Pulinaketju

Ei selvinnyt vielä mitään. Omituinen ultralöydös, näyttää uudelta raskaudelta, mutta on limakalvon sisällä.. Olen Naikkarilla nyt sit päivystyksessä. Hoitoa ei aloiteta ennenkun tämä menee johonkin suuntaan, mikä harmittaa. Se jokin on kohdussa mikä on taas hyvä, koska ulkopuolinen kestäisi pidempään saada ulos.
Tsemppiä epätietoisuuteen! Hyvä, että nyt kuitenkin olet päivystyksessä eikä jätetty pelkästään odottelemaan.
 
No nyt on kaikenmaailman spesialistit tutkineet ultrakuvia ja mitään varmaan ei voida sanoa. Joku kameratutkimus ja koitetaan imukaavintaa ti. Puhui jostain erikoisesta invasiivisesta mahdollisuudesta kun näyttäisi olevan jopa kohtulihaksessa. Sit piikitetään trexania. Kuulemma ei ole koskaan nähnyt vastaavaa eikä leikkausryhmä. Mä olen siis lääketieteellinen ihme... Kunhan se saadaan pois!
 
Tämän päivän rfsu testi oli negatiivinen, tosin menkkojen pitäisi alkaa vasta tiistaina

labrasta tuloksia, Anti-Müller ei ole vielä tullut
Testit otettu kp31 aamulla
PROG 23,37
PRL 337
Folaatti 12,37
TSH 1,74
T4-V 18,27

Kaikki ovat viitearvoissa, mutta hengitän täällä paperipussiin. Onko näissä jotain ihan pielessä?
 
Tämän päivän rfsu testi oli negatiivinen, tosin menkkojen pitäisi alkaa vasta tiistaina

labrasta tuloksia, Anti-Müller ei ole vielä tullut
Testit otettu kp31 aamulla
PROG 23,37
PRL 337
Folaatti 12,37
TSH 1,74
T4-V 18,27

Kaikki ovat viitearvoissa, mutta hengitän täällä paperipussiin. Onko näissä jotain ihan pielessä?
Eikös tuo prog ole vahva, silleen hyvällä tavalla ainakin!
 
No nyt on kaikenmaailman spesialistit tutkineet ultrakuvia ja mitään varmaan ei voida sanoa. Joku kameratutkimus ja koitetaan imukaavintaa ti. Puhui jostain erikoisesta invasiivisesta mahdollisuudesta kun näyttäisi olevan jopa kohtulihaksessa. Sit piikitetään trexania. Kuulemma ei ole koskaan nähnyt vastaavaa eikä leikkausryhmä. Mä olen siis lääketieteellinen ihme... Kunhan se saadaan pois!
No huh huh! Onko tämä siis sen keskenmenneen raskauden tekosia? Onneksi nyt kuitenkin saat apua, eikö tarvitse arvailla ja odottaa.
 
Vaikka meillä oli eilen miehen kanssa todella hyvät ja rakentavat keskustelut, niin olo on aika ahdistunut tästä miehen tilanteesta. Hän ei suostu jäämään sairauslomalle. Mä taas koen joutuvani joustamaan ja luopumaan omista toiveistani, lapsiinkin tilanne vaikuttaa, kun isä ei jaksa olla perheen kanssa, vaan haluaa vain olla yksin. Toki olen kovasti joutunut miettimään voiko tähän tilanteeseen edes vauvaa yrittää. Mutta sitä yrittämistä ei voi tässä iässä siirtää odottamaan parempaa hetkeä. Mies ei reagoinut tähän viimeisimpään raskauteen ja keskenmenoon oikeastaan mitenkään. Hän ei vaan pysty, kun ajatukset pyörivät vain oman väsymyksen ympärillä. Pohdin, että voiko miehen syksystä saakka jatkunut stressi ja uupumus vaikuttaa myös siittiöihin ja keskenmenoihin. En tiedä mitä tässä oikein tekisi. Ja itse tunnin olevan ihan jossain hormonihöyryissä (mielialat menee vuoristorataa) ja jos en olisi eilen tehnyt negatestiä, niin luulisin olevani raskaana. Taitaa vaan vielä olla keskenmenon jälkeistä kropan sekaisuutta.
 
Marcipa tiedän jotenkin tuon tunteen.. Voihan se joillakin vaikuttaa vaikka mun miehellä on stressiä.. Uupumusta ym johtuen töistä niin ei niihin ole vaikuttanut mutta elämän tilanteeseen kylläkin mutta onneks hän itse sen tajus ennen kuin meni liian pitkälle ja sai apua... Kannattaa hommata apu ajoissa
 
No huh huh! Onko tämä siis sen keskenmenneen raskauden tekosia? Onneksi nyt kuitenkin saat apua, eikö tarvitse arvailla ja odottaa.
No just näin! Vasta siis ti selviää lopullinen diagnoosi. :Heartbigred tuohon uusi vai vanha ei kukaan halunnut ottaa kantaa. Kysyin kyllä.
 
