Pulinaketju

Ei tietenkään tarvi ahdistua, jos on kakkosasuntoa Suomessa tai ulkomailla. Sinne sitten vaan. Kaikilla ei kuitenkaan ole sellaista mahdollisuutta, saati sukulaisia/tuttuja ulkomailla, joten luonnollisesti ahdistaa enemmän, kun lukee toisten jo valmiista pakosuunnitelmista. Ahdistuksen taso nousee ihan eri sfääreihin kun tiedät et pakkoraossa ainut vaihtoehto on pakata perhe autoon ja lähteä ajamaan johonkin suuntaan ja toivoa että saat pidettyä lapset turvassa. Tuskin ahdistaisi niin kovasti, jos olisi kakkosasuntoa ulkomailla mihin tietää voivansa viedä perheensä. Vailla päämäärää ja epätietoisuudessa pakeneminen on ihan toinen juttu.

Mä olen myös tietoisesti rajoittanut uutisten seuraamista, koska tiedän mitä se minulle tekee. Mutta kuten huomataan, ei sitä pääse oikein pakoon, täälläkään.
 
Ei tietenkään tarvi ahdistua, jos on kakkosasuntoa Suomessa tai ulkomailla. Sinne sitten vaan. Kaikilla ei kuitenkaan ole sellaista mahdollisuutta, saati sukulaisia/tuttuja ulkomailla, joten luonnollisesti ahdistaa enemmän, kun lukee toisten jo valmiista pakosuunnitelmista. Ahdistuksen taso nousee ihan eri sfääreihin kun tiedät et pakkoraossa ainut vaihtoehto on pakata perhe autoon ja lähteä ajamaan johonkin suuntaan ja toivoa että saat pidettyä lapset turvassa. Tuskin ahdistaisi niin kovasti, jos olisi kakkosasuntoa ulkomailla mihin tietää voivansa viedä perheensä. Vailla päämäärää ja epätietoisuudessa pakeneminen on ihan toinen juttu.

Mä olen myös tietoisesti rajoittanut uutisten seuraamista, koska tiedän mitä se minulle tekee. Mutta kuten huomataan, ei sitä pääse oikein pakoon, täälläkään.
Minäkin itseasiassa olisin vain ahdistunut siitä vaihtoehdosta, että jos olisi pakko lähteä Ukrainan rajanaapuriin. Täällä suomessa ei ole kakkoskotia ja tuolla miehen kotitilallakin on vain se tila, mutta ei pidemmän päälle "tilaa" asua, siellä asuu hänen siskonsa miehensä kanssa kahden huoneen pienessä omakotitalossa. Lapset kärsisivät muutosta sinne ja olisi valtava kulttuurishokki. Mieskin sieltä tullut aikanaan suomeen töihin aloittaakseen täällä paremman elämän.
 
Muokattu viimeksi:
Näinhän se on, että se on hyvä sanoa valmistautuvansa, jos on asiat jo niin hyvällä mallilla, että on paikka, mihin paeta, vieläpä kaikkien läheisten kanssa. Suurimmalla osalla asiat ei ole näin hyvin. Mutta jos tulisi tilanne, että meidän tulisi mökille paeta (joka siis iäkkäiden vanhempieni, ei oma, ja ei tiedä, miten he ovat enää elossa jatkossa ja saako paikkaa pidettyä itsellä), mitta toki sinne kaikki läheiset ja apua tarvitsevat tutut haalisimme. Se, että miten sieläkään olisi turvassa, on sitten toinen kysymys. Mutta ei tässä liene vaihtoehtoja, kun miettiä mitä olemassa olevilla resursseilla voisi tehdä. Ei vara venettä kaada, sanoo vanha sananlaskukin. :Two-hearts:
 
Olen Yölento hyvin samoilla linjoilla sinun kanssasi.
Meillä elämä jatkuu entiseen malliin, enkä meinaa ahdistusta lisätä itselläni tai perheelläni elämällä ennakkoon jotain sellaista jota ei ole vielä olemassakaan. Mennään hetki kerrallaan ja nautitaan juuri tästä hetkestä ja siitä mitä meillä nyt on

Juuri näin itsekin ajattelen. Kannattaa myös muistaa, että tuo Venäjän ja Ukrinan välinen konflikti on kytenyt (toki hyvin yksipuolisena) jo lähes 10 vuoden ajan, joten ei tuo hyökkäys ihan yks kaks yllättäen tullut. Mitään samankaltaista tilannetta ei Suomen ja Venäjän välillä ole näköpiirissä ainakaan tällä hetkellä. Ja Venäjältä varmasti vie joka tapauksessa vuosia toipua nykyisestä sodasta ja kaikista siihen liittyvistä pakotteista.

