Pulinaketju

Mut on kerran nukutettu laparoskopiaan ja pyysin et saisin eka rauhoittavaa ja sit vasta nukutus. Pelotti ihan sikana. No, näin luvattiin. Makasin siinä toimenpidepöydällä ja anestesialääkäri laittoi kanyyliin jotain ja sanoi et eka menee rauhoittava. Kanttu vei samantien ja herätessä kutsuin vaan mun miehen nimeä. Hoitajat soitti ukkelin paikalle joka tuli muutaman kilsan päästä kauheeta kyytiä luullen et mulla on hätä. Jatkoin siitä vielä unia pari tuntia heräämössä ja mies teki sairaalan käytävällä töitä :D
 
Pikkuvarpaat sanoi:
Mitenkäs Onko piinailijoita? Ite tuskin tarvii yhden kerran takia piinailla ku ollu kaikki niin sekavaa
Click to expand...

Piinailua oli viime viikolla, mutta menkat alkoivat, joten täällä alkaa km:n jälkeen yk3. Edellinen kierto meni kyllä hieman ohi, kun sattui pieni flunssanpoikanen kiertoon ja jotenkin olen niin pessimisti, että jos kaikki kuun ja tähtien asennot yms. eivät ole kohdillaan, ei ole mikään mahdollisuus tärpätä kaikesta tallettelusta huolimatta (mikä itsessään on kuitenkin mukavaa puuhaa :wink ).

Nyt on selvästi menossa henkisesti hieman huonompi kausi, en jotenkin usko, että enää raskautuisin, puhumattakaan siitä, että joku pysyisi kyydissä loppuun asti. Ehkä tää tästä kun saa taas itsensä terveeksi, arki on hieman haastavaa puolikuntoisena ja tää yrittäminen tuntuu juuri nyt aika haastavalta.
 
Minut on nukutettu muutaman kerran, ja ensimmäistä kertaa lukuun ottamatta on herätessä ollut ihan kauhea olo niistä nukutusaineista :sad001 En ole kertaakaan oksentanut, mutta kun toisella nukutuskerralla minulla oli herätessä huono, oksettava olo, niin päätin jatkossa pyytää joka kerta, että antavat pahoinvointilääkkeen hyvissä ajoin ennen heräämistä jo. Se on toiminut hyvin. Jos nyt ei muutenkaan oksentaminen "huvita", niin vielä vähemmän kipeiden leikkaushaavojen kanssa :confused: Eihän noita oloja kaikille tule kuitenkaan, eikä sitä kannata pelätä. Jos herättyä olo tuntuu oksettavalta, niin pyytää vaan sen pahoinvointilääkkeen.
 
Minulla taas se nukutus 9-vuotiaana oli tosi hyvä kokemus. Muistan herätessä tunteneeni itseni tosi terveeksi ja käsittämättömän hyvin levänneeksi ja valmis juoksemaan maratonin siltä istumalta. Oli ilmeisesti hyvät mömmöt suonissa. Aikuisena ei oo ihan noin hyviä kiksejä tullut, mutta vain yksi oli huono, ja sekin kyllä olisi pitänyt tajuta ennakkoon.

Mulla nimittäin tehtiin hammaslääkärikauhun takia julkisella nukutushoito (viisaudenhampaat lähti sillä kerralla), ja se hammashoitola Itä-Vantaalla oli kyllä sellanen risa ja likainen läävä, että olisi pitänyt kääntyä ympäri kannoillaan ja juosta. Kun heräsin nukutuksesta, olin yksin huoneessa ja päätä särki. Eikä ollut mitään piuhoja kiinni. Sairaalassahan on aina koneiden valvonnassa heräämössä ja siellä on ihmisiäkin vahtimassa lähellä kunnes on niin hyvin hereillä, että voi siirtyä osastolle. Ja sit mut työnnettiin ovesta ulos vaikka en pysynyt edes pystyssä vaan piti seiniin nojata kun tasapaino heitti.
 
Mulla oli ainoastaan huono kokemus se, että kun sain kotiin kipulääkkeeksi Oxynormia ja kun se lääke loppui vuorokauden kuluttua, niin tuli niin hirveät vieroitusoireet. Hikoilin, oksensin, tärisin toisen vuorokauden. Oli aivan jäätävä olo. Mutta itse nukutuksen jälkeen ei ollut huono olo. Väsytti vain.
 
Suski75 sanoi:
Minulla taas se nukutus 9-vuotiaana oli tosi hyvä kokemus. Muistan herätessä tunteneeni itseni tosi terveeksi ja käsittämättömän hyvin levänneeksi ja valmis juoksemaan maratonin siltä istumalta. Oli ilmeisesti hyvät mömmöt suonissa. Aikuisena ei oo ihan noin hyviä kiksejä tullut, mutta vain yksi oli huono, ja sekin kyllä olisi pitänyt tajuta ennakkoon.

