Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Muska77 tämä kyllä sai palautetta useammalta taholta eikä toiminut enään myöhemmin lastenlääkärinä
Pulinaketju
- Ketjun aloittaja Yölento
- Aloituspäivämäärä
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Täälä on nyt sudet riesana voi jössis kun tulevat taas liki.. Onneksi nuo tietyt mehtä miehet ilmoittavat missä ovat nähneet niin voi varautua
Tavattu heinäkuussa 2011. Esikko ilmoitti tulostaan lokakuu 2011. Naimisiin maaliskuussa 2012.
Esikko synty huhtikuussa 2012.
Kuopus syyskuu 2013.
Ollaan ekasta päivästä oltu kuin paita ja peppu. Yhteenmuutettiin heti. Kerroin heti alussa mun sairauksista ja siitä mitä ne tuo tullessaan. Ei lähtenyt karkuun. Nykyään mun ja poikamme omaishoitaja.
Olin tavatessa kävelevä työssä käyvä ihminen. Nykyään pyörätuolilla liikkuva eläkeläinen.
Kyllä se niin on, että tosi rakkaus kaiken kestää
Esikko synty huhtikuussa 2012.
Kuopus syyskuu 2013.
Ollaan ekasta päivästä oltu kuin paita ja peppu. Yhteenmuutettiin heti. Kerroin heti alussa mun sairauksista ja siitä mitä ne tuo tullessaan. Ei lähtenyt karkuun. Nykyään mun ja poikamme omaishoitaja.
Olin tavatessa kävelevä työssä käyvä ihminen. Nykyään pyörätuolilla liikkuva eläkeläinen.
Kyllä se niin on, että tosi rakkaus kaiken kestää
Me tavattiin miehen kanssa myös aika nuorena, 23v sitten ja siitä aikalailla äkkiä oltiin kaikki vapaa-aika yhdessä. Olin ihan raakile vielä silloin ja etsin ja kokeilin kaikkea ja kaikkia muitakin, tuo taas oli kypsä hedelmä jo kakskymppisenä 
. Ihan vastakohtia ollaan luonteissa, kuitenkin elämäntyylissä ja mielenkiinnonkohteissa samanlaisia. Ja kyllä jaksaa toinen kiinnostaa yhä etenevissä määrin, on helppo ihailla toista kun itse on ihan erilainen 
.
Epäsosiaalinen pessimistinen extrovertti iso äijä, parhaillaan aina siellä kun muilla menee luu kurkkuun ja pasmat sekaisin. Aina rakastanut mua juuri tälläisenä, jokainen muu testaamani mies aina yrittänyt jotain itsessä muuttaa.. Ja on ollut vaikeita aikoja, eropaperit kerran laitettu liikkeelle, mutta kiitos harkinta-ajan ollaan yhä tässä. Alko-ongelmaakin ollut ja se oli aikas hirveetä
, nyt siitäkin selvitty, muuttanut paljon muakin enempi hetkessä eläväksi. En enää haaveile liian pitkälle elämää - nyt on hyvä näin ja se riittää.
. Ihan vastakohtia ollaan luonteissa, kuitenkin elämäntyylissä ja mielenkiinnonkohteissa samanlaisia. Ja kyllä jaksaa toinen kiinnostaa yhä etenevissä määrin, on helppo ihailla toista kun itse on ihan erilainen . Epäsosiaalinen pessimistinen extrovertti iso äijä, parhaillaan aina siellä kun muilla menee luu kurkkuun ja pasmat sekaisin. Aina rakastanut mua juuri tälläisenä, jokainen muu testaamani mies aina yrittänyt jotain itsessä muuttaa.. Ja on ollut vaikeita aikoja, eropaperit kerran laitettu liikkeelle, mutta kiitos harkinta-ajan ollaan yhä tässä. Alko-ongelmaakin ollut ja se oli aikas hirveetä
, nyt siitäkin selvitty, muuttanut paljon muakin enempi hetkessä eläväksi. En enää haaveile liian pitkälle elämää - nyt on hyvä näin ja se riittää.
OI luoja, ei käy kateeksi
! Meillä viime talvena yksi susi täällä saarella jolkotteli kissoja napsimassa ja kyllähän sekin jo pisti jännittämään lampaiden puolesta..Muuten olen hyvinkin petoystävällinen maailmanhalaaja, mutta kotieläimet muuttaa tilannetta kummasti.. lapsista puhumattakaan.
