Pulinaketju

[Kaarin]

Tänään oli taas pojalla tissitön päivä. Siitä se pikku hiljaa laantuu ja haipuu pois, tämä imetys.

Minullahan ei oikein ollut odotuksia imetyksen suhteen raskausaikana, tiesin vain että haluan yrittää. En olisi todellakaan uskonut, jos joku olisi silloin kertonut, että pystyn imettämään yli 2-vuotiasta.

En varmaan olisi maitani myynyt, vaikkei imetys olisi onnistunutkaan syystä tai toisesta, mutta olen kiitollinen tisseilleni, että ovat tuota tehtävää ansiokkaasti hoitaneet näin pitkään.

 

[Kuunsilta]

Kuusi vuotta ollaan oltu yhdessä. Tutustuttiin 15 vuotta sitten, mutta oltiin pitkään niin, että ei pidetty yhteyttä toisiimme yhteisestä sopimuksesta.

Meillä on itse asiassa aika samankaltainen stoori. Noin 15 vuotta ollaan tunnettu, mutta varsinaisesti oltu yhdessä noin 5 vuotta. Aika pian aloitettiin lapsen yritys (oli toki pakkokin iän puolesta), kun yhteen lopulta päädyttiin.

 

[Yölento]

Meillä on itse asiassa aika samankaltainen stoori. Noin 15 vuotta ollaan tunnettu, mutta varsinaisesti oltu yhdessä noin 5 vuotta. Aika pian aloitettiin lapsen yritys (oli toki pakkokin iän puolesta), kun yhteen lopulta päädyttiin.

Aika pian mekin. Olisikohan mennyt 5kk. Vaikka minä olen hidas ihminen!

 

[Sharmander]

Meillä on 14 vuotta takana. Jokunen vuosi sitten käytiin perinteinen ”pikkulapsiarjen” draama läpi. Löytyi iloista ja aurinkoista seuraa työpaikalta, miehen mukaan ihan vaan kollegiaalista. No, omat epäilykset paljastui ihan todellisiksi. En tiedä oliko fyysistä suhdetta mutta salailua kuitenkin. Samaan aikaan kun vuodin verta menetyksen jäljiltä ja ravasin lääkäreillä, hoidin kodin yksin ja mahdollistin miehen uran. Mies halusi kaiketi iloisempaa seuraa kuin kotona harmaana hiihtävän puolison ja kitisevät lapset. Onhan se tylsää, surprise. No, asia puitiin ja itkettiin ja nuijittiin. Yhdessä ollaan edelleen eikä omien sanojensa mukaan enää tarvetta moiseen. Oma luottamus on hakusessa, luotin aina mieheen kun kallioon koska ei ollut ”pettäjätyyppiä” koskaan. Näin se elämä yllättää. Mut aika ajoin asia nousee omaan mieleen ja vaikuttaa ahdistavana. Että mikä estää käymästä uudelleen. Vai luottaako vai ei. Haluaisin jostain vertaistukea mutta mistäpä niitä löytyy.

 

[Eclipse]

Me ehdittiin miehen kanssa tuntea toisemme yli 10v ennen kuin päädyttiin yhteen. Nyt yhteiseloa on ollut 9 vuotta. Oli tavallaan helppoa syventää ystävyys suhteeksi. Aika samanlaisia ollaan ja tasapaksuja luonteita. Mitään suurta draamaa ei meidän parisuhteesta löydy mikä on hyvä, koska en sellaista jaksa enkä kaipaa. Minä meistä välillä enemmän skitsoan, mutta laitan sen ajoittaisiin hormonien heilahtelujen piikkiin tai väsymyksen. Mä en ole koskaan ollut mikään tunneihminen ja onneksi mies on samanlainen. En jaksaisi mitään parisuhdekeskusteluja ym turhan päiväistä. Meillä arki rullaa omalla painollaan ja välillä yritetään jotain hauskaa keksiä lapsen kanssa viikonloppuisin. Toki se kahdenkeskinen aika meiltä puuttuu nyt kokonaan lapsen takia, mutta ehtii sitä sitten eläkkeellä.

 

[Vastavirran akka]

Ai samperi Sharmander. Meillä ei ole käynyt noin, mutta ihan mahdollistahan se olisi kyllä, etenkin kun niin paljon erossa aikaa vietetään. Olen kyllä miettinyt, että mitä sitten jos. Helppo miettiä, mutta todellisuus onkin sitten jotain muuta.

Muunlaista luottamuspulaa meillä on ollut, niihin auttoi vain asian korjaaminen, puhuminen ja aika. Meillä on takana pitkä suhde ja kaappien paikkoja on todellakin aikanaan haettu. Hanskat on meinanneet mennä naulaan monesti, mutta nyt on kummallakin hyvä ja helppo olla. Pari viikkoa sitten jouduin hälle korottamaan ääntä oikeasti, kun pöljästeli. Oltiin viikko hiljaa, kun lähti taas reissuun ja takaisin tuli asian heti kuntoon hoitanut ukko. Nyt tapaukselle jo nauretaan.

