Pulinaketju

[Alcyone]

No niin, sain sen työpaikan! On tosi hyvät fiilikset tästä. En ole aiemmin työskennellyt kyseisessä paikassa, mutta ovat tuttuja jo ennestään verkostotyöskentelyn kautta. Työnantajalla on tosi hyvä maine ammattilaisten kesken ja monet tekevät siellä pitkää uraa. Työnkuva itsessään on mieluisa, joten uskoisin viihtyväni. :)

 

[Pikkuvarpaat]

Alcyone hirmusti onnea

 

[Alcyone]

Alcyone hirmusti onnea

Paljon kiitoksia!

 

[Berry5]

No niin, sain sen työpaikan! On tosi hyvät fiilikset tästä. En ole aiemmin työskennellyt kyseisessä paikassa, mutta ovat tuttuja jo ennestään verkostotyöskentelyn kautta. Työnantajalla on tosi hyvä maine ammattilaisten kesken ja monet tekevät siellä pitkää uraa. Työnkuva itsessään on mieluisa, joten uskoisin viihtyväni. :)

Paljon onnea!

Toivon joskus itsekin olevani yhtä onnekas! Tsemppiä uuteen työhön!

 

[Peppipupu]

Mahtavaa Alcyone!

Huomaattekos? Saatiin negatiivinen aalto hyvin käännettyä!

 

[Suski75]

Ihanaa Alcyone!

 

[hemulix]

No niin, sain sen työpaikan! On tosi hyvät fiilikset tästä. En ole aiemmin työskennellyt kyseisessä paikassa, mutta ovat tuttuja jo ennestään verkostotyöskentelyn kautta. Työnantajalla on tosi hyvä maine ammattilaisten kesken ja monet tekevät siellä pitkää uraa. Työnkuva itsessään on mieluisa, joten uskoisin viihtyväni. :)

Mahtavaa! Oikein paljon onnea uuteen työhön! Uudet tuulet puhaltavat, joten pidetään sormet ristissä, että myötätuuli tarttuu myös vauvahaaveisiin!

 

[Hento Haave]

No niin, sain sen työpaikan! On tosi hyvät fiilikset tästä. En ole aiemmin työskennellyt kyseisessä paikassa, mutta ovat tuttuja jo ennestään verkostotyöskentelyn kautta. Työnantajalla on tosi hyvä maine ammattilaisten kesken ja monet tekevät siellä pitkää uraa. Työnkuva itsessään on mieluisa, joten uskoisin viihtyväni. :)

Onnea uudesta työstä!

 

[Hento Haave]

Mikähän mun kohdussa mylläsi viime yönä. Tuntui kolmen aikaan yöllä tosi kova paine, lähes kivuntunne. Ihan kohdun kohdalla, ei siis munasarjoissa. Mies piti kättä siinä pitkään (hän on energiahoitaja) ja pikkuhiljaa se kivuntunne sit hellitti. Aamulla ei ollut enää mitään normaalista poikkeavaa. Epäilisin ovulaatiota, mutta tuntemus oli ihan keskellä, ovulaatiokipu kai tuntuisi jommalla kummalla puolella. Viimeks on ollu näin voimakkaita tuntemuksia noilla seutuvilla reilu vuosi sitten, jolloin oli se kemiallinen raskaus. En nyt ehkä uskalla alkaa toiveita nostattamaan, mut kyllähän se raskaus sopisi tähän mun uberpositiivisten elämäntapahtumien ketjun jatkumoksi aika kivasti... :) No kassellaan. Toivottavasti ei ole mitään kasvaimia tai muuta vakavampaa. Outo paikallinen kipu, joka loppui kuitenkin.

 

[Hento Haave]

Annoin miehen päättää sormuksen mallin :) Hyvät tuli.

 

[KatMa]

Annoin miehen päättää sormuksen mallin :) Hyvät tuli.

View attachment 93133

 

[Kaarin]

Mahtava juttu Alcyone, onnea uuteen työhön! :)

Ja onnea myös Hento Haaveelle!

