Pulinaketju

Miten te uussuhteelliset (kiva uudissana :hilarious:) ootte kokeneet uuden kierroksen? Onko helppoa oppia uusi ihminen, paraniko vaihtamalla, onko koskaan kaduttanut? Entä lapset, onko heille helppoa sulattaa uusi ihminen? Ihan mielenkiinnosta, en oo koskaan kenenkään kans tarkemmin näitä puhunu
 
Sharmander sanoi:
Miten te uussuhteelliset (kiva uudissana :hilarious:) ootte kokeneet uuden kierroksen? Onko helppoa oppia uusi ihminen, paraniko vaihtamalla, onko koskaan kaduttanut? Entä lapset, onko heille helppoa sulattaa uusi ihminen? Ihan mielenkiinnosta, en oo koskaan kenenkään kans tarkemmin näitä puhunu
Click to expand...
Nyt voin sanoa, että ehkä ei olis kannattanut. Tai no, edellinen suhde oli kyllä ihan finaalissa, ja sen aika oli loppua. Mut oon nyt ollut reilun vuoden tässä uudessa suhteessa, ja nyt oon alkanut epäillä että olen tekemisissä narsistisen ihmisen kanssa. Ja mitä enemmän tietoa aiheesta etsin, sitä selvemmäksi se alkaa tulla.

Nyt ymmärrän myös syyn sille, miksi oon ollut lähes tän koko vuoden hauras kuin lasienkeli, pelännyt koko ajan jotain epämääräistä, ja olo on ollut vuoroon taivaassa ja vuoroon helvetin esikartanossa. Mä oon ollu narsistisen ihmisen pelinappulana :sad001

Luojan kiitos en sit oo raskaaksi tullut, joku oikeudenmukaisuus tässä maailmassa silti vielä on.

Löysin nää artikkelit sattumalta ihan pari päivää sitten. Nyt oon ollut pelon- ja kauhunsekaisissa tunteissa, en tajuu mitä pitäisi tehdä. Tää on suht lievä tapaus, mutta tunnistan noi merkit just noista listoista joissa kerrotaan narsistisen ihmisen tavoista käyttää valtaa parisuhteessa, ja siitä minkälainen olo uhrilla on siinä... hämmentynyt, ristiriitainen, ei tajua MIKSI kaikki on niin vaikeaa, ja miksi oma olo on koko ajan täysin tyhjiin imetty, pelokas, hätääntynyt. Se kuuluu asiaan. Se on tarkoituskin, jotta voi käyttää valtaa. Ja se on sen verran hienovaraista, ettei sitä tajua. Alussa tietenkin kaikki oli valtavan ihanaa.

Huomenna meillä on se toinen pariterapia. Olo on aika toivoton, miks mä sinne edes menen? Tajuun että ei tuo ihminen edes halua muuttua. Oon koko meidän suhteen ajan kommunikoinut sille näistä asioista mitkä mua vaivaa, mutta mut on ovelasti ohitettu ja harhautettu aina pois itse aiheesta. Nyt asiaa opiskeltuani tajuan, että sekin on tarkoituksellista manipulointia. Yritän ottaa jonkun asian puheeksi, ja kohta huomaan että riidellään jostain ihan muusta. Siitä tulee tosi hämmentynyt olo. Lopulta on ihan raivona kun ei saa asiaansa sanottua kun toinen on liukas kuin ankerias, tosi taitava kiertämään koko asian. Joka kerta. Ja kun alat raivoomaan, se sanoo sua hulluksi, sairaaksi mielipuoleksi. Ja ne asiat jää aina puhumatta. Jos painostan enemmän, se pakenee täysin ja jättää mut ihan tyhjän päälle. Ei vastaa viesteihin, ei edes lue niitä. Tämäkin on valtapeliä. Nyt vasta tajuun... on tää saatanan työmaa, mut jostain kai pitäis aloittaa. En tiedä mistä ja miten. Ja hulluinta on että mä vielä rakastan tota ihmistä. Eihän se mihinkään katoa. Mut tajuun että sen rakkaus on aika erilaista. Kai sitä on, mutta se on melko rajallista. Jotain tarttis kai tehdä...
 