Huh, miten rankka alku neidillä! Mistä johtui syntyminen elottomanaKauheinta oli kun vajaa 4kk ikäisen tytärenikaa menin lasten lääkärille joka tiesi tytön syntymän taustan.. Hänet elvytettiin.. Oli ollu kuumetta paripäivää lähes 40 eikä laskenut millään kun saavuin sairaalaan lääkäri kahto mua ja sanoi et oo tosissas normi lasten flunssa ja pisti kotia.. No seuraavaan aamuun ko päästiin mies sanoi et nyt autoon ja ajoi meidät toisen lääkärin tykö joka sano et lähtekää ajaan isompaan sairaalaan hän soittaa sinne No met Mentiin ja meitä vastassa oli samat naamat jotka tytön oli pelastaneet.. Siitä sit odottamaan ku ottivat tytön et mitä nyt.. Tunnin päästä lääkäri tuli ja sano et tilanne paha tulehdusarvot pilvissä yli300.. Keuhkoissa infektio ja vielä kaiken lisäksi verenmyrkytys.. Oltiin ihan loppu miehenkaa.. Toista kk sairaalassa oltiin kunnes näky valoa ja saatiin tyttö kotia... Et sellasta
? Onko hänelle jäänyt tästä alusta johtuen mitään vaivoja elämäänsä?
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Lambi nuo on kyllä riesa.. Kyttäävät varsinkin silloin ku hiljenee.. Eilen mies meni käymään työmaalla vielä ennen puolta yötä.. Ei oo ikään tullu niin nopsaa takas ja totes et aamulla on laitettavat nuorten puolen luukut kii
onko teillä lehmiä?
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Lambi hän tuli väärässä asennossa.. Jumittui pahasti... 4 tuntia jouduttiin ottaan ennen kuin saatiin tietää onko edes elossa se oli siis niin kauhee ja niin pitkät tunnit... Ei hänelle onneksi ole suurempia jäänyt mutta kun sairastuu kouhkot on kovilla
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Joo on... Ollaan oikein maalais juntteja
Ihanaa, arvostan!
Jos täytyisi elämä aloittaa uudestaan, valitsisin karjatalouden
! Vaikkakin pelkään lehmiä - mutta onhan näitä muitakin karjaeläimiä.. ei mikään helppo tie, mutta paljon hyvää siinä elämäntyylissä.
Sharmander
Asioista perillä oleva
Nuo on niitä pelkoja mitä itsellä oli synnytystä kohtaan
luojalle kiitos hän on kunnossa
Sharmander
Asioista perillä oleva
Mun mies on myös täysi vastakohta minuun. Ei voisi sanoa epäsosiaalinen, mutta tosi juro, jämpti ja vähäpuheinen mies. Ei uskoisi että tekee sitä työtä mitä tekee, omaa työpersoonan. Ja toisaalta on kans just omimmillaan vaikeissa ja hektitissä tilanteissa, missä mä en osaisi toimia ollenkaan. Mä olen herkkis ja tunteellinen, itkupilli. Analyyttinen ja semmoinen kaivelija. Haluan vastauksia ja riidat selvitettyä. Vaikea ohittaa mitään kommenttia. Provosoidun kotioloissa aika herkästi tiettyyn aikaan kuussa. Sikäli hyvä että mies on täysin rationaalinen eikä juurikaan elä tunteiden mukana. Tasapainottaa ja järkeistää, mä olen liian exrempore noin ylipäätään.Me tavattiin miehen kanssa myös aika nuorena, 23v sitten ja siitä aikalailla äkkiä oltiin kaikki vapaa-aika yhdessä. Olin ihan raakile vielä silloin ja etsin ja kokeilin kaikkea ja kaikkia muitakin, tuo taas oli kypsä hedelmä jo kakskymppisenä
Epäsosiaalinen pessimistinen extrovertti iso äijä, parhaillaan aina siellä kun muilla menee luu kurkkuun ja pasmat sekaisin. Aina rakastanut mua juuri tälläisenä, jokainen muu testaamani mies aina yrittänyt jotain itsessä muuttaa.. Ja on ollut vaikeita aikoja, eropaperit kerran laitettu liikkeelle, mutta kiitos harkinta-ajan ollaan yhä tässä. Alko-ongelmaakin ollut ja se oli aikas hirveetä
Kaippa sitä pääsääntöisesti pitkiin suhteisiin mahtuu. Itse koen että nykyisin erotaan liian herkästi kun ei oo enää kivaa. Meillä ei ole ollut alko-juttuja eikä väkivaltaa, narsismia tms. Silloin toki ymmärrän että pitääkin herkemmällä kädellä punnita onko suhteeseen järkevää jäädä
Lambi ei olla tällä hetkellä hoidoissa, yksi huurunenä odottelee pakkasessa mutta haluan käydä gynen tarkistuksessa ennen sitä ja mieluummin kiertokin saisi vähän tasaantua. Ensi keväälle suunnitellaan siirtoa.