 

[Kaarin]

Tuosta Alcyonen uudesta työpaikasta tuli mieleen, että olen ollut viitisentoista vuotta samassa työssä, joten tuntuu kyllä tosi kaukaiselta nämä työpaikan menetykset ja uuden työpaikan hakemiset. En voi kuin toivoa, että saisin jatkaa vielä pitkään samoissa töissä, tykkään työstäni ja työkaverit ovat mahtavia. Eläkeikähän kyllä juoksee karkuun koko ajan edellä, voi olla, että tässä on vielä töissä niin pitkään kuin elonpäiviä riittää Olettaen, siis, ettei kuolema korjaa nyt vaikka 10 vuoden päästä tai jotain. Olisi kyllä varmasti tosi hankala tilanne, jos joutuisin nykyisestä työstäni lähtemään muualle toisiin töihin. Ikä alkaa olla jo sellainen, että saattaisi olla melkoisen hankalaa enää päästä mihinkään töihin Ainakin niitä tarinoita on niin paljon tullut luettua, että viisissäkymmenissä työpaikan saanti on vaikeaa.

Pojan kanssa on edelleen niin kovin seesteinen aika nyt, hommat sujuu ilman isompia jumpitteluja ja poika kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Mistä tulikin mieleen, että täytyy kohta ruveta varaamaan 3v neuvolaa jo Tämä aika pojan syntymästä tähän hetkeen on ollut itsellenikin hurja opintomatka pienen ihmisen kehitykseen ja kasvuun. Paljon olen oppinut, mutta paljon on vielä opittavaa edessäkin päin. Tällä ikää sitä miettii asioita varmasti aivan toisella tavalla kuin jos olisin ollut vaikka 25v lapsen saadessani Ei tässä oikein voi muuta tehdä kuin nauttia nyt tästä hetkestä, kun pojan kanssa on kaikki hyvin. Tulevaisuudessa ihan varmasti on tulossa hankaliakin aikoja, vaikka tähän mennessä niitä on aika vähän ollut. Aina vaan tuntuu tietysti juuri siinä hetkessä, kun ne hankaluudet on siinä käsillä, että ne ajat kestää sata vuotta, vaikka ei ne oikeasti ole pitkiä aikoja, ainakaan jälkikäteen ajateltuina.

Edelleen odottelen sitä potkua, jolla pääsisin elämäntaparemontin alkuun. Jotenkin aiemmasta elämästä saamieni kokemusten mukaan tunnistan itsessäni sellaisia tunteita, tuntemuksia ja näköaloja, jotka ovat johtaneet parisuhteen loppumiseen. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tietynlainen saamattomuus on aika selvä merkki ollut ennen. Jotenkin on semmoinen tunne, että olisin pojalle hurjan paljon parempi äiti, jos olisin yksin. Rupean aina vaan paremmin hoksaamaan, että tällainen parisuhde ei ole enää minua varten. En vaan saa nyt aikaiseksi tehdä millekään asialle mitään. Sisuuntumista odotellessa. Elämä on siis pääsääntöisesti hyvää ja olen onnellinen lapsestani ja elämästä muuten, mutta omat fiilikset vaan välillä pistää miettimään, mitä haluan. Kai tämäkin tästä jonakin päivänä selkenee.

 

[KatMa]

Tuosta Alcyonen uudesta työpaikasta tuli mieleen, että olen ollut viitisentoista vuotta samassa työssä, joten tuntuu kyllä tosi kaukaiselta nämä työpaikan menetykset ja uuden työpaikan hakemiset. En voi kuin toivoa, että saisin jatkaa vielä pitkään samoissa töissä, tykkään työstäni ja työkaverit ovat mahtavia. Eläkeikähän kyllä juoksee karkuun koko ajan edellä, voi olla, että tässä on vielä töissä niin pitkään kuin elonpäiviä riittää Olettaen, siis, ettei kuolema korjaa nyt vaikka 10 vuoden päästä tai jotain. Olisi kyllä varmasti tosi hankala tilanne, jos joutuisin nykyisestä työstäni lähtemään muualle toisiin töihin. Ikä alkaa olla jo sellainen, että saattaisi olla melkoisen hankalaa enää päästä mihinkään töihin Ainakin niitä tarinoita on niin paljon tullut luettua, että viisissäkymmenissä työpaikan saanti on vaikeaa.