Toki kaikenlaisiin vaihtoehtoihin on ainakin ajatuksen tasolla hyvä varautua, mutta samaan aikaan kannattaa kuitenkin pysyä realistisena ja keskittyä kaikkeen siihen hyvään, mitä meillä edelleen on.

Jos Suomi jossain vaiheessa sotaan joutuisi, itselläni ensimmäinen ajatus ei olisi pakeneminen toiseen maahan vaan se, miten voisin mahdollisesti osallistua maamme puolustamiseen ja heikommassa asemassa olevien auttamiseen.
 
Noista passien uusimisista. Alle 12-vuotiaiden kanssa on pakko käydä poliisiasemalla, ja nyt kun yritin varata aikaa, ei aikoja ole saatavilla kuin 2 kuukauden päähän. Ja sekin 100 km päässä pääkaupunkiseudulta, lähempänä ei ole yhtään aikaa vapaana. Eli nopeita uusimisia tuskin on tulossa, koska kaikki muutkin ovat jo jonossa.

Poliisiasemalle voi hyvin mennä ilman ajanvaraustakin. Mun kokemukseni mukaan yleensä selviää noin puolen tunnin jonotuksella, jos ei ihan ruuhkaisinta kellonaikaa valitse. Tuo jonotustilanne on ollut samankaltainen jo vuosien ajan ainakin täällä pk-seudulla, joten ei se Ukrainan tilanteeseen suoranaisesti liity.
 
Juuri näin itsekin ajattelen. Kannattaa myös muistaa, että tuo Venäjän ja Ukrinan välinen konflikti on kytenyt (toki hyvin yksipuolisena) jo lähes 10 vuoden ajan, joten ei tuo hyökkäys ihan yks kaks yllättäen tullut. Mitään samankaltaista tilannetta ei Suomen ja Venäjän välillä ole näköpiirissä ainakaan tällä hetkellä. Ja Venäjältä varmasti vie joka tapauksessa vuosia toipua nykyisestä sodasta ja kaikista siihen liittyvistä pakotteista.

Toki kaikenlaisiin vaihtoehtoihin on ainakin ajatuksen tasolla hyvä varautua, mutta samaan aikaan kannattaa kuitenkin pysyä realistisena ja keskittyä kaikkeen siihen hyvään, mitä meillä edelleen on.

Jos Suomi jossain vaiheessa sotaan joutuisi, itselläni ensimmäinen ajatus ei olisi pakeneminen toiseen maahan vaan se, miten voisin mahdollisesti osallistua maamme puolustamiseen ja heikommassa asemassa olevien auttamiseen.
Hyvä kun muistutit näistä, että on hyvä keskittyä tällä hetkellä olemassa oleviin hyviin asioihin. Niinhän se on. Varasuunnitelma on hyvä olla jos sen kokee aiheelliseksi. Meillä juuri 16 vuotias poika joka ei halua osallistua kai edes armeijaan. On kaikenlaista sotimista vastaan ja haluaa opiskella pitkälle. Tottakai haluaisin sen olevan hänelle mahdollista ja myös pienempien lastemme tulevaisuuden. On ollut kertakaikkiaan surullista lukea Ukrainan siviili- ja lapsiuhreista. Ei sellaista kohtaloa toivoisi kenellekään. Siksi oma varautuminen pitää ainakin suunnitelmallisen toiveen siitä, että sotaa pääsisi pakoon jos sellaiseen aihetta olisi.
 
Jos Suomi jossain vaiheessa sotaan joutuisi, itselläni ensimmäinen ajatus ei olisi pakeneminen toiseen maahan vaan se, miten voisin mahdollisesti osallistua maamme puolustamiseen ja heikommassa asemassa olevien auttamiseen.
Teen noita molempia jo nyt päivätyöni vuoksi, tästäkin viikosta puolet työajasta on kulunut tähän. Sodan tullen osallistun noihin molempiin parhaiten, jos voin tehdä päivätyötäni paikassa, jossa työnteko ei häiriinny. Harmi ettet sinä kykene osallistumaan vielä, vaan alat sodan tullen vasta miettimään sitä.
 
