Pulinaketju

KatMa sanoi:
Dpo 11. Kp 24/28, aikamoista, jännittävää...... :eek:
Click to expand...
Voi että, niiiiiiin ihanan kutkuttavaa :happy:! Onnea plussasta! Mä en mitenkään nyt muista teidän stooria, voisitko vielä tehdä pienen tiivistelmän tähän? Kuinka tähän on päästy :shy:?
Kaikki raskauspäivät on ihmeellisiä, noi ensimmäiset toki ihan oma lukunsa! Peukkuja pidetään teille
 
_kirahvi sanoi:
Itkut ottaa koville mutta yritetään mennä päivä kerrallaan.
Click to expand...
Just näin! Ja oikeen kovina päivinä voi vetää ihan vaan hetken kerrallaan :bored:. Täällä vähän sellainen yö takana, nyt kolmatta kahvikupposta lutkuttaessa alkaa vähän mieli virkistyä :p
 
lambi sanoi:
Voi että, niiiiiiin ihanan kutkuttavaa :happy:! Onnea plussasta! Mä en mitenkään nyt muista teidän stooria, voisitko vielä tehdä pienen tiivistelmän tähän? Kuinka tähän on päästy :shy:?
Kaikki raskauspäivät on ihmeellisiä, noi ensimmäiset toki ihan oma lukunsa! Peukkuja pidetään teille
Click to expand...
Huhtikuussa todettu tuulimuna, joka oli sitkeä tapaus. Heinäkuussa kaavinta. Tässä kierrossa harmistuin kun kerettiin vain kerran tallettaan, mut nähtävästi kerta riittää:woot:. Esittely puolella löytyy pidempi tarina, jos haluaa käydä vilkaseen.
 
Täällä jotenkin vähän alakuloinen olo. En päässyt jatkoon ensimmäisen haastattelukierrokseen jälleen hakemaani mielenkiintoiseen työpaikkaan. Ja eilen testattu nega, vaikka tässä kierrossa vähän oireita siihen suuntaan, että olisi voinut tärpätä. Tosin en kyllä tiedä onko vielä liian aikaista testata, vaikka eilen oli arviolta dpo10 (kp 24). Lauantaina tuli ihan sellaista ovislimantyyppistä ja sunnuntaiaamuna (oletettu dpo8) oikeassa munasarjassa kovaa jomotusta muutama tunti. Mulla oli yksi ovistikku jäljellä ja testasin, koska oli niin kummallista, mutta ei ollut ovisplus. Kosteaa on muutenkin ollut oletetun oviksen jälkeen ja on edelleen. Sama on ollut tärppikierroissa. Mutta tuo eilinen nega vei kyllä toiveet. Miksi edes elättelen mitään toivoa, kun mies ei vauvaa halua ja oma järkikin sanoo, että olen liian vanha?
 
Täälä saa kyllä ultrat ihan ilman pyytämättäkin ja ylimääräsiäkin:)
Lisää lunta tupruttaa
Nyt ois sitten vaikean päätöksen jälkeen pakko päättyminen märäikaiselle kuntoutus työkyvyttömyys eläkkeelle... Arvaatteko kuinka ahistaa.. Tympii ja kaikkea ei vain voi tajuta mutta kun ei ole vaihtoehtoja ja kaikki käyty läpi niin näin en tiedä miten tästä jatkuu mut tämä määräys tuli muualta... Oon kyllä niin pettynyt
 
Onnea Katma, hienosti vahvistunut viiva. Toivotaan että pieni tarraa kunnolla kiinni:Heartred

Täällä voimakasta pahoinvointia, ei oksentelua mutta kakomista vähän kaikesta:sour: kovia menkkamaisia juilimisia vähön väliä, ne kyllä taitaa kuulua asiaan. sain ekan neuvolan varattua 4.11.

Nyt pitäisi olla rv 6+5, joka päivä jännään että pysyykö vai tuleeko pois.
Elämäni on nyt aika jännitysnäytelmää:joyful:
 
Tyttäreni 11v aloitti tänä syksynä kuvataidekoulussa ja tänään tuli kotiin näin ihanan maalauksen kanssa. Oli nuo kehyksetkin maalannut <3
 

Liitteet

  • 20201022_171931.jpg
    20201022_171931.jpg
    68.6 KB · Katsottu: 171
Uuh, hoidin tänään pois alta papakokeen, kun tuli kutsu 40v --tarkastukseen. Mulle sattui ihana hoitaja, jolle totesin, että tämä on aina yhtä jännittävää. Hän siihen, ettei tänne kukaan riemusta kiljuen tule :hilarious: Oli ihanan empaattinen tilanteessa, josta en nauttinut. Kiitin tärkeästä työstä, jota he tekevät.
 
Kosk Peppipupu testaa ekan kerran? Oon pistänyt käsiä yhteen että teidän pieni lahjapaketti tarttuu kiinni <3
 
Mitenkähän tuosta meidän pojasta on tullut niin äidin poika. Joskus vaan tuntuu, ettei isä kelpaa mihinkään, aina vaan äitiäitiäiti. Minun kanssani vaan poika haluaisi leikkiä ja katsella kirjoja. Onko se jotenkin yleistä, että pojat olisivat äidissä kiinni näin taaperonakin. Eihän se nyt sinänsä minua haittaa, mutta tuntuu miehen puolesta joskus ikävältä kun useimmiten vain minun apuni kelpaa :sad001
 
KaarinHa sanoi:
Mitenkähän tuosta meidän pojasta on tullut niin äidin poika. Joskus vaan tuntuu, ettei isä kelpaa mihinkään, aina vaan äitiäitiäiti. Minun kanssani vaan poika haluaisi leikkiä ja katsella kirjoja. Onko se jotenkin yleistä, että pojat olisivat äidissä kiinni näin taaperonakin. Eihän se nyt sinänsä minua haittaa, mutta tuntuu miehen puolesta joskus ikävältä kun useimmiten vain minun apuni kelpaa :sad001
Click to expand...
Kyllä meilläkin kaikki pojat on ollut äitin poikia tiettyyn ikään asti. Toki vanhemmat pojat on äitin poikia kun isä ei ole tässä mutta 4v tuli isin poika joskus tuossa vajaa vuosi sitten. Nyt ei kelpaa äiti muuta kuin jos isi on poissa kotoa tai tekee töitä makkarissa lukkojen takana :D
 
No kyllähän minä tuota olen miettinyt, että olisiko ikävaihe nyt sellainen, että äiti on ykkönen, ehkä se muuttuu sitten jossain kohtaa toisin päin :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top