Pulinaketju

Alcyone sanoi:
Mulla on nyt 7 vko keskeytyksestä ja edelleen vaan vuotaa. Pääsen onneksi huomenna lääkäriin. Toivottavasti selviää mikä on vialla ja saisin vihdoin toipua. :smiley-angelic001
Click to expand...
Onko isoa vuotoa? Voisko olla vanhaa verta, hematoomaa? Mulle tuli kkm hematooma, joka vuoteli pitkään.
 
KatMa sanoi:
Onko isoa vuotoa? Voisko olla vanhaa verta, hematoomaa? Mulle tuli kkm hematooma, joka vuoteli pitkään.
Click to expand...
Pientä vuotoa, ja voisi hyvinkin olla hematooma. Mulla nimittäin oli sellainen tässä keskeytetyssä raskaudessa, ja eihän se välttämättä ole mihinkään parantunut. En osaa sanoa kumpi olisi parempi vaihtoehto, kohtuun jäänyt jotain kudosta joka aiheuttaa vuodon, vai edelleen vuotava hematooma. :sad001 Pelkään, että poistavat lopulta koko kohdun. :banghead:
 
Alcyone sanoi:
Pientä vuotoa, ja voisi hyvinkin olla hematooma. Mulla nimittäin oli sellainen tässä keskeytetyssä raskaudessa, ja eihän se välttämättä ole mihinkään parantunut. En osaa sanoa kumpi olisi parempi vaihtoehto, kohtuun jäänyt jotain kudosta joka aiheuttaa vuodon, vai edelleen vuotava hematooma. :sad001 Pelkään, että poistavat lopulta koko kohdun. :banghead:
Click to expand...
Hematooma vuotelee sieltä itekseen pois, pitäisi olla harmiton ja pääsee pian uuteen yritykseen. Ja jos siellä jotain on, niin ottavat pois tavalla tai toisella. Kyllä se siitä! :Heartred
 
Hei! Päädyin lueskelemaan teidän juttuja ja vähän kurkkailen tänne. Ikää ihan kohta 39v. ja raskaana 29+1. Ikäkriisiä alkanut pukkaamaan kun sain ekaa kertaa elämässäni kolmannen asteen koulupaikan ja ensi vuonna pitäisi aloittaa. Miten sitä pärjää 40veenä nuorten kanssa? Työllistyykö ikinä? Lisäksi hartaasti odotettu pikkukakkonen on silloin vasta 9kk (jos kaikki menee hyvin...). Tuntuu surulliselta, ettei saa olla pitkään kotona hoitamassa. Esikoisen kanssa olin kotona 2,5 v. asti. Toki en opiskelipaikkaa unelma-alaltani aio jättää käyttämättä kuitenkaan. Hankalaa.

Esikoisen jälkeen sain 3 kkm, vaikka tärppi kävi nopeasti. Keskenmenotutkimuksissa löytyikin tukostaipumus ja hepariinipiikit ja primaspan siihen ovat auttaneet kun ollaan nyt näin pitkälle päästy. Kaveripiirissä pääasiassa lapsettomia baarissa kävijöitä joten olo on välillä yksinäinen.

Menneisyyteen kuuluu myös isoja terveysongelmia niin minulla kuin miehelläni, joten en ihan jaksa ymmärtää kavereideni suurta tuskaa omista murheistaan (esim. joku ei tykkää jostakusta/sekoili kännissä tms.).

Tälläista lyhyesti, jään tänne seurailemaan. Kovasti kaikille tsemppiä omiin vaiheisiinsa! Anteeksi sekava postaus.

Niin, ja jos nyt tämä syliin saadaan niin kaksi lasta tuntuu oikein hyvältä määrältä. En tämän raskauden huolen määrää enää haluaisi uudelleen kokea ja alkuraskaudet on mulla olleet aina aivan kamalia joten kaksi tuntuu hyvälle määrälle.
 
Ymmärrän kyllä jos itsellä on isoja huolia vaikka terveyden kanssa ja sitten joku nillittää ihan mitättömän kuuloisista asioista, mutta paras ystäväni ja hänen mies joka sitä syöpää edelleen sairastaa on monesti sanonu että "ei saa pahoitella kun valittaa omia murheita heille". Oon aikoinani sanonu et "sori kun valitan omista jutuista, teillä on paljon isompia murheita". Myös se etteivät sitä lasta saa kiitos Taysin hedelmöityspolin ylilääkärin.

