Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Kaikenlaista tää karanteenielämä teettää, tein eilen ekaa kertaa elämässäni kaalilaatikkoa
Me käydään normaalioloissa myös koko perheen voimin ostoksilla ja aika paljon olen käynyt myös lapsen kanssa kahdestaan täydentämässä "unohtuneita". Nyt mies käy vain sen yhden kerran viikossa ja jos jotain unohtuu, niin seuraavalla viikolla paremmalla onnella.Mäkin oikeastaan vasta nyt huomasin, että ruokakaupassa ja sekatavarakaupoissa käynti on kivaa tai siis nyt huomaa kuinka paljon niissä normaalisti käy kun nyt pyrkii siihen ettei käy ollenkaan. Ja jos käy niin hakee yksin sen pakollisen nopeasti. Ennen käytiin aina koko perhe. Ruokatavarat tilaan siis nyt kotiinkuljetuksena, tai noutona, jos Prismasta saa ajan säkällä. Tänään käytiin ostamassa tytölle pelastusliivit. Se oli asia jota ei voinut tehdä sovittamatta. Onneksi koko liikkeessä ei ollut kuin muutama ihminen meidän lisäksi. Koko kauppakeskus oli tosi oudon näköinen kun puolet paikoista kiinni sekä mikään ruoka tai kahvipaikka ei ollut auki. Mutta ehtii sitä shopata myöhemminkin ja nykyään kaikkea voi tilata netistä. Itse en ole vaatteita enää 15 vuoteen ostanut kaupoista vaan tilannut yli 90% netistä. Jostain syystä vaan inhoan vaatekauppoja ja varsinkin sovituskoppeja.
Meillä joka kauppalapussa on jauhoja, munia, sokeria ja sellaisia perusaineita joista leipoa melkein mitä vaan. Mulla kans tökkii nää samat ruuat, mutta mitään ei jaksais sen kummemmin miettiä. Mä söisin välipalaksi, aamupalaksi ja iltapalaksi vaikka aina rahkaa ja ananasta mutta ykskään lapsi ei syö. Aina leipää tai hedelmiä tai sit pinaattilättyjä. Pitäis ees itse tehdä ne lätyt että ei ois aina samaa kaupan joka on täynnä säilöntäaineita. Jotain pyrin kerran viikossa ainakin leipomaan, vaikka edes niitä sämpylöitä ja kyllä, kaipaan pasteijoita, croissantteja, tuoreita riisipiirakoita jne. Jaksais alkaa sellaisia tekee ja opettelee niin vois olla jees..Me käydään normaalioloissa myös koko perheen voimin ostoksilla ja aika paljon olen käynyt myös lapsen kanssa kahdestaan täydentämässä "unohtuneita". Nyt mies käy vain sen yhden kerran viikossa ja jos jotain unohtuu, niin seuraavalla viikolla paremmalla onnella.
Kun en pääse sinne kauppaan, huomaan, että en pysty kauppalappua kirjoittaessani ajattelemaan muuta kuin niitä, mitä meiltä juuri on loppunut. Meillä siis syödään koko ajan suunnilleen samaa ruokaa eikä kokeilla mitään uutta. Mies on tavallisesti innokaskin maistelemaan kaikkea, mutta yöllä kerran viikossa yrittää vain olla tehokas ja saada kannettua kaikki autolle.
Erityisesti välipalat alkaa hiljalleen tökkiä. Lapsi ei pidä jogurtista ja rahkasta, jotka ovat minun suosikkejani erilaisin pakastimesta löytyvin maustein. Tarjoan niitä silti, mutta ei niitä usein voi olla. Sitten meillä on pääosin hedelmiä ja näkkileipää. Ne uppoavat. Näkkileipää on kahta erilaista ja hedelmissä takuuvarmoja ovat omena, päärynä ja banaani.
Alan hiljalleen kaivata piirakoita, pasteijoita ja melkein mitä tahansa pikkuherkkua.
En mene kauppaan. Ehkä mies haluaa leipoa jotain ihanaa lähipäivinä.
Mulla yleensä vahvistuu vasta ihan just ennen ( yhtenä päivänä tasavahvat ja seuraavana ovisplus) ja sitä aikaisemmin voi olla mitä sattuu.Miten nuo ovistestit oikein menee... Että mä tunnen itseni taas vallan tyhmäksi ihmiseksi.
Kun viikonloppuna limoilin niin tein lauantaina ihan omaksi kiusakseni testin, se on tuo ylempi.
No tää viikko ois se ovisviikko ke/to, ja aattelin että tikuttelen nyt kuitenkin heti tästä päivästä lähtien. Ja no, aamun tikki on tuo alempi.
Tointaako tätä leikkiä edes jatkaa, vai viskooko pitoisuudet miten sattuu kierron aikana.