 

[Peppipupu]

Äh, anteeksi Peppipupu.

Mä olisin nimenomaan sun ajatuksen kannalla. Pilleri olis jeba.

 

[Sharmander]

Ai samperi Sharmander. Meillä ei ole käynyt noin, mutta ihan mahdollistahan se olisi kyllä, etenkin kun niin paljon erossa aikaa vietetään. Olen kyllä miettinyt, että mitä sitten jos. Helppo miettiä, mutta todellisuus onkin sitten jotain muuta.

Muunlaista luottamuspulaa meillä on ollut, niihin auttoi vain asian korjaaminen, puhuminen ja aika. Meillä on takana pitkä suhde ja kaappien paikkoja on todellakin aikanaan haettu. Hanskat on meinanneet mennä naulaan monesti, mutta nyt on kummallakin hyvä ja helppo olla. Pari viikkoa sitten jouduin hälle korottamaan ääntä oikeasti, kun pöljästeli. Oltiin viikko hiljaa, kun lähti taas reissuun ja takaisin tuli asian heti kuntoon hoitanut ukko. Nyt tapaukselle jo nauretaan.

Näinpä. Kyllähän sitä aina rapatessa roiskuu, pitkissä suhteissa. Meillä mies puhuu aika huonosti tunteistaan kun taas minä kaipaisin vaikka vain spontaania halausta silloin tällöin. En kestä mitään ”kyllä kulta”-parisudetta, pitää ukosta ”munaa löytyä”. Että sais toi joskus vähän kolistella rajoja ja yllättää. Onhan siinä aina peiliinkin katsomista, tupataan me naiset usein ajatella että riittää kun homma pyörii eikä oo isompia riitoja että lapsiperheaika vaan on tällasta. Mutta herkästi sitä ajautuu erilleen jos ei panosta parisuhteeseenkin.

 

[Muska77]

Me ollaan oltu muutama vuosi ja kuten esittelyssä mainitsin ei hyvin mene. Tai mun tunteet on häippässeet enkä usko että palaavat. Olen katkera saamastani kohtelusta ja sitä myöten nuo tunteet hiljalleen hiipuneet. Mä olen nauravainen ja pelleilen paljon ja keksin kaikkea "kivaa". Mies maanläheisempi innostukseni latistaja. Kaipaan vapautta olla oma itseni ilman että joku katsoo kieroon. Mulle olis varmaan sopivampi mies joka olis iloisempi ja innostuvainen. En tiiä osasinko yhtään kirjoittaa mitä tarkoitan.

 

[MiisaS]

Meillä tulee maaliskuussa kahdeksan vuotta siitä kun tavattiin. Työkavereiden kanssa lähdettiin yksi perjantai ”yksille” ja sillä tiellä ollaan Meillä meni kyllä aika pitkään ennen kuin muutettiin edes saman katon alle (reilu kaksi vuotta) ja joitain kriisejäkin tuohon mahtuu, mies tykkäsi käydä baareissa ja itse mielummin vietin aikaa kavereiden kanssa jonkun kotona lautapelejä pelaten tms. Mutta nyt melkein mä käyn enemmän baareissa kuin mies! Vaikka en itsekään käy kuin muutaman kerran vuodessa...

 

[Yölento]

Meillä mies tuli käymään kahvilla, kun ei oltu oltu missään yhteyksissä 5-6 vuoteen. Ilmeisen hyvät kahvit keitin, kun ei ole vielä lähtenyt. Ensimmäiset treffit kesti viikon.

Ollaan molemmat kotona viihtyvää mallia ja tykätään eniten, jos ei tapahdu mitään. Mies osaa hyvin tasapainottaa minun sotkevaa siivoustekniikkaani ja pysäyttää lepäämään, kun mopo keulii.

Suurimmat kriisit oli silloin kun lopetettiin yhteydenpito. En toipunut siitä koskaan, kaksi ensimmäistä vuotta olivat pahimmat. Ei silloinkaan riitoja ollut. Maailma vain oli meitä vastaan ja olosuhteet. Kaikilla on aikansa.

Tämä oli rakkautta ensi kuulemalta eikä näkeminen hillinnyt tunteita.

 

[Vastavirran akka]

Meillä ukko lätisee hempeitä joka välissä, minä vähemmän. Kuitenkin tärkein tapa hänellä on osoittaa se teoilla, mitä arvostan.

Parisuhteen hoidosta ollaan puhuttu, mutta puheen asteelle on jäänyt. Oikeastaan puhutaan nykyään paljon, että kai se sitä hoitoa tavallaan on. Tai se on sitten sitä, että saa olla vuorollaan yksin ilman lapsia. Aikaa on ollut käytettävissä viimeiset pari vuotta liian vähän. Silti minusta tuntuu, että ollaan läheisempiä vuosi vuodelta.

Minun kanssani ei pärjäisi mikään joo joo mies. Haastetta pitää aina pikkuisen olla.

