Pulinaketju

Alkoihan se vuotokin kamalan alaselkäkivun kera. Ja tuttu kp1 ketutus onkin jo ollut koko päivän. Eli ei tosiaankaan tule meille 2020 vauvaa, tuleekohan ylipäätään mitään vauvaa enää. Mietin, että pitäisikö tämä seuraava kierto nyt pitää matalaa profiilia ja jättää oviksen tikutukset ja palstan seurailut väliin. Ehkä pettymys olisi pienempi, kun ei jatkuvasti miettisi näitä asioita. Voisipa edes lähteä reissuun, että saisi muuta ajateltavaa.
 
Mun oli pakko hommata uus tukka.
 

Liitteet

  • 20200420_174451.jpg
    20200420_174451.jpg
    34.6 KB · Katsottu: 196
Mun oli pakko hommata uus tukka.
Vau!

Minulla on nyt ohut tukka, jonka välistä sojottaa pystyssä 3 cm sänki. Sen siitä saa kun menee tekemään vauvan. Tukka lähtee. Onneksi kasvaa takaisin. Tai olisin kyllä vauvan tehnyt vaikka tukka ei takaisin kasvaisikaan. :wacky:
 
Vau!

Minulla on nyt ohut tukka, jonka välistä sojottaa pystyssä 3 cm sänki. Sen siitä saa kun menee tekemään vauvan. Tukka lähtee. Onneksi kasvaa takaisin. Tai olisin kyllä vauvan tehnyt vaikka tukka ei takaisin kasvaisikaan. :wacky:
Kun vanhin sisko sai esikoisen ja valitti että imetys vei hiukset niin sit kun nähtiin ja oltiin mäkkärin jonossa menin kysyyn siltä että "vieläkö sulla tukka lähtee". Vastaus oli aika kovaan ääneen: "Joo, tukka lähtee mutta pillukarvat kasvaa polvissa" :D
 
Mun oli pakko hommata uus tukka.

Ihana! :love7

Minulla on niin ohuet hiukset, etten viitsi kasvattaa pitkäksi, eikä ne kyllä ole ikinä kasvaneetkaan kovin pitkiksi :shifty: Pidän sitten lyhyenä, nyt on taas siilinä sivuilta ja päälläkin on pituutta ehkä parisen senttiä. Nyt tuntuu taas että on tukkaakin päässä kun on pystytykka, sitten heti kun on pidemmät, niin ne jotenkin lätsähtää silleen että tuntuu kuin ei olis tukkaa ollenkaan :bored: En voittanut tukkalotossa aikanaan.
 
Hedelmöityspuolelta soitettiin. Verikokeiden tulosten perusteella kiveksissä on jokin häiriö. Lääkäri sanoi, että siittiöitä hyvin todennäköisesti ei miehelle enää ilmaannu eli olisi se näyte otettu milloin vain, ei siittiöitä siinä olisi ollut. Arvot olivat lääkärin
mukaan sellaiset, että siittiöitä ei vain enää ole. Mä en tiedä, miten mä selviän tästä. Mies menee muutaman kuukauden sisään kivesten ultraääneen ja katsotaan samalla, ettei ole mitään vakavampaa.
 
Hedelmöityspuolelta soitettiin. Verikokeiden tulosten perusteella kiveksissä on jokin häiriö. Lääkäri sanoi, että siittiöitä hyvin todennäköisesti ei miehelle enää ilmaannu eli olisi se näyte otettu milloin vain, ei siittiöitä siinä olisi ollut. Arvot olivat lääkärin
mukaan sellaiset, että siittiöitä ei vain enää ole. Mä en tiedä, miten mä selviän tästä. Mies menee muutaman kuukauden sisään kivesten ultraääneen ja katsotaan samalla, ettei ole mitään vakavampaa.
Voi kurjuus mitä uutisia :sad001 Mä en oo nyt ihan kartalla, kun en kyennyt omien kriisieni vuoksi sillon seuraamaan teidän tilannetta. Anteeksi jos kysyn asioita jotka oot jo kertonut. Mut onko tää muutos tullut nyt syöpähoitojen johdosta, vai onko siis ollut jostain muusta syystä jo aiemminkin?