Mutta tästä ollaan puhuttu paljon. Että hekin haluavat olla tukemassa ystäviään ystävien murheissa. Ettei omia murheita saisi vähätellä sen takia että jollain on "huonommin" asiat. Tämä tosin ei varmasti kaikkiin päde, mutta kun viimeks viime viikolla itkin kaverille että pelkään nuorimman pojan saaneen diabeteksen kun paasto oli kotimittarilla 6.4 ja tosiasiassa sitten paasto oli labrassa laskimosta 5.0 niin kaveri lohdutti ja sanoi että mennään aina yksi huoli ja murhe vaikka vuorotellen kerrallaan yhdessä <3
 
Berry5 sanoi:
Hei! Päädyin lueskelemaan teidän juttuja ja vähän kurkkailen tänne. Ikää ihan kohta 39v. ja raskaana 29+1. Ikäkriisiä alkanut pukkaamaan kun sain ekaa kertaa elämässäni kolmannen asteen koulupaikan ja ensi vuonna pitäisi aloittaa. Miten sitä pärjää 40veenä nuorten kanssa? Työllistyykö ikinä? Lisäksi hartaasti odotettu pikkukakkonen on silloin vasta 9kk (jos kaikki menee hyvin...). Tuntuu surulliselta, ettei saa olla pitkään kotona hoitamassa. Esikoisen kanssa olin kotona 2,5 v. asti. Toki en opiskelipaikkaa unelma-alaltani aio jättää käyttämättä kuitenkaan. Hankalaa.

Esikoisen jälkeen sain 3 kkm, vaikka tärppi kävi nopeasti. Keskenmenotutkimuksissa löytyikin tukostaipumus ja hepariinipiikit ja primaspan siihen ovat auttaneet kun ollaan nyt näin pitkälle päästy. Kaveripiirissä pääasiassa lapsettomia baarissa kävijöitä joten olo on välillä yksinäinen.

Menneisyyteen kuuluu myös isoja terveysongelmia niin minulla kuin miehelläni, joten en ihan jaksa ymmärtää kavereideni suurta tuskaa omista murheistaan (esim. joku ei tykkää jostakusta/sekoili kännissä tms.).

Tälläista lyhyesti, jään tänne seurailemaan. Kovasti kaikille tsemppiä omiin vaiheisiinsa! Anteeksi sekava postaus.

Niin, ja jos nyt tämä syliin saadaan niin kaksi lasta tuntuu oikein hyvältä määrältä. En tämän raskauden huolen määrää enää haluaisi uudelleen kokea ja alkuraskaudet on mulla olleet aina aivan kamalia joten kaksi tuntuu hyvälle määrälle.
Click to expand...
Tervetuloa ja onnittelut niin raskaudesta, kuin opiskelupaikastakin! :Heartred Lähdin itsekin 40 v. vielä korkeakoulututkintoa lukemaan ja kyllä kannatti. Ihan samalla tavalla mietin, että miten pärjään nuorempien opiskelukavereiden kanssa, mahdunko joukkoon ym. Oma lapseni oli samanikäinen heidän kanssaan, mikä tuntui hassulta. Huoli oli kuitenkin turha, sillä en ollut edes vanhimmasta päästä opiskeluryhmässämme, ja ihan kaikenikäisistä koostunut porukkamme oli mahtava. :love017 Olen sote-hommissa, ja omissa töissäni keski-ikäinen työllistyy elämänkokemuksensa vuoksi paremmin kuin ihan nuoret.

Omista kuulumisista sen verran, että kohtuun oli kuin olikin jäänyt pala istukkaa. :sad001 Sehän siellä siis on vuotanut. Palaa yritetään irrottaa ensi viikolla nukutuksessa ensin hysteroskopialla ja jos ei irtoa, niin sitten kaavitaan. Onhan tämä aika pettymys, mutta jospa sitten alkaisin viimein toipua keskeytyksestä edes fyysisesti.
 
Tervetuloa Berry5!

