Pulinaketju

Marcipa sanoi:
Onpas omituista. Mikä kp sulla on menossa?

Mulla kp 6 ja eilen oli jo vuodoton. Kohta voisi jo alkaa tikuttaa ovista, kun viime kierrossahan se oli jo kp 12. Tai näin päättelen, koska ensimmäinen ovisplussa tuli kp 11 ja kaikki muut oireet ja vuodon alku on ihan sen kanssa linjassa. Mystistä miksi oli vahvat viivatvmyös kolme seuraavaa päivää. Pidempään en enää testannutkaan.

Mulla on ihan kamala vauvakuume.
Click to expand...
Kp 13 menossa. Sikäli ei mun kohdalla erikoista vaikkei o.plussaa oo mutta se on outoa että viivat on vahvat ilman o-plussaa. Niinku siinä yhdessä kystaan päättyneessä kierrossa.

itsellä ei kyllä ole edes vauvakuumetta :sorry: tai toki on, ehkä enemmän raskauskuume tai toive. Mutta tuntuu, että tähän säätöön en kyl jaksais vauva-arkea yhtään :oops:
 
Sharmander sanoi:
itsellä ei kyllä ole edes vauvakuumetta :sorry: tai toki on, ehkä enemmän raskauskuume tai toive. Mutta tuntuu, että tähän säätöön en kyl jaksais vauva-arkea yhtään :oops:
Click to expand...
Täytyy myöntää että pikkasen finaaliin vetää näin viikon päätteeksi, vauva-arjesta ei oikein pääse nauttimaan näinä aikoina. Tänään tuli itku illallispöydässä, multa. Ollut järkky kuluttavaa ton 14 vn kanssa tää kouluhomma vielä sen syömishiriöhomman päälle, se vaatii mun huomiota joka hetki kun tekee koulujuttuja ja suuttuu ja syyllistää kun hermostun vauvan itkiessä sen kysymyksistä. Mä oon vetänyt joka päivän itseni ihan äärirajoille. Teinipoika veti kuitenkin korjaavan kortin siihen - sä oot ihan paras äiti - kommentillaan :sad015.
Tästä taas noustaan uuteen viikkoon! Mä niin tarttisin miehen apua viikolla tässä opetushommassa, mutta eipä noi sheriffit nyt jouda kotona pyöriä näinä poikkeusaikoina. Onneksi 5 lk hoitaa koulunsa täysin itsenäisesti ja ekaluokkalaisella on kuitenkin varsin simppeleitä tehtäviä vaikka aikalailla ohjausta vaatiikin. Huh, onneksi tämä päivä on kohta taputeltu :dead:
 
Lambi, tsemppiä! Onneksi on viikonloppu. Jos ei muuta helpotusta, niin ainakin koulujutut saa loistaa poissaolollaan.
 
Tää viikko on ollut raskaampi entä viime viikko. Mäkin itkin tässä yks ilta ja mies on, no, mikä on.

Tuli kauhea tappelu maanantaina kun ilmoitin tiistaina lähteväni neuvolaan. Hän sitten alkoi että "pese sitten käsiäsi siellä" jne shaibaa ja mulla sit palo kaali ihan vitun totaalisesti. Olin et minä vitun idioottina se mua pitää. Mua vituttaa tää raskaana oleminen (anteeks nyt) mut en saa yhtään levätä, en oikeesti sekuntiakaan, ja supistaa koko ajan tai nivuset repii. Alamaha on kipeä ja sit ite joutuu kaiken tekee.

Eilen yritin istua koneella ja pelata illalla. Vitut. Eiköhän kaks pojista ala tappelee ja mitä tekee mies. Ei saatana mitään. Kyllä hän saa pelata mut auta armias jos mä haluan pelata niin ketunmarjat.

Tokaluokkalaisen kans eilen otettiin yhteen kun häntä ei kiinnosta kirjoitushommat ollenkaan. Lukee kyllä kuin viimeistä päivää mut kun itse pitäis jotain tuottaa niin ei. Sit sen kans tapeltiin. Onneks saatiin sovittua.

Tää epätietoisuus raastaa. Toisaalta meen tällä haavaa mielellään yksin synnyttää, enkä halua että toi apina laittaa ees viestiä mulle mut luulen et tosipaikan tullessa ja yksin sinne joutuessa voi ääni muuttua kellossa.