Muokattu viimeksi:
Mä väännän täällä just joululaatikoita itku kurkussa, kun alan pikkuhiljaa tajuta että en ehkä tule viettämään joulua tuon ihmisen kanssa... no, ihminen hänkin on, ja varmasti rikkinäinen ja haavoitettu, ilman omaa syytään... mutta kun en usko enää kaiken lukemani jälkeen siihen, että kykenisi muuttumaan :(
 
Hento Haave sanoi:
Mä väännän täällä just joululaatikoita itku kurkussa, kun alan pikkuhiljaa tajuta että en ehkä tule viettämään joulua tuon ihmisen kanssa... no, ihminen hänkin on, ja varmasti rikkinäinen ja haavoitettu, ilman omaa syytään... mutta kun en usko enää kaiken lukemani jälkeen siihen, että kykenisi muuttumaan :sad001
Click to expand...
Olen pahoillani. Pääsen jotenkin sun fiilikseesi mukaan. Tää hetki on se pahin, ehkä vasta jälkeenpäin ymmärtää kaiken tarkoituksen. Voimia.
 
Vanhemmiten olen ymmärtänyt sen, ettei toista voi vaatia muuttumaan. Ainoa tapa on muuttaa vain itseään ja omaa suhtautumistaan asioihin. Myöskään kaikkea toiselta ei tarvitse sietää, omista rajoista on syytä pitää kiinni.

Tuo iäkkään äidin lapsi syntyi niitä aikoja, kun pikkarainenkin. Muistan ajatelleeni aika synkästi asiasta silloin. Sitten luin tarkemmin ja kouraisi syvältä pahat ajatukseni.
 
Vastavirran akka sanoi:
Vanhemmiten olen ymmärtänyt sen, ettei toista voi vaatia muuttumaan. Ainoa tapa on muuttaa vain itseään ja omaa suhtautumistaan asioihin. Myöskään kaikkea toiselta ei tarvitse sietää, omista rajoista on syytä pitää kiinni.
Click to expand...
Oon lähes vuoden ajan yrittänyt raivokkaasti vetää omia rajojani näkyviin. Onnistumatta kuitenkaan siinä. Ja nyt tajuun syynkin. Narsistinen puoliso tietää kaikki heikkoutesi, ja käyttää ovelasti niitä manipuloidakseen. Oon monesti jälkikäteen ihmetellyt, miten ihmeessä annoin tuossakin periksi, olen antanut sen ihmisen kävellä rajojeni yli jatkuvasti. Ei se kunnioita mitään rajoja, niitä pitää jatkuvasti tapella näkyväksi. Kai se olis mahdollista, jos olis koko ajan vahva ihminen. Mut en tiedä onko mikään suhde sen arvoinen, että kaikki energia menee tuollaiseen vääntöön. Kyllä suhteen pitäisi tuoda elämään enemmän positiivista kuin negatiivista. Sen pitäisi antaa voimia sen sijaan että se vie kaikki voimat.
 
Hento Haave sanoi:
Oon lähes vuoden ajan yrittänyt raivokkaasti vetää omia rajojani näkyviin. Onnistumatta kuitenkaan siinä. Ja nyt tajuun syynkin. Narsistinen puoliso tietää kaikki heikkoutesi, ja käyttää ovelasti niitä manipuloidakseen. Oon monesti jälkikäteen ihmetellyt, miten ihmeessä annoin tuossakin periksi, olen antanut sen ihmisen kävellä rajojeni yli jatkuvasti. Ei se kunnioita mitään rajoja, niitä pitää jatkuvasti tapella näkyväksi. Kai se olis mahdollista, jos olis koko ajan vahva ihminen. Mut en tiedä onko mikään suhde sen arvoinen, että kaikki energia menee tuollaiseen vääntöön. Kyllä suhteen pitäisi tuoda elämään enemmän positiivista kuin negatiivista. Sen pitäisi antaa voimia sen sijaan että se vie kaikki voimat.
Click to expand...
Sinähän olet vahva ihminen. Kaikkia suhteita ei tosiaankaan ole edes järkevää pelastaa, mutta joskus se on mahdollistakin. Pariterapia ei ainakaan tilannetta huononna. Toivon, että saisitte vielä asianne kuntoon vaikeuksista huolimatta.
 