Poliisiasemalle voi hyvin mennä ilman ajanvaraustakin. Mun kokemukseni mukaan yleensä selviää noin puolen tunnin jonotuksella, jos ei ihan ruuhkaisinta kellonaikaa valitse. Tuo jonotustilanne on ollut samankaltainen jo vuosien ajan ainakin täällä pk-seudulla, joten ei se Ukrainan tilanteeseen suoranaisesti liity.
Näin mekin nyt teimme. Jonotus kesti vähän yli tunnin, eli ei ollut lainkaan paha.
 
Harmi ettet sinä kykene osallistumaan vielä, vaan alat sodan tullen vasta miettimään sitä.
Koin tämän tarpeettomana kommenttina, aliarvioiden Kuunsiltaa. Mistäs tiedät mitä Kuunsilta päivätyökseen tekee, vaikka olisi kirurgi ja sodan tullen avainasemassa kenttäsairaalassa? Eli pidetään täällä henki asiallisena ja toisia kannustavana.
 
Koin tämän tarpeettomana kommenttina, aliarvioiden Kuunsiltaa. Mistäs tiedät mitä Kuunsilta päivätyökseen tekee, vaikka olisi kirurgi ja sodan tullen avainasemassa kenttäsairaalassa? Eli pidetään täällä henki asiallisena ja toisia kannustavana.
Ei hän olisi kommentoinut mitään tuollaista, jos hän olisi edes tullut ajatelleeksi, että moni tekee päivätyönö jo nyt sellaisia töitä, joista sodan tullenkaan ei lähdetä mihinkään muihin töihin. Silloin sodan tullen ei tarvitse edes miettiä miten voisi auttaa, koska se on mietitty jo valmiiksi.

Minä taas koin Kuunsillan kommentin asiattomaksi, kun hän leimasi ulkomailta työskentelyn pakenemiseksi. Melko kannustamatonta sekin.
 
Ei hän olisi kommentoinut mitään tuollaista, jos hän olisi edes tullut ajatelleeksi, että moni tekee päivätyönö jo nyt sellaisia töitä, joista sodan tullenkaan ei lähdetä mihinkään muihin töihin. Silloin sodan tullen ei tarvitse edes miettiä miten voisi auttaa, koska se on mietitty jo valmiiksi.

Minä taas koin Kuunsillan kommentin asiattomaksi, kun hän leimasi ulkomailta työskentelyn pakenemiseksi. Melko kannustamatonta sekin.
Ei hän olisi kommentoinut mitään tuollaista, jos hän olisi edes tullut ajatelleeksi, että moni tekee päivätyönö jo nyt sellaisia töitä, joista sodan tullenkaan ei lähdetä mihinkään muihin töihin. Silloin sodan tullen ei tarvitse edes miettiä miten voisi auttaa, koska se on mietitty jo valmiiksi.

Minä taas koin Kuunsillan kommentin asiattomaksi, kun hän leimasi ulkomailta työskentelyn pakenemiseksi. Melko kannustamatonta sekin.


En nyt tässä ala toistamaan, mutta kyllä edellä olevan kommenttisi oli tarpeeton, aliarvioiva tölväisy eikä osoita kunnioitusta kanssakeskustelijoita kohtaan. Meillä kaikilla on arvokkaat, erilaiset tehtävämme ja asemamme yhteiskunnassa, ei tarvitse tehdä maanpuolustusta (esimerkkinä) arkitöikseen ollakseen maanpuolustukselle arvokas.
Tölviminen siis sivuun, se ei luo yhtenäisyyttä mitä tarvitaan rauhan säilyttämiseksi, yllä foorumillakin. Huomasin vanhoja viestejä lukiessa, että vastaava +40 ketju oli aiemmin suljettu. Yritetään tämä sentään pitkää auki. En kommentoi tätä enää, mutta yllä siis oma kantani asiaan.
 
Ei hän olisi kommentoinut mitään tuollaista, jos hän olisi edes tullut ajatelleeksi, että moni tekee päivätyönö jo nyt sellaisia töitä, joista sodan tullenkaan ei lähdetä mihinkään muihin töihin. Silloin sodan tullen ei tarvitse edes miettiä miten voisi auttaa, koska se on mietitty jo valmiiksi.

