Pulinaketju

Meillä on pitänyt olla aika joustavaa ruokailut teinien kanssa kun on ollut harrastukset ja töissä ovat koulun jälkeen jonkun verran käynyt ni ei oo ollu mahdollista aina syödä samaan aikaan. Nyt toki ku ei oo harrastuksia eikä oikein töitäkään niin useammin satutaan samaan aikaan ruokapöytään ja niistä hetkistä nautin. Ruokatoiveita kyselen, harvoin saan vastausta. Mut jos ei mun ruoka kelpaa no ovat nälässä, eipä ne juuri koskaan näitä. Jos jotain muuta haluavat niin omilla rahoilla saa käydä kaupassa ja sitä tehä. Mikä on tietysti tosi kiva et ne harjoittelee elämäntaitoja jo nyt, että tajuaisi sen ettei joka päivä voi syödä roskaruokaa tai valmista kun se maksaakin niin paljon. On ne onneksi aika hyvin omaksuneet terveellisen ruokavalion
 
En tehnyt testiä tänään. Eilen tuli kamalat selkäkivut (sellaiset kuin keskenmenneessä raskaudessa ja myös siinä viime kierron kemiallisessa) ja oli huono olo. Ihan sellainen fiilis, ettei tässäkään kierrossa onnistunut. Se fiilis on itse asiassa ollut vahvasti jo oviksesta saakka. Sunnuntaina pitäisi vuodon alkaa ja eiköhän se sieltä tule.

Taas samat mietteet kuin joka kierrossa näin kp1 kieppeillä, että onko tässä mitään järkeä. Pitäisikö vaan hylätä ajatus neljännestä lapsesta. Tuleeko tästä yrittämisestä vaan paha mieli, jos ei tärppääkään. Jos nyt luovutetaan, niin onko se henkisesti helpompaa kuin puolen vuoden päästä, kun takana on jo monta pettymystä ja koko ajan huonommat mahdollisuudet onnistua. Olen yllättynyt siitä, miten iso pettymys kp1 on joka kerta ja miten paljon se yrittäminen on ihan koko ajan mielessä. Mulla ei tästä aikaisempaa kokemusta ole, kun lapset ovat saaneet alkunsa niin nopeasti. Pitäisiköhän itselle laittaa vaikka rajaksi 6kk keskenmenosta, kun eikös sanota että siinä ajassa pitäisi raskautua helpommin ja tulla vähemmän komplikaatioita. Ja sit jos ei ole tärpännyt, niin hyväksyy, että näin sen piti mennä. Tyhjennys oli 28.12. eli kolme kiertoa tuohon vielä mahtuisi.
 
Marcipa sanoi:
En tehnyt testiä tänään. Eilen tuli kamalat selkäkivut (sellaiset kuin keskenmenneessä raskaudessa ja myös siinä viime kierron kemiallisessa) ja oli huono olo. Ihan sellainen fiilis, ettei tässäkään kierrossa onnistunut. Se fiilis on itse asiassa ollut vahvasti jo oviksesta saakka. Sunnuntaina pitäisi vuodon alkaa ja eiköhän se sieltä tule.

Taas samat mietteet kuin joka kierrossa näin kp1 kieppeillä, että onko tässä mitään järkeä. Pitäisikö vaan hylätä ajatus neljännestä lapsesta. Tuleeko tästä yrittämisestä vaan paha mieli, jos ei tärppääkään. Jos nyt luovutetaan, niin onko se henkisesti helpompaa kuin puolen vuoden päästä, kun takana on jo monta pettymystä ja koko ajan huonommat mahdollisuudet onnistua. Olen yllättynyt siitä, miten iso pettymys kp1 on joka kerta ja miten paljon se yrittäminen on ihan koko ajan mielessä. Mulla ei tästä aikaisempaa kokemusta ole, kun lapset ovat saaneet alkunsa niin nopeasti. Pitäisiköhän itselle laittaa vaikka rajaksi 6kk keskenmenosta, kun eikös sanota että siinä ajassa pitäisi raskautua helpommin ja tulla vähemmän komplikaatioita. Ja sit jos ei ole tärpännyt, niin hyväksyy, että näin sen piti mennä. Tyhjennys oli 28.12. eli kolme kiertoa tuohon vielä mahtuisi.
Click to expand...
Sympatiani. Toki oloista ei voi päätellä juurikaan lopputulemaa.
 