Mä voin sanoa, että parani vaihtamalla. Lapsia ei onneksi ensimmäisessä avioliitossa syntynyt. Se olisi luultavasti ollut katastrofi ainakin lasten kannalta. Mä menin teini ihastukseni kanssa naimisiin noin 27 vuotiaana. Oma lapsuus ym vaikutti paljon siihen etten tajunnut tai halunnut nähdä tulevia ongelmia. Muutaman oluen illassa töiden jälkeen juovasta muuttui lopulta väkivaltainen alkoholisti. Liian moneksi vuodeksi jäin selittelemään asioita ja meinasin omankin elämäni sekoittaa kokonaan. Järjestin esim jatkuvasti meillä juhlia ja illanviettoja koska en halunnut jäädä miehen kanssa kahdestaan viikonloppuisin. Lopulta onneksi se raja tuli vastaan ja lähdin. Tähän toki auttoi se, että nykyinen mieheni oli tukena. Hän oli ex mieheni työkaveri ja oli myös usein meillä juhlissa. Aloimme tapailla aika pian eroni jälkeen ja yhteen muutimme vuoden tapailun jälkeen. Aika paljon tuli kuraa niskaan muilta ihmisiltä eroni ja uuden suhteen takia, mutta en enää jaksa niistä välittää. Edelleen on ihmisiä, jotka kysyvät minut nähdessään mitä ex miehelleni kuuluu ja sivuuttavat nykyisen aviomieheni kokonaan. Ex miestäni en ole edes nähnyt yli 8 vuoteen joten kysymykset ovat täyttä vittuilua. Mua myös syytettiin ex mieheni heitteillejätöstä kun olisi kuulemma vaan pitänyt kestää ja jäädä huolehtimaan toisesta. Kas kummaa kun en enää ole ko tapausten kanssa missään tekemisissä.
Äh, alkoipas taas vanhojen muistelu suututtamaan. Itse olen kasvanut paljon ihmisenä viimeisten kymmenen vuoden aikana ja tavallaan ymmärrän miksi aikoinaan asiat menivät aika sekaisin. Mulla on aina ollut huono itsetunto ja se vaikuttaa vähän liian paljon kaikkeen. Luultavasti myös siihen että ikävän synnytys ja sairaala kokemuksen takia kehittyi posttraumaattinen stressireaktio. Onneksi siitä on jo lähes selvitty :smiley-angry003
 
Täällä ollaan oltu muehen kanssa reilut 3 vuotta. Mies on minua 4 vuotta nuorempi. Meillä on ollut melkoisen värikästä ja vähän semmoista vuoristorataakin välillä. Alkuun oli vaikeuksia, kun mies ei tiennyt haluaako olla minun kanssa, kun minulla oli lapsi jo edellisestä liitosta. Miehellä ei ollut kokemusta lapsista ollenkaan ja oli ihan kauhuissaan. Meillä kahdenkeskinen aika oli ihanaa, mutta kun tyttö oli minulla mies ei okein saanut itseään sopimaan siihen mukaan ja vetäytyi. Saatiin kuitenkin asiat jotenkin rullaamaan, mutta vieläkin edelleen huomaan välillä, että mies stressaantuu siitä, kun ei jotenkin osaa olla yhdessä minun ja tyttäreni kanssa. Minäkin ehkä olen oppinut vähän välttelemään tilanteita, että miehen ja tytön pitäisi olla kahdestaan. Lisäksi aina liikaa menen jokakohtaan väliin, kun mies jotain tytölle sanoo, ärsyttävää, kun en osaa antaa tilaa. Paljon on menty eteenpäin alkuajoista, mutta vieläkin on monia asioita, joissa menee sukset miehen kanssa ristiin kun kyse on minun lapsesta. Mies lisäksi ei voi sietää lapseni isää ,eli exääni... Ja siinä onkin sitten omat vaikeutensa.

Nyt odotetaan yhteistä lastamme ja kovasti toivoisin, että se lähentäisi meitä myös perheenä ja niin, että minunkin tyttäreni mahtuisi paremmin miehen elämään. Tyttö odottaa kyllä todella kovasti pikkusisarusta ja meillä riittää tytön kanssa siitä joka päiväksi puhuttavaa.

Haasteita on tässä uusperhearjessa ja osittain siihen vaikuttaa se, että tytön isä ei pidä tytölle juuri mitään rajoja ja kaikki käy. Tyttö on isänsä prinsessa ja saa kaiken periksi. Meillä tulee törmäyksiä sitten ihan perusasioissa, syömisessä, nukkumaanmenossa, ruutuajassa jne. Meillä on rakkautta, mutta myös selkeät rajat. Tyttö kyllä välillä kovasti kapinoi meillä ja mies ei sitä jotenkin yhtään ymmärrä eikä osaa suodattaa. Välillä tuntuu, että minulla on 2 kymmenenvuotiasta, joiden välejä saa setviä. No jospa se miehelläkin vähän näkemys siitä lapsen kasvattamisen helppoudesta karisee, kun oma lapsi tulee :shy:
 