Mulla nimittäin tehtiin hammaslääkärikauhun takia julkisella nukutushoito (viisaudenhampaat lähti sillä kerralla), ja se hammashoitola Itä-Vantaalla oli kyllä sellanen risa ja likainen läävä, että olisi pitänyt kääntyä ympäri kannoillaan ja juosta. Kun heräsin nukutuksesta, olin yksin huoneessa ja päätä särki. Eikä ollut mitään piuhoja kiinni. Sairaalassahan on aina koneiden valvonnassa heräämössä ja siellä on ihmisiäkin vahtimassa lähellä kunnes on niin hyvin hereillä, että voi siirtyä osastolle. Ja sit mut työnnettiin ovesta ulos vaikka en pysynyt edes pystyssä vaan piti seiniin nojata kun tasapaino heitti.
Click to expand...
Jostain syystä lapset ei ole nukutuksesta juuri koskaan moksiskaan. Lapseni nukutettiin 2v kun leikattiin kitarisat ja putkitettiin korvat. Olisi pitänyt levät heräämössä mutta eihän sitä pidellyt mikään. Veti plaston mopolla pitkin käytäviä :D
 
twisted sanoi:
Jostain syystä lapset ei ole nukutuksesta juuri koskaan moksiskaan. Lapseni nukutettiin 2v kun leikattiin kitarisat ja putkitettiin korvat. Olisi pitänyt levät heräämössä mutta eihän sitä pidellyt mikään. Veti plaston mopolla pitkin käytäviä :D
Click to expand...
Muistan kuinka heti herätessäni ajattelin, että vau, voisin olla nukutettuna useamminkin, vaikka sen ikäisenä inhosin nukkumista ja tein kaikkeni viivyttääkseni jokailtaista nukkumaan menoa. Jäi mieleen, koska tuo ajatus oli niin poikkeuksellinen.
 
Alcyone sanoi:
Dpo 2, mutta ei tarvi piinailla kun ylihuomenna on hysteroskopia/kaavinta ja mahikset raskauteen menee siinä. Alkaa jo jännittää, on ensimmäinen kerta kun minut nukutetaan. :nailbiting:
Click to expand...

Hyvin se menee! Suomessa terveydenhoidossa on huippuammattilaiset, joten ei tarvitse pelätä, että siellä joku sähläisi tms. Ymmärrettävää, että ensimmäinen nukutuskerta jännittää, mutta hoitajat osaavat kyllä rauhoitella ja oma kokemus nukkumateista on, että ovat aika huumorintajuista porukkaa. Itseäni eri leikkauksissa/operaatioissa on aina helpottanut se, että siellä yleensä joku henkilökunnasta kertoo mitä tapahtuu, joten yllätyksiä ei pitäisi tulla. Tsemppiä! :happy:
 
Kaikki mun kohtaamat anestesialääkärit synnytyksissä on olleet aivan ihania. Ja kun epin kans oon aina pelännyt joko sitä spinaalipäänsärkyä tai halvaantumista niin aina ne on saanut mun olon rennoksi kertomalla et miten homma menee :)
 
Lapsi kun nukutettiin niin ei antanut laittaa kanyylia käteen, joten meni sit kaasulla nukuksiin. Oli aika raju kun se rimpuili mun sylissä ja kun meni sit taju, niin hoitaja kaappas sen mun sylistä ja nosti niinkun istuvasta asennosta makuuasentoon. Luulen et sillä oli jokin merkitys et pitää saada heti makuulleen tai että se vastuu siirtyy hoitajalle etc mut ikuisesti muistan sen "kaappamisen" mun sylistä. Sit mut ohjattiinkin jo ulos salista, niin itku tuli :(
 
twisted sanoi:
Lapsi kun nukutettiin niin ei antanut laittaa kanyylia käteen, joten meni sit kaasulla nukuksiin. Oli aika raju kun se rimpuili mun sylissä ja kun meni sit taju, niin hoitaja kaappas sen mun sylistä ja nosti niinkun istuvasta asennosta makuuasentoon. Luulen et sillä oli jokin merkitys et pitää saada heti makuulleen tai että se vastuu siirtyy hoitajalle etc mut ikuisesti muistan sen "kaappamisen" mun sylistä. Sit mut ohjattiinkin jo ulos salista, niin itku tuli :sad001
Click to expand...