Pojan kanssa on edelleen niin kovin seesteinen aika nyt, hommat sujuu ilman isompia jumpitteluja ja poika kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Mistä tulikin mieleen, että täytyy kohta ruveta varaamaan 3v neuvolaa jo Tämä aika pojan syntymästä tähän hetkeen on ollut itsellenikin hurja opintomatka pienen ihmisen kehitykseen ja kasvuun. Paljon olen oppinut, mutta paljon on vielä opittavaa edessäkin päin. Tällä ikää sitä miettii asioita varmasti aivan toisella tavalla kuin jos olisin ollut vaikka 25v lapsen saadessani Ei tässä oikein voi muuta tehdä kuin nauttia nyt tästä hetkestä, kun pojan kanssa on kaikki hyvin. Tulevaisuudessa ihan varmasti on tulossa hankaliakin aikoja, vaikka tähän mennessä niitä on aika vähän ollut. Aina vaan tuntuu tietysti juuri siinä hetkessä, kun ne hankaluudet on siinä käsillä, että ne ajat kestää sata vuotta, vaikka ei ne oikeasti ole pitkiä aikoja, ainakaan jälkikäteen ajateltuina.

Edelleen odottelen sitä potkua, jolla pääsisin elämäntaparemontin alkuun. Jotenkin aiemmasta elämästä saamieni kokemusten mukaan tunnistan itsessäni sellaisia tunteita, tuntemuksia ja näköaloja, jotka ovat johtaneet parisuhteen loppumiseen. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tietynlainen saamattomuus on aika selvä merkki ollut ennen. Jotenkin on semmoinen tunne, että olisin pojalle hurjan paljon parempi äiti, jos olisin yksin. Rupean aina vaan paremmin hoksaamaan, että tällainen parisuhde ei ole enää minua varten. En vaan saa nyt aikaiseksi tehdä millekään asialle mitään. Sisuuntumista odotellessa. Elämä on siis pääsääntöisesti hyvää ja olen onnellinen lapsestani ja elämästä muuten, mutta omat fiilikset vaan välillä pistää miettimään, mitä haluan. Kai tämäkin tästä jonakin päivänä selkenee.

Tunnistan nuo ajatukset. Edellisessä suhteessa koin samoja tunteita. No mieheni meni sit toisen naisen kanssa, jouduin kuitenkin itse päättämään suhteemme, kun mies ei saanut sitä aikaiseksi. Mutta hyvä niin. Mies ei halunnut ruotia suhdettamme ja ongelmiamme, niin parempi siis heivata pois. Jonkun loppu on aina jonkun uuden alku. Uusi saattaa joskus pelottaa, mutta päätöksen tekeminen ja sen ääneen sanominen on usein suuri helpotus ja voi taas hengittää vapaammin.

Käymme nyt nykyisen mieheni kanssa pariterapiassa, uskottomuuden vuoksi. Nykyinen mieheni on suostuvainen pohtimaan suhdettamme ja kuinka tästä eteenpäin. Yhteisiä haaveita ja rakkautta löytyy, kommunikointia täytyy parantaa ja paljon.

 

[Alcyone]

Suurkiitokset, rakkaat naiset! Olette ihan korvaamattomia.

Paljon onnea!

Toivon joskus itsekin olevani yhtä onnekas! Tsemppiä uuteen työhön!

Ihan varmasti vielä oletkin!

Mahtavaa Alcyone!

Huomaattekos? Saatiin negatiivinen aalto hyvin käännettyä!

Nyt kaikille tänne jotain positiivista, kuten vaikka raskaustestejä...

