa sotaa jos mahdollista

Täällä armeijan käynyt nainen, joka olisi valmis jäämään maataan puolustamaan. Lapset laittaisin kummien tai isovanhempien matkaan, jos minua tarvittaisiin sotaan. Mies kun myös jäisi sotimaan, niin pitäisi lapset saada turvaan. Toivotaan, ettei tilanne mene täällä huonoksi.

 

[Helena80]

Me uusimme passit mulle ja miehelle helmikuussa. Onneksi varattiin aika poliisille. Ilman ajanvarausta Treella sai jonottaa useamman tunnin. Ollaan lähdössä kesällä autolla ulkomaille koko perhe. Oli passit kerenny jo vanhaksi, mut saatiin naapuri hakemaan meidän passit valtakirjalla R-kioskilta

 

[Kuurankukkasia]

Täällä yli nelikymppisten puolella on ollut todella hiljaista viime aikoina. Tulinpa siis taas tekemään jutun juurta. Eli miten te muut olette suhtautuneet omaan ikääntymiseen? Mulle se on ollut aivan valtava kriisi. Alkoi tuossa 40 vuotiaana mutta on pahentunut nyt viimeisen parin vuoden aikana. Mun on valtavan vaikea hyväksyä ikääntymistä kohdallani ja en oikein tiedä, miksi se on niin. Jo kun olin nuori, ajattelin että haluan kuolla 50-vuotiaana, koska en halua tulla vanhaksi. Olin silloin opiskellut lähihoitajaksi ja hoidin vanhoja ihmisiä. Koin heidän elämänsä olevan heille vaikeaa vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi. Ajattelin että en halua joutua samaan tilanteeseen. Nyt kun ikää tulee ja itselläkin jonkinlaista fyysistä kremppaa ilmenee, terveydentilaa tutkitaan tällä hetkellä. Jotenkin tämä on tehnyt minut ärtyneeksi ja turhautuneeksi, että mitäs jos nopeastikin rapistun. Toivottavasti tuosta nuoruuden ajatuksestani ei tule itseään toteuttava ennuste. Nyt olisi voitava hyvin kun on pieniä lapsiakin vielä. Nämä asiat siis pistää mun pään niin pyörälle, koska en pysty hyväksymään väistämätöntä ikääntymistä. Olisi helpompaa hyväksyä se. Pitää varmaan oikeasti mennä johonkin terapiaan juttelemaan tästä

 

[Suski75]

Minulle fyysinen vanheneminen on tullut jotenkin niin tasaisesti, että olen tottunut siihen. Harmaita hiuksia oli jo 23-vuotiaana. Osittain sekin, että kremppoja on ollut jo lapsesta asti, vaikuttaa siihen, ettei illuusiota täydellisestä terveydestä ole muodostunut. Lapsesta asti vaivanneen käden sain kuntoon kun se leikattiin ollessani kolmikymppinen, joten lääketiede auttaa. Viimeisin takapakki on nyt tämä ikänäkö, en enää pärjää ilman silmälaseja, mutta toisaalta monella on sama tilanne lapsesta asti, eivätkä hekään asiaa surkuttele. Ja ajattelen, että olenpa ollut onnekas, kun näköni on ollut niin hyvä etten ole aikaisemmin tarvinnut laseja.

Se vähän surettaa, kun olin aina ajatellut tekeväni lasten kanssa kaikkea kivaa sitten kun he ovat vähän isompia, reissaavani sinne ja tänne, niin todellisuudessa en enää välttämättä kykene fyysisesti tuohon kaikkeen. Millainenkohan kunto sitten kuusikymppisenä on?

 

[Yölento]

Minulle ikääntyminen ei ole kriisin paikka. Kaikenlaista fyysistä kremppaa on ollut nuoresta asti enkä pidä sitä ikääntymiseen liittyvänä. Jotkut vaivat paranevat ja toiset muuttavat muotoaan, niihin tottuu. Silmälasit minulla on ollut teinistä asti, kuulo on erittäin hyvä, harmaat hiukset eivät erotu, koska olen vaaleahiuksinen. Kampaajani on kyllä sanonut, että harmaita jonkun verran on. Ihoni on sen laatuinen, että ryppyjä ei tule nopeasti ja jaksan ihan mukavasti liikkua lapsen kanssa.

