Vaikka meilläkään en ole kouluikäistä lasta, niin toivon, ettei kouluja avattaisi. Voi vain kuvitella, kun johonkin 1000 oppilaan kouluun pelmahtaa oppilaat paikalle, niin varmasti seassa on joku, joka tartuttaa ja sen jälkeen pikku hiljaa kaikki siellä koulussa saa tartunnan, ja virus leviää nopeasti koulun ulkopuolellekin, vaikka vain pieni osa oppilaista sairastuisi.
Olisi kyllä kiva palata normaaliin arkeen kuitenkin. Vaikka nyt kun olen koittanut olla itselleni armollisempi ja yrittänyt päästä eroon siitä riittämättömyyden tunteesta, kun en voi pojan ollessa kotona istua tekemässä töitä koko päivää aamusta iltapäivään yhtä soittoa niin kuin työpaikalla voin tehdä. Onhan tässä kotona olemisessa puolensa, kun pystyn olemaan kesken työpäivän pojan kanssa, niin onhan se nyt aika ihanaa :) Minun työni on sellaista, ettei kellonajalla ole mitään väliä, milloin ne tekee, joten aikaisin aamulla ja iltapäivällä kun mies lähtee pojan kanssa ulos, on parhaimmat ajat tehdä töitä.
Meillä on vaikka miten paljon pihahommia vielä tekemättä
Mutta kun olen ainoa joka niitä tässä perheessä pääsääntöisesti tekee, niin eipä sitä yhtenä päivänä määräänsä enempää jaksa, eikä tällä selällä muutenkaan pysty tekemään, joten siinäkin täytyy yrittää olla itselleen armollinen. Pihassa on 30 vuotta vanhoja kasveja ja pensaita, ja mieleni tekee entrata kaikenlaisia juttuja uusiksi, kun vaan jaksaisi. No, yritän pikku hiljaa saada asioita tehtyä.