Pulinaketju

[Peppipupu]

kaikki ulokkeet teille pystyssä, kyllä nyt vois mennä nappiin joka vaihe!

mites noissa menee jos tulee ropo täyteen hyviä alkioita(optimisti), onko ne teidän käytettävissä pitkänkin aikaa ?
Tosi hyvä fiilis teidän tilanteesta!

Ihanaa, kiitos! Joo alkioista kai maksetaan pakkasessa sit vuosimaksua. Mutta kai ne järkevän ajan niitä säästää. Ja joo, ohut ajatus jos saisi alkioita pakkaseen niin voisi perään yrittää toista. Mutta kai aika harvinaista, että onnistuneen hoidon jälkeen olisi jäljellä. Kolme tai yli alkioita niin juhlin. Yhdellä on aika epävarmaa lähteä toivomaan edes plussaa.

 

[Suski75]

Vähänkö hienoa, Peppipupu!

Minulla oli ihan selkeästi vika vain huonossa alkiossa, koska heti ensimmäisestä kromosomeiltaan terveestä alkiosta tuli vauva. Ihan ensimmäisestä alkionsiirrosta. Tutkitaanko lahjasoluhoidoissa kromosomit, vai voivatko luovutetutkin solut olla viallisia?

 

[Peppipupu]

Vähänkö hienoa, Peppipupu!

Minulla oli ihan selkeästi vika vain huonossa alkiossa, koska heti ensimmäisestä kromosomeiltaan terveestä alkiosta tuli vauva. Ihan ensimmäisestä alkionsiirrosta. Tutkitaanko lahjasoluhoidoissa kromosomit, vai voivatko luovutetutkin solut olla viallisia?

Ne eivät jostain syystä sitä sit suositelleet. Kun luovuttaja nuori ja mies myös. Siksi kai.

 

[Kaarin]

No niin, nyt alkaa Peppipupulla jännittävät ajat Täällä myös pidän peukkuja ja varpaita pystyssä, että kaikki onnistuu hyvin

Se tunne oli itsellä miltei sanoinkuvaamaton, kun alkio siirrettiin ja näin ruudusta, että sinne se nyt sitten tuikattiin, toki siis näin vain sen putkihärvelin, millä se alkio sinne kohtuun laitettiin, mutta kuitenkin oli jokin näkymä sinne. Sitten vaan kotiin odottelemaan, että sai tehdä raskaustestin. Siinä kyllä meni tunteet niin isoa vuoristorataa oikeastaan sitten koko raskauden ajan, ettei oikein tahtonut mitään tulla mistään. En tiedä, jaksaisinko sellaista "sekamelskaa" enää, ehkä, jos olisi tilaisuus. Voi olla, että jos toinen mahdollisuus olisi, niin osaisin olla levollisempi. Mutta nyt on hyvä näin, ja nautin kun saan seurata pojan kehittymistä ja kasvamista :)

 

[_kirahvi]

Vähänkö hienoa, Peppipupu!

Minulla oli ihan selkeästi vika vain huonossa alkiossa, koska heti ensimmäisestä kromosomeiltaan terveestä alkiosta tuli vauva. Ihan ensimmäisestä alkionsiirrosta. Tutkitaanko lahjasoluhoidoissa kromosomit, vai voivatko luovutetutkin solut olla viallisia?

Meillä ekassa alkiossa oli jotain vikaa, meni kesken, toka nyt sitten potkii tuolla mahassa. Olisihan nämäkin voinut tutkia, mutta ei klinikka ottanut asiaa puheeksi, joten ei tullut mieleen. Jos alkiodiagnostiikalla olisi vältetty se eka km, niin jälkiviisaana oisin osan alkiosta tutkituttanut. Kaikkien kahdeksan tutkiminen olisi maksanut ehkä turhan paljon....:-O

Muoks. Ja meillä siis lahjamunis

 

[Alcyone]

Apua! Meidän luovuttaja alkanut tänään piikittämään ja pe ensimmäinen ultra josta saadaan tietää alustavia tuloksia. Ehkä jo ensiviikon lopulla sitten tekemään alkiota!

Mahtavia uutisia, pidän peukut pystyssä!

 

[_kirahvi]

Meillä enää about 2vkoa jäljellä vauvan ensiesiintymiseen. Tulee sektio (etinen istukka) rv37+0, joten sen takia aamukampa on tarkka.