Minä taas koin Kuunsillan kommentin asiattomaksi, kun hän leimasi ulkomailta työskentelyn pakenemiseksi. Melko kannustamatonta sekin.
Niin ja tottahan se on, että kautta aikojen sotaa ovat paenneet ne, joilla on jälkikasvua huolehdittavanaan, jos se on mahdollista. Se on täysin inhimillistä ja hyväksyttävää. Miehet joutuvat jäämään lähes poikkeuksetta taistelemaan vastoin tahtoaan, ja toki ne naiset, jotka ovat armeijan käyneet, ja jotka terveytensä vuoksi kykenevät muihin raskaisiin palvelustehtäviin. Hyvää voi tehdä niin monella tavalla tosiaan, ja omasta jälkikasvusta huolehtiminen on suurelle osasta ihmisiä prioriteetti numero 1. Lisäys: siis minua ei edes hävetä myöntää että pakenisin lasteni kanssa sotaa jos mahdollista
 
Muokattu viimeksi:
En nyt tässä ala toistamaan, mutta kyllä edellä olevan kommenttisi oli tarpeeton, aliarvioiva tölväisy eikä osoita kunnioitusta kanssakeskustelijoita kohtaan. Meillä kaikilla on arvokkaat, erilaiset tehtävämme ja asemamme yhteiskunnassa, ei tarvitse tehdä maanpuolustusta (esimerkkinä) arkitöikseen ollakseen maanpuolustukselle arvokas.
Tölviminen siis sivuun, se ei luo yhtenäisyyttä mitä tarvitaan rauhan säilyttämiseksi, yllä foorumillakin. Huomasin vanhoja viestejä lukiessa, että vastaava +40 ketju oli aiemmin suljettu. Yritetään tämä sentään pitkää auki. En kommentoi tätä enää, mutta yllä siis oma kantani asiaan.
Tässä ketjussa on aika paljon tölväisyjä siitä, kuinka muka on helppoa jos on resursseja (ikään kuin ne olisivat taivaasta tippuneet eivätkä vuosikausien uhrausten tulos) ja kuinka ulkomaille muutto on pakenemista. Nämä tölväisyt tosiaan saavat jäädä pois.

Edellistä ketjua ei ole suljettu, mutta moni halusi perustaa uuden ketjun vanhan jatkamisen sijaan, etenkin kun saatiin meille tämä ihan oma aluekin. Edelliseen ketjuun saa edelleen kirjoittaa, ja uusia saa perustaa aina kun tekee mieli. Kumpaakaan ei ole kielletty. Mikään ketju tuskin pysyy aktiivisena foorumin eliniän alusta loppuun asti. Esimerkkinä vaikkapa IVF/ICSI tai raskaaksi 202x -ketjut, jotka aloittavat aina vuoden tai parin välein uuden ketjun, ihan vain siksi, että edellinen ketju oli jo hirveän pitkä.
 
Muokattu viimeksi:
Tarkennetaan nyt vielä, että kerroin vain, miten itse ajattelin sotatilateessa toimia, jos pakottavaa syytä lähtöön ei ole. Minun puolestani muut saavat tehdä omat valintansa, enkä ole niitä suinkaan tuomitsemassa.

Jos pystyt Suski75 jo nyt tekemään tuollaisia töitä niin hieno juttu, arvostan!

Tarkoitukseni ei tosiaan ollut tuoda mitään kiistoja tai vastakkainasetteluja tähän ketjuun. Jos sellainen vaikutelma viestistäni syntyi, niin pahoittelen sitä.
 
Tarkennetaan nyt vielä, että kerroin vain, miten itse ajattelin sotatilateessa toimia, jos pakottavaa syytä lähtöön ei ole. Minun puolestani muut saavat tehdä omat valintansa, enkä ole niitä suinkaan tuomitsemassa.

Jos pystyt Suski75 jo nyt tekemään tuollaisia töitä niin hieno juttu, arvostan!

Tarkoitukseni ei tosiaan ollut tuoda mitään kiistoja tai vastakkainasetteluja tähän ketjuun. Jos sellainen vaikutelma viestistäni syntyi, niin pahoittelen sitä.
Pyydän anteeksi, ymmärsin selvästi viestisi väärin!
 
Tässä ketjussa on aika paljon tölväisyjä siitä, kuinka muka on helppoa jos on resursseja (ikään kuin ne olisivat taivaasta tippuneet eivätkä vuosikausien uhrausten tulos) ja kuinka ulkomaille muutto on pakenemista. Nämä tölväisyt tosiaan saavat jäädä pois.