Mä aloin taas testaamaan ovista. Nyt kp13 eikä vielä näy kuin kalpeaa haamua vaan. Eikä mitään oireitakaan, ei limoja eikä haluja. Normisti tässä vaiheessa jo kiipeilen pitkin seiniä, jos ei ole miestä samassa talossa :bored: No ehkä sitten tällä kertaa vähän pitempi kierto. Mies tulee huomenna iltamyöhällä, eli ihan hyväkin jos ei nyt vielä viivoja pukkaa. Mutta mun ennen kellontarkat ovikset ja leffaviivat on kai nyt sitte joko hitaammin ilmestyviä tai sit oikeesti alkaa kroppa kränäämään jo. Sovittiin alkuviikosta, että jos se lapsi tulee niin se tulee. Mut ei näitä oviksia nyt varsinaisesti tähtäillä tapaamisiin. Aika minimaaliset mahkuthan tässä enää on. Mies viettää vähän yli puolet ajasta mun luona. Nyt kun on vielä tää koronaeristys. Se mahdollistaa ja on mahdollistanut meille tiiviimmän yhdessäolon. Mut mun kroppa on wanha :sad001
 
Mut toisaalta, mä oon kyllä NIIN onnellinen nyt, jo pelkästään siitä, että mulla on nyt niin turvallinen ja keskusteleva parisuhde, ja mies joka on kuin kallio. Kuunteleva, arvostava, kunnioittava ja huomioiva. Turvallinen, luotettava ja ennustettava. Pitää sanansa ja tulee ajallaan syömään. Osallistuu kotitöihin pyytämättä. En voisi olla onnellisempi! Jos se lapsi tulee niin se tulee, mut vaikkei tuliskaan, koen että mulla on jo enemmän kuin mitä oon ikinä osannut toivoa <3 Ehkä meillä on ihan hyvä näinkin. Vielä jos joskus päästään saman katon alle pysyvästi, niin olen onnellisempi kuin on ees luvallista :smiley-bounce013
 
Hei tänne! Tsemppiä pandemian keskelle! Toivotaan, että kaikilla menee hyvin

Tänne kuuluu hyvää...meillä on 31-vuotis kihlapäivä ihan kohta ja vauvakuume edelleen korkealla❤ Olen jo 47-v. ja meidän 3-v. esikko taaperolle kuuluu hyvää

Lambi kyselit jotain, ja tosiaan siellä töissä en enää ylitöitä raada, vaan tein sopimuksen työnantajan kanssa siitä, että lopetan, mutta palkka juoksee elokuuhun saakka. Nyt sitten pitää miettiä, että mitä työtä haen syksyllä(?).....ehkä vaihdan alaa....
Ja onnea vielä pienokaisesta

Yölennolle paljon terveisiä ja mikset lähtisi kokeilemaan onmea vielä yhden pienokaisen suhteen(?)❤

Helenalle paljon tsemppiä ja plussaonnea!Toivottavasti miehesi voisi jo paremmin

Peppipupulle paljon onnea sinne lahjasoluhoitoon!

Äitykkä-77, kiitos ihanasta yhteydenpidosta ja pikaista uutta plussaa! ❤

Eclipselle tsemppiä töihin ja ihanaa aikaa taaperon kanssa...meillähän on tasan samanikäiset lapset 2 päivän sisään Täällä myös Trolls on jo in

Me jatketaan kohta pitkän tauon jälkeen taas yrittämistä Dextralla, (inssejähän on jo takana useita, sekä yksi IVF-hoito)

Kuulumisia odotellaan ja hyvää jatkoa!
 
En pidä kovin todennäköisenä, että vielä 50-vuotiaana synnyttäisin. Minulla on migreeniin niin kova lääkitys, että sen aikana ei saa tulla raskaaksi. Kun saan vaivat pysymään siedettävinä, haluan mielelläni käydä töissä ja toiveikkaana odottelen mummollisia päiviäni.