Väsymystä minulla on ollut jo vuosikymmeniä, joten en sitäkään liitä ikääntymiseen. Ainoa mistä huomaan ajan kulumisen on omien lasten aikuistuminen ja se on kuitenkin positiivinen asia ja odotan, että pääsisin isoäidiksi. Se olisi minulle kunnia-asia eikä merkki vanhuudesta.

 

[MarchDream]

Minä 43 täyttävänä en vielä pelkää vanhenemista. Sairastuin teininä vakavaan autoimmuunisairauteen ja koen, että nyt tässä iässä olen jopa paremmassa kunnossa kuin 2-kymppisenä, jolloin oli enemmän nivelsärkyjä tai 3-kymppisenä, jolloin toistuvat flunssat vaivasivat heikon immuniteetin johdosta. Ka nyt kun hiljattain olen saanut terveen esikoisen ja itsekin voi hyvin, en voisi olla kiitollisempi koetuksella olleelle kropalleni. Toki tässä on vielä muutama kilo pudotettavana raskauden jäljiltä ja niskat juntturassa ison pojan kantelusta, mutta silti positiivisin mielin tulevaisuutta odottaen. Suvussa myös 9-kymppiseksi eläneitä tervaskantoja, joten vielä nuorehkoksi tunnen itseni. Vaikka riskejä on, toivon parasta ja yritän pitää kunnosta huolta sekä pitää itseni hoikkana, jottei nivelet rasitu. Enemmän ehkä sitten joskus tulevaisuudessa huolettaa pysyykö muisti kunnossa: mummoni sairastui 8-kymppisenä dementiaan ja kyllä sitä oli pelottavaa seurata sivusta.

 

[Kuurankukkasia]

Mulla todettiin sydänvaiva muutama vuosi sitten mutta se on hyvälaatuinen. Nivelrikkoa ja kulumaa on ollut pitkään, nyt vaikeuttaa jo kävelyäkin. Nyt alkaa näkyä se nuoruusvuosien hullu auringonpalvonta ja itsensä polttaminen, selkeää "hämähäkinseittiä" ohimoilla joka on varmaan auringosta tullutta vauriota. Hymyillessä tulee silmien alle ja ympärille jo paljon ryppyjä, näin ei ollut vielä muutama vuosi sitten. On myös muita terveysjuttuja joita tutkitaan asioiden pois sulkemiseksi, hoitajalakon vuoksi siirtyi tutkimukset mutta onneksi toukokuun aikana pääsen loppuihin tutkimuksiin Näytin valtavan nuorelta vielä 40-vuotiskuvassani ja oma poika sanoikin että näytin kolmekymppiseltä silloin. Joten mulla tää ikääntyminen tuntuu tulleen tosi nopeasti

 

[F@nni]

Myöhemmin sitä kuitenkin ajattelee, että "olinpa nuori silloin!". Niin on käynyt jo monesti, kun olen miettinyt elämää taaksepäin. Esim. kolmekymppisenä ajattelin 18-vuotiaan minäni olleen ihan teini, vaikka täysi-ikäiseksi tullessa tunsin oloni NIIIN vanhaksi. Sama tulee varmaan jatkumaan aina.

Niin se vain silti on, että fyysisesti ensimmäiset 'ikääntymisen' merkit ovat alkaneet tulla nyt 40 tienoilla. Jäsenten vetreydessä on muutosta, vaikka voimaa ja jaksamista sinällään on entiseen tapaan. Ilmejuonteet kasvoilla ei ainakaan pienene. Mut semmosta se on! Haluaisin uskoa, että eletyt vuodet on aarteita, viisautta () ja ihania kokemuksia! Vauvahaave on varmaan ainoita asioita, joissa ikä juuri nyt konkretisoituu hieman negatiiviseen sävyyn.

Mistä päästäänkin siihen, että täytyisi varmaan alkaa yrittää vähän menestyksekkäämmin, jos haluaa näillä vuosilla vielä raskautua. Meillä on vähän siinä ja tässä onko pitkään aikaan ollut edes teoreettista mahdollisuutta. Kauheat riidat ja mitä lie säätöä aina juuri järkevinä aikoina Tuskin ne vauvat pyhästä hengestä syntyy, ja näillä vuosilla ei välttämättä silloinkaan.