Voisin vielä lisätä, että tietyt asiat parani vaihtamalla ja ainakin nykyisen miehen kanssa on kokoajan sellainen tunne, että mennään yhdessä samaan suuntaan. Ja kipinä on tallella vielä reilun kolmen vuoden jälkeenkin. Exän kanssa ei tehty mitään perheenä yhdessä, kun hän oli yrittäjä ja aina töissä, ei pitänyt koskan lomaa ja lapsen kanssa olin ihan yksin, kun mies tuli kotiin n klo 20 jos hyvin kävi. Nykyinen on ihan perusduunari, jolla säännöllinen työaika. Ei voi ainakaan töihin paeta :wacky: Nähtäväksi jää osataanko lapsen kanssa sitten puhaltaa riittävästi yhteen hiileen, kun mies on paljon tiukempi kuin minä.
 
Todellakin parani vaihtamalla! Ei exäkään mikään ongelmakimppu ollut, sehän siinä olikin vikana, että kaikki vaikutti olevan hyvin. Hän oli passiivisaggressiivinen ja vuorovaikutukseltaan kiero kuin korkkiruuvi. Puheen tasolla kaikki oli aina hyvin ja kaikki sopi hänelle eikä missään ollut mitään ongelmaa. Käytös oli kuitenkin aivan päinvastaista ja hän heittäytyi marttyyriksi aivan jatkuvasti.

Sairastuin avioliiton aikana masennukseen, kun en ymmärtänyt sitä kieroa vuorovaikutusmallia. Aika monta vuotta meni, että toivuin. Vieläkin välillä tulee syyllinen olo ilman syytä. Onneksi nyt tiedän, mistä se johtuu.

Nykyinen mies on aivan täysin exän vastakohta. Vuorovaikutus on suoraa niin kuin minullakin eikä kyräile selän takana ja ajattelee asioista kauniisti. Marttyyrin vikaa ei ole ollenkaan.

Minulla lapset olivat jo lähes aikuisia, kun mies tuli kuvioihin. Ei siis ole ollut mitään kasvatuspulmia ja tulevat kyllä hyvin toimeen keskenään. Viestittelevät myös keskenään ilman minua ja voivat tulla käymään, vaikka en ole kotona. Ensimmäisen isän- ja äitienpäivän sisarukset järjestivät keskenään. Ei ole kyllä valittamista.
 
Me ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. Alku oli aika vuoristorataa, sitten oli aika seesteistä monta vuotta ja sitten tulikin lapsettomuuskriisi ja aika paljon kitkaa siitä. Siitä kuitenkin selvittiin ja nyt on ollut lapsen sairauden ja valvomisten tuomista kriiseistä huolimatta onnellista. Ollaan hyvä tiimi ❤️
 
Vastavirran akka sanoi:
Sinähän olet vahva ihminen. Kaikkia suhteita ei tosiaankaan ole edes järkevää pelastaa, mutta joskus se on mahdollistakin. Pariterapia ei ainakaan tilannetta huononna. Toivon, että saisitte vielä asianne kuntoon vaikeuksista huolimatta.
Click to expand...
Kiitos, itse en ole aivan noin optimistinen enää. Tässä on muutama niin uuvuttava päivä takana. Ja tänään tuo taas suutuspäissään pakkasi koko omaisuutensa autoon, mut tulkitsin että se oli täyttä teatteria. Yritti vain saada minut hätääntymään, kun esitti olevansa lähdössä. Aiemmin se toimikin, mut ei enää. Mä olen nyt oma itseni enkä panikoi tuollaisista. Mies on varmaan ihmeissään nyt, kun ei sen vallankäyttötoimenpiteet enää purekaan kuten aiemmin. Mut ärsyttää niin paljon tuo että edes yrittää tuollaista, että tekee mieli oikeesti vaan sanoa että tää oli nyt tässä, liian vaikeeta ja liian energiaavievää, kun joutuu jatkuvasti puolustamaan itseään. Ei mikään parisuhde ole sen väärti. Mun ystävä sanoikin tänään hyvin - jos kaipaat seksiä ja läheisyyttä, sitä pitäisi kyllä saada vähän helpommalla. En voi muuta kuin olla samaa mieltä.
 
Mikä hulluinta, neula-lankatesti näyttää edelleen mulle sitä poikaa! :bored: Voiko sen testin haastaa oikeuteen???! :laughing001 En todellakaan ala täs nyt enää vauvaa toivomaan, enkä kyl usko että sitä enää tuliskaan. Jos ei nyt sit kohtalo pilaile mun kustannuksella ja nyt olis tärpänny... :stop

No joo, ei kyl tunnu yhtään sellaselta. Nyt taitaa olla dpo8. Ei MITÄÄN oireita. Taidan olla kuivilla.
 
