Pulinaketju

Marcipa jos tuo viikko on aika lyhyt aika mutta jos siinä ajassakaan ei yhtään olo tullut parempaan on mun mielestä vaikka ei haluais kaan käännyttävä ja vaaditta parempaa hoitoa.. Tutkimusta ja jopa lääkettä... Jos nyt näin sanon en tarkoita että teille käyntiin Mutta veljeni ei saanut riittävää apua ja se pääsi liian pahaksi
 
Marcipa sanoi:
Mä todella toivon, että meidän suhde kestää tämän. Mutta se vaatii kyllä, että mieskin yrittää. Meillä on ihana ja hyvä suhde ollut koko tämän reilut 15 vuotta, mutta ei se välttämättä kestä sitä, että toinen käpertyy täysin itseensä eikä ota vastuuta paranemisesta. Uskon kyllä, että meidän eiliset keskustelut sai miehen ajattelemaan uudelleen sairauslomaa.
Click to expand...
On tosi hienoa, että teillä on toimiva keskusteluyhteys! Sen avulla pääsee jo hyvin eteenpäin. :)

Pikkuvarpaat sanoi:
Meillä mies ei tajunnut uupumustaan vakavaksi ennen kuin joutui sydänleikkuuseen sitten on kyllä tajunnu
Click to expand...
Mitä teille kuuluu? :Heartred
 
Alcyone miehellä edelleen korkeat tulehdusarvot mutta jaksaa jonkun verran olla hereillä mutta on tarkkailussa.. Kotona porukka on suht kasassa mutta ite tosi väsy toivon että mies pääsis kotiutumaan piaan ja toki pääsee heti ku arvot laskee nyt menee suoraa suoneen ja 3 tabua suuhun:wtf:
 
Pikkuvarpaat sanoi:
Alcyone miehellä edelleen korkeat tulehdusarvot mutta jaksaa jonkun verran olla hereillä mutta on tarkkailussa.. Kotona porukka on suht kasassa mutta ite tosi väsy toivon että mies pääsis kotiutumaan piaan ja toki pääsee heti ku arvot laskee nyt menee suoraa suoneen ja 3 tabua suuhun:wtf:
Click to expand...
Todella rankkaa, toivon miehelle paranemista ja kovasti voimia teille kaikille! :Heartbigred
 
On tämä elämä välillä rankkaa. Ehkä paskan määrä on vakio :confused: niin sitä sanotaan. Jaksamisia pikkuvarpaat, toivottavasti miehellä menee kaikki hyvin:smiley-angelic001

Samoin Marcipa, paljon kärsivällisyyttä ja jaksamista :Heartred

Peppipupu, epätietoisuus on raastavaa ja päivät ja tunnit tuntuu pitkiltä, tsemppiä! :Heartpink

Meillä alkaa maanantaina pariterapia. (esittelyketjussa lisää asiasta, mieheni uskottomuus) Toivon että saataisiin asioita ratkottua. Haluan uskoa liittoomme ja että saisimme tästä vieläkin vahvemman. Asiat niin solmussa nyt, ettei nää aukee ilman ulkopuolista. Ens viikolla pitäs menkkojenkin toivottavasti alkaa, tulee 4 viikkoa kaavinnasta.
 
KatMa sanoi:
On tämä elämä välillä rankkaa. Ehkä paskan määrä on vakio :confused: niin sitä sanotaan. Jaksamisia pikkuvarpaat, toivottavasti miehellä menee kaikki hyvin:smiley-angelic001

Samoin Marcipa, paljon kärsivällisyyttä ja jaksamista :Heartred

Peppipupu, epätietoisuus on raastavaa ja päivät ja tunnit tuntuu pitkiltä, tsemppiä! :Heartpink

Meillä alkaa maanantaina pariterapia. (esittelyketjussa lisää asiasta, mieheni uskottomuus) Toivon että saataisiin asioita ratkottua. Haluan uskoa liittoomme ja että saisimme tästä vieläkin vahvemman. Asiat niin solmussa nyt, ettei nää aukee ilman ulkopuolista. Ens viikolla pitäs menkkojenkin toivottavasti alkaa, tulee 4 viikkoa kaavinnasta.
Click to expand...
Jaksamista asioiden selvittelyyn! :Heartred

Miten täällä nyt tätä murhetta riittääkin. o_O :sad001 Mulla ei mitään suuren suurta ole, mutta keskeytyksen jälkeinen paraneminen on ottanut takapakkia ja olen pian lopettamassa työssäni, koska johtaminen ja ilmapiiri on paskaa. Harmittaa, koska menin sinne suurin ammatillisin odotuksin ja paremman palkan perässä, ja jätin samalla vanhan ok työni. Stressiä siis pukkaa ja surukin vaatii vielä veronsa. Päiviin mahtuu kuitenkin paljon rakkautta ja kiitollisuutta, joten kokonaisuudessaan menee ihan hyvin.
 
Jos jotain valoisaa halutaan tähän ketjuun, niin minä ainakin palaan lomalta hyvillä mielin töihin perusteellisesti levänneenä. Työpaikka on tuttu ja lähin työkaveri aivan ihana eikä muissakaan moitittavaa. Toivottavasti tilanne säilyy hyvänä. Korona voi mutkistaa asioita.

Olen kesän aikana selvinnyt muutamalla yksittäisellä migreenillä aiempien jatkuvien kohtausten sijaan. Lapsikin on ollut terveenä.
 
Ompas täällä nyt ihmisillä rankkoja elämäntilanteita! :Heartbigred kaikille tsemppiä!