Mä vaan haluaisin että tää kaikki ois jo ohi. Oispa kesä ja koko koronan pahin homma ohi :'(

Ei vaan jaksa.

Ihanaa WM et imetys sujuu, se on niin ihanaa puuhaa <3 varsinkin itsellä kun d-mer helpottaa :)

Voi Sharmander, mä niin silti toivoisin et sulle vielä plussa tulis, ja kaikille muille sitä toivovalle! Itsellä oli niin kova vauvakuume kun kuopus oli jonku vuoden, mutta mies sanoi ei. Sit mä perustelin että en mä oikeesti vauvaa halua tähän hässäkkään mikä kotona aina on, vaikka oikeasti halusin :( kunpa niitä vauvoja tulis vain kun nappia painaisi <3
 
Yölento sanoi:
Lambi, tsemppiä! Onneksi on viikonloppu. Jos ei muuta helpotusta, niin ainakin koulujutut saa loistaa poissaolollaan.
Click to expand...
Kiitos, pitkään aikaan ei ole viikonloppua tullutkaan odotettua näin. Ei ole opetushomma mun juttu ollenkaan,mä kun olen iloinnut ja julistanut sitä etten enää koskaan opiskele.. Normiarkea mä rakastan, tää tilanne on nyt jotain ihan muuta :meh:. Voi kunpa noi etäopetushommat kehittyisi jotenkin sujuvammaksi täälläkin.
 
twisted sanoi:
Tää viikko on ollut raskaampi entä viime viikko. Mäkin itkin tässä yks ilta ja mies on, no, mikä on.

Tuli kauhea tappelu maanantaina kun ilmoitin tiistaina lähteväni neuvolaan. Hän sitten alkoi että "pese sitten käsiäsi siellä" jne shaibaa ja mulla sit palo kaali ihan vitun totaalisesti. Olin et minä vitun idioottina se mua pitää. Mua vituttaa tää raskaana oleminen (anteeks nyt) mut en saa yhtään levätä, en oikeesti sekuntiakaan, ja supistaa koko ajan tai nivuset repii. Alamaha on kipeä ja sit ite joutuu kaiken tekee.

Eilen yritin istua koneella ja pelata illalla. Vitut. Eiköhän kaks pojista ala tappelee ja mitä tekee mies. Ei saatana mitään. Kyllä hän saa pelata mut auta armias jos mä haluan pelata niin ketunmarjat.

Tokaluokkalaisen kans eilen otettiin yhteen kun häntä ei kiinnosta kirjoitushommat ollenkaan. Lukee kyllä kuin viimeistä päivää mut kun itse pitäis jotain tuottaa niin ei. Sit sen kans tapeltiin. Onneks saatiin sovittua.

Tää epätietoisuus raastaa. Toisaalta meen tällä haavaa mielellään yksin synnyttää, enkä halua että toi apina laittaa ees viestiä mulle mut luulen et tosipaikan tullessa ja yksin sinne joutuessa voi ääni muuttua kellossa.

Mä vaan haluaisin että tää kaikki ois jo ohi. Oispa kesä ja koko koronan pahin homma ohi :'(

Ei vaan jaksa.

Ihanaa WM et imetys sujuu, se on niin ihanaa puuhaa :Heartred varsinkin itsellä kun d-mer helpottaa :)

Voi Sharmander, mä niin silti toivoisin et sulle vielä plussa tulis, ja kaikille muille sitä toivovalle! Itsellä oli niin kova vauvakuume kun kuopus oli jonku vuoden, mutta mies sanoi ei. Sit mä perustelin että en mä oikeesti vauvaa halua tähän hässäkkään mikä kotona aina on, vaikka oikeasti halusin :sad001 kunpa niitä vauvoja tulis vain kun nappia painaisi :Heartred
Click to expand...
Kiitos <3
Ja suuret sympatiani. Muistan ton olon tän kolmosen ajalta. Vaikkei ollut edes koronaa ja kotikoulua. Ja vaikka raskaus oli mulle moninkertainen lottovoitto, ihmiselle kenen ei koskaan pitäny saada elävää luomulasta, niin monet kerrat väsyneenä toivoin että raskaus olisi ohi. Olin tosi väsynyt ja nukuin 3-4h yössä ja ajoin toistasataa kilsaa työmatkaa päivät plus hoidin kotihommat. Mies kävi ”vain töissä”. Ja kivulaista kun vielä oli kaupanpäälle. Että syöpatiani 100%. Ei se että on halunnu lasta tai vaikka raskaus olis miten työn takana ollu poista sitä ettei aina vaan jaksa olla kiitollinen ja onnellinen siunatusta tilasta. Vaikka se kuinka raskautta haluavan korvaan voi kuulostaa tympeälle.
 