Hento Haave sanoi:
Oon lähes vuoden ajan yrittänyt raivokkaasti vetää omia rajojani näkyviin. Onnistumatta kuitenkaan siinä. Ja nyt tajuun syynkin. Narsistinen puoliso tietää kaikki heikkoutesi, ja käyttää ovelasti niitä manipuloidakseen. Oon monesti jälkikäteen ihmetellyt, miten ihmeessä annoin tuossakin periksi, olen antanut sen ihmisen kävellä rajojeni yli jatkuvasti. Ei se kunnioita mitään rajoja, niitä pitää jatkuvasti tapella näkyväksi. Kai se olis mahdollista, jos olis koko ajan vahva ihminen. Mut en tiedä onko mikään suhde sen arvoinen, että kaikki energia menee tuollaiseen vääntöön. Kyllä suhteen pitäisi tuoda elämään enemmän positiivista kuin negatiivista. Sen pitäisi antaa voimia sen sijaan että se vie kaikki voimat.
Click to expand...
Halaus. Minä erosin aikoinaan narsistisesta suhteesta. Tiedän ehkä missä rämmit nyt. Tajusin vasta erottua missä pskassa kahlasin monta vuotta. Kaikenlaiseen tottuu ja pitää ns normaalina. Jos kaikki kivet on käännetty ja asioita on yritetty parantaa kannattaa vakavasti harkita muita kuvioita. Helpolla et sinäkään ole periksi antanut joten siitä et voi itseäsi soimata. Narsistinen ihminen on äärimmäisen raskas. Ulkopuoliset piti häntä unelmamiehenä, hyvä työ ja ulospäin kohtelias ja hymyilevä. Kotona koko homma oli yhtä vuoristorataa. Kaikki saattoi olla hyvin ja ykskaks alkoi sättiminen ulkonäöstä, vaatteista..mistä tahansa. Aina sai olla varpaillaan että mitä seuraavaksi. Mä en saanu tehdä mitään omalla tavallani, hän määräsi jopa vaatteista jota halusi mun käyttävän. Olin toki nuori ja naivi silloin mutta ajoin itseni lähes sairaalakuntoon. Urheilin ja jumppasin että olisin ollut hänen silmissään mieluinen, yritin miellyttää monin tavoin. Syytin itseäni kaikesta. Ja eihän sellainen narsistia hetkauta. Onneksi lapsia emme onnnistuneet saamaan, luojalle kiitos jälkeenpäin. Kun laitoin eropaperit se oli narsistille ihan hirveää. Levitti kaikille juttua että hän on päättänyt ettei halua kanssani enää mitään.
 
Sharmander sanoi:
Halaus. Minä erosin aikoinaan narsistisesta suhteesta. Tiedän ehkä missä rämmit nyt. Tajusin vasta erottua missä pskassa kahlasin monta vuotta. Kaikenlaiseen tottuu ja pitää ns normaalina. Jos kaikki kivet on käännetty ja asioita on yritetty parantaa kannattaa vakavasti harkita muita kuvioita. Helpolla et sinäkään ole periksi antanut joten siitä et voi itseäsi soimata. Narsistinen ihminen on äärimmäisen raskas. Ulkopuoliset piti häntä unelmamiehenä, hyvä työ ja ulospäin kohtelias ja hymyilevä. Kotona koko homma oli yhtä vuoristorataa. Kaikki saattoi olla hyvin ja ykskaks alkoi sättiminen ulkonäöstä, vaatteista..mistä tahansa. Aina sai olla varpaillaan että mitä seuraavaksi. Mä en saanu tehdä mitään omalla tavallani, hän määräsi jopa vaatteista jota halusi mun käyttävän. Olin toki nuori ja naivi silloin mutta ajoin itseni lähes sairaalakuntoon. Urheilin ja jumppasin että olisin ollut hänen silmissään mieluinen, yritin miellyttää monin tavoin. Syytin itseäni kaikesta. Ja eihän sellainen narsistia hetkauta. Onneksi lapsia emme onnnistuneet saamaan, luojalle kiitos jälkeenpäin. Kun laitoin eropaperit se oli narsistille ihan hirveää. Levitti kaikille juttua että hän on päättänyt ettei halua kanssani enää mitään.
Click to expand...
Tää on lievempi tapaus, mutta minä olen hyvin herkkä... ja nyt kun nuo mun aivokemiat oli niin pahasti pielessä, niin oon reagoinut kaikkeen varmasti kymmenkertaisilla tunnereaktioilla.

