Pulinaketju

Mekin ollaan myös yhdessä katsottu. :)

Ja ei kaikkien tarvitse sitä hyväksyä, en sano et Sariannan mielipide olisi väärä mutta kannattaa astua miehen saappaisiin. Pornoa on kyllä saatavilla niin helposti puhelimellakin että en tiiä kyllä ketään kuka katsoisi vielä dvd versioina näitä, uskon siis näiden olevan vanhoja :D jutelkaa asiasta hyvässä hengessä :)
 
Suski75 sanoi:
Minusta on ihan luonnollista, että parisuhteessa on aikoja, jolloin toisen halut ovat isommat kuin toiset. Minusta siinä tilanteessa toisen on syytä turvautua omaan käteen, ja suon mielelläni hänelle siihen kaikki apuvälineet pornosta leluihin, kunhan vain ei sotke ketään toista ihmistä leikkeihinsä. Silloin ei ole mitään painetta sanoa toiselle kyllä vaikka itseä ei huvittaisi.

Ongelma siitä tulee silloin, jos pääsääntöisesti molempia haluttaa, mutta toinen valitsee kumppanin sijasta omakivan. Ja tästä minulla ei sitten olekaan kokemusta.
Click to expand...
Juuri näin. Mielestäni lelut, porno on sallittua kunhan toiset ihmiset ei tule mukaan. :)
 
Tiedän pariskuntia jotka tämän käyneet läpi ja nainen hyväksyny miehen kahtomiset mut mies ei naisen jotenkin tuntuu et miks mies ois etuoikeutettu?
Juu no met ei onneks sitä tarvita ku voidaan hoidella toisemme muullakin tapaa jos seksi ei nappaa mutta ei onneks sellasta oo tullu:grin mutta kannattaa keskustella miehenkaa jos vähänkin itestä tuntuu ahdistavalta ja asia vaivaa
 
Meillä taas vähän erilainen tilanne (tai erilainen mies ehkä?). Mun mies ei ole ikinä voinut hyväksyä pornoa, tunteetonta seksiä tai irtosuhteita saati harrastanut niitä itse. Ja kyse ei ole siitä etteikö olisi vientiä ollut ja naisia tarjoamassa itseään hetken huvitteluun, itsekin olen tuollaisia tilanteita todistanut. Hänelle tunteet ja rakkaus ovat ensisijaisia ja eläisi mieluusti ilman seksiä (ja masturboimista) lopun ikäänsä jos ei olisi sitä rakkautta ja kumppania tarjolla. Halut hänellä kuitenkin ovat kunnossa ja viettiä löytyy meidän suhteessamme kun tunnepuoli meillä on niin vahva. Halaa, pussailee, kiihottuu, ja haluaa vaikka joka päivä.
On elänyt myös pitkässä suhteessa (yli 15v) ennen minua ja siitä vähintään kaksi kolmasosaa ilman mitään fyysistä kanssakäymistä, kun ei ollut tunteita kummallakaan, mutta tavan ja yhteisen omaisuuden vuoksi yhteiselo jatkui.

Mut en ollut ikinä eläissäni tavannut (tapailuissa tai parisuhteessa) miestä joka ajattelee näin pornosta ym. Luulin että pornon katselu kulkee niillä suunnilleen geeneissä :grin
 
Ei muakaan haittaisi, jos mies katsoisi pornoa. Nytkin olen tässä vuotanut viimeiset 20 päivää enkä ole tulehduksen pelossa halunnut yhdyntää. Musta on ihan Ok, että mies voi tyydyttää itsensä, kun minä en voi tai halua. Normaalisti meillä kyllä on ihan aktiivinen seksielämä, mutta silti saattaa välillä olla niin, että ei ehdi tai jaksa ja kumpikin saa hoitaa hommat itse.

Vuoto tosiaan jatkuu edelleen. Lasken, että keskenmenovuoto alkoi 10 päivää sitten ja sitä ennen oli 10 päivää tiputtelua. Koskahan tämä oikein loppuu. Aikaisemmissa keskenmenoissa ei ole vuotanut näin kauan, vaan neljän, viiden runsaan päivän jälkeen on vuoto hiipunut ja loppunut sitten siinä kuudes tai seitsemäs päivä. Nyt on neljä päivää tullut pari kertaa päivässä ihan kunnolla verta ja sitten taas tiputtelee.