Mä olin siinä uskossa että 3kk uusiutuu siittiöt. Paitsi tietty jos on joku pysyvä vaurio :O En ymmärrä mistä sellanen voi tulla? Joku ympäristökemikaalien yhteisvaikutus?
 
Täällä on talleteltu täsmällisesti ja oikea-aikaisesti eilisiltana. Tänään olis ovulaatiopäivä. Tuskin mitään on mitä irrota, mutta jos sattuis olemaankin, niin onpahan varauduttu. Toivonkipinä se on se pienikin.
 
Voi kurjuus mitä uutisia :sad001 Mä en oo nyt ihan kartalla, kun en kyennyt omien kriisieni vuoksi sillon seuraamaan teidän tilannetta. Anteeksi jos kysyn asioita jotka oot jo kertonut. Mut onko tää muutos tullut nyt syöpähoitojen johdosta, vai onko siis ollut jostain muusta syystä jo aiemminkin?

Mä olin siinä uskossa että 3kk uusiutuu siittiöt. Paitsi tietty jos on joku pysyvä vaurio :O En ymmärrä mistä sellanen voi tulla? Joku ympäristökemikaalien yhteisvaikutus?

Ei se mitään. Ihan ymmärrettävää, että kyselet <3 Eli siis miehellä on aivoissa jotain mystistä, josta ensin meinattiin ottaa koepala, mutta muutos lähti itsestään pienenemään, niin koepala peruttiin. Muutos on niin hankalassa paikassa, ettei sitä voisi leikata. Verisuonten keskellä aivorungon yläosassa. Mutta ensin alkoi siis näköhäiriöt viime joulukuun alussa ja mies lähti tutkimuksiin, jolloin löytyi muutos. Kuvauksista huomattiin, että kehossa on suurentuneita imusolmukkeita ja syöpä löydettiin vahingossa. Se juttu, mikä aivoissa on, aiheuttaa lääkärin mukaan siittiöiden puuttumisen. Aluksi veikattiin kasvainta ja yhdessä lausunnossa luki pahanlaatuinen kasvain, mistä kukaan ei meille ollut sanonut. Kasvainta ei kuitenkaan nyt enää epäillä, mutta lääkäri sanoi, että joko aivoissa on tulehdus tai vierasperäinen organismi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Mies kävi antamassa spermanäytteen helmikuussa (vai oliko se maaliskuuta..) ja soitettiin samana päivänä, ettei ainuttakaan siittiötä ollut.

Eilen soitti syöpälääkäri ja sanoi, että muutaman kuukauden päästä mies kutsutaan lääkäriin ja silloin katsotaan, onko syöpä saatu kuriin. Viime viikon verikokeista ei ole tullut tuloksia.
 
Täälä ollu ihan hirvittävä viikon alku liittyen töihin.. Se tunne kun mikään ei onnistu ja kaikki kaatuu ja menee persheelleen:banghead: No mies läks pientenkaa mökille joka on aika lähellä.. Ite jäin selvittelen asioita koneen kimppuun joka on mun heiniä:wtf: No jospa loppu viikko ois parempi... Elämä maalla on joka päivä erinlainen:grin
 
Heippa pitkästä aikaa! Täällä menossa rv15 ja kaikki toistaiseksi hyvin. Paha olokin alkanut jo poistamaan luojan kiitos, niin elämä tuntuu taas valoisammalta. :-)

Etätöissä 7. viikko, niin on pysynyt raskaus hyvin salassa työkavereilta. ;-)

Miehen kanssa nyt pohditaan hankintoja, auto pitäisi ostaa ja isompi koti! Tuo jälkimmäinen onkin kinkkisempi. Halutaan kerrostalosta nyt omakotitaloon, jotta saa omaa pihaa ja rauhaa. Mutta pk-seudulla tontit on pääosin tosi pieniä. Lapsuudenkotiin olisi avautumassa mahis ehkä muuttaa, se olisi täydellinen MUTTA eri kaupungissa (100km), mikä tarkottaisi pitkää työmatkaa (en tiedä miten vauvan kanssa toimisi) tai irtisanoutumista ja ystäväpiirin etsimistä ihan uudestaan.