Samoin @lambi sympatiani sinne. Itkuisuuta on liikkellä. En tiedä mikä hormoni on alhaalla vai mikä koholla mut olen kans ollu tänään super itkuinen, tuntuu etten jaksa enää mitään. En lasten koulua en jonkun neuvolaa en omia asioitani. Tuntu et lysähdän vaan lattialle kun ei jaksa. Mies kyseli jostain saunan kaiteesta mielipidettä. Sanoin että aivan saatanan sama, on mulla isompiakin ongelmia. Hoona jäi katsomaan että mitähän nyt. Tuntuu kuin olis semmonen täys sanko joka alkaa nyt läikkyä yli, kaikkien mielipahoista, riidoista, tissillä roikkumisesta, asioitten selvittelystä, koululaisen ärsyyntymisestä ja 247 tarpeellisena olosta. Tarviis semmoisen pienen reiän sinne pohjaan josta kuravelli pääsis aina hissukseen valumaan.
 
Tänä aamuna heräsin puol viideltä ku ei nukuttanut.. Rupesin peseen pyykkiä.. Viikkattuja kaappeihin ja viikkaan kuivia.. Tein aamupalat valmiiks ennen ku porukka herää... Kävin työpaikalla kierroksen No pokijoita piti auttaa siitä sit takas sisälle kaikki vielä nukkui.. Hetken istuin ja join teetä ja kuuntelin hiljaisuutta kunnes isommat heräs aamupalalle ja siitä menivät opiskeleen...sitten jo pienemmät kömpi ylös.. Eskarilaisenkaa oli tänään ompelu päivä ja todella hyvin meni.. Toiset taiteili saksilla ja teki papapelejä... Siitä sit rupesin peseen lattioita ym.. Hommia.. No eihän se päivä ihan kokonaisuudessa putkeen mennyt.. Elukat ei liiku No yks päätti sit katkasta koipensa ja voi vattu... No paperitöitä piisaa ja edelleen istun niitä hiivatin paritöitä tekemässä ja netissä tää on niin perseestä ja varsin kun tulee tällaisia erikoisen tilanteita nooh jos jotain hyvää niin ihanaa kun kaikki kotona :grin:Heartred
 
@Pikkuvarpaat tsemppiä :Heartred

kattelin vanhoja juttuja. Tää kierto on aivan kopio siitä syksyisestä. Valuvat pitkät menkat, alamahakipuja, alakuloa ja itkuisuus väärässä kohtaa kiertoa, väsyttää ja masentaa, en saa mitään aikaan, yöt hikoilen aivan hulluna, naama rasvainen ja teinifinnejä täynnä, ovistikut laahaa tummaa. Täysin sanasta sanaan samaa ku silloin venyvässä kierrossa missä tuli se hiton kysta lopulta. Eli ihan tällanen klassinen vaihdevuosikierto. Huomaa ettei oo estroja, seksi ei tuu mieleenkään ja olo on tällanen ku yleensä menkkojen aikaan. Viime kierrossahan tunsi oikein ku halut ja kaikki alkoi nopeasti nousta ja ovisplus tulikin ”jo” kp14
Muok. Plus lämmöt pysyy myös koko ajan koholla, estrogeenin nousu kun tuppaa laskemaan lämpöä ovista kohden.. ihan kuten sillo syksyn kierrossa. Siks kai ne yöt hikoilee.
 