Mua on myös harmittanut miehen suhtautuminen. Hän tuossa tiputtelun aikaan sanoi vaan, että hänestä tuntuu pahalle, että on aiheuttanut mulle taas tällaista huolta. Kun keskenmenovuoto alkoi, ei mies sanonut edes että olisi pahoillaan. Hän lähti yksin vuokramökille extempore päivä keskenmenon alkamisen jälkeen ja oli siellä viisi päivää. Kertaakaan ei kysynyt miten voin. Toissapäivänä ensimmäisen kerran kysyi olenko Ok, koska olin WhatsAppissa sanonut, ettei pystynyt viime viikolla hoitamaan pojan silmälasien hakua, koska vuosin kuin seula, enkö halunnut lähteä Helsinkiin laseja hakemaan siinä tilassa. Ymmärrän, että mies uupumuksensa vuoksi käpertyy itseensä, mutta kaipaisin silti vieressä kulkijaa tässä asiassa. En voi puhua omista fiiliksistä ja pahasta mielestä, koska mies ottaa sen vain itseensä (että hän on tehnyt mut raskaaksi ja siksi mulla on nyt paha mieli).
 
Marcipa sanoi:
Mua on myös harmittanut miehen suhtautuminen. Hän tuossa tiputtelun aikaan sanoi vaan, että hänestä tuntuu pahalle, että on aiheuttanut mulle taas tällaista huolta. Kun keskenmenovuoto alkoi, ei mies sanonut edes että olisi pahoillaan. Hän lähti yksin vuokramökille extempore päivä keskenmenon alkamisen jälkeen ja oli siellä viisi päivää. Kertaakaan ei kysynyt miten voin. Toissapäivänä ensimmäisen kerran kysyi olenko Ok, koska olin WhatsAppissa sanonut, ettei pystynyt viime viikolla hoitamaan pojan silmälasien hakua, koska vuosin kuin seula, enkö halunnut lähteä Helsinkiin laseja hakemaan siinä tilassa. Ymmärrän, että mies uupumuksensa vuoksi käpertyy itseensä, mutta kaipaisin silti vieressä kulkijaa tässä asiassa. En voi puhua omista fiiliksistä ja pahasta mielestä, koska mies ottaa sen vain itseensä (että hän on tehnyt mut raskaaksi ja siksi mulla on nyt paha mieli).
Click to expand...
Voimia! :Heartred
Saatko keskusteluapua naikkarilta/neuvolasta/ystäviltä, jos mies ei pysty tukemaan uupumuksensa vuoksi? Puhuminen on tosi tärkeää. Fyysiset vastoinkäymiset on helpompi kestää, jos jostain saa psyykkistä tukea.

Samoin onko miehellä apu jo uupumukseen? Minut laitettiin esikoisen syntymän jälkeen neuvolasta masennusta ehkäisevään ryhmään, ja siellä käsiteltiin masennusta aiheutttavia/pahentavia ajatusmalleja. Tuo, että kokee kaiken negatiivisen olevan oma syy jonkun pitkän ketjun kautta, on yksi ajatusmalli, joka kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa opetellaan tunnistamaan ja pysäyttämään, koska se ylläpitää masennusta. Eivätkä nuo haitalliset ajatusmallit häviä itsekseen pelkällä odottelulla.
 
Suski mies on käynyt töissä psykologilla, mutta ei ole kokenut saavansa siitä apua. Siksi ei halua jatkaa käyntejä tai mennä muualle. Hän on jotenkin turtunut tilanteeseen ja on lakannut edes yrittämästä parantua (ja tekee ihan hirveästi töitä). Meillä on ollut ihana parisuhde tämä kohta 16 vuotta, mutta viimeiset puoli vuotta olen kokenut olevani tosi yksin, kun miehen kanssa ei voi oikein keskustella mistään vakavammasta. Olen kyllä miettinyt, että pitäisi itselleni etsiä keskusteluapua, koska tilanne on ollut raskas.
 
Marcipa, tosi harmillista, että psykologi on ollut huono kokemus miehelle. Ymmärrän kyllä, että huonon kokemuksen jälkeen ei kiinnosta kokeilla uudestaan.

Auttaisiko sitten jokin kirja? Meidän ryhmällä oli käytössä kirja nimeltä Depressiokoulu (https://mieli.fi/fi/kirjat/depressiokoulu) jossa myös näitä asioita selitettiin hyvin.