No just näin! Vasta siis ti selviää lopullinen diagnoosi. :Heartbigred tuohon uusi vai vanha ei kukaan halunnut ottaa kantaa. Kysyin kyllä.
Kunpa nyt pääsisitte nopeasti tästä erikoisuudesta eteenpäin ja suunniteltuun yritykseen. Kaikkea ihmeellistä sitä voikin osua matkan varrelle.

Marcipa, minä sinnittelin uupuneena töissä siksi, että koin edes jossain selviäväni. Kun olin hetkittäin sairaslomalla, niin en pystynyt muuta kuin nukkumaan.
 
Vaikka meillä oli eilen miehen kanssa todella hyvät ja rakentavat keskustelut, niin olo on aika ahdistunut tästä miehen tilanteesta. Hän ei suostu jäämään sairauslomalle. Mä taas koen joutuvani joustamaan ja luopumaan omista toiveistani, lapsiinkin tilanne vaikuttaa, kun isä ei jaksa olla perheen kanssa, vaan haluaa vain olla yksin. Toki olen kovasti joutunut miettimään voiko tähän tilanteeseen edes vauvaa yrittää. Mutta sitä yrittämistä ei voi tässä iässä siirtää odottamaan parempaa hetkeä. Mies ei reagoinut tähän viimeisimpään raskauteen ja keskenmenoon oikeastaan mitenkään. Hän ei vaan pysty, kun ajatukset pyörivät vain oman väsymyksen ympärillä. Pohdin, että voiko miehen syksystä saakka jatkunut stressi ja uupumus vaikuttaa myös siittiöihin ja keskenmenoihin. En tiedä mitä tässä oikein tekisi. Ja itse tunnin olevan ihan jossain hormonihöyryissä (mielialat menee vuoristorataa) ja jos en olisi eilen tehnyt negatestiä, niin luulisin olevani raskaana. Taitaa vaan vielä olla keskenmenon jälkeistä kropan sekaisuutta.
Hurjasti voimia! :Heartbigred Ensimmäisessä liitossani kävi samankaltaisesti. On sanomattakin selvää, ettei minulta löydy hyviä neuvoja tilanteeseen koska oma suhteeni kerran kaatui, mutta todella toivon että löydätte yhdessä tien ulos vaikeuksista. :smiley-angelic001
 
Marcipa tiedän jotenkin tuon tunteen.. Voihan se joillakin vaikuttaa vaikka mun miehellä on stressiä.. Uupumusta ym johtuen töistä niin ei niihin ole vaikuttanut mutta elämän tilanteeseen kylläkin mutta onneks hän itse sen tajus ennen kuin meni liian pitkälle ja sai apua... Kannattaa hommata apu ajoissa
Mun mies on käynyt työterveyslääkärillä, joka ehdotti sairauslomaa jo viime syksynä, mutta mies ei halua. Liian noloa. Hän käy töiden kautta myös psykologilla. Mutta ei nämä ole vieneet tilannetta yhtään parempaan suuntaan, kun muuten työ jatkuu kuten ennenkin. Esimieskin on tietoinen tilanteesta ja tiimiin on palkattu lisää porukkaa. Silti heillä on edelleen kova kuormitus ja tiukat deadlinet. Kun mies ei pääse tuosta väsymyksestä ja aivosumusta, niin se työnteko ei ole kovin tehokasta. Musta ainoa tie ulos tässä kohtaa olisi pidempi sairausloma. Hän oli juuri 6 viikkoa kesälomalla, siitä viikon täysin yksin ja muutaman parin, kolmen päivän putken itsekseen. Ja joka päivä myös teki omia juttujaan. Silti ei palautunut eli ei tämä mene ohi pelkällä vapaa-ajan järjestelyillä.
 
Hurjasti voimia! :Heartbigred Ensimmäisessä liitossani kävi samankaltaisesti. On sanomattakin selvää, ettei minulta löydy hyviä neuvoja tilanteeseen koska oma suhteeni kerran kaatui, mutta todella toivon että löydätte yhdessä tien ulos vaikeuksista. :smiley-angelic001
Mä todella toivon, että meidän suhde kestää tämän. Mutta se vaatii kyllä, että mieskin yrittää. Meillä on ihana ja hyvä suhde ollut koko tämän reilut 15 vuotta, mutta ei se välttämättä kestä sitä, että toinen käpertyy täysin itseensä eikä ota vastuuta paranemisesta. Uskon kyllä, että meidän eiliset keskustelut sai miehen ajattelemaan uudelleen sairauslomaa.
 
Takaisin
Top