Pulinaketju

Mä en tiiä, miten kiertopäiviä laskisin, ku reilu kuukausi sitte lopetin minipillerit, eikä oo menkat vielä alkanu. Imetän, niin eihän ne välttämättä alakaan....
Noh, negatestin tein nyt, ja seuraava sit ens kuussa. Tai sit ne menkat, pitkästä aikaa..
 
Minä aloitin kiertopäivien laskemisen vasta ensimmäisten menkkojen jälkeen minipillerien lopetuksen jälkeen. Toki laskin, milloin ne ekat tuli (25 päivää viimeisestä pilleristä) ja siitä sitten jatkoin laskemista normaalisti. Lopetuksesta on nyt n. 11kk, ja kierto on aivan seko. Imetän kyllä edelleen, se varmasti omalta osaltaan vaikuttaa varsinkin nyt kun ollaan kotosalla jatkuvasti ja poika on vain lisännyt tissillä oloa, vaikka jossain kohtaa luulin sen olevan jo luopumassa tissistä kokonaan. Poika on nyt siis 2v 7kk.

Tuhruvuoto on nyt taas jatkunut vissiin parisen viikkoa :shifty: Menisi nyt jo hanat kiinni kokonaan!
 
Kp16. Onpa kaunis sää <3 Jotain taas valmistui :joyful:
 

Liitteet

  • 20200419_090646.jpg
    20200419_090646.jpg
    41.5 KB · Katsottu: 142
Kp29 dpo 14 eikä vielä vuotoa tai tuhruakaan, vv sen sijaan lorahtelee ja luulen koko ajan että nyt alkoi. Mulla on varmaan vaan jotenkin hormonit vaan sekaisin, kun kahtena yönä olen herännyt yöhikoiluun. Sellaiseen kun muistan olleen imetysaikoina. Muuten ei mitään oireita suuntaan tai toiseen. Alaselkäkivut ja muut hävisi täysin. Eilen nippaili oikean munasarjan kohdalta, mutta sitä on ollut joka päivä ovulaatiosta saakka enemmän tai vähemmän. Ehkä vuoto alkaa tänään. Jos ei, niin huomenna testaan taas.
 
Muokattu viimeksi:
Alkaahan siihen pikkuhiljaa viivaa piirtymään. Ei tää rottelo vielä ihan rikki ole siis. Onhan tää tikuttaminen ihan hyvä konsti pysyä kärryillä siitä missä mennään oman kehon kanssa. Eikä kovin kalliskaan, mulla menee max 5 tikkua kuussa. Huomenna on ehkä plussaviiva.
 

Liitteet

  • 20200419_165324.jpg
    20200419_165324.jpg
    45.9 KB · Katsottu: 122
Täällä ovisplussa bongattu tänään kp11, illalla yritetään ehtiä hyödyntämään.

Kaikenlaista tää karanteenielämä teettää, tein eilen ekaa kertaa elämässäni kaalilaatikkoa :woot: Kokkailen kyllä paljon, mutta ns. perinneruokia ei tule kalasoppaa lukuunottamatta tehtyä kovin usein. Hieman yllättäen 1v9kk kauhoi suuren lautasellisen laatikkoa pihlajanmarjahyytelön kera hyvällä halulla.
 
Mä olen väsännyt taas tänään hirveän määrän ruokaa että riittää ens viikon aluksi. Nyt kun kumpikin tarvii eväät töihin ja toisiamme ei nähdä kuin nukkumassa niin ruokaa on oltava riittävästi ja sellaista mitä voi vaan lämmittää mikrossa. Tein mä lisäks siemennäkkäriä ja vadelmaomena vispipuuroa. Moussaka on vielä uunissa.
Mä en jaksa joka päivä laittaa ruokaa varsinkaan näinä viikkoina kun oon aamuvuorossa. Unet jää muutamaan tuntiin yössä niin loppuviikosta on jo olo et saa sydärin pelkästä väsymyksestä. Tää työrytmi ei todellakaan sovi mulle mutta pakko jaksaa niin kauan kun tää hemmetin tauti jyllää.
 
Sellaista karanteenia ei tulekaan, että minä alan kaalilaatikkoa väsäämään! Mutta hetkittäin kyllä pää hajoilee, vaikka meillä on asiat ihan hyvin. Ei ole koululaisia kotona etäopiskelemassa ja mies tekee muutenkin työt aina kotona. Erona on se, että lapsi ei ole hoidossa, emme kyläile emmekä harrasta eikä meillä käy ketään. Olen aina ajatellut olevani hiukan erakko ja epäsosiaalinen ihminen, mutta saatoin olla väärässä.
Tyttäret käyvät normaalisti töissä, joten heitä ei voi tavata. Isovanhemmat ovat liian vanhoja, heitä ei voi tavata. Muista ei nyt niin väliksikään ole.
Niin ja olen huomannut, että tykkäisin käydä kaupoissa. En välttämättä ostaisi mitään, mutta siellä on kivaa. En käy. Teen miehelle lapun ja mies käy yöllä, kun siellä ei ole ketään. En pääse itse hiplaamaan paketteja ja tutkimaan tuoteselosteita.
 
