Meillä kuopus pääsi puheterapiaan pian 4v-neuvolan jälkeen ja jo kahden käynnin jälkeen ollaan siinä tilanteessa, että pelkkä R puuttuu. Tietysti kotona on tehty puheterapiasta saatuja harjoituksia. Seuraavaa käyntiä ei ole nyt tulossa, ärrää odotellaan ainakin vuosi. Tosin varmaan jo ennen sitä tehdään harjoituksia, olen opettanut aika monta ärrää, joten eiköhän sekin sieltä löydy.Minulla on vielä viikko töitä ja sitten hetken saa lomailla. En pidä kaikkea lomaa kerralla, kun tässä nyt on muutenkin ollut kotona koko ajan, niin lyhyempikin loma riittää. Ja poikakin alkaa olla siinä iässä, että rupeaa kaipailemaan kavereita aika nopeasti, kun tässä naapurustossa ei ole ketään, jonka kanssa leikkiä, niin on vähän tylsää ikäloppujen väsyneiden vanhempien kanssa olla kotona :D
Olen taas hurahtanut ihan täysin käsitöiden maailmaan, ja kaikenlaista projektia on meneillään, lähinnä neulomista ja virkkaamista. Mukavaa taas pitkästä aikaa saada tehtyä kaikenlaista. Nyt tosin olen yrittänyt pitää homman aisoissa, eli yritän tehdä yhden asian kerrallaan loppuun, eikä olisi aina montaa työtä samaan aikaan kesken. Silloin tuntuu, ettei ikinä saa mitään valmiiksi asti. Nyt kun tekee yhtä asiaa kerrallaan, niin valmista tuntuu tietenkin tulevan nopeammin :)
Poika siirtyy syksyllä isompien ryhmään päiväkodissa. Saa nähdä, miten se menee. Onneksi on tuttuja hoitajia myös siellä, ja osa lapsistakin on tuttuja. Joskus vaan tuntuu, että poika on kovin muutosvastarintainen ainakin kotona, ehkä se kuuluu ikään.
Pojalla on ruvennut olemaan melkoisesti omaa tahtoa, ja voi tuota mielensäpahoittamista! Joskus tuntuu, etten osaa mitään tehdä oikein, kun kauhea huuto alkaa, jos siirrän jotakin tavaraa johonkin tai koitan auttaaTähän asti on kyllä päästy tosi helpolla, mielestäni kunnollista uhmaa ei ole ollut vielä ollenkaan. Välillä kun itseä väsyttää paljon, meinaa hermo mennä, mutta onneksi aika harvoin nykyään niin tapahtuu. Joskus kun hermoa alkaa kiristää, kysyn pojalta, että pitääkö hermostua, niin ei tarvitse sitten hermostua kun alkaa sujua hommat. Pidän aika isoa ääntä kun hermostun oikein tosissani, vaikkei tietenkään saisi huutaa, mutta joskus huudan kuitenkin :bag: Ja joka ikinen kerta tunnen itseni niin ääliöksi, kun sorrun huutamaan, ja veivaan asiaa mielessäni päivätolkulla ihan maanmatosena
Mutta kun kiihtyvyys 0-100 on puoli sekuntia, niin tulee karjahdeltua välillä. Onneksi poika tuntuu minusta tykkäävän silti, ja muistaa kertoa sen monta kertaa päivässä
Antoisaa aikaa on nyt pojan kanssa kuitenkin, kun voidaan keskustellakin monenlaisista asioista jo, vaikka pojan puhe onkin edelleen hiukan liian epäselvää. Puheterapiaan ollaan menossa jossain vaiheessa, sitten ollaan itsekin viisaampia jatkosta. Kehitystä toki tulee puheessa koko ajan, ja joskus tuntuu, että olen ainoa, joka pojan puhetta oikeasti ymmärtää, tosin joskus viiveellä, mutta kuitenkin.
Syksyllä ehkä "joutuu" palaamaan takaisin toimistolle töihin. Nyt kesällä on kyllä kiva olla etätöissä, varsinkin helteillä, kun kotona on ilmalämpöpumppu, toimistolla taas ei ole mitään muuta viilennystä kuin pöytätuuletin. Ensimmäisen koronarokotuksen sain jo jokunen viikko sitten, ehkä elokuussa saadaan toiset annokset. Ei tullut rokotuksesta muita oireita kuin että olin aivan älyttömän väsynyt muutaman päivän ja käsi tuli kipeäksi pistoksen kohdalta. Taisi olla ainakin viikon kipeä. Saa nähdä, mitä se toinen annos sitten tekee, vaiko mitään.
Tuskailen tätä kuumuutta, kun öisinkään ei välttämättä enää ole kovin viileää. Onneksi on ilmalämpöpumppu, että saa taloa vähän edes viilennettyä! Nyt kun on enemmän aikaa käsitöille, niin sormien nivelet on kyllä hellinä välillä, kipuja tulee enemmän näin kuumalla kuin viileämmillä keleillä. Nivelrikkoa on siis todettu olevan, ja kyllä on sormien nivelet välillä jäykät ja tuntuu siltä kuin olisivat turvoksissa, vaikka en kyllä päälle päin huomaa mitään sellaista. Näin se ikä vaan tulee jo esiin kaikenlaisina kremppoina Onneksi sentään olen onnistunut painoa saamaan alas päin, niin ei alaraajat ole ihan niin kovilla enää.