Nega se on eikä muuksi muutu, vuotelee jo ja kaikki vähäisetkin olot häipy.
Me oltiin ekat 2kk sairaalassa ja tyttö teholla nukutettuna pari kolme viikkoa. Sain taistella lääkärien kanssa imetyksen puolesta, ne vain tyrkyttivät pulloa joka välissä. Lopulta sain tahtoni läpi ja tytöllä pidettiin nenämahaletkua niin kauan että imetys lähti sujumaan, eli 3kk. Täysimetin noin kuukauden ennen kiinteiden aloittelemista. Imetys oli vähintään ekat 6kk mielestäni hirveää, rinnat ei koskaan tottuneet ja varsinkin ekat kuukaudet tuntu joka kerta siltä kuin olis nänniä sahattu irti. Hammasta purren kuitenkin imetin kun tyttö syntyi akuutilla sektiolla ja pumpattiin täyteen antibiootteja ekat viikot. Lopulta 1v2kk imetin (ja sen jälkeen alkoikin 2,5kk sairauskierre).
Nega se on eikä muuksi muutu, vuotelee jo ja kaikki vähäisetkin olot häipy.
Me oltiin ekat 2kk sairaalassa ja tyttö teholla nukutettuna pari kolme viikkoa. Sain taistella lääkärien kanssa imetyksen puolesta, ne vain tyrkyttivät pulloa joka välissä. Lopulta sain tahtoni läpi ja tytöllä pidettiin nenämahaletkua niin kauan että imetys lähti sujumaan, eli 3kk. Täysimetin noin kuukauden ennen kiinteiden aloittelemista. Imetys oli vähintään ekat 6kk mielestäni hirveää, rinnat ei koskaan tottuneet ja varsinkin ekat kuukaudet tuntu joka kerta siltä kuin olis nänniä sahattu irti. Hammasta purren kuitenkin imetin kun tyttö syntyi akuutilla sektiolla ja pumpattiin täyteen antibiootteja ekat viikot. Lopulta 1v2kk imetin (ja sen jälkeen alkoikin 2,5kk sairauskierre).
Peppipupu
Asioista perillä oleva
Me ollaan siis oltu yhdessä vasta 2.5 vuotta. Työkaverit ja mies on 14 vuotta nuorempi.
Mä olen aivan tunteella eläjä toinen on rationaalisempi ja rauhallisempi. Kummatkin tykätään kiehnätä ja ollaan aika meneviä (ei siis baari vaan kyläily/mökkeily/matkustelu). Myös pelleillään paljon. Miehen on joskus vaikeaa puhua tunteista, ja mä välillä ehkä liiankin väkivaltaisesti sitten kaivelen ne ulos. Monessa asiassa ollaan samanlaisia huolettomia seikkailijoita, mutta mies enemmän rasittavuuteen asti sellainen "kaikki asiat selviää aikanaan" kun mulla snadia kontrollifriikkeyttä.
Mä olen aivan tunteella eläjä toinen on rationaalisempi ja rauhallisempi. Kummatkin tykätään kiehnätä ja ollaan aika meneviä (ei siis baari vaan kyläily/mökkeily/matkustelu). Myös pelleillään paljon. Miehen on joskus vaikeaa puhua tunteista, ja mä välillä ehkä liiankin väkivaltaisesti sitten kaivelen ne ulos. Monessa asiassa ollaan samanlaisia huolettomia seikkailijoita, mutta mies enemmän rasittavuuteen asti sellainen "kaikki asiat selviää aikanaan" kun mulla snadia kontrollifriikkeyttä.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Meillä ukko on järkevä ja minä seilaan tunteella, mutta jos iskee kriisi, niin minä olen se kallio. En rupea voivottelemaan, koska ei se mitään auta. Ukko naukuu kyllä. Etenkin viimeiset vuodet ovat koetelleet kaikella ikävällä, meitä yhdessä ja minua vielä enemmän lisäksi, niin ei tässä pikkujutut enää hetkauta.
Minäkin provosoidun etenkin pms aikaan, mutta ukko ei lähde mukaan. Vetää huumoriksi, niin rähise siinä sitten. Ukko on myös extrovertti ja minä en todellakaan. Hälle käy kaikki extempore jutut. Mulle ei tosiaankaan. Vastakohdat vetää lie puoleensa.