Sain lääkkeen joka tasaa dopamiinin ja noradrenaliinin määrää normaalille tasolle (en tiedä oikeesti onko niitä adhd-ihmisen aivoissa liikaa vai liian vähän, mut määrät pielessä) ja sen jälkeen kykenin vasta saamaan tunnereaktioni normaaliin mittasuhteisiin. Ja parin viikon aikana olen nyt tajunnut vähän liiankin selvästi, miten minua on viety kuin pässiä lieassa. Ei mitään ihan hirveää eikä traagista, mutta sellaista jatkuvaa vääntöä joka vie kaikki voimat enkä tajuu miksi mikään ei huvita enkä saa mitään aikaan.

Saikulle siis jouduin just tän takia, kun tää parisuhteen draama uuvutti mut. Voihan se olla että tuo lääkityskin auttaisi pidemmän päälle - nyt vasta olen kyennyt oikeasti vetämään niitä rajoja napakasti, ja ilmoittamaan äijälle että tätä en todellakaan hyväksy mun kodissani. Ja kun se on tottunut tekemään mitä huvittaa, niin varmaan vie aikaa ennen kuin sisäistää sen, että tää puoliso on todellakin nyt ihan eri ihminen.

Toki voi olla että se myös itse kävelee pois suhteesta, tajutessaan ettei olekaan enää vallankäytön suhteen ylivertainen. Että minä en ole enää hänen sätkynukke. On koko suhteen ajan puhuttu, molemmat, että toivotaan tasavertaista suhdetta, jossa molemmilla on tilaa kasvaa. Mut ne tais olla vain kauniita sanoja hänen osalta. Koska tajusin vasta lääkityksen aloitettuani, että täs ei oo mitään tasavertaista. Hän vie ja mä vikisen.

Nyt se loppuu, tai sit loppuu tää suhde. Miehestä riippuu, haluaako se alkaa muuttumaan. Minä en häntä voi muuttaa, mutta jos itse tajuaa muutostarpeensa, niin... en oikeesti usko siihen, mut huomenna nähdään sit. Aamulla se pariterapia. Ei tuo vielä kotiin lähtenyt, uhkaili vaan.

Luojan kiitos, ettei asuta yhdessä!
 
Sharmander sanoi:
Miten te uussuhteelliset (kiva uudissana :hilarious:) ootte kokeneet uuden kierroksen? Onko helppoa oppia uusi ihminen, paraniko vaihtamalla, onko koskaan kaduttanut? Entä lapset, onko heille helppoa sulattaa uusi ihminen? Ihan mielenkiinnosta, en oo koskaan kenenkään kans tarkemmin näitä puhunu
Click to expand...

Mun miehellä on kaksi lasta edellisistä suhteista.
Kun mä tulin kuvioon mukaan isän luona vuoroin asuva poika oli 11v. Pelkäsin ettei hän hyväksy mua tai ei tulla toimeen. Pelkäsin tuon iän olevan haasteellinen.
Pelkoni olivat täysin turhia. Olemme aina tulleet upeasti toimeen. Ja uudet lapset ovat hälle sisaruksia siinä missä olisi täyssisaruksetkin. Ikinä ei olla puhuttu mistään puolisiskosta/veljestä.
Viime kesänä paljastui myös, että miehelläni on myös kolmas poika joka on lyhyestä suhteesta vuosia sitten. Mieheni on aina epäillyt olevansa lapsen isä, mutta äiti jostain kumman syystä kieltänyt isyystestin.
Onnesta laki muuttui niin, että isälle tuli oikeus vaatia isyystestiä.
Tämä poika asuu meistä kaukana, joten kovin usein ei nähdä. Mutta on miehelleni silti tärkeä kuten muutkin lapsensa ja haluaa olla isänä sen mitä pystyy. Hänen äitinsä ei ole tilanteesta innoissaan ja se luo ongelmia. Äitinsä on yksinhuoltaja eli ei ole edes toista "isää" joka olisi syynä ongelmaan.

Mutta itse olen erittäin tyytyväinen, että löysin miehen, joka oli ollut ennen mua pitkässä suhteessa ja oli jo lapsi entuudestaan. Koen sen rikkautena ja että miehellä itsellään on elämänkokemusta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top