Mikähän mun kohdussa mylläsi viime yönä. Tuntui kolmen aikaan yöllä tosi kova paine, lähes kivuntunne. Ihan kohdun kohdalla, ei siis munasarjoissa. Mies piti kättä siinä pitkään (hän on energiahoitaja) ja pikkuhiljaa se kivuntunne sit hellitti. Aamulla ei ollut enää mitään normaalista poikkeavaa. Epäilisin ovulaatiota, mutta tuntemus oli ihan keskellä, ovulaatiokipu kai tuntuisi jommalla kummalla puolella. Viimeks on ollu näin voimakkaita tuntemuksia noilla seutuvilla reilu vuosi sitten, jolloin oli se kemiallinen raskaus. En nyt ehkä uskalla alkaa toiveita nostattamaan, mut kyllähän se raskaus sopisi tähän mun uberpositiivisten elämäntapahtumien ketjun jatkumoksi aika kivasti... :) No kassellaan. Toivottavasti ei ole mitään kasvaimia tai muuta vakavampaa. Outo paikallinen kipu, joka loppui kuitenkin.

Nyt pakko onnitella vielä uudestaan, olet löytänyt oikean kultakimpaleen mieheksi. Kaikkea hyvää teille ja nautihan mahtavista energioista! :)

Tuosta Alcyonen uudesta työpaikasta tuli mieleen, että olen ollut viitisentoista vuotta samassa työssä, joten tuntuu kyllä tosi kaukaiselta nämä työpaikan menetykset ja uuden työpaikan hakemiset. En voi kuin toivoa, että saisin jatkaa vielä pitkään samoissa töissä, tykkään työstäni ja työkaverit ovat mahtavia. Eläkeikähän kyllä juoksee karkuun koko ajan edellä, voi olla, että tässä on vielä töissä niin pitkään kuin elonpäiviä riittää Olettaen, siis, ettei kuolema korjaa nyt vaikka 10 vuoden päästä tai jotain. Olisi kyllä varmasti tosi hankala tilanne, jos joutuisin nykyisestä työstäni lähtemään muualle toisiin töihin. Ikä alkaa olla jo sellainen, että saattaisi olla melkoisen hankalaa enää päästä mihinkään töihin Ainakin niitä tarinoita on niin paljon tullut luettua, että viisissäkymmenissä työpaikan saanti on vaikeaa.

Pojan kanssa on edelleen niin kovin seesteinen aika nyt, hommat sujuu ilman isompia jumpitteluja ja poika kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Mistä tulikin mieleen, että täytyy kohta ruveta varaamaan 3v neuvolaa jo Tämä aika pojan syntymästä tähän hetkeen on ollut itsellenikin hurja opintomatka pienen ihmisen kehitykseen ja kasvuun. Paljon olen oppinut, mutta paljon on vielä opittavaa edessäkin päin. Tällä ikää sitä miettii asioita varmasti aivan toisella tavalla kuin jos olisin ollut vaikka 25v lapsen saadessani Ei tässä oikein voi muuta tehdä kuin nauttia nyt tästä hetkestä, kun pojan kanssa on kaikki hyvin. Tulevaisuudessa ihan varmasti on tulossa hankaliakin aikoja, vaikka tähän mennessä niitä on aika vähän ollut. Aina vaan tuntuu tietysti juuri siinä hetkessä, kun ne hankaluudet on siinä käsillä, että ne ajat kestää sata vuotta, vaikka ei ne oikeasti ole pitkiä aikoja, ainakaan jälkikäteen ajateltuina.

Edelleen odottelen sitä potkua, jolla pääsisin elämäntaparemontin alkuun. Jotenkin aiemmasta elämästä saamieni kokemusten mukaan tunnistan itsessäni sellaisia tunteita, tuntemuksia ja näköaloja, jotka ovat johtaneet parisuhteen loppumiseen. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tietynlainen saamattomuus on aika selvä merkki ollut ennen. Jotenkin on semmoinen tunne, että olisin pojalle hurjan paljon parempi äiti, jos olisin yksin. Rupean aina vaan paremmin hoksaamaan, että tällainen parisuhde ei ole enää minua varten. En vaan saa nyt aikaiseksi tehdä millekään asialle mitään. Sisuuntumista odotellessa. Elämä on siis pääsääntöisesti hyvää ja olen onnellinen lapsestani ja elämästä muuten, mutta omat fiilikset vaan välillä pistää miettimään, mitä haluan. Kai tämäkin tästä jonakin päivänä selkenee.

Sinulla on isoja asioita pohdittavana, paljon voimia siihen!