Ja kyllä sinä tarvitset tukea, ehdottomasti.
 
Marcipa, vaikuttaa että te molemmat varmasti hyötyisitte sekä yksin että yhdessä käyden. Meilläkin on omien kriisien takia oltu yksityisellä sektorilla yhteisterapiassa.
 
Vähän epäilen kemiallista raskautta. Pregcheckissä viivat on olleet kolme päivää (dpo14-16) samanvahvuiset, ei mitään muutosta. Tänään on dpo16. Ennemmin seuraisin tolla samalla merkillä mitä käy. Mut onhan se perseestä ootella joulua ja mahdollista vuotoa.

tikku.png
 
shieldmaiden sanoi:
Vähän epäilen kemiallista raskautta. Pregcheckissä viivat on olleet kolme päivää (dpo14-16) samanvahvuiset, ei mitään muutosta. Tänään on dpo16. Ennemmin seuraisin tolla samalla merkillä mitä käy. Mut onhan se perseestä ootella joulua ja mahdollista vuotoa.

View attachment 97434
Click to expand...
Sullon kuitenkin ihan kunnon viivat tikussa! Ei ne välttämättä ton tummemmiksi muutu. Joulumieltä odotteluun, kyllä joskus voi käydä hyvinkin :shy:.
Pidetään sulle peukkuja jos et itse nyt siihen pysty. :Heartred
 
Kiitos lambi. :Heartpink Paljon vaaleampi oli se eka dpo12. Eli on se siitä kohentunu. Kuvassa on dpo12, 13, 14.

Jotenkin en uskalla pitää peukkuja. Mies olis ostanut mulle alkuviikolla kukkia, mutta sanoin että en uskalla hehkuttaa tai manaan tämän. Eilen kysyi miksei olla juhlistettu jo. No kun en uskalla. Se ei tykkää myöskään että piirtelen kauhukuvia ja spekuloin. "Miksi et voisi keskittyä positiiviseen, et voita tuolla mitään." Miehet ei koe raskautta, se on niin erilainen asia naiselle. Koet itse ne oireet ovulaatiosta kiinnittymiseen ja raskauden alkuun, mieliala myllää, mietit tolkuttomasti asiaa. Ja kun ei voi kertoa kellekään.
 

Liitteet

  • 20201217_113400.jpg
    20201217_113400.jpg
    13.5 KB · Katsottu: 167
Shieldmaiden olisin ihan rauhassa vielä, noita tikkuja ei oikein voi seurata - viivat eivät juuri kerro mitään. Viikkonäytöllinen voisi kertoa jos testaat viikon välein, mutta siltikin voi mennä lopulta syystä tai toisesta kesken. Nyt tarvitaan pitkää pinnaa ja odotus on kyllä kamalaa. Pidän peukkuja!

Itsellä alkaa olemaan jotenkin surullisen luovuttava fiilis. On ollut rankkaa olla 6kk joko raskaana tai keskeytyksestä toipuvana. Uusikaan yritys ei nosta toiveita vaan pelkästään pelottaa, että taas tulee keskenmeno ja sama härdelli uudelleen. Nyt siis kp29 km laskettuna. Tissit jumalattoman kipeät eli sekään ei oikeasti ole raskausoire (ei luomutärppi mahdollisuutta). Olen koittanut guuglettaa edes jotain toivonkipinää 2 passiin. Mikään ei jotenkin helpota. Mielessä vaan, että parhaassa tapauksessa saadaan 4 negaa eikä kertaakaan enää keskenmenoa. Tää maraton on kyllä vienyt tehokkaasti mehut elämästä.
 
Mulla on kkm kontrolli tammikuun alussa, samalla tehdään keittosuolaruiskutus ja katsotaan onko epämääräinen löydös poistunut ja varmaan kiinnikkeen poisto.

Saimme tays pgh (hormoni ja lapsettomuus) polille ajan, se olisi helmikuulla. Sinne kasa lomakkeita täytettävänä ja verikokeet.

Työhaastattelu ei poikinut töitä, olis ollut ihan mielenkiintoinen työ, mut ei tällä kertaa mulle tarkoitettu.
 
Shieldmaiden, mun mielestä hyvin on vahvistunut viiva. Kyllä kemiallisessa on itsellä alkanut haalistua jo dpo 16 ja vuoto alkanut viimeistään dpo 18.

Täällä edelleen vuotaa. Keskenmenosta kp 11.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top