Lapsi kyllä joka päivä kyselee pikkusiskoa.
 
lambi sanoi:
mulla olis yks kysymys(no, aika laaja sellainen) kaikille joilla jo kokemusta teineistä!

Mun isoin teini, mr 16v haluaa kovastii elää omaa aikatauluaan, mikä täällä nyt ok, niin kauan kun kouluhommansa hoituu (ammattikoulussa etänä). Mutta hän myös yrittää aina tehdä es omat ruokansa (nuudleita, pekonia, tonnikalaa ja muuta "paskaa") - nyt es juuri lounasaikaan kurkkas vaan tarjolla olleita lämpimiä voileipiä, hedelmäsalaattia, kalapiirakkaa, riisipuuroa - ja olis ollut laittamassa nuudeleita. noh, tylsästi vaan tokaisin ettei se näin toimi. Ja mr otti nokkiinsa kadoten luolaansa syömättä. Ai PÄRKULES kun ärsyttää. Tässä kun kannan kädet vääränä ruokaa kotiin ja pidän huolen että on joka ateria tarjolla riittävän monipuolisesti ja ajallaan - ja yks vetäis ihan omaa linjaa. Siis hyvähän se on itsenäisesti osata toimia, mutku kokonaisuus ei nyt ole ihan siellä vielä (oma kämppä, ammatti, tulot ja menot jne..). Toisaalta olis kiva olla vaan hyvissä väleissä ja katsoa läpi sormien kaikkea(??), kun ei nipotus oikeen tollasen kanssa auta. Niin että mitä mä teen?? Ukkeli ei auta, ei se tajua mun asemaa tässä keittiön pyörittäjän roolissa.. toisaalta mietin oonko mä vaan kontrollifriikki tässä ruoka-asiassa, mä voisin vaan kokkailla kaiken päivää, koska syöjiäkin riittää. Niin mitä se haittaa jos yks ei osallistu vaan kärvää pekoninsa puolelta öin??:angry9
Click to expand...
Meillä on tismalleen sama ongelma. Tosin niitä sooloilijoita on useimmiten kolme = kaikki lapset. 13, 15 ja 17v. No nyt on sentään osan viikkoa toinen aikuinen täällä, jolle kelpaa mun laittama ruoka. Mutta jos lapsilta kysyttäis, ne eläisi pelkillä nuudeleilla. Tosin, nyt kun tuo vanhin on ruvennut käymään salilla, niin sille onkin alkanut kelpaamaan jopa kasvisruuat, jos muuta ei ole tarjolla. Toteaa, että "no, se on ravintoa." :laughing001 Eli, kun kulutus lisääntyy roimasti (poika on kasvanut hieman pituuttakin, lähentelee jo 190 senttiä...) niin alkaa ruoka maistua paremmin :3some

Niin ja sama kävi esikoisen kanssa! Kun 17 tuli mittariin, alkoi kaikki kelpaamaan, ja annoskoot kaksinkertaistui. Vaikka näytti olevan pelkkää luuta ja nahkaa.
 
Tähti☆ sanoi:
Hei tänne! Tsemppiä pandemian keskelle! Toivotaan, että kaikilla menee hyvin

Tänne kuuluu hyvää...meillä on 31-vuotis kihlapäivä ihan kohta ja vauvakuume edelleen korkealla❤ Olen jo 47-v. ja meidän 3-v. esikko taaperolle kuuluu hyvää

Lambi kyselit jotain, ja tosiaan siellä töissä en enää ylitöitä raada, vaan tein sopimuksen työnantajan kanssa siitä, että lopetan, mutta palkka juoksee elokuuhun saakka. Nyt sitten pitää miettiä, että mitä työtä haen syksyllä(?).....ehkä vaihdan alaa....
Ja onnea vielä pienokaisesta

Yölennolle paljon terveisiä ja mikset lähtisi kokeilemaan onmea vielä yhden pienokaisen suhteen(?)❤

Helenalle paljon tsemppiä ja plussaonnea!Toivottavasti miehesi voisi jo paremmin

Peppipupulle paljon onnea sinne lahjasoluhoitoon!

