Täällä ei mitään erityistä ole tapahtunut. Arki rullaa radallaan ja pojan puheen kehitystä seuraillaan. Saatiin juuri päätökseen muutaman kerran puheterapia, ja siitäkin jo oli apuja. Ollaan yritetty harjoitella pojan kanssa kaikenlaisia juttuja, suun lihastreenejä yms.. Toimintaterapiajakso on myös ollut, ja sieltä tuli palautteena, että pojalla on karkeamotoriikassa joitain ongelmia, jotka voivat heijastua puheeseenkin. Pojalla on aikalailla äännepuutteita. Mutta koko ajan hän oppii joitain pieniä askeleita kerrallaan. Se on hyvä juttu, kun eskari on edessä kuitenkin ensi vuonna syksyllä, ja sitä tietä sitten kouluun. Odotellaan, saadaanko pidempi kuntoutusjakso vielä, toivottavasti saadaan, koska kyllä se puheen selkeys on tärkeä asia, ja nyt menee meillä vanhemmillakin osa pojan puheesta ohi, kun ei vaan ymmärretä, mitä hän tarkoittaa. Päiväkodissa ja muualla ongelma on varmasti isompi, kun me vanhemmat ei olla tulkkaamassa.
Kesä on pojan ihon kunnon kanssa myös aikamoista aikaa, kun siitepölyallergioita on varmaan useampiakin, vaikka vain yksi on tähän mennessä näkynyt selkeästi allergiaverikokeissa. Iho-ongelmat siis jatkuvat edelleen, mutta ovat kuitenkin laantumaan päin ainakin osittain. Olen yrittänyt välttää välttää kortisoneja täysin, ja hoitaa pojan ihoa muilla keinoilla, ja se tuntuu välillä toimivan, ja välillä taas ei. Onneksi ihottumia ei ole enää laajoilla ihoalueilla, joten niiden suojaaminen hankaukselta ja raapimiselta onnistuu kohtuullisen hyvin.
Aika tuntuu juoksevan kamalaa vauhtia eteen päin, ja jotenkin sitä jo murehtii lapsen koulun alkamista ja kaikkea sitä mitä se tuo tullessaan, vaikka siihen on vielä pitkä aika loppujen lopuksi. Jotenkin sitä ajattelee, että haluaa suojella oman lapsensa siltä kaikelta
:lta, mitä itse on saanut kokea silloin kun itse olin alakouluikäinen. Tiedän, ettei se ole aina mahdollista, mutta toivon, että saan rakennettua poikaan sellaisen suhteen, että hän uskaltaa kertoa kotona asioista, joista pitää kertoa. Eihän kaikkea tarvitse kertoakaan, mutta sellaiset asiat, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Tällä hetkellä poika on kyllä todella kiinni minussa, halii paljon ja haluaa olla vieressä, tehdä asioita yhdessä, auttaa minua kaikenlaisissa asioissa ja niin edelleen. En osaa sanoa, onko se hyvä, huono vai ihan neutraali asia.
Töissäkin on palattu jo jonkin aikaa sitten normaaliin arkeen, tosin etätyömahdollisuus säilyi osittain, ja se on kyllä hyvä juttu. Mielelläni olen kyllä toimistollakin töissä pitkästä aikaa, mutta joskus on kiva olla edelleen kotonakin töissä ja joskus se on järkevääkin, jos on jotain menoja päiväaikaan, on helpompi lähteä kotoa suoraan.
Olisiko jollain kokemusta siitä, että lapsi on itse lopettanut maidon juomisen kokonaan? Oletteko ottaneet esim. kauramaitoa käyttöön tavallisen maidon tilalle? Jos olette, niin miten se on sujunut, onko lapsi oppinut sitä juomaan? Lähinnä mietityttää nyt kalsiumin saanti, kun ei oikeastaan mitään maitotuotteita enää mene, vaikka aiemmin söi kyllä kaikenlaisia vaihtoehtoja. Ei olla siirrytty maidottomaan ruokavalioon muutoin, ja päiväkodissakin saa kyllä maitoa sisältäviä ruokia. Mietin sitäkin, että pitäisikö jättää maito kokonaan pois ruokavaliosta, oli se missä muodossa vain. Siihen varmaankin tarvitaan lääkärin lausunto päiväkotia varten, jos haluttaisiin, ettei ruoassakaan olisi maitoa. Kotona se on helpohko toteuttaa kun ruoat tehdään itse, mutta päiväkoti on sitten toinen juttu ja luulen, ettei sinne riitä pelkkä oma ilmoitus. Poika itse on kyllä kertonut, että maito aiheuttaa ilmavaivoja, mutta ei ole sanonut, että vatsa olisi maidon käyttämisen jälkeen kipeä kuitenkaan, mutta ilmeisesti tekee kuitenkin sen verran epämukavan olon, ettei halua sitä enää juoda ja se hänelle suotakoon. En itsekään juo maitoa lainkaan, vaikka käytän sitä kyllä muissa yhteyksissä, eikä se aiheuta minulle mitään.
Tämmöisiä täällä. Toivottelen kaikille mukavaa kesää ja tsemppiä kullekin omiin tilanteisiin, olivat ne sitten minkälaisia vain
mietin jo myös, että entä jos en ostaisikaan koko testiä, kun kyllähän sen huomaa viimeistään ajan kuluessa, jos todella on raskaana). Mahdollisuudet raskautumiseen oli olemassa, mutta elellään tilanteen mukaan eikä olla puuhasteltu kalenterin, saati kellon mukaan, joten toive on ollut hieman samea.
Vein hänelle tuulettimen olohuoneesta. Nyt itse hikoilen enkä varmaan nuku enää tänä yönä. Kuukautiset ovat olleet perjantaista asti tuloillaan, ärsyttävää pientä tiputtelua. Toivoin jo että olisivat viikonloppuna alkaneet kuten näytti ja olisi pitänyt. Ehkä se haamuplussa hidastuttanut vuodon alkamista. Nyt varmaan vasta päivällä hanat aukeaa kun reissuun lähdetään, kiva tien päällä sitten. Keskiviikkona on isoäidin syntymäpäivät, voi olla tuskallista mun mega Niagaran putousten kanssa kun pahimmillaan puolen tunnin välein vessaan ja tampooni ja yöside yhtä aikaa käytössä. Ai Luoja mä en kestä. Ei tää helle oo kovin hyvä. Lapset nauttii kun päästään mökille ja uimaan. No kyllähän minäkin, hyvä se on päästä kaupungista pois. Täytyi tulla pulisee kun uni ei taida enää tulla. Jaksamista kaikille helteisiin ja lomiin ja töihin!
Pihatyöt jää kokonaan tekemättä, teen niitä sitten kun lämpötilat on parinkymmenen tietämillä tai sen alle. Töissä tuntuu siltä kuin aivot olisivat puoliksi sulaneet, ei oikein hommat suju, kun kroppa kärsii lämmöstä. Mutta eiköhän tästä selvitä. Täytyy tsempata juomisen kanssa, en oikein tahdo muistaa juoda tarpeeksi, ja sitten on vielä enemmän höttöinen olo päässä.