Minulla on aivan sama kokemus, poika nukutettiin minun sylissäni maskilla, ja heti kun poika meni veltoksi, hänet otettiin sylistä ja asetettiin makuulle. En muista, sanottiinko siinä jotakin syytä tälle toiminnalle, mutta hyvin nopeasti se tehtiin. Voi olla, että se koko homma selitettiin siinä alussa, ja saattaa olla, että kerrottiin myös se, miksi lapsi siirretään niin nopeasti hoitajan ja lääkärin hoiviin siitä sylistä nukahtamisen jälkeen, mutta en muista. Siitä rimpuilusta minulle sanottiin, että se kuuluu asiaan ja miltei kaikki lapset rimpuilevat juuri siinä kohtaa kun se nukutusaine alkaa kunnolla vaikuttaa, eikä se taida olla enää aivan tietoista toimintaa lapselta. Itku minullekin tuli kun poika näytti vähän kuin kuolleelta siinä leikkauspöydällä maatessaan, vaikka tietenkin järjellä tiesin, ettei mitään hätää ole. Se itku taitaa olla vähän sellainen primitiivinen äiti-reaktio, kun huoli lapsesta kuitenkin on suuri, siltikin, vaikka se järki siellä huutelee, ettei tarvitse olla huolissaan.

Kaiken kaikkiaan siitä koko hommasta jäi tosi hyvä fiilis kuitenkin, tuntui, että meitä kuunneltiin ja otettiin tosissaan, ja hienosti huolehdittiin lapsesta koko ajan.
 
Meille selitettiin ja siks tekevät noin jotta se nukutusaine menee tasaisesti ettei vain liikaa hengitysteihin ja jotta voivat nopeasti ruveta seuraan hengitystä ym toimintoja että ihan tarkoituksella tekevät
 
Niin, kaipa sen naamarialoituksen jälkeen pitää ruveta laittamaan kanyylia ja seurantalaitteita yms.
 
hemulix sanoi:
Hyvin se menee! Suomessa terveydenhoidossa on huippuammattilaiset, joten ei tarvitse pelätä, että siellä joku sähläisi tms. Ymmärrettävää, että ensimmäinen nukutuskerta jännittää, mutta hoitajat osaavat kyllä rauhoitella ja oma kokemus nukkumateista on, että ovat aika huumorintajuista porukkaa. Itseäni eri leikkauksissa/operaatioissa on aina helpottanut se, että siellä yleensä joku henkilökunnasta kertoo mitä tapahtuu, joten yllätyksiä ei pitäisi tulla. Tsemppiä! :happy:
Click to expand...
Kiitos tsempeistä! :Heartred

Kiitos kaikille kokemustenne jakamisesta! :happy:

Meillä myös ainokainen on pienenä nukutettu monta kertaa. En itse saanut koskaan olla nukutuksessa tai operaatiossa mukana, mutta esilääkitys eli rauhoittava annettiin hänen ollessaan sylissä. Oli se aina yhtä kova paikka, kun pienen pieni ihminen kärrättiin sairaalasängyssä leikkaussaliin. Kyllä tuli äidille itku heti, kun ovet sulkeutuivat. :arghh: Hän oli aina sekava herättyään, näki valveunia ym.
 
Olipas tullu paljon viestejä kun olin pari päivää poissa! Mulle tuli borrelioosin antibioottikuurista paha allerginen reaktio, piti rampata lääkärissä useampaan kertaan vielä, näyttämässä ihottumaa, antibiootit vaihdettiin ja sain allergialääkkeet ja kortisonikuurin. Vasta kolmen päivän jälkeen helpotti. Onneks ei ollut vakavaa, ainoastaan tukalaa.

Eilen aamulla oli ekaa päivää normaali olo, ei ollu kuumetta eikä iho kirkkaanpunaisilla täplillä. Oltiin kaksin kotona, loikoiltiin aamulla puolille päivin, sitte yhtäkkiä mies pujottaa mun sormeen jotain, ja kysyy menisitkö mun kanssa naimisiin!!!!

Saatoin sanoa, että menisin :)

Talokaupat on tulevana perjantaina, eli muuttoa aletaan tekemään ihan kohta. Ja häitä... suunnitellaan niitä sitten muuton jälkeen. En malttais millään oottaa ens kevääseen, mut voi olla että tuon muuton ja remontin takia ehkä olis kivempi, että saa sitte tärkeään juhlaan keskittyä antaumuksella. Häät on varmaan aika pienellä porukalla, mutta haluan niistä just meidän näköiset, joten ehkä ei nyt kiireellä niitä yritetä ahtaa tähän alkusyksyyn.

Oon kyl nyt aika onneni kukkuloilla. Vielä toki sitä vauvaakin toivoisin... ehkä tuo mies vielä pehmenee? :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top