 

[F@nni]

Ootteko kaikki käynyt lääkärissä tsekkaamassa tarkemmin omaa hedelmällisyystilannetta? Olen miettinyt, että pitäiskö käydä. Tietäisi ainakin että missä mennään, jos tosissaan vielä haluaisi vauvaa yrittää.

 

[Kaarin]

Moi vaan pitkästä aikaa! Olen käynyt välillä lukemassa viestejä täältä, mutta en ole ehtinyt/jaksanut kirjoitella mitään.

Kyllä tässä on ihan toisella tavalla ruvennut ajattelemaan omaa ikäänsä ja sen kertymistä kuin ennen lasta. Jos lasta ei olisi, en varmaan murehtisi yhtään omaa ikääni, mutta nyt sen verran murehdin, että toivoisin pysyväni hengissä niin kauan, että saisin nähdä lapsenlapseni, jos sellaisia yleensäkään ikinä tulee. Mutta sekin on niin kaukainen ajatus, kun poika on vasta 4,5-vuotias, etten sitä nyt oikeasti silleen mieti. Välillä se vaan pamahtaa mieleen. Muuten en kyllä vanhenemista ajattele kovinkaan paljon kehonkaan kannalta, ryppyjä, roikkuvaa ihoa ja varmaan joitain harmaita hiuksiakin jo on, mutta ne ovat minulle täysin toissijaisia asioita, joita en jaksa murehtia yhtään. Täytän parin vuoden päästä 50 vuotta, ja onhan se nyt tavallaan jonkinlainen etappi sekin, mutta ei se mikään maailmanloppu ole.

Ehkä enemmänkin mietin sitä, että mitä minun pitää tehdä, jotta kehoni pysyisi terveenä ikääntymisestä huolimatta. Painonpudotus on tärkein juttu juuri nyt, ja vaikka teen sen eteen töitä hitaasti, niin pidän pääasiana sitä, että paino putoaa koko ajan vaikka sitten todella hitaastikin, mutta niin että suunta on aina alas päin. Lihaskunnon parantaminen on myös tavoitteena, vaikka siinä kyllä olen aika laiska, enemmän pitäisi tehdä sen hyväksi, jotta lihasmassaa olisi enemmän vanhenemista ajatellen.

Elämä on kuitenkin hyvää näinkin, joka päivä lapsi oppii jotakin uutta tai hoksaa jonkin asian. Kasvua ja kehitystä on edelleen niin hienoa seurata. Erilaisia vaiheita tulee ja menee koko ajan. Lapsi jaksaa kertoa joka päivä, että olen hänen aarteensa ja että hän rakastaa minua. Halailusta ja sylissä olosta poika tykkää myös paljon. Joskus sitä kyllä kaipaisi sellaista omaa aikaa, ettei tarvitsisi huolehtia yhtään mistään eikä kenestäkään, eikä töistäkään. Sellaista aikaa ei ole pojan syntymän jälkeen ollut juurikaan, joitain yksittäisiä lyhyitä parin kolmen tunnin jaksoja joskus. Mutta ehkä sen aika on joskus tulevaisuudessa.

 

[Kuurankukkasia]

Ootteko kaikki käynyt lääkärissä tsekkaamassa tarkemmin omaa hedelmällisyystilannetta? Olen miettinyt, että pitäiskö käydä. Tietäisi ainakin että missä mennään, jos tosissaan vielä haluaisi vauvaa yrittää.

Mä kävin uteliaisuudesta selvittämässä AMH ja FSH arvot, ne on näin kohta 47 vuotiaalle vielä erittäin hyvät. Valitettavasti munasolujen laatua ei voi parantaa nykytieteen keinoin millään joten mun mahdollisuudet raskautua enää luomusti olisi lottovoiton luokkaa En siis enää oikeammin yritäkään raskautua

 

[Peppipupu]

Ootteko kaikki käynyt lääkärissä tsekkaamassa tarkemmin omaa hedelmällisyystilannetta? Olen miettinyt, että pitäiskö käydä. Tietäisi ainakin että missä mennään, jos tosissaan vielä haluaisi vauvaa yrittää.

Me käytiin 2018 kun olin 42. Amh 0,7 kertoili jo, että viimeisiä munasoluja viedään. Luomusti saatiin todennäköisyys 1% ja tämän jälkeen sit tulikin se keskenmeno.