Mäkin oikeastaan vasta nyt huomasin, että ruokakaupassa ja sekatavarakaupoissa käynti on kivaa :rolleyes: tai siis nyt huomaa kuinka paljon niissä normaalisti käy kun nyt pyrkii siihen ettei käy ollenkaan. Ja jos käy niin hakee yksin sen pakollisen nopeasti. Ennen käytiin aina koko perhe. Ruokatavarat tilaan siis nyt kotiinkuljetuksena, tai noutona, jos Prismasta saa ajan säkällä. Tänään käytiin ostamassa tytölle pelastusliivit. Se oli asia jota ei voinut tehdä sovittamatta. Onneksi koko liikkeessä ei ollut kuin muutama ihminen meidän lisäksi. Koko kauppakeskus oli tosi oudon näköinen kun puolet paikoista kiinni sekä mikään ruoka tai kahvipaikka ei ollut auki. Mutta ehtii sitä shopata myöhemminkin ja nykyään kaikkea voi tilata netistä. Itse en ole vaatteita enää 15 vuoteen ostanut kaupoista vaan tilannut yli 90% netistä. Jostain syystä vaan inhoan vaatekauppoja ja varsinkin sovituskoppeja.
 
Muokattu viimeksi:
Mäkin oikeastaan vasta nyt huomasin, että ruokakaupassa ja sekatavarakaupoissa käynti on kivaa :rolleyes: tai siis nyt huomaa kuinka paljon niissä normaalisti käy kun nyt pyrkii siihen ettei käy ollenkaan. Ja jos käy niin hakee yksin sen pakollisen nopeasti. Ennen käytiin aina koko perhe. Ruokatavarat tilaan siis nyt kotiinkuljetuksena, tai noutona, jos Prismasta saa ajan säkällä. Tänään käytiin ostamassa tytölle pelastusliivit. Se oli asia jota ei voinut tehdä sovittamatta. Onneksi koko liikkeessä ei ollut kuin muutama ihminen meidän lisäksi. Koko kauppakeskus oli tosi oudon näköinen kun puolet paikoista kiinni sekä mikään ruoka tai kahvipaikka ei ollut auki. Mutta ehtii sitä shopata myöhemminkin ja nykyään kaikkea voi tilata netistä. Itse en ole vaatteita enää 15 vuoteen ostanut kaupoista vaan tilannut yli 90% netistä. Jostain syystä vaan inhoan vaatekauppoja ja varsinkin sovituskoppeja.
Me käydään normaalioloissa myös koko perheen voimin ostoksilla ja aika paljon olen käynyt myös lapsen kanssa kahdestaan täydentämässä "unohtuneita". Nyt mies käy vain sen yhden kerran viikossa ja jos jotain unohtuu, niin seuraavalla viikolla paremmalla onnella.

Kun en pääse sinne kauppaan, huomaan, että en pysty kauppalappua kirjoittaessani ajattelemaan muuta kuin niitä, mitä meiltä juuri on loppunut. Meillä siis syödään koko ajan suunnilleen samaa ruokaa eikä kokeilla mitään uutta. Mies on tavallisesti innokaskin maistelemaan kaikkea, mutta yöllä kerran viikossa yrittää vain olla tehokas ja saada kannettua kaikki autolle.

Erityisesti välipalat alkaa hiljalleen tökkiä. Lapsi ei pidä jogurtista ja rahkasta, jotka ovat minun suosikkejani erilaisin pakastimesta löytyvin maustein. Tarjoan niitä silti, mutta ei niitä usein voi olla. Sitten meillä on pääosin hedelmiä ja näkkileipää. Ne uppoavat. Näkkileipää on kahta erilaista ja hedelmissä takuuvarmoja ovat omena, päärynä ja banaani.

Alan hiljalleen kaivata piirakoita, pasteijoita ja melkein mitä tahansa pikkuherkkua.

En mene kauppaan. Ehkä mies haluaa leipoa jotain ihanaa lähipäivinä.
 
Me käydään normaalioloissa myös koko perheen voimin ostoksilla ja aika paljon olen käynyt myös lapsen kanssa kahdestaan täydentämässä "unohtuneita". Nyt mies käy vain sen yhden kerran viikossa ja jos jotain unohtuu, niin seuraavalla viikolla paremmalla onnella.

Kun en pääse sinne kauppaan, huomaan, että en pysty kauppalappua kirjoittaessani ajattelemaan muuta kuin niitä, mitä meiltä juuri on loppunut. Meillä siis syödään koko ajan suunnilleen samaa ruokaa eikä kokeilla mitään uutta. Mies on tavallisesti innokaskin maistelemaan kaikkea, mutta yöllä kerran viikossa yrittää vain olla tehokas ja saada kannettua kaikki autolle.