Mulla taas hyvää odotettavissa :
lomalomaloma, hääsuunnittelu voi jatkua tavalliseen tapaan ja lahjahoitoa jatketaan miehen osuudella kun saadaan tulokset mun tähystyksestä.

Aina hankalan tilanteen jälkeen jotain hyvää tulossa. Asiat aina selviävät. Tavalla tai toisella. Ei aina niinkun itse olisi halunnut, mutta usein kuitenkin parhain päin. Joskus joku "epäonninen" tilanne onkin vuosien päästä paljastunut varsin onnekkaaksi sattumaksi...

Olette kaikki tosi tärkeitä minulle! Toivoa ei saa koskaan menettää!
 
Peppipupu sanoi:
Alcyone millälailla takapakkia? Jos jotain olen oppinut, pitää vaatia tutkimuksia jos oma olo outo...
Click to expand...
Olet aivan oikeassa :Heartred

Olen niin käsittämättömän väsynyt, etten ole juuri jaksanut omia juttuja päivitellä. Mutta ei huolta, pidän juuri viimeisiä lomapäiviä pois ja sitten loppuu kokonaan työt, mikä on valtaisa helpotus. Eli kyllä tämä tästä.

Mulla ehti jälkivuoto jo loppua keskeytyksen jäljiltä, mutta sitten se alkoi taas pienen pienellä tuhruttelulla. En huolestunut, koska ajattelin että se varmaan loppuu sitten ensimmäisten menkkojen myötä. Mitään kuumetta, kipua tai edes tuntemuksia alavatsalla ei ole ollut. Joten oli aika yllätys, kun toissailtana (kp 30 keskeytyksestä) vessakäynnillä tuli peräti oman nyrkkini kokoinen hyytymä ulos ja vuosin runsaasti verta. Jouduin istumaan siinä pöntöllä puolisen tuntia, ennen kuin alkoi helpottaa. Tämän jälkeen onkin taas ollut pelkkää tuhrua. Soitin Naikkarille ja olisivat ultranneet, mutta pyysin vaan, että saisin vielä seurata tilannetta. Nyt sitten seuraan, vaikka tottakai olisi järkevintä mennä sinne ultraan. :bag:

edit. Oli varmaan jäänyt pala istukkaa kohtuun
 
Nyt kun huominen tähystys lähenee, mulle on jotenkin huolestuttavasti tullut olo :haluanko jatkaa enää ollenkaan. Tää on ollut niin stressaavaa. Meneeköhän tää olo ohi?
 
Minulla auttoi sellainen "yksi asia kerrallaan" -ajattelu kun yritettiin saada hoidoilla lasta alkuun. Sitten tuli kasvaimet ja sen sellaista, niistäkin selvisin kun keskityin vain siihen käsillä olevaan asiaan ja keskitin tarmoni siihen, että selviän just siitä yhdestä asiasta kerrallaan. Mutta tämäkin saattaa olla luonnekysymys, olen vähän sellainen "huithapeli", etten jaksa kovin pitkälle tulevaisuutta ajatella, varsinkaan sellaisten asioiden osalta, mille en voi mitään. Totta kai siis suunnittelen tulevaisuuttakin, ja valmistaudun siihen esim. sillä, että yritän saada jonkinlaista pesämunaa säästettyä pahan päivän varalle.

Jotenkin tässä on ruvennut tajuamaan oman elämänsä rajallisuuden aivan toisella tavalla kuin ennen lasta. Aina vain enemmän tulee niitä ajatuksia, että mitä jos kuolen huomenna. Elämäntaparemontti pitää aloittaa hetimiten, kun vaan jaksaisin. Edes pienin askelin. Suurin kompastuskivi on sokeri. Olen hirveä sokeriholisti! :bag: Ärsyttää kun tiedän, miten homma hoidetaan, mutten jaksa tehdä asialle mitään :facepalm:
 
Muokattu viimeksi:
Peppipupu sanoi:
Nyt kun huominen tähystys lähenee, mulle on jotenkin huolestuttavasti tullut olo :haluanko jatkaa enää ollenkaan. Tää on ollut niin stressaavaa. Meneeköhän tää olo ohi?
Click to expand...
Menee se ohi. Hetki kerrallaan. Tsemppiä huomiselle!
 
Mulla on Kaarinha sama. Sokeri on addiktoivaa. Ja tiedän miten se lopetetaan. Olen tehnyt sen monia kertoja. Mutta se sokerilakko kestää 1-10 päivää. Sit se loppuu. :/
 
MiisaS sanoi:
Tsemppiä Peppipupu huomiselle!
Mitä Helenalle kuuluu?
Click to expand...
Kiitos kysymästä! Loma on mennyt nopeasti, maanantaina töihin molemmat. Lapset menee kouluun tiistaina 11.8 6lk, 3lk ja 1lk. Ajatus siitä, ettei vauvaa enää saada, on ottanut koville. Olen itkenyt kerran viikossa. Miehelle asia on rankka, kun hän ei mitään voi tehdä. Ollaan yritetty kestää se, että oli lasten serkun ristiäiset hetki sitten ja uusi serkku syntyy lokakuussa. Eilen juhlittiin siskon poikaa Einoa, joka täytti vuoden. Saimme miehen veljen pojasta kummipojan nimeltä Mainio <3

Olin visioinut, että olisin äippälomalla, kun kuopus aloittaa koulun, mutta asiat ei mene kuten suunnittelee. Mies voi paremmin ja on saanut väriä kasvoihin. Lokakuussa taitaa olla seuraava lääkäri. Pahin taitaa olla takana onneksi.

Päivä kerrallaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top