Lääkäri vielä ehdotti omilla soluilla ivf:ää, mutta koin sen olevan rahanhaaskaamista. Ultrassa oli folleja 5+7 ja jos näistä 85% sutta, eikö loppujenkaan elossa selviämisprossa alkioksi hyvä, saataisiin 5000€ satsauksella 1-0 alkiota siirrettäväksi. Siksi päädyttiin lahjasoluihin. Kolme on vielä pakkasessa..

Suosittelen siis ehdottomasti chekkiä. Saa ainakin realistiset luvut ja voi oikeasti valita sen oikean tavan tai olla yrittämättä jos haluaa.

Itse en olisi halunnut kokea enää yhtään keskenmenoa. Mutta lahjasoluilla (onnistumis%+50) tuli vielä toinen km. Toivottavasti oma kiintiö nyt niille täysi

 

[MarchDream]

Me käytiin 2018 kun olin 42. Amh 0,7 kertoili jo, että viimeisiä munasoluja viedään. Luomusti saatiin todennäköisyys 1% ja tämän jälkeen sit tulikin se keskenmeno.

Lääkäri vielä ehdotti omilla soluilla ivf:ää, mutta koin sen olevan rahanhaaskaamista. Ultrassa oli folleja 5+7 ja jos näistä 85% sutta, eikö loppujenkaan elossa selviämisprossa alkioksi hyvä, saataisiin 5000€ satsauksella 1-0 alkiota siirrettäväksi. Siksi päädyttiin lahjasoluihin. Kolme on vielä pakkasessa..

Suosittelen siis ehdottomasti chekkiä. Saa ainakin realistiset luvut ja voi oikeasti valita sen oikean tavan tai olla yrittämättä jos haluaa.

Itse en olisi halunnut kokea enää yhtään keskenmenoa. Mutta lahjasoluilla (onnistumis%+50) tuli vielä toinen km. Toivottavasti oma kiintiö nyt niille täysi

Oma kiintiön km:lle vai lahjasoluille? Vieläkö ne yksityisellä säilyttelee niitä sinulle, jos ikää nyt 46?

Mulla kans oma alkio pakkasessa ja olen nyt päätynyt siihen, että en varmaan käytä sitä vaan keskityn 100% esikoiseeni ja panostan kaikki resurssini häneen. Mutta ajatus alkion pois heittämisestä silti vielä mahdoton, joten varmaan annan sen olla laboratoriossa kunnes ikäni puolesta vaativat sen tuhoamista.
Vielä edit: mulla oli muuten huonompi AMH eikä lääkäri antanut mitään toiveita edes IVF:llä raskaudelle mutta niin vain se pari omaa munasolua saatiin ja lähes 0:n AMH;llä terve lapsi. Aikamoinen munkki.

 

[Kuurankukkasia]

Me käytiin 2018 kun olin 42. Amh 0,7 kertoili jo, että viimeisiä munasoluja viedään. Luomusti saatiin todennäköisyys 1% ja tämän jälkeen sit tulikin se keskenmeno.

Lääkäri vielä ehdotti omilla soluilla ivf:ää, mutta koin sen olevan rahanhaaskaamista. Ultrassa oli folleja 5+7 ja jos näistä 85% sutta, eikö loppujenkaan elossa selviämisprossa alkioksi hyvä, saataisiin 5000€ satsauksella 1-0 alkiota siirrettäväksi. Siksi päädyttiin lahjasoluihin. Kolme on vielä pakkasessa..

Suosittelen siis ehdottomasti chekkiä. Saa ainakin realistiset luvut ja voi oikeasti valita sen oikean tavan tai olla yrittämättä jos haluaa.

Itse en olisi halunnut kokea enää yhtään keskenmenoa. Mutta lahjasoluilla (onnistumis%+50) tuli vielä toinen km. Toivottavasti oma kiintiö nyt niille täysi

Mitkä kaikki toimenpiteet tuossa olisivat siis maksaneet sen 5000 euroa? Munasolujen kypsytys, irrotus, siemennys, viljely JA siirrot? Vaiko vain osa niistä? Itse olen aika pihalla noiden hinnoista niin sillä kyselen. Kiva että saitte lapsen siten kuten halusitte

 

[Kuurankukkasia]

Oma kiintiön km:lle vai lahjasoluille? Vieläkö ne yksityisellä säilyttelee niitä sinulle, jos ikää nyt 46?