Sharmander
Asioista perillä oleva
Tääkin on tottaa. Mies stressaa herkemmin asioista kun mä jotenkin ajattelen et kaikki järjestyy. Sit toisaalta mies ei osaa pallotella asioita, jutella etukäteen vaihtoehdoista ja punnita asioiden puolia, päätökset jää aika yksipuolisiksi ja viime tinkaan. Mä taas haluaisin tietää esim etukäteen mitä mahdollisesti ensi vuonna on tiedossa, onko lomia, muuttoa tms isompaa. Ukko vaan kohauttelee olkaansa ja sanoo ettei jaksa vielä pohtia sinne asti
Sharmander
Asioista perillä oleva
Onnea likalle!Mun esikoistyttö tänään 11vSyntyi rv42+0, klo 21.02, paino 3690g ja pituus 50cm.
Herranjestas tätä tekstin määrää!
Geokätköilyä tyttären ollessa pienempi harrastettiin kovastikin. Sitten iPuhelimen sovellus muuttui tai jotain ja homma kuoli pystyyn. Monesti kaivannut sitä etenkin siinä kohtaa, kun kakaroita ei meinaa millään saada pukemaan takkia niskaan. Käydään siis paljon vaelluksilla sekä perheenä että pariskuntana. Ihan pakollinen hermolepo mulle.
Eli tietääkö joku jotain noista Geokätköily sovelluksista ja antais käytännönvinkkiä tälle amatöörille. Tiedän perheen, joka harrastaa kätköilyä oikein urakalla pitkin maailmaa; löytäävät sovelluksen avulla paikat, jonne ei turistit löydä ja jotka on suurimpia elämyksiä evö.
Imetys on omaa sydäntäni lähellä oleva asia. Ainokaiseni kanssa temppuilin ekat 2 kk, koska hänen joutuessa viettämään ekat viikkonsa sairaalassa, meni puurot, vellit ja vähän maidotkin miten sattui. Sitten se sujui ja olisin kyllä jatkanut pidempään, jos olisin tajunnut ettei sitä kokonaan tarvitse kerrasta töihin palattua lopettaa. Onneksi nykyään on tälläinen asiallinen foorumi!
Miehen kanssa molemmat ollaan toisella (rakkaus)kierroksella ja takana pitkät parisuhteet. Itse olin välissä omasta vapaasta tahdostani pitkään sinkkuna ja viihdyin paremmin kuin hyvin. Sitten tuo mies tuli jokunen vuosi sitten ja pilasi sen kaiken autuuden ja rauhallisuuden tyyssijan.
No ei vaan, ihana kun tuli! Ollaan hyvin erilaisia persoonina, mutta silti täysin paita ja peppu. (Meidän isot lapset ällöö meitä. 
)
Mukavaa päivää kanssasisaret! Torstai on toivoa täynnä.
Geokätköilyä tyttären ollessa pienempi harrastettiin kovastikin. Sitten iPuhelimen sovellus muuttui tai jotain ja homma kuoli pystyyn. Monesti kaivannut sitä etenkin siinä kohtaa, kun kakaroita ei meinaa millään saada pukemaan takkia niskaan. Käydään siis paljon vaelluksilla sekä perheenä että pariskuntana. Ihan pakollinen hermolepo mulle.
Eli tietääkö joku jotain noista Geokätköily sovelluksista ja antais käytännönvinkkiä tälle amatöörille. Tiedän perheen, joka harrastaa kätköilyä oikein urakalla pitkin maailmaa; löytäävät sovelluksen avulla paikat, jonne ei turistit löydä ja jotka on suurimpia elämyksiä evö.
Imetys on omaa sydäntäni lähellä oleva asia. Ainokaiseni kanssa temppuilin ekat 2 kk, koska hänen joutuessa viettämään ekat viikkonsa sairaalassa, meni puurot, vellit ja vähän maidotkin miten sattui. Sitten se sujui ja olisin kyllä jatkanut pidempään, jos olisin tajunnut ettei sitä kokonaan tarvitse kerrasta töihin palattua lopettaa. Onneksi nykyään on tälläinen asiallinen foorumi!
Miehen kanssa molemmat ollaan toisella (rakkaus)kierroksella ja takana pitkät parisuhteet. Itse olin välissä omasta vapaasta tahdostani pitkään sinkkuna ja viihdyin paremmin kuin hyvin. Sitten tuo mies tuli jokunen vuosi sitten ja pilasi sen kaiken autuuden ja rauhallisuuden tyyssijan.
No ei vaan, ihana kun tuli! Ollaan hyvin erilaisia persoonina, mutta silti täysin paita ja peppu. (Meidän isot lapset ällöö meitä. )Mukavaa päivää kanssasisaret! Torstai on toivoa täynnä.