No niin! Tilanne lienee toisaalta helpotus, mutta toisaalta kauhean haikeaa
Minulla iso haikeus oli viime vuonna alkukesän korvalla kun poika muutti omaan huoneeseensa
Toisaalta olin NIIN helpottunut kun sain oman makuuhuoneeni taas kokonaan itselleni, mutta toisaalta kaipasin poikaa samaan huoneeseen. Meni kyllä monta kuukautta ennen kuin osasin oikeasti nukkua rauhassa. Itkuhälytin tosin on vieläkin joka yö päällä edelleen, kun pidän sekä pojan huoneen oven että myös oman huoneeni oven kiinni öisin, kun en halua kissojen häiritsevän kummankaan unta.
Poika ei ole koko tänä aikana halunnut minun sänkyyni kuin ehkä 2-3 kertaa, enkä suostunut silloinkaan. Ne olivat sellaisia tilanteita, että poika varmaan näki pahaa unta ja heräsi itkemään kovasti, mutta sain hänet kuitenkin rauhoittumaan sylissä ja kerroin samalla, että voi mennä omaan sänkyynsä, istun vieressä sen aikaa että nukahtaa. Hyvin sitten rauhoittui nukkumaan suht nopeasti.