Kyllähän tämä keski-ikä on usein varsinaista muutosten aikaa. On hyvä, jos jotkut asiat elämässä tuo pysyvyyttä, kun toiset ehkä tulee tiensä päähän. Mutta uusia tilaisuuksia tulee varmasti, vaatii vaan rohkeutta tarttua niihin ja joskus joutuu hyppäämään aluksi tyhjän päälle.

On varmaankin omasta alasta kiinni, miten helposti löytää uuden työpaikan 40+ ikäisenä. Olen itse sosiaalialalla, jossa vähän vanhemmat naiset työllistyvät yleensä helpommin, kuin vaikka 20+ ikäiset. Elämänkokemusta arvostetaan ihan oikeasti.

 

[Hento Haave]

Nyt pakko onnitella vielä uudestaan, olet löytänyt oikean kultakimpaleen mieheksi. Kaikkea hyvää teille ja nautihan mahtavista energioista! :)

Kiitos, Alcyone. Siltä minustakin tuntuu. Toisinaan en voi uskoa, miten mulle sattui tällainen onni, että noin turvallisen, luotettavan ja ihanan kumppanin saatoin edes löytää! Hän on juuri sitä, mitä minä kaipaan. Tavattuamme aloin pikkuhiljaa tajuta, että en ollut edes ymmärtänyt mitä kaipasin, ennen kuin näin niitä ominaisuuksia nykyisessä kumppanissani. Se, miten hän esimerkiksi suhtautuu mun epävarmuuksiin, saa minut kokemaan itseni niin hyväksytyksi ja rakastetuksi. Hän on läsnä minun tunteilleni (ja niitä riittää, kun erityisherkkänä koen kaiken valtavan voimakkaasti), ei pyydä tukahduttamaan mitään tunnetta, vaan sen sijaan sanoittaa minulle sitä lisää. Tunnistan hänen toiminnassaan reflektiivisen kuuntelemisen mallin, jota opiskeltiin ja harjoiteltiin mm. imetystukiäitikurssilla, mutta en ikinä tajunnut, miten hyvältä voisikaan tuntua parisuhteessa, kun puoliso validoi sun tunteet, sen sijaan että pyrkisi tukahduttamaan tai estämään niiden ilmaisua. Se tuntuu hämmästyttävän hyvältä. Ja vielä hämmästyttävämpää on, että on olemassa mies, joka osaa tuon taidon. Ja että minä saan kasvaa ihmisenä hänen kanssaan, hänen rakkautensa suojassa. Kyllä, hänessä on niin paljon sisäistä viisautta, hyvää tahtoa ja rakkautta kaikkia ja kaikkea kohtaan, että en voi muuta kuin kunnioittaa suuresti häntä. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni koen niin suurta turvallisuudentunnetta parisuhteessa (tai ylipäätään missään ihmissuhteessa), että olen saanut yhteyden itseeni syvemmällä tasolla, löytänyt sisältäni paljon menneisyydessä kätkettyä surua, jota olen saanut myös kohdata turvallisesti. Konfliktitilanteissa en enää suojaudu vihan taakse, vaan huomaan pääseväni suoraan kiinni sinne perimmäiseen tunnetilaan jota yleensä vihalla suojellaan, ja se on se suru. Siitä tunteesta olen sitten voinut kertoa, ja minua on kuunneltu ja kuultu, minut on nähty, minun tunteeni on nähty ensimmäistä kertaa. Ja olen osannut itsekin olla läsnä hänelle samankaltaisesti.

Se on jotenkin niin perustavanlaatuista... riidat ovat muuttuneet ihan oikeaksi tunnetyöskentelyksi. Olen tosi kiitollinen, että minulla on rinnallani tällainen viisas ja kärsivällinen opettaja. Sellainen tunne tuosta miehestä, että hän on kyllä oikeasti enkeli, naamioituneena ihmiseksi. Onneksi sattui kohdalleni. Tai, ehkä se ei ollutkaan sattumaa. Kuka tietää.

 

[KatMa]

Hmmm. Tuli testit tänään postissa ja tietysti yhden tikutin Tässä tiirailtavaa. Haamu vai räikee viivan paikka? Itsellä vahvat viivalasit päässä. Tänään dpo9.