Huomenna viimoinen työpäiväkin ja sitten hieman kutistunut äloma. Aluksi harmitti, että äloma lyheni niin paljon, mutta nyt kun olo alkaa olla aika tukala niin tuo aspekti ei enää harmitakaan.

Kovin absurdilta edelleen tuntuu ajatus vauvasta ulkona masusta, mutta alitajunta on hyvin kartalla koska näen todella paljon unia vauvasta syntyneenä.

 

[Alcyone]

Meillä enää about 2vkoa jäljellä vauvan ensiesiintymiseen. Tulee sektio (etinen istukka) rv37+0, joten sen takia aamukampa on tarkka.

Huomenna viimoinen työpäiväkin ja sitten hieman kutistunut äloma. Aluksi harmitti, että äloma lyheni niin paljon, mutta nyt kun olo alkaa olla aika tukala niin tuo aspekti ei enää harmitakaan.

Kovin absurdilta edelleen tuntuu ajatus vauvasta ulkona masusta, mutta alitajunta on hyvin kartalla koska näen todella paljon unia vauvasta syntyneenä.

Onpa jännät ajat menossa, jaksamista viimeisiin raskausviikkoihin!

 

[Yölento]

Lueskelin tuolla yleisessä keskustelussa äitien muistoja lapsuudesta. Äidit olivat syntyneet 80-90-luvuilla ja heillä oli hyvin samanlaisia muistoja siitä, mitä elämä oli lapsena. En sinne kirjoittanut, sillä oma kokemukseni on tietysti erilainen.

Mutta löytyykö täältä saman kokeneita? Televisiokanavia oli kaksi ja lastenohjelma oli pikkukakkonen. Siinä viikon kohokohtana Pelle Hermanni ja Nalle Luppakorva. Perjantaisin näytettiin postia ja saattoi nähdä oman piirustuksensa vilahtavan ruudussa, jos oli ehtinyt postittaa.

Puhelimissa oli väännettävä valintalevy ja se oli eteisen puhelinpöydällä. Kavereita haettiin niin, että käytiin soittamassa ovikelloa ja kysyttiin "voikko olla". Lisäaikaa ulkoiluun pyydettiin huutamalla parvekkeen alla "äiti tuu ikkunaan täällä huutaa xxxx". Kaikki äidit tulivat tai sitten ei kukaan.

Päiväkotiin ei automaattisesti päässyt, vaan oli joko tuuria tai vanhemmilla huonot tulot. Esikoulua ei ollut kaikissa kunnissa. Esimerkiksi minä en päässyt esikouluun enkä kyllä päiväkotiinkaan ja perhepäivähoito oli säilytysluonteinen paikka.

 

[Peppipupu]

Meillä enää about 2vkoa jäljellä vauvan ensiesiintymiseen. Tulee sektio (etinen istukka) rv37+0, joten sen takia aamukampa on tarkka.

Huomenna viimoinen työpäiväkin ja sitten hieman kutistunut äloma. Aluksi harmitti, että äloma lyheni niin paljon, mutta nyt kun olo alkaa olla aika tukala niin tuo aspekti ei enää harmitakaan.

Kovin absurdilta edelleen tuntuu ajatus vauvasta ulkona masusta, mutta alitajunta on hyvin kartalla koska näen todella paljon unia vauvasta syntyneenä.

Oi Kirahvi ihanaa! Justhan sä plussasit, tsemppiä jännään tulevaan!

 

[Alcyone]

Lueskelin tuolla yleisessä keskustelussa äitien muistoja lapsuudesta. Äidit olivat syntyneet 80-90-luvuilla ja heillä oli hyvin samanlaisia muistoja siitä, mitä elämä oli lapsena. En sinne kirjoittanut, sillä oma kokemukseni on tietysti erilainen.

Mutta löytyykö täältä saman kokeneita? Televisiokanavia oli kaksi ja lastenohjelma oli pikkukakkonen. Siinä viikon kohokohtana Pelle Hermanni ja Nalle Luppakorva. Perjantaisin näytettiin postia ja saattoi nähdä oman piirustuksensa vilahtavan ruudussa, jos oli ehtinyt postittaa.

Puhelimissa oli väännettävä valintalevy ja se oli eteisen puhelinpöydällä. Kavereita haettiin niin, että käytiin soittamassa ovikelloa ja kysyttiin "voikko olla". Lisäaikaa ulkoiluun pyydettiin huutamalla parvekkeen alla "äiti tuu ikkunaan täällä huutaa xxxx". Kaikki äidit tulivat tai sitten ei kukaan.