Edellistä ketjua ei ole suljettu, mutta moni halusi perustaa uuden ketjun vanhan jatkamisen sijaan, etenkin kun saatiin meille tämä ihan oma aluekin. Edelliseen ketjuun saa edelleen kirjoittaa, ja uusia saa perustaa aina kun tekee mieli. Kumpaakaan ei ole kielletty. Mikään ketju tuskin pysyy aktiivisena foorumin eliniän alusta loppuun asti. Esimerkkinä vaikkapa IVF/ICSI tai raskaaksi 202x -ketjut, jotka aloittavat aina vuoden tai parin välein uuden ketjun, ihan vain siksi, että edellinen ketju oli jo hirveän pitkä.
Mä en ainakaan yrittänyt tölviä mitenkään, kun sanoin että lähtökohta varautumiseen on ihan eri, jos on kakkosasuntoa ulkomailla tai sukulaisia/tuttuja joiden luokse mennä, kun jos ei ole. Vastaukseni kumpusi silloin kommentista, jossa sanottiin, että "varautuminen vähentää ahdistusta joten miksi ei varautuisi jos kerran voi". Tottahan se on, halusin vaan muistuttaa, että suurimmalla osalla suomalaisista ei ole samanlaista mahdollisuutta varautua, joten ahdistuminen jatkuu. En pyrkinyt mitenkään vähättelemään niitä, joilla on mahdollisuuksia, vaan muistuttamaan toisesta näkökulmasta.

Samalla logiikalla voisin ottaa tölvimisenä sen, kun "itken" omaa pelkoani ja ahdistustani ja siihen kommentoidaan, että "meillä on ainakin suunnitelma x, paikka y, mahdollisuudet z ja varasuunnitelma ö, joten ei ahdista yhtään!". Ymmärrystä siis puolin ja toisin.
 
Samalla logiikalla voisin ottaa tölvimisenä sen, kun "itken" omaa pelkoani ja ahdistustani ja siihen kommentoidaan, että "meillä on ainakin suunnitelma x, paikka y, mahdollisuudet z ja varasuunnitelma ö, joten ei ahdista yhtään!". Ymmärrystä siis puolin ja toisin.
Ei siihen kommentoitu tuollaista.

Palstalla kirahvi kysyi, miten on aiottu varautua sotaan, sen kerroin heti kun hän oli sitä kysynyt, ja minun vastaukseni jälkeen tuli vompatin kommentti, kuinka ei ole aikomusta "hötkyillä ulkomaille" vaan "nauttia hetkestä", johon totesin, että tiedän olevani asiasta etukenossa ja kykenen nauttimaan hetkestä sekä ulkomailla että Suomessa. Ja että minulla nimenomaan etukäteissuunnittelu auttaa ahdistukseen, ei se hetkessä eläminen.

Toivottavasti tämä auttaa väärinymmärrykseen! :red-heart:
 
Olen varsin kiintynyt nykyiseen asuinpaikkaani. Olen muuttanut useita kertoja ja pysynyt aina muutaman kilometrin säteellä tästä, minkä koen kodikseni, lukuunottamatta opiskeluaikaa. Jos Suomessa sota tulisi ajankohtaiseksi, niin olisin silti todennäköisesti matkalla kohti turvallisempaa maaperää, vähintäänkin poissa kaupungista, mutta vielä todennäköisemmin kauemmaksi. Minusta ei ole minkäänlaiseen fyysiseen työhön eivätkä taitoni riitä sodankäyntiin verkossa. Kun liikun sujuvasti vain muutaman tunnin vuorokaudessa, olisin varmasti hyödyllisimmilläni lasten seurassa vieraassa paikassa rauhoittelemassa muidenkin lapsia (ja äitejä). Saatan olla pelkuri, omasta mielestäni olen realisti. Olisi kurjaa, jos jonkun pitäisi huolehtia minusta sodan keskellä, kun muutakin työtä varmasti olisi riittävästi.

Jokaiselle meille on paikkamme ja jokainen on hyvä jossain. Minun erikoistaitoni on olla erityisen rauhallinen, kun muut eivät ole.
 
Olemme tulleet tulokseen että miehen kotimaa olisi liian riskialtis paikka meille, siellä jo valtavat pakolaisvirrat. Tilanne voi laajentuakin. Kyllä se on yritettävä pohjoisemmassa pysytellä. Mielellään sitä vaan löytäisi työtä sieltä maasta minne ollaan todennäköisesti suuntaamassa. Mutta kunhan saataisi pidettyä edes lapset hengissä. Kauhea kun huomaan kirjoittavani jo ihan kuin kaikki tämä tulisi tapahtumaan näin. No, ainakaan ei voi sanoa, että emme olisi yrittäneet varautua. Kovasti viisautta eduskuntaan nyt päätöksissä toivon, ja niitä Yhdysvaltojen turvatakuita kunnes ehkä Natojäsenyys koittaa...
 
Takaisin
Top