Mulla kans oma alkio pakkasessa ja olen nyt päätynyt siihen, että en varmaan käytä sitä vaan keskityn 100% esikoiseeni ja panostan kaikki resurssini häneen. Mutta ajatus alkion pois heittämisestä silti vielä mahdoton, joten varmaan annan sen olla laboratoriossa kunnes ikäni puolesta vaativat sen tuhoamista.
Vielä edit: mulla oli muuten huonompi AMH eikä lääkäri antanut mitään toiveita edes IVF:llä raskaudelle mutta niin vain se pari omaa munasolua saatiin ja lähes 0:n AMH;llä terve lapsi. Aikamoinen munkki.

Tosi hienoa kyllä että onnistui noista lähtökohdista huolimatta Ihan huikeeta!

 

[Peppipupu]

Mitkä kaikki toimenpiteet tuossa olisivat siis maksaneet sen 5000 euroa? Munasolujen kypsytys, irrotus, siemennys, viljely JA siirrot? Vaiko vain osa niistä? Itse olen aika pihalla noiden hinnoista niin sillä kyselen. Kiva että saitte lapsen siten kuten halusitte

Kaikki juu ja vissiin yksi siirto +lääkkeet. Kiitos, ollaan kyllä niin onnekaita

 

[Peppipupu]

Oma kiintiön km:lle vai lahjasoluille? Vieläkö ne yksityisellä säilyttelee niitä sinulle, jos ikää nyt 46?

Mulla kans oma alkio pakkasessa ja olen nyt päätynyt siihen, että en varmaan käytä sitä vaan keskityn 100% esikoiseeni ja panostan kaikki resurssini häneen. Mutta ajatus alkion pois heittämisestä silti vielä mahdoton, joten varmaan annan sen olla laboratoriossa kunnes ikäni puolesta vaativat sen tuhoamista.
Vielä edit: mulla oli muuten huonompi AMH eikä lääkäri antanut mitään toiveita edes IVF:llä raskaudelle mutta niin vain se pari omaa munasolua saatiin ja lähes 0:n AMH;llä terve lapsi. Aikamoinen munkki.

Oma kiintiö keskenmenoille. Veikkaan ettei hyvää laatua taida montaa solua olla enää...

Kuulemma soluja säilytetään sillä vuosimaksulla 50 vuotiaaksi asti! Kyseltiin, kun seuraavaa siirtoa on odotettava elokuuhun (1 v synnytyksestä odptettava). Olin huolissani, riittääkö aika. Hyvin on aikaa kuulemma

Teillä on todella käynyt tuuri

 

[MarchDream]

Oma kiintiö keskenmenoille. Veikkaan ettei hyvää laatua taida montaa solua olla enää...

Kuulemma soluja säilytetään sillä vuosimaksulla 50 vuotiaaksi asti! Kyseltiin, kun seuraavaa siirtoa on odotettava elokuuhun (1 v synnytyksestä odptettava). Olin huolissani, riittääkö aika. Hyvin on aikaa kuulemma

Teillä on todella käynyt tuuri

50 v saakka? Apua, onkohan mullakin vielä 8v edessä tätä ”siirtääkö alkio vai eikö siirtää” dilemmaa?? Dextra käsittääkseni tekee siirtoja alle 46 vuotiaille. Saako kysyä, millä klinikalla te olette, ja onko kyse siis Suomalaisesta klinikasta? Ilmeisesti aiotte siis kokeilla vielä alkion siirtoa. Mitä ajatuksia ikä herättää? Mä olen jo käytännössä päättänyt, että en aio enää tehdä alkionsiirtoa (ikä 42) mutta toisaalta mietin, että kaduttaisiko myohemmin, jos tuota vikaa korttia ei enää käyttäisi. Ja esikoinen jäisi ainokaiseksi.

 

[Kuurankukkasia]

Kaikki juu ja vissiin yksi siirto +lääkkeet. Kiitos, ollaan kyllä niin onnekaita

No eihän tuo sitten ole niiiiin hintavaa kuin olin kuvitellut. Onpa mulla ollutkin väärä käsitys hinnoista. Ehkä johtuu siitä kun eräs nainen kertoi käyttäneensä 40 000 euroa lapsettomuushoitoihin. Toki hinta kasvaa sitä mukaa mitä useampi hoito joudutaan tekemään mutta tosiaan nuo perustoimenpiteet ei ole ihan sitä luokkaa kuin olin luullut.