Erityisesti välipalat alkaa hiljalleen tökkiä. Lapsi ei pidä jogurtista ja rahkasta, jotka ovat minun suosikkejani erilaisin pakastimesta löytyvin maustein. Tarjoan niitä silti, mutta ei niitä usein voi olla. Sitten meillä on pääosin hedelmiä ja näkkileipää. Ne uppoavat. Näkkileipää on kahta erilaista ja hedelmissä takuuvarmoja ovat omena, päärynä ja banaani.

Alan hiljalleen kaivata piirakoita, pasteijoita ja melkein mitä tahansa pikkuherkkua.

En mene kauppaan. Ehkä mies haluaa leipoa jotain ihanaa lähipäivinä.
Meillä joka kauppalapussa on jauhoja, munia, sokeria ja sellaisia perusaineita joista leipoa melkein mitä vaan. Mulla kans tökkii nää samat ruuat, mutta mitään ei jaksais sen kummemmin miettiä. Mä söisin välipalaksi, aamupalaksi ja iltapalaksi vaikka aina rahkaa ja ananasta mutta ykskään lapsi ei syö. Aina leipää tai hedelmiä tai sit pinaattilättyjä. Pitäis ees itse tehdä ne lätyt että ei ois aina samaa kaupan joka on täynnä säilöntäaineita. Jotain pyrin kerran viikossa ainakin leipomaan, vaikka edes niitä sämpylöitä ja kyllä, kaipaan pasteijoita, croissantteja, tuoreita riisipiirakoita jne. Jaksais alkaa sellaisia tekee ja opettelee niin vois olla jees..
 
Muutimme isovanhempien luokse, joten meillä on ihan kissanpäivät täällä. Ehdin leipoa joka toinen päivä, koska isovanhemmat auttavat lasten kanssa niin paljon. Ja täällä on oma pihakin. Ja 2 saunaa. :Heartred
Nyt ollaan täällä eristyksissä kolmen sukupolven voimin.
 
@twisted mä leivon melkein kaikkea muuta paitsi karjanlanpiirakat ja croissantit. Ne on sen verran hyviä pakasteina, ettei viitsi nähdä vaivaa. Varsinkin croissantit. Ne Rainbown ja Pirkan croissantit on Ranskasta.

Tänä aamuna näytti testi ihan pelkkää negaa. Kyllä mun fiilikset siis ovat tosiaan oikeassa. Vuoto ei edelleenkään ole alkanut, nyt kp 30, dpo 15.
 
Mulla tuli eilen ja toissa päivänä tuhrua vain pyyhittäessä nyt ei mitään.. En oo testannut ku jotenkin en usko plussaan mut jos ei nyt ala niin sit testaan... Tällästa ei oo mulla ollu niin ällö olo on
 
Vahvistunut eilisestä! Ei vielä ihan plussa, mut ehkä iltapäivällä jo. Nyt kp16. Onhan mulla joskus venyny ovis jopa kp22 asti, kun oli kova fyysinen rasitus päällä (viikon vaelluksella) mutta nyt en kyllä tunnista mitään isompaa rasitusta. Yleensä on ovis ollu tarkalleen kp14.
 

Liitteet

  • 20200420_105451.jpg
    20200420_105451.jpg
    41.3 KB · Katsottu: 116
Miten nuo ovistestit oikein menee... Että mä tunnen itseni taas vallan tyhmäksi ihmiseksi.

Kun viikonloppuna limoilin niin tein lauantaina ihan omaksi kiusakseni testin, se on tuo ylempi.
No tää viikko ois se ovisviikko ke/to, ja aattelin että tikuttelen nyt kuitenkin heti tästä päivästä lähtien. Ja no, aamun tikki on tuo alempi.
Tointaako tätä leikkiä edes jatkaa, vai viskooko pitoisuudet miten sattuu kierron aikana.
Mulla yleensä vahvistuu vasta ihan just ennen ( yhtenä päivänä tasavahvat ja seuraavana ovisplus) ja sitä aikaisemmin voi olla mitä sattuu.
 
Meillä välipalat on myös välillä ongelma. Täällä jugurtit, hedelmät ja porkkanat onneksi uppoaa lapselle. Viime aikojen hitti on ollu pannari. Se on helppo tehdä, kun ei vaadi kuin taikinan sekoittamisen ja kaatamisen uunipellille. Ja siitä saa hyvää gluteenittomana. Itse en sitä paljoa pysty syömään kun pannariin tulee niin paljon kananmunia. Meillä ei croissanteja, pasteijoita jne ole kun mä en syö kotimaisia viljoja tai maissia. Raskauden myötä puhjennut maissi allergia on kyllä kaikkein kettumaisin.
 
Takaisin
Top