Pulinaketju

Paljon kiitoksia Pikkuvarpaat, twisted, KaarinHa, Marcipa ja Peppipupu! :Heartbigred

En voi tarpeeksi kiittää siitä tuesta, mitä olen foorumilta saanut. Uusi raskaus keskenmenon jälkeen on tuonut mieleen päällimmäiseksi surun, huolen ja pelon, mikä onneksi hälveni eilisen ultran jälkeen. Ilman täältä saatua tsemppiä en olisi mitenkään jaksanut ultraan asti. :love7 Toki mies on ollut hienosti tukena, mutta raskaus ja huoli sen jatkumisesta on meille yhteinen, joten en voi kuormittaa häntä liikaa omilla peloillani.
 
Alcyone, se huoli on kyllä ihan kauhea. En ainakaan itse olisi osannut sitä kuvitella ennen kuin itse olin siinä tilanteessa. Minulle ennen keskenmenoa plussa tarkoitti vauvaa ja keskenmenon jälkeen plussan ylle on tullut varjo, jonka nimi oli Ehkä.

Onneksi tällaisia foorumeita on, sillä ei onneksi jokaisen tuttavapiiriin kuulu keskenmenon kokeneita eikä etenkään niiitä, jotka ovat siitä valmiita puhumaan.
 
Yölento sanoi:
Alcyone, se huoli on kyllä ihan kauhea. En ainakaan itse olisi osannut sitä kuvitella ennen kuin itse olin siinä tilanteessa. Minulle ennen keskenmenoa plussa tarkoitti vauvaa ja keskenmenon jälkeen plussan ylle on tullut varjo, jonka nimi oli Ehkä.

Onneksi tällaisia foorumeita on, sillä ei onneksi jokaisen tuttavapiiriin kuulu keskenmenon kokeneita eikä etenkään niiitä, jotka ovat siitä valmiita puhumaan.
Click to expand...
Juuri näin. Plussa oli vaan mahdollisuus vauvaan, joka voi kadota hetkessä. Plussasta ne piinapäivät vasta alkoikin. Ei tämänkään raskauden onnistumisesta voi vielä tietää, mutta nyt en enää stressaa niin paljon, kun näin ultrassa että kaikki on periaatteessa hyvin.

Onneksi on tosiaan mahdollisuus keskustella täällä, ja ihania naisia jotka ovat valmiita tukemaan ja kertomaan omista kokemuksistaan. :Heartred

Myös mun äiti on koettanut tukea ja muistuttaa jatkuvasti, että ei mulla ainokaisestakaan ollut juuri mitään oireita, ennen kuin huomattavasti myöhemmillä viikoilla. Ainoa oire tänään on ollut aikamoinen tissikipu, enkä viitsi kotona edes käyttää liivejä kun niiden pitäminen sattuu toden teolla.
 
No niin, taas odotellaan... Ensikäynnillä lääkäri haluaa vielä konsultoida reumapolilta lääkäriltä luvan. Voitte arvata, kauanko kunnallisella tuollaisella menee. Kuukauden päästä voidaan tiedustella onko tullut. Nyt alkaa mun turnauskestävyys olla loppu. Varmaan alkaa kesäkuussa kolmas maailmansota ja mun perse tippuu pois. "mutta hei voitte vuonna 2023 kokeilla uudelleen!"
 
Tänään oli aika harvinainen hetki, kun sain olla jonkin aikaa ypöyksin kotona, valita ihan itse, mitä kanavaa katson telkkarista ja sain myös istua sohvalla aivan rauhassa neulomassa. Sielun täytti tyhjän kodin kaipuu. Olen elämässäni aina ollut onnellisimmillani silloin kun olen ollut joko kokonaan yksin, tai etäsuhteessa. Kaipasin sitä aikaa, jolloin minun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestäni. Se on ollut niin hiton helppoa. Sellaista aikaa ei varmaan enää koskaan tule. Enkä kyllä luopuisi pojasta ikinä, on se vaan kuitenkin niin rakas, vaikka arki tuntuukin välillä vähän raskaalta kaikenlaisista syistä.

Yllätyin kyllä tuon tyhjän kodin kaipuun voimakkuudesta. Ehkä se johtuu siitä, kun minulla ei juurikaan ole pojan syntymän jälkeen ollut sellaisia aikoja, jolloin saisin olla kotona kuin ellun kana, olla miettimättä ketään tai mitään. Sitten samalla kuitenkin ajattelen tulevaa haikeudella, kun poika oppii omatoimiseksi, eikä tarvitse minua enää tekemään hänelle voileipää tai auttamaan pukemisessa jne., mutta silti samalla aina tulee helpotuksen tunnekin, kun poika oppii tekemään jonkin asia itse. Mihinkähän tässä vielä joutuu :)

Poika on kyllä ainakin vielä sitä mieltä, että äiti on ykkönen, ja hakee aina ensimmäiseksi minua kun on joku hätänä tai tarvitsee apua johonkin. Ehkä isästä jonain päivänä tulee se ykkönen vielä. On se kuitenkin aika ihanaa olla tärkeä ihminen pojalle, vaikka joskus olen aika väsynyt. Mutta elämä on tässä ja nyt, ja pitää muistaa nauttia tästä kaikesta, kun kaikki lapseen liittyvä on ainutkertaista minulle :)
 
Ei mullakaan ollut alkuraskaudessa muita oireita kuin lievää väsymystä ja oikealta välillä vihloi alavatsaa. Sen takia meninkin lääkäriin kun kuvittelin saaneeni kystan tms. No oli 7+ sydämen syke :rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top