Äitykkä-77, kiitos ihanasta yhteydenpidosta ja pikaista uutta plussaa! ❤

Eclipselle tsemppiä töihin ja ihanaa aikaa taaperon kanssa...meillähän on tasan samanikäiset lapset 2 päivän sisään Täällä myös Trolls on jo in

Me jatketaan kohta pitkän tauon jälkeen taas yrittämistä Dextralla, (inssejähän on jo takana useita, sekä yksi IVF-hoito)

Kuulumisia odotellaan ja hyvää jatkoa!
Click to expand...
Hei Tähti!
Kiitos onnitteluista ja onnea sulle työkuvioiden muuttumiseen:smiley-bounce012! Ei muutakun kanavaa nakuttelemaan aikansa kuluksi :). Onko teillä miten jaksettu tätä aikaa?
 
Lambi, kiitos!❤ Ja ihanaa vauva aikaa!❤

Miten sinä olet jaksellut? Sinulla kun on niin monta rautaa tulessa aina!

Meillä on mennyt kivasti, lapsi on päiväkodissa osapäiväisenä, sen 5t/pv...noin 2-3-4pv/vk....ja nyt luultavasti jäädään kokonaan kotiin

Hyvää jatkoa!
Ihana, olla yhteyksissä!
 
Tähti☆ vaikka olet nyt kirjoittanut hyvässä hengessä bannauksesi on pysyvä ja henkilökohtainen. Olisitko ystävällisesti kiertämättä sitä kirjoittamalla kirjautumatta.

Terveisin
Vargynja, foorumivastaava
 
Moi! voisin liittyä teidän seuraan jännittään tulevia, jos sopii? Samanhenkisyyttä uskoisin täältä löytäväni.

Oon kohta 39-vuotias ja toka lapsi toiveissa. Esikoinen on reilun vuoden ikäinen, mut tuntuu, että mitäpä sitä kauempaa oottelis. Tuskin ainakaan sukusolut paranee..
 
ebpni sanoi:
Moi! voisin liittyä teidän seuraan jännittään tulevia, jos sopii? Samanhenkisyyttä uskoisin täältä löytäväni.

Oon kohta 39-vuotias ja toka lapsi toiveissa. Esikoinen on reilun vuoden ikäinen, mut tuntuu, että mitäpä sitä kauempaa oottelis. Tuskin ainakaan sukusolut paranee..
Click to expand...
Tervetuloa :welcome
 
Tein testin tänään taas. Nyt dpo 13. Eipä juurikaan ole vahvistunut haamu eli kyllä mun fiilikset taitaa olla oikeat. Ylempi tänään ja alempi toissapäivänä. Viime kierrossa viivat oli vahvemmat ja silti alkoi vuoto.
 

Liitteet

  • 7137BF0F-4134-45C9-94E3-FFCEA1F1041F.jpeg
    7137BF0F-4134-45C9-94E3-FFCEA1F1041F.jpeg
    63 KB · Katsottu: 148
Mä en myöskään ymmärrä mitä mun kehossa tapahtuu. Kp14, ei viivoja tikussa, ei ovislimoja. Huoh. Ei nyt oo ihan ennustettavaa, kuten vielä pari kk sitten oli. No eihän täs auta muu kuin ihmetellä ja odotella mitä tapahtuu.
 
Äitykkä-77 sanoi:
Ei helkkari... Tuhruttelu loppui ja nyt valutaan venyvää ja paukkuvaa limaa (mulla ei muuta aihetta vissiin olekaa). Missä se kuivakausi on?

Heitin ovistikut vaatehuoneen perälle odottelemaan parempia aikoja ja kävin pari tuntia kävelemässä ja kiroamassa tätä sekametelisoppaa joka kehossa jyllää.

Mutta valkovuokot kukkii ja aurinko lämmittää, jotain positiivista tähänkin päivään
Click to expand...
Tirsk. Luin ensin (varmaan johtuen kontekstistä) että valkovuodot kukkii... jäin sitä miettimään että mitenkäs ne... hmmm.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top