Päiväkotiin ei automaattisesti päässyt, vaan oli joko tuuria tai vanhemmilla huonot tulot. Esikoulua ei ollut kaikissa kunnissa. Esimerkiksi minä en päässyt esikouluun enkä kyllä päiväkotiinkaan ja perhepäivähoito oli säilytysluonteinen paikka.

Hämmentävän tuttua!

En koskaan nähnyt omaa piirustustani pikkukakkosessa, vaikka lähetin sellaisen useamman kerran. Ja päiväkotiin pääsin, kun omat + muiden vanhemmat perustivat yksityisen.

 

[Yölento]

Hämmentävän tuttua!

En koskaan nähnyt omaa piirustustani pikkukakkosessa, vaikka lähetin sellaisen useamman kerran. Ja päiväkotiin pääsin, kun omat + muiden vanhemmat perustivat yksityisen.

Minun piirustukseni oli jopa kahdesti! Mummu ja minä ehdittiin nähdä.

 

[twisted]

Mä oon syntynyt vuonna 88, mutta ainoa lastenohjelma oli pikku Kakkonen. Jossain vaiheessa meille tuli VHS ja vihdoin sain muutakin ohjelmaa, muumit tottakai

Pyörällä polettiin jatkuvasti ja pihalla asuttiin aamusta iltaan.

Just mietittiin miehen kans et tuleeko ees nykyajan lapsille mitään nostalgiaa. Kaikki on niin jatkuvasti saatavilla että voiko niille tulla nostalgiaa jostain ohjelmasta vaikka? Kuten itselleni Pelle Hermannista.. :)

 

[twisted]

Ooh, kirahvin vauva kohta täällä

 

[twisted]

Ja ps. En tiiä miten tuun kestää, mut ystävä ilmoitti just että on raskaana 6 viikolla en tiiä kuinka hirveen vauvakuumeen tuun kehittää tässä.

 

[_kirahvi]

Nostalgiasta edelleen, kaikki nuo esimerkit kuulosti tutuilta. Ja Maija Mehiläinen, Tao Tao ja Peukaloisen retket vuorottelivat. Pihalla hypättiin tvistiä, vieläköhän sitä lapset harrastaa. Ja perheen voimin katottiin Karpolla on asiaa.

 

[Helena80]

Lueskelin tuolla yleisessä keskustelussa äitien muistoja lapsuudesta. Äidit olivat syntyneet 80-90-luvuilla ja heillä oli hyvin samanlaisia muistoja siitä, mitä elämä oli lapsena. En sinne kirjoittanut, sillä oma kokemukseni on tietysti erilainen.

Mutta löytyykö täältä saman kokeneita? Televisiokanavia oli kaksi ja lastenohjelma oli pikkukakkonen. Siinä viikon kohokohtana Pelle Hermanni ja Nalle Luppakorva. Perjantaisin näytettiin postia ja saattoi nähdä oman piirustuksensa vilahtavan ruudussa, jos oli ehtinyt postittaa.

Puhelimissa oli väännettävä valintalevy ja se oli eteisen puhelinpöydällä. Kavereita haettiin niin, että käytiin soittamassa ovikelloa ja kysyttiin "voikko olla". Lisäaikaa ulkoiluun pyydettiin huutamalla parvekkeen alla "äiti tuu ikkunaan täällä huutaa xxxx". Kaikki äidit tulivat tai sitten ei kukaan.

Päiväkotiin ei automaattisesti päässyt, vaan oli joko tuuria tai vanhemmilla huonot tulot. Esikoulua ei ollut kaikissa kunnissa. Esimerkiksi minä en päässyt esikouluun enkä kyllä päiväkotiinkaan ja perhepäivähoito oli säilytysluonteinen paikka.

Muuten sama, mutta meillä päin kysyttiin, tuutko leikkiin? Voikko olla oli ihan outo juttu kuulla Pirkanmaalla serkuilla kyläillessä.

Mä kävin päiväkerhossa, en eskarissa lainkaan.

 

[Suski75]

Kaverilta kysyttiin ootsä mun kaa, kun piti lähteä ulos leikkimään kirkkistä tai 10 tikkua laudalla. Joskus käytiin koko kylän lasten voimin (ikähaarukka 6-14 vuotta, tyttöjä ja poikia) pelaamassa pesistä, yhdellä oli maila, toisella tennispallo, kolmannella räpylä, kysyttiin vain, pääsevätkö kaikki ja mentiin omin nokin kentälle. Minä olin porukan pienin, ja pelissä oli minulle ihan omat helpotetut säännöt, koska kaikki haluttiin mukaan.