Onpas houkuttelevan kuuloinen tuo jääluola! Meillä on vaan tehty kuivaheinää tuolla helteessä. Onneksi isoista lapsista irtoo jo apuakin näissä fyysisissä ponnistuksissa.. Ei oo ihan keveintä hommaa kerätä helteessä satoja paaleja. Yksi innolla mukaan tullut poikaystävä oli jälkeenpäin vähän positiivisesti järkyttynyt työn raskaudesta.. Tekee hyvää nykynuorille miehen aluille nähdä miten voimansa kykenee.
No nyt tulee taukoa kun poika astui rannalla puukeppiin ja iso säle upposi kantapäähän, luulin sitä naulaksi, kun sieltä löytyi niitä kasapäin (vanhan ladon takana missä kävi pissalla). Käytiin sit illan päätteeksi Terveystalolla poistattaa se tapaturmavakuutuksen piikkiin.
Yhdessä mäessä laskettiin donitseilla, kahdessa pyllymäkeä ja kaksi oli liukureilla laskien paras. Melko hurjaa menoa tämän ikäiselle äidille, mutta hyvin se meni enkä tullut edes kipeäksi.Meillä kans kesän kohokohta on ollut uiminen. Viime kesä oltiin tytön kans sisällä ilmalämpöpumpun alla, tyttö kantorepussa, minä hikipäässä. Nyt ollaan uitu tossa kilsan päässä olevassa rannassa.
Me ainakin harkitaan tuota Ice Cavea tosissaan. Rakastetaan muumeja ja nää uudet muumit on aivan huikeat! Olisi myös hauska kokea jääluola näillä helteillä. Oliko siellä Yölento mahdollisuus laskea pyllymäkeä?
Ja toinen juttu on korvissa olevat putket, pitäisi suojata korvat kitillä varmaankin. 
Meille neuvottiin putkituksen yhteydessä, että jos ei sukeltele, voi pulikoida ilman korvakittiä. Käytämme kyllä kellukkeita, jotta vahinkosukellukset eivät olisi todennäköisiä ja hyvin on onnistuttu välttämään. Näillä säilöä kannustan järveen!Tuossa olen kyllä ollut NIIN saamaton, meilläkin olisi uimaranta tuossa jonkin matkan päässä, mutta en ole saanut aikaiseksi viedä poikaa sinne. Poika ei ole koskaan ollut järvessä eikä myöskään uimahallissa. Pitäisi ilman muuta lähteä pojan kanssa uimasille, varsinkin sellaisena hetkenä, kun pojan iho on siinä kunnossa, ettei ole auki mistään. Niitä aikoja vaan on tosi vähän
Heh, tätä kirjoittaessa poika tuli yhtäkkiä viereen ja alkoi halata, ja sanoi, että tykkää äidistä tosi paljon
Voi kyllä olla, etten enää muista kaikkea oikein, kun aikaa siitä on jo kun ohjeita saatiin. Veikkaan kyllä, ettei poika uskaltaisi ainakaan heti edes kellukkeiden tms. kanssa menemään. Pitäisi etsiä omat uikkarit jostain, en kyllä yhtään muista, missä ne on ja minkä kokoisia minulla niitä edes on 
onneksi nyt hetkellisesti ainakin viilenee kun pitäisi pystyä töitäkin tekemään kotona. Meillä on pysynyt sisälämpötila onneksi 26-28 asteessa, mutta onhan tuokin tuskaa pidemmän päälle 
Minulla oli kaksi ensimmäistä synnytystä alateitse eikä tullut mieleenkään mikään muu vaihtoehto, mutta kolmas olikin kiireellinen sektio ja sekin on ihan hyvä tapa synnyttää. Minulla on yleensä pulmia arpeutumisen kanssa, mutta onneksi tämä sujui hyvin. Uskon, että suunniteltu sektio on vielä mukavampi. Tsemppiä!Ompas täällä hiljaista! Mulla ollut sen verran haipakkaa ettei ole tänne päässyt edes silmäilemään.
Tosiaan jo np ultrassa pohdittiin istukan paikkaa ja nyt varmistui että on täydellisen etinen ja 4 cm paksu - ei tule siirtymään. Ensi viikolla sit vielä ultra ja sektion suunnitteluun...:banghead: lääkäri sanoi että leikkaus viikolla 37. Eli onkohan rv 37 ( eli 36+0-36+6) 37+ jotain vai ihan viikko numero 37? No eniveis, vauva tulee aikaisemmin, viimeistään 19.9. mulla kamala sektiopelko, jota menen purkamaan nyt sitten psykologille. Koko viime viikko menikin tuon vatvomisessa ja nyt päädyttiin viemään kaikki valmiina olleet vauvatavarat kellarin kun mulla meinasi levitä pää. Koitan nyt aktiivisesti ajatella kaikkea muuta kun vauvaa ja tulevaa, mikä tietty hieman hankalaa. En käsitä miksi ei tätä annettu jollekin joka sen sektion välttämättä haluaa? Kun mun ainoa selkeä toive oli se alatiesynnytys.