Noista opinnoista ja iästä... aikuinen pärjää monesti kouluissa paremmin kuin suoraan lukiosta tulleet, koska aikuinen tietää mitä haluaa ja on yleensä jo oppinut sen, että kaikki ei aina ole kivaa ja silti asiat pitää hoitaa. Onko sinun pakko aloittaa jo ensi vuonna, vai voiko tuohon vielä anoa lykkäystä vauvan vuoksi? Jos 9 kk tuntuu sinusta vielä liian pieneltä.

Noista kavereiden kännisekoiluista ja muusta teinidraamasta... totesin jo 19-20-vuotiaana, että tuollaista harrastavat ovat vahingollista seuraa, parempi hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka eivät tuollaista harrasta. Noissa kun on yleensä kyse siitä, että ihminen on ihan itse aiheuttanut ongelmansa ja niitä jälkikäteen vatvomalla vielä sekoittaa ulkopuolisetkin asiaan ja hankaloittaa ongelmaa entisestään. Minut on sotkettu draamaan ihan vain siten, että kuuntelin ja myöntelin, ja muutamaa päivää myöhemmin sainkin jo kuulla kolmannelta henkilöltä sanoneeni sitä tai tätä.
 
Alcyone, hyvä että löytyi jokin syy, joka saadaan nyt hoidettua. Minulla ei keskenmenon henkinen toipuminen päässyt edes alkamaan ennen kuin fyysinen puoli oli kunnossa.
 
Suski75 sanoi:
Alcyone, hyvä että löytyi jokin syy, joka saadaan nyt hoidettua. Minulla ei keskenmenon henkinen toipuminen päässyt edes alkamaan ennen kuin fyysinen puoli oli kunnossa.
Click to expand...
Tältä minustakin tuntuu. Kun joutuu jatkuvasti hermoilemaan fyysisestä voinnista, niin ei voimat kunnolla riitä vauvan poismenon suremiseen. Eteenpäin ei kuitenkaan pääse ilman surutyötä.
 
KatMa sanoi:
Tervetuloa Berry5:happy:

Itselläni suunnitelmissa, jos vauvaa ei ala kuulumaan, on lähteä opiskelemaan kätilöksi. Se on ollut haaveena jo pitkään. Jos vauva tulee, niin luulen että en jaksa opiskella siinä samalla. Mutta ehkä aika näyttää.
Click to expand...
Mä oon kans miettiny alanvaihtoa opettajasta kätilöksi. En tiedä, toteutuuko koskaan :grin:rolleyes:
 
Minua kyllä joskus hermostuttaa turhalta tuntuva valitus. Omassa elämässä on ollut aika paljon kaikkea ja se on opettanut kiitollisuutta siitä, mitä on. Valitan yleensä kevyesti vain sen vuoksi, että esimerkiksi työkavereiden olisi helpompi ymmärtää toimintaani. Jos valittaisin kaikesta, saisin olla lohduttamassa kaikkia. En jaksa sitä vielä kaiken tämän lisäksi.

Toinen valitustyyppi, mitä on vaikea käsittää on se, että ihmisellä olisi mahdollisuus muutokseen, mutta silti pysyttelee siinä, mistä valittaa toistuvasti.

Ehkä minulla vain ei ole empatiakykyä, kun pyrin ratkaisemaan ongelman sen sijaan, että vatvoisin sitä.
 
Alcyone voi kun tylsää.. :sad001 mulla myös meinasi hermot mennä tuon vatuloinnin kanssa. Tosin lääkkellisestä vuosin vaan viikon ja pari päivää tiputtelua, nyt hysteroskopian jälkeen 14 päivää vuotoa joka sitten vihdoin onneksi loppui kun seinään. Jos nyt saisi oman kroppansa vihdoin takas ja testit negaksi.

Itse olen niin realisti etten sure muuta kun omaa optimismiani. Jos ei ole elämisen kortteja mun ihmisen alulla niin menee näin. Enemmän sattui haudata haaveet mutta ne aionkin nyt suunnata tulevaan! Miehen suru osui pahiten.
 
Yölento sanoi:
Minua kyllä joskus hermostuttaa turhalta tuntuva valitus. Omassa elämässä on ollut aika paljon kaikkea ja se on opettanut kiitollisuutta siitä, mitä on. Valitan yleensä kevyesti vain sen vuoksi, että esimerkiksi työkavereiden olisi helpompi ymmärtää toimintaani. Jos valittaisin kaikesta, saisin olla lohduttamassa kaikkia. En jaksa sitä vielä kaiken tämän lisäksi.

