Sharmander
Asioista perillä oleva
KiitosSharmander, mä oon todella pahoillani gynen sanoista ja siitä mikä tilanne on.
Aina voi toivoa sitä luomuihmettä, mutta onhan se tylyä kuulla et oma keho on tullut jonkinlaiseen päätepisteeseen.
Eilen puhuttiin miehen kans geeneistä, dna:sta, rna:sta, molekyylikoneista, siitä miten solu uusiutuu ja miten solu kuolee ja miks ihminen vanhenee jne jne. Mies on kova aina tutkimaan asioita ja tykkää selittää sit mulle niitä jos kyselen. :)
Vaikka ois kuinka hyväksynyt et lapset on tässä niin kai meillä äideillä on aina jollain tavalla tyhjä syli ja yhdelle tilaa vielä. Uskoisin et se vaan on kroonista, vauvakuume siis. Ja luulen että vaikka itse oon vakaan päätöksen tehnyt että neljä on hyvä luku lopettaa ja jos siihen steriin päädyn, niin haikeudella vielä joskus 50v mietin et oisko sitten vielä.
En osaa sanoa mitä seuraavaksi. Toivon että löydät itse vastauksen kun olet käsitellyt asianSen asian käsittelyyn toivon hurjasti voimia ja tsemppiä.
Halaa lujasti lapsia ja pussaa. Imetä pienintä ja nauti siitä viimeiseen saakka, jos käykin niin että hän on teidän viimeinen ihme
tää sun kohta:”Vaikka ois kuinka hyväksynyt et lapset on tässä niin kai meillä äideillä on aina jollain tavalla tyhjä syli ja yhdelle tilaa vielä. Uskoisin et se vaan on kroonista, vauvakuume siis. Ja luulen että vaikka itse oon vakaan päätöksen tehnyt että neljä on hyvä luku lopettaa ja jos siihen steriin päädyn, niin haikeudella vielä joskus 50v mietin et oisko sitten vielä”
Tässä kiteytyy just se. Tää ”tuomio” ei tullu yllärinä. Toki ainahan sitä toivoo että kaikesta huolimatta olis taas tapahtunu joku ihme, kuten vaikka joskus 2016 ku ultrassa kävin. Silloin gyne taas ihmetteli (mun vakkari silloin) et mul on jonku muun värkit vaihtuneet kun yks kaks näytti niin hedelmälliselle. Mut tämäkin kuuluu toki tähän loppuun, että vaihtelee.
Mut siis niin, asiaan.. se just että on vaikea hyväksyä vaikka kuinka hyväksyy ja tiedostaa että aniharva kuuluu siihe 5%n ketkä tässä iässä enää elävän lapsen saa. Ja sekin et syli voi tavallaan olla tyhjä vaikka 10 lapsen jälkeen. Mun äidillä oli krooninen vauvakuume ja mä olen tavallaan periny sen. En ehkä vauvakuumetta mut jonkun raskautumishaaveen ja lapsihaaveen.
Mä uskon et toi meidän kolmonen oli se kropan viimeinen ponnistus ja se mikä tähän maailmaan tarkoitettiin. Uskomatonta mutta totta.
Eilen päästiin kotiin. Muutama mutka tuli matkaan, niin sairaalassa kului yhteensä yli viikko. 
Ja lopputulos maailman paras! 
!!
Eihän ne terot kai tuhoakaan tekis. Toisaalta tekis mieli vaan antaa olla. Katsos mitä tässä käy, ilman ainoatakaan nappia tai tikkua. Että venyykö kierto 100 päivään. Toisaalta ei kiinnostas pätkääkään semmoinenkaan 
Voihan vittu
En nyt tiedä oliko se lohduttavaa vai ei 