Muokattu viimeksi:
Tsemppiä kaikille! :Heartred

Minulla on siinä mielessä helppoa, että en minä ole missään käynyt puoleen vuoteen muutenkaan, koska vauva sitoo niin paljon, joten korona on pääasiassa antanut vain paremman omantunnon, koska saa vapaasti olla kaiket päivät kotona menemättä mihinkään. Töistäkään ei tarvitse äitiyslomalla murehtia, vielä monta kuukautta varmat tulot Kelan suunnasta. Jos pitäisi huolehtia nelivuotiaasta ja tehdä etätöitä samalla, siinä kyllä menisi hermot kaikilta. Saati sitten jonkun koulunkäyntiä vahtia.
 
Viimeinen omanapa. Lupaan
Tässä siis märkinä nää. Toinen näköjään rfsu joka löytyi testipussin pohjalta. Viimeks ku joskus näin testasin ja digi hymyili ei rfsu ollu läheskään tollanen. Valotus vähän sotkee.
Mut joo over and out, sharmander kuittaa.
image.jpg

muok kuivana viiva ihan kunnon punainen. Ja siis nii.. vaikka täälläkin moni sanoo ettei tikut reagoi muuhun niin johonkin fsh tms ne reagoi koska sama oli silloin kierrossa missä fsh oli sen 47 ja viivat tummia ja digi nega. En sitten tiedä :dontknow kun tosiaan viime kierrossa haaleammilla
Tuli jo se plus digiin.​
 
Muokattu viimeksi:
Kerta kiellon päälle. Tajusin et tästä laitteesta saa myös puh kameraan kuvan. Jos jotain kiinnostaa :hilarious:Tälle näyttää nää mun saniaiset. Tän pitäs kertoo estrohuipusta mutta en ymmärrä mistään mitään :laughing014Silmällä katsoen siis ihan ”oikeaoppinen” kuvio
C8AACD7A-AFEC-46DC-A62F-8F035FC9F45B.jpeg
 
Pikkuvarpaat sanoi:
Mitenkäs tämä sulku homma vaikuttaa teihin jotka siellä asustatte
Click to expand...
Eipä mitenkään. Ei me muutenkaan liikuta Uudenmaan ulkopuolella, kun ei meillä ole mökkiä tai sukulaisia yhtään kauempana.

Mullakin eilen paloi vähän käpy miehen kanssa, kun se on koko viikon taas kaikessa rauhassa tehnyt etätöitään, syönyt oman aikataulunsa mukaan ja vetäytyy alakertaan lepäilemään. Mä olen hoitanut kaikki lasten ruokailut ja kouluhommat siinä omien työpalaverien ohessa. Mies on sitä mieltä, että osaa ne lapset itsekin. Siis joo, onhan ne meidän lapset jo isoja, mutta musta tämän uuden arjen ylläpitämisessä yhteiset aamupalat ja lounaat on kuitenkin ihan tärkeitä. Ja kyllä se lounaiden teko on vielä aika säätämistä noille lapsille. Kouluhommissa kaikki kolme kaipaavat apua ohjeiden ymmärtämiseen ja laitteiden kanssa. Sinänsä en koe liian raskaaksi tätä tilannetta, mutta lähinnä musta on kumma, että yksi ihminen tässä perheessä saa elää ihan omaa elämäänsä ja sen työt ovat jotenkin tärkeämmät kuin mun.

Silti mun on pakko myöntää, että mä jopa tykkään tästä poikkeustilasta, kun päivät tuntuu rennommilta. Ei tarvitse käyttää päivästä 1,5h työmatkoihin, ei meikata, miettiä työvaatteita, kulkea julkisilla säällä kuin säällä. Ja on kiva halia lapsia heti aamusta ja nähdä heidänkin arkeaan enemmän. Normisti lähden töihin ennen kuin lapset heräävät. Iltaisin ei ole kiire nukkumaan, kun saa herätä ilman kelloa. Ja silti olen mennyt nukkumaan ja herännyt about samoihin aikoihin kuin normiarkena. Nyt vaan puuttuu se pakko.
 
Marcipa sanoi:
Eipä mitenkään. Ei me muutenkaan liikuta Uudenmaan ulkopuolella, kun ei meillä ole mökkiä tai sukulaisia yhtään kauempana.