Toinen valitustyyppi, mitä on vaikea käsittää on se, että ihmisellä olisi mahdollisuus muutokseen, mutta silti pysyttelee siinä, mistä valittaa toistuvasti.

Ehkä minulla vain ei ole empatiakykyä, kun pyrin ratkaisemaan ongelman sen sijaan, että vatvoisin sitä.
Click to expand...
Mä oon kans samaa mieltä siinä että silloin ei saa valittaa jos sen asian voi muuttaa.

Esim siskoni on ollut yli 20v naimisissa sovinistin ja narsistin kanssa. Hän valittanut ja valittanut paskaa miestään. Noin 5v sitten sanoin että mitä helvettiä se tekee siitä avioliitossa jos se on noin paskaa. Kuulemma jatkaa elintason takia. Totesin että pakko siinä ei ole ollu, vaihtamalla voi vaikka parantua. Siihen lopetti minulle miehestään valittamisen.

Ihan näin esimerkkinä. Sisko oli meillä ristiäisissä. Mies soitti hänelle valehtematta yli 50 kertaa viikonlopun aikana. Joka kerta sisko vastasi kenen kanssa on ja missä. Hän antoi X summan rahaa käteistä mukaan eikä antanut siskon omaa pankkikorttia ollenkaan. No, jokainen tyylillä. Sisko on 46v. :dead::facepalm:

Mutta tosiaan mä oon kans kaikki ne baarisekoilijakaverit ja ne sellaiset säätäjät jättänyt elämästä. Ei vaan jaksa kuunnella. Kun omassa elämässä ei oo enää ollenkaan esim alkoholia, niin en jaksa edes kuunnella kenenkään kännisekoiluja. Mutta oikeat ystäväni jaksavat minun murheita kuunnella, vaikka ne olisi pelkoja tai stressiä univelasta, minä myös kuuntelen heitä ja ystävääni <3
 
Suski75 sanoi:
Tervetuloa Berry5!

Noista opinnoista ja iästä... aikuinen pärjää monesti kouluissa paremmin kuin suoraan lukiosta tulleet, koska aikuinen tietää mitä haluaa ja on yleensä jo oppinut sen, että kaikki ei aina ole kivaa ja silti asiat pitää hoitaa. Onko sinun pakko aloittaa jo ensi vuonna, vai voiko tuohon vielä anoa lykkäystä vauvan vuoksi? Jos 9 kk tuntuu sinusta vielä liian pieneltä.

Noista kavereiden kännisekoiluista ja muusta teinidraamasta... totesin jo 19-20-vuotiaana, että tuollaista harrastavat ovat vahingollista seuraa, parempi hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka eivät tuollaista harrasta. Noissa kun on yleensä kyse siitä, että ihminen on ihan itse aiheuttanut ongelmansa ja niitä jälkikäteen vatvomalla vielä sekoittaa ulkopuolisetkin asiaan ja hankaloittaa ongelmaa entisestään. Minut on sotkettu draamaan ihan vain siten, että kuuntelin ja myöntelin, ja muutamaa päivää myöhemmin sainkin jo kuulla kolmannelta henkilöltä sanoneeni sitä tai tätä.
Click to expand...

Opinnot olisi alkaneet jo tänä syksynä ja niitä saa lykätä vain vuodella joten ensi syksynä on pakko aloittaa jos opiskelupaikan haluaa säilyttää. Pitää tutkia, että mitä voi opiskella etänä ja voiko vaikka opintopisteitä suorittaa ensin vähemmän tms.

Ja toki haluan myötäelää ystävieni murheita, mutta en osaa heidän toivomalla vakavuudella suhtautua siihen, että oli firman juhlissa kännissä tai pomo oli yhtenä päivänä mäntti. Olen silloin yleensä hiljaa kun en halua vaikuttaa alentuvalta tai vähättelevältä. Se ei missään nimessä ole tarkoitukseni. Eihän se heidän vikansa ole, ettei ole elämä kolhinut samallalailla. Nämä ovat kuitenki heidän isoimpia murheitaan.

Vaikka näihin "jäädään tuleen makaamaan" asioihin kyllä yleensä sanon vastaan, että miksi et muuta asiaa ja että se on täysin mahdollista.
 