 

[Alcyone]

Kiitos, Alcyone. Siltä minustakin tuntuu. Toisinaan en voi uskoa, miten mulle sattui tällainen onni, että noin turvallisen, luotettavan ja ihanan kumppanin saatoin edes löytää! Hän on juuri sitä, mitä minä kaipaan. Tavattuamme aloin pikkuhiljaa tajuta, että en ollut edes ymmärtänyt mitä kaipasin, ennen kuin näin niitä ominaisuuksia nykyisessä kumppanissani. Se, miten hän esimerkiksi suhtautuu mun epävarmuuksiin, saa minut kokemaan itseni niin hyväksytyksi ja rakastetuksi. Hän on läsnä minun tunteilleni (ja niitä riittää, kun erityisherkkänä koen kaiken valtavan voimakkaasti), ei pyydä tukahduttamaan mitään tunnetta, vaan sen sijaan sanoittaa minulle sitä lisää. Tunnistan hänen toiminnassaan reflektiivisen kuuntelemisen mallin, jota opiskeltiin ja harjoiteltiin mm. imetystukiäitikurssilla, mutta en ikinä tajunnut, miten hyvältä voisikaan tuntua parisuhteessa, kun puoliso validoi sun tunteet, sen sijaan että pyrkisi tukahduttamaan tai estämään niiden ilmaisua. Se tuntuu hämmästyttävän hyvältä. Ja vielä hämmästyttävämpää on, että on olemassa mies, joka osaa tuon taidon. Ja että minä saan kasvaa ihmisenä hänen kanssaan, hänen rakkautensa suojassa. Kyllä, hänessä on niin paljon sisäistä viisautta, hyvää tahtoa ja rakkautta kaikkia ja kaikkea kohtaan, että en voi muuta kuin kunnioittaa suuresti häntä. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni koen niin suurta turvallisuudentunnetta parisuhteessa (tai ylipäätään missään ihmissuhteessa), että olen saanut yhteyden itseeni syvemmällä tasolla, löytänyt sisältäni paljon menneisyydessä kätkettyä surua, jota olen saanut myös kohdata turvallisesti. Konfliktitilanteissa en enää suojaudu vihan taakse, vaan huomaan pääseväni suoraan kiinni sinne perimmäiseen tunnetilaan jota yleensä vihalla suojellaan, ja se on se suru. Siitä tunteesta olen sitten voinut kertoa, ja minua on kuunneltu ja kuultu, minut on nähty, minun tunteeni on nähty ensimmäistä kertaa. Ja olen osannut itsekin olla läsnä hänelle samankaltaisesti.

Se on jotenkin niin perustavanlaatuista... riidat ovat muuttuneet ihan oikeaksi tunnetyöskentelyksi. Olen tosi kiitollinen, että minulla on rinnallani tällainen viisas ja kärsivällinen opettaja. Sellainen tunne tuosta miehestä, että hän on kyllä oikeasti enkeli, naamioituneena ihmiseksi. Onneksi sattui kohdalleni. Tai, ehkä se ei ollutkaan sattumaa. Kuka tietää.

Näin oli varmasti tarkoitettu

Hmmm. Tuli testit tänään postissa ja tietysti yhden tikutin Tässä tiirailtavaa. Haamu vai räikee viivan paikka? Itsellä vahvat viivalasit päässä. Tänään dpo9.
View attachment 93137
View attachment 93138

No mutta, ihan kuin siellä punertaisi haamulainen. Kunpa viiva lähtisi tuosta vahvistumaan!

 

[KatMa]

Näin oli varmasti tarkoitettu

No mutta, ihan kuin siellä punertaisi haamulainen. Kunpa viiva lähtisi tuosta vahvistumaan!

Saas nähdä. On kemiallisia ollut aikaisemminkin, vilahtaneet haamuina testeissä ja menkat jonkin verran viivästyneet. Mutta, katsotaan

 

[Peppipupu]

Hmmm. Tuli testit tänään postissa ja tietysti yhden tikutin Tässä tiirailtavaa. Haamu vai räikee viivan paikka? Itsellä vahvat viivalasit päässä. Tänään dpo9.
View attachment 93137
View attachment 93138

Hei mä näen punaista, jännää!!