Mullakin eilen paloi vähän käpy miehen kanssa, kun se on koko viikon taas kaikessa rauhassa tehnyt etätöitään, syönyt oman aikataulunsa mukaan ja vetäytyy alakertaan lepäilemään. Mä olen hoitanut kaikki lasten ruokailut ja kouluhommat siinä omien työpalaverien ohessa. Mies on sitä mieltä, että osaa ne lapset itsekin. Siis joo, onhan ne meidän lapset jo isoja, mutta musta tämän uuden arjen ylläpitämisessä yhteiset aamupalat ja lounaat on kuitenkin ihan tärkeitä. Ja kyllä se lounaiden teko on vielä aika säätämistä noille lapsille. Kouluhommissa kaikki kolme kaipaavat apua ohjeiden ymmärtämiseen ja laitteiden kanssa. Sinänsä en koe liian raskaaksi tätä tilannetta, mutta lähinnä musta on kumma, että yksi ihminen tässä perheessä saa elää ihan omaa elämäänsä ja sen työt ovat jotenkin tärkeämmät kuin mun.

Silti mun on pakko myöntää, että mä jopa tykkään tästä poikkeustilasta, kun päivät tuntuu rennommilta. Ei tarvitse käyttää päivästä 1,5h työmatkoihin, ei meikata, miettiä työvaatteita, kulkea julkisilla säällä kuin säällä. Ja on kiva halia lapsia heti aamusta ja nähdä heidänkin arkeaan enemmän. Normisti lähden töihin ennen kuin lapset heräävät. Iltaisin ei ole kiire nukkumaan, kun saa herätä ilman kelloa. Ja silti olen mennyt nukkumaan ja herännyt about samoihin aikoihin kuin normiarkena. Nyt vaan puuttuu se pakko.
Click to expand...
Samaa mieltä. Meilläkin tuo miehen ja naisen välinen epätasapaino on ehkä ainoa mikä hiertää. Lapset kaipaa kavereita. Mut muuten mullekin tää systeemi on ihan jees vaikka kuten aikaisemmin sanoin, välillä henkisesti raskasta vetää palettia.
 
Miehen vanhemmat asuu uudenmaan ulkopuolella, joten sinne ei nyt ole asiaa. Meidän auton kesärenkaat on siellä, joten katellaan milloin ne mahtaa saada autoon alle... Miehen isän 70-vuotis synttärit olis vappuaattona, katsotaan päästäänkö niitäkään juhlistamaan.
 
Wheelchair Mama sanoi:
Hyvin jaksellaan ja täysimetyksellä mennään :)
Itselle tuo imetyksen onnistuminen oli iso juttu.
Paino nousee ihan hyvin.
Kotikoulu on pojalle rankkaa. Meillä piti olla 24.3. Adhdlääke kokeilun aloitus. Nyt se siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Hänelle Kotona olo on erittäin vaikeaa. Tytölle ei niinkään. Tytöllä on paljon koulutehtäviä. Pojalla ei oikeastaan mitään. Ulkoilua nyt koitetaan harrastaa paljon. Onneksi asutaan keskellä metsää niin ei tartte ulkona pelätä törmäävänsä toisiin.
Olisihan arki paljon helpompaa jos lapsilla olisi koulu mutta nyt on mentävä näin.
Mä en usko että kouluun palataan ennen ensi syksyä.
Click to expand...
Mikä lääke teillä tulisi kokeiluun? Meillä ollut Medikinet jo monta vuotta. Muuta ei ole kokeiltukaan. Hyvä on ollut, vaikkei se läheskään kaikille sovi.
 
Kp 21/24-30. Rinnat kipeenä. Tänään oon tehny ruokaa, käyny lenkillä, vähä siivoillu ja just laitoin ropsua uuniin. Mies on tehny töitä koko päivän, ku ei pysty viikolla keskittyyn lasten ollessa kotona.

Nyt otan rennosti ja makaan sohvalla. Tosin murehdin joitakin oppilaita nyt ihan jatkuvasti ja heidän vanhempiaan. Olen koteihin laitellut viestiä, että ottaisivat herkästi yhteyttä, jos tehtäviin tarvii apua. Työajan rajaaminen on paljon vaikeampaa kotoa käsin. No, sitä täytyy sitten vaan harjoitella.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top