Peppipupu sanoi:
Alcyone voi kun tylsää.. :sad001 mulla myös meinasi hermot mennä tuon vatuloinnin kanssa. Tosin lääkkellisestä vuosin vaan viikon ja pari päivää tiputtelua, nyt hysteroskopian jälkeen 14 päivää vuotoa joka sitten vihdoin onneksi loppui kun seinään. Jos nyt saisi oman kroppansa vihdoin takas ja testit negaksi.

Itse olen niin realisti etten sure muuta kun omaa optimismiani. Jos ei ole elämisen kortteja mun ihmisen alulla niin menee näin. Enemmän sattui haudata haaveet mutta ne aionkin nyt suunnata tulevaan! Miehen suru osui pahiten.
Click to expand...
Sanos muuta, kun nyt vaan saataisiin kropat kuntoon taas. :smiley-angelic001 Ihan surkuhupaisaa, että kohta tämä vuotaminen ikään kuin alkaa taas alusta ensi viikon operaation jälkeen. :eek:
 
Berry5 sanoi:
Opinnot olisi alkaneet jo tänä syksynä ja niitä saa lykätä vain vuodella joten ensi syksynä on pakko aloittaa jos opiskelupaikan haluaa säilyttää. Pitää tutkia, että mitä voi opiskella etänä ja voiko vaikka opintopisteitä suorittaa ensin vähemmän tms.

Ja toki haluan myötäelää ystävieni murheita, mutta en osaa heidän toivomalla vakavuudella suhtautua siihen, että oli firman juhlissa kännissä tai pomo oli yhtenä päivänä mäntti. Olen silloin yleensä hiljaa kun en halua vaikuttaa alentuvalta tai vähättelevältä. Se ei missään nimessä ole tarkoitukseni. Eihän se heidän vikansa ole, ettei ole elämä kolhinut samallalailla. Nämä ovat kuitenki heidän isoimpia murheitaan.

Vaikka näihin "jäädään tuleen makaamaan" asioihin kyllä yleensä sanon vastaan, että miksi et muuta asiaa ja että se on täysin mahdollista.
Click to expand...
Minulta on ehkä siksi kadonnut nuo baarikaverit, kun en osaa olla hiljaa, jos minulle kertoo kännisekoiluistaan. Minun mielipiteeni on, että jos itse juo ja sekoilee, oma vika ja myötätunto nolla. Lisäksi kerron mielelläni alkoholin vaikutuksesta elimistöön.
 
Alcyone sanoi:
Sanos muuta, kun nyt vaan saataisiin kropat kuntoon taas. :smiley-angelic001 Ihan surkuhupaisaa, että kohta tämä vuotaminen ikään kuin alkaa taas alusta ensi viikon operaation jälkeen. :eek:
Click to expand...
Nimenomaan. Jos mulle vielä joskus käy sama, haluan kyllä suoraan kaavintaan. Tämä pitkittyminen on pyllystä!
 
Tänään ollu niin kaunis ja lämmin ilta että miehenkans istahettiin terassille kun talohiljeni:)
Ihtelle putkahti jostain ihan kaamee yskä tuntuu et keuhkot hajoo mut joo se on ihan pientä nykyään:grin
 
Mä en nyt ymmärrä mun exää. Meillä on lapset vuoroviikoin. Teini jäi koulussa röökistä kiinni toukokuussa ja annoin hänelle rangaistukset. Mutta mun exän logiikka tässä oli, että kun ei tapahtunut "hänen viikollaan", niin ei viitsi antaa ns. tuplarangaistusta. Eli minun viikoilla on rangaistus ja hänen viikoillaan ei ollut. Tästä kyllä mainitsin hänelle, että olisi kiva jos meillä olisi yhtenäinen linja asioissa ja annetaan kuva teinille että tällainen perseily ei ole ok. No taas jäi valehtelusta kiinni (piti olla paikassa x yötä, olikin paikassa y) ja saa meillä rangaistuksen, exä kans puhuttelee neidin ja miettii seuraamuksia. Itse ainakin asetan rangaistuksen, jos perseilee isällään. Mielestäni tässä täytyy molempien vanhempien vetää yhtäköyttä ja antaa kuva että sääntöjä ja luottamusta ei kannata rikkoa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top