Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Tervetuloa ja onnittelut plussasta! Teillä on ollut todella raskas taival, voimia!Hei,
löysin ilokseni tämän ketjun edeltäjän joskus keväällä ja luin sen läpi. Jatkoin tähän uuteen ketjuun kesän kynnyksellä ja nyt on nämä viestit kahlattu läpi
Aihe koskettaa itseäni ja mielelläni liittyisin seuraan jos sopii.
Kerron lyhyesti omaa tarinaani.
Meillä on viisi lasta, vanhin yli parikymppinen esikoiseni on minun aiemmasta suhteestani ja aviomieheni kanssa siis neljä yhteistä lasta. Olen 42-vuotias, mieheni on vuoden vanhempi. Kuopus täyttää tänä vuonna kuusi.
Minulla on ollut jo ennen kuopusta sellainen olo että perheeseemme "kuuluisi" kuusi lasta ja kuudennesta lapsesta olemme miehen kanssa yhdessä puhuneet ja haaveilleet. Kuopuksen ollessa vauva/taaperoikäinen elämässä oli kuitenkin yht'äkkiä meneillään paljon kaikenlaista, terveyshuoliakin ja haave painui taka-alalle.
Pari vuotta sitten päätimme aloittaa yrityksen. Emme oikeastaan edes ehtineet yrittää kun elämä yllätti täysin toisenlaisella tavalla. Sain aivoinfarktin kesken työpäivän. Siitä toipuminen oli pitkä tie mutta vuoden aikana toivuin lähes ennalleen. Myös syy infarktille, synnynnäinen verisuonipoikkeama (ei periytyvä) selvisi ja se operoitiin loppusyksystä - 18. Sen jälkeen saimme myös luvan yrittää raskautta ja siihen päädyimmekin. Olen "aina" raskautunut helposti ja niin kävi silloinkin. Kävimme ar-utrassa 1/19 ja syke näkyi. Viikko sen jälkeen alkoi vuoto. Km ja lääkkeellinen tyhjennys. Uusi raskaus alkoi nopeasti. 4/19 kkm ja lääkkeellinen tyhjennys. Seuraava raskaus 10/19, kkm ja lääkkeellinen tyhjennys. Neljäs raskaus ja perättäinen keskenmeno 4/20.
Näiden neljän perättäisen km jälkeen olen aina käynyt yks. gynellä "jälkitarkastuksessa". Joka kerran olen saanut rohkaisua kuinka hyvin voi vielä onnistuakin ja yritystä voi jatkaa niin kauan kuin pää (ja kroppa) kestää. Toistaiseksi on kestänyt, en olisi koskaan uskonut mutta keskenmenoihinkin tavallaan turtuu. Plussatesti on ikäänkuin laittaisi lottokupongin vetämään (en kyllä ikinä lottoa).
Tiedän ja tiedostan hyvin riskit ja onnettomat prosentit onnistumiselle mutta toivo on silti vielä elossa. Ja tiedän sekä tiedostan myös sen kuinka äärettömän paljon olen jo saanut ja miten suuri onni minulla on ollut matkassa.
Nyt tein haalean, haalean plussatestin pari päivää sitten. Kuponki on siis jälleen vetämässä, saa nähdä kuinka käy.
Voimia jokaiselle teille
Terveisin Runotyttö
(luulin luoneeni tunnukset ja kirjautuneeni tänne mutta ilmeisesti jokin meni vikaan )
Oi miten jännää, mulle kyllä näkyy kovin haalea, mutta punertava haamulainen! Olisipa nyt pikkuinen matkassa.
Huh miten vatsanpohjasta kouraisi, kyllä siellä viiva näkyy!