 

[Vastavirran akka]

Minä näin ukkoni ensi kerran, kun olin 17v. Tiesin heti, että tuo se on. Muutaman vuoden päästä sen tiesi ukkokin.

 

[Pikkuvarpaat]

Kauheinta oli kun vajaa 4kk ikäisen tytärenikaa menin lasten lääkärille joka tiesi tytön syntymän taustan.. Hänet elvytettiin.. Oli ollu kuumetta paripäivää lähes 40 eikä laskenut millään kun saavuin sairaalaan lääkäri kahto mua ja sanoi et oo tosissas normi lasten flunssa ja pisti kotia.. No seuraavaan aamuun ko päästiin mies sanoi et nyt autoon ja ajoi meidät toisen lääkärin tykö joka sano et lähtekää ajaan isompaan sairaalaan hän soittaa sinne No met Mentiin ja meitä vastassa oli samat naamat jotka tytön oli pelastaneet.. Siitä sit odottamaan ku ottivat tytön et mitä nyt.. Tunnin päästä lääkäri tuli ja sano et tilanne paha tulehdusarvot pilvissä yli300.. Keuhkoissa infektio ja vielä kaiken lisäksi verenmyrkytys.. Oltiin ihan loppu miehenkaa.. Toista kk sairaalassa oltiin kunnes näky valoa ja saatiin tyttö kotia... Et sellastaanteeks

 

[Pikkuvarpaat]

Pitä parisuhde takana 22 vuota johon mahtuu kaiken laista... Nuorena tavattiin aika äkkiä kihloihin mut naimisiin myöhemmin.. Oli jo lapsi ennen kun mentiin naimisiin ja tämähän oli liikaa osalle suvusta kun uskovaisia.. Plaah

 

[Helena80]

Me ollaan oltu yhdessä 20,5 v. Kihloissa kohta 17v, asuttu yhdessä 18v ja naimisissa 15,5v. Minä olen tulinen drama queen, mies vakaa ja tasainen. En ymmärrä, miten se on mua kestänyt. Vaikka on hänessäkin kestämistä, täytyy sanoa Haluaisin iloisemman luonteen omaavan miehen. Hän on hieman synkkä välillä ja suvussaan on masennusta. Mutta mä meen ihan vuoristorataa. Yhtenä hetkenä maailma on paras paikka, toisena ihan paska Töissäkin näytän luonteeni, mutten ihan niin jyrkästi kuin kotona. Siellä vaikutan aina iloiselta

Huomasin hänet ekan kerran yläasteella, kun oli rinnakkaisluokalla. Meni kuitenkin monta vuotta, kunnes törmättiin ja hän iski minut

 

[Muska77]

Kauheinta oli kun vajaa 4kk ikäisen tytärenikaa menin lasten lääkärille joka tiesi tytön syntymän taustan.. Hänet elvytettiin.. Oli ollu kuumetta paripäivää lähes 40 eikä laskenut millään kun saavuin sairaalaan lääkäri kahto mua ja sanoi et oo tosissas normi lasten flunssa ja pisti kotia.. No seuraavaan aamuun ko päästiin mies sanoi et nyt autoon ja ajoi meidät toisen lääkärin tykö joka sano et lähtekää ajaan isompaan sairaalaan hän soittaa sinne No met Mentiin ja meitä vastassa oli samat naamat jotka tytön oli pelastaneet.. Siitä sit odottamaan ku ottivat tytön et mitä nyt.. Tunnin päästä lääkäri tuli ja sano et tilanne paha tulehdusarvot pilvissä yli300.. Keuhkoissa infektio ja vielä kaiken lisäksi verenmyrkytys.. Oltiin ihan loppu miehenkaa.. Toista kk sairaalassa oltiin kunnes näky valoa ja saatiin tyttö kotia... Et sellastaanteeks

Voi kun raivostuttaa tuon kotia käskeneen lääkärin käytös. Mä varmaan olisin jo käynyt sanomassa tai pyytänyt soittoajan moiselle puoskarille ja kertonut miten sairas lapsi oikeasti oli ja mikä diagnoosi.. niin ja haukkunut lyttyyn. Onneksi menitte toiselle lääkärille!

 

[Sharmander]

Kp32. Lämmöt tasapaksua ”ei mitään”, sorruin ovistikkuun, PC tumma ja digi nega. Ei siis mitään uutta.

 

[Sharmander]

See

 

[Silmäsalmiakki]

Piiiiitkä suhde. Yli 21 vuotta ollaan oltu yhdessä. Naimisissa reilu 16 vuotta. Yleensä meillä menee hyvin, aika tasaista eloa tämä on ollut. Palasin syyskuun alusta töihin ja se nyt jotenkin verottaa. Ollaan molemmat kiireisiä, arki on hektistä ja pinna sitä myötä kireällä. Eli tällä hetkellä kiehahtaa molemmilla vähän turhankin herkästi ja tahtomattaan loukkaa toista. Kaipa se helpottaa kun tottuu tähän kiireeseen ja oppii aikatauluttamaan paremmin.