Meillä on pitänyt olla aika joustavaa ruokailut teinien kanssa kun on ollut harrastukset ja töissä ovat koulun jälkeen jonkun verran käynyt ni ei oo ollu mahdollista aina syödä samaan aikaan. Nyt toki ku ei oo harrastuksia eikä oikein töitäkään niin useammin satutaan samaan aikaan ruokapöytään ja niistä hetkistä nautin. Ruokatoiveita kyselen, harvoin saan vastausta. Mut jos ei mun ruoka kelpaa no ovat nälässä, eipä ne juuri koskaan näitä. Jos jotain muuta haluavat niin omilla rahoilla saa käydä kaupassa ja sitä tehä. Mikä on tietysti tosi kiva et ne harjoittelee elämäntaitoja jo nyt, että tajuaisi sen ettei joka päivä voi syödä roskaruokaa tai valmista kun se maksaakin niin paljon. On ne onneksi aika hyvin omaksuneet terveellisen ruokavalion
No ehkä sitten tällä kertaa vähän pitempi kierto. Mies tulee huomenna iltamyöhällä, eli ihan hyväkin jos ei nyt vielä viivoja pukkaa. Mutta mun ennen kellontarkat ovikset ja leffaviivat on kai nyt sitte joko hitaammin ilmestyviä tai sit oikeesti alkaa kroppa kränäämään jo. Sovittiin alkuviikosta, että jos se lapsi tulee niin se tulee. Mut ei näitä oviksia nyt varsinaisesti tähtäillä tapaamisiin. Aika minimaaliset mahkuthan tässä enää on. Mies viettää vähän yli puolet ajasta mun luona. Nyt kun on vielä tää koronaeristys. Se mahdollistaa ja on mahdollistanut meille tiiviimmän yhdessäolon. Mut mun kroppa on wanha 
Eli, kun kulutus lisääntyy roimasti (poika on kasvanut hieman pituuttakin, lähentelee jo 190 senttiä...) niin alkaa ruoka maistua paremmin 
! Ei muutakun kanavaa nakuttelemaan aikansa kuluksi :). Onko teillä miten jaksettu tätä aikaa?