Paikkana tykätään molemmat tuosta toisesta kaupungista ja mökkikin olisi lähempänä, mutta pohditaan, että kuinka pian tulisi ahdistus sosiaalisen piirin puuttumisesta ja uudestaan rakentamisesta.

Semmoisia aatoksia tällä hetkellä täältä eristyksestä. Tsemppiä kaikille tähän kurjimukseen.
 
Ei se mitään. Ihan ymmärrettävää, että kyselet :Heartred Eli siis miehellä on aivoissa jotain mystistä, josta ensin meinattiin ottaa koepala, mutta muutos lähti itsestään pienenemään, niin koepala peruttiin. Muutos on niin hankalassa paikassa, ettei sitä voisi leikata. Verisuonten keskellä aivorungon yläosassa. Mutta ensin alkoi siis näköhäiriöt viime joulukuun alussa ja mies lähti tutkimuksiin, jolloin löytyi muutos. Kuvauksista huomattiin, että kehossa on suurentuneita imusolmukkeita ja syöpä löydettiin vahingossa. Se juttu, mikä aivoissa on, aiheuttaa lääkärin mukaan siittiöiden puuttumisen. Aluksi veikattiin kasvainta ja yhdessä lausunnossa luki pahanlaatuinen kasvain, mistä kukaan ei meille ollut sanonut. Kasvainta ei kuitenkaan nyt enää epäillä, mutta lääkäri sanoi, että joko aivoissa on tulehdus tai vierasperäinen organismi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Mies kävi antamassa spermanäytteen helmikuussa (vai oliko se maaliskuuta..) ja soitettiin samana päivänä, ettei ainuttakaan siittiötä ollut.

Eilen soitti syöpälääkäri ja sanoi, että muutaman kuukauden päästä mies kutsutaan lääkäriin ja silloin katsotaan, onko syöpä saatu kuriin. Viime viikon verikokeista ei ole tullut tuloksia.
Ikävä kuulla :( Kuulostaa epätavalliselta ilmiöltä.

No. Mun mies sanoi eilen kun tästä vauva-asiasta puhuttiin, että hän ottaisi mieluummin sijaislapsen tai adoptoisi, kuin tekisi oman. (Hänellä on myös ennestään useampi lapsi) Että näin meillä. Ei siis taideta lahjasoluhoitoihinkaan lähteä. Mulla olis isompi halu just kantaa ja synnyttää lapsi, kun se side vauvaan on paljon vahvempi niin. Vaikka sit olis lahjamunasolulla. Mutta en tiedä tuleeko meille mitään edellämainituista. Tuo mies on kyllä niin kiltti ja kuunteleva, että jos oikein painokkaasti perustelisin tarpeeni siihen omaan lapseen, kyllä hän sitä varmasti suostuisi harkitsemaan. Mut en nyt ole alkanut painostamaan. Haluan kunnioittaa myös hänen toiveitaan ja näkemyksiään. Ja toisaalta ei kuitenkaan nyt ehkäistä, eli rakkauden ihme on mahdollinen, vaikkakin epätodennäköinen.

Mietin sit asiaa uudestaan, jos hän oikeasti alkaa puhumaan adoptiosta tai sijaislapsesta.
 
Adoptiossa on pitää vanhempien olla alle 50v ja naimisissa päätöksen tullessa. Prosessi kestää lyhyimmilläänkin pari vuotta. Sitä en tiedä onko sijaisvanhemmuudessa yläikärajaa.
 
Takaisin
Top