Uusi viikko. Viime viikko alkoi toiveikkaissa merkeissä, kun aloin tuntea painoa alavatsalla ja arvasin tärpin käyneen. Tämä viikko alkaa harmistuneissa tunnelmissa. Pitäisi varmaan olla onnellinen, että hedelmöittyminen kuitenkin tapahtui ja noin nopeasti, vaikka sitten kiinnittyminen ei onnistunutkaan. Mutta mietityttää, että ehkä mun munasolut vaan alkaa olla sen verran huonoja, ettei niistä tule elinkelpoisia alkioita enää. No, en heitä kirvestä kaivoon vielä. En kyllä tiedä kuinka kauan yritetään vauvaa saada alulle. Tuntuu, että vauva olisi juuri se, mikä tässä maailmanajassa toisi eniten merkitystä elämään. Mä olen ollut sellainen matkasta toiseen eläjä, mutta on selvää, että maailma ei ole entisellään, eikä matkustaminen enää tule olemaan sama kuin ennen.