Telkusta tuli pikkukakkonen ja pätkis, pätkiksen smurffit olivat parhaat. Muistan pettyneeni, kun tajusin, että pikkukakkosen tunnusvideo oli pysyvästi muuttunut, tykkäsin enemmän siitä vanhasta, ja elin kauan siinä toivossa, että muutos olisi vain tilapäinen. Telkusta tuli myös Lasten TV puoli kuusi, joka oli suunnattu pienemmille, joten en sitä katsonut. Alussa siinä aina lapsi sanoi ärsyttävästi "pulli kuusi", siitä sen muistan. Nyt ihmettelen, oliko pikkukakkosen lähetysaika silloin eri, koska eivät kai nämä yhtä aikaa tulleet? Telkussa oli ohjelmien välissä tietoiskuja, jotka alkoivat kuvalla sormen napsautuksesta, jonka jälkeen käsi osoitti katsojaa. Vieläkin muistan sen ääniefektin. Telkussa oli kaksi kanavaa, kolmoskanava tuli ehkä joskus 1986 kieppeillä, ja sieltä tuli alkuun yksi elokuva illassa, eikä mitään muuta.

Lapsena emme syöneet hirveästi karkkia, lakut, after eightit, kettukarkit ja fazerin sininen olivat tuttuja. Muistan kun menin kouluun, enkä ollut ikinä maistanut yhtään suklaapatukkaa. Kioskilta käytiin joskus ostamassa viiden tai kymmenen pennin karkkeja, ja 25 pennin karkit olivat jotain ökykarkkeja, joita ostettiin ehkä yksi parin kuukauden aikana.

Bussissa mentiin 10 matkan lipulla, joka leimattiin matkan alussa ja leimauslaite haukkasi lipusta kulman pois.
Kotona oli puhelin eteisessä, ja sitä käytettiin vuorotellen. Puhelimessa ei saanut turhaan höpistä, koska jokainen minuutti maksoi, ja toisaalta kukaan ei voinut soittaa silloin kun joku piti puhelinta varattuna. Puhelinvastaajat tulivat vasta myöhemmin, enkä tuntenut ketään, jolla sellainen olisi ollut lankapuhelimessa. Numerot osattiin ulkoa tai katsottiin tärkeimmät numerot seinälle kirjoitetusta lapusta. Muistan kyllä vieläkin ulkoa kavereiden puhelinnumerot 35 vuoden takaa.

Musiikkia nauhoitettiin radiosta kasetille, yhdellä kaverilla oli kasetti, joka oli ostettu kaupasta musiikin kanssa, meillä kaikilla muilla vain radiosta nauhoitettuja kasetteja.

Tässähän tuntee itsensä ihan vanhaksi kääkäksi kun muistelee niitä entisaikoija...

 

[lambi]

Kiitos kun summasitte näitä lapsuusajan faktoja! Mietin ihan näitä samoja tuon ketjun kohdalla, eikä mieleen tullut kun pikkukakkonen - luulin että vaan muisti pätkii.. Mutta eipä niitä muita tosiaan ollut . Lauantaina meillä aina käytiin rapun saunassa ja sitten katsottiin ruotsin tvstä sirkusta. Meillä muuten pelattiin commondorella 64lla jotain mäkihyppypeliä..mäkihyppy oli kova juttu silloin .
On jotenkin onnellinen että on kerinnyt elää aikuiseksi asti ennen kännyköitä tai nettiä. Lapsuuteni autossa ei ollut turvavöitä, vaatteet haettiin jostain ihme putiikista jossa laareissa kaikki kslsareista farkkuihin-niin toki äiti teki itse suurimman osan.. Ruotsissa käytiin laivalla ostamassa bregottia ja bakpulveria monta kertaa vuodessa. Kirjeenvaihto kavereita etsittiin kaverin pollen sivuilta(eikä koskaan ostettu itse mitään lehtiä).
Kioskit oli pikkugrillejä ja niistä ostettiin niitä viiden pennin salmiakkeja, jauhiksia ainakin oli usein, meillä ne pakattiin pieniin hampurilais taskuihin, oli vissiin pussit kortilla .

 

[Pikkuvarpaat]

Ihan tippa linssiin tuli ku nuita luki oon kyllä onnellinen ja kade teidän puolesta ite en voi lapsuus nuoruus aikaa muistella tulee niin pirun paha olo