Pulinaketju

Mielenkiintoista lukea imetyksestä. Se on melko herkkä aihe ja aiheuttaa monenlaisia tunteita.

Mulla kaksi ensimmäistä vauvaa olivat täyimetyksellä varmaan n. 4kk saakka ja ekaa imetin yhteensä 9kk ja toista 1v 4kk. Silloin ajattelin että nyt haluan lopettaa. Kolmas syntyi raskausmyrkytyksen vuoksi pienempänä ja oli niin väsynyt ettei jaksanut syödä rintaa kuin jonku aikaa. Sitten annettiin lisämaitoa. Päästiin kotona vielä töysimetykseen hetkeksi ennen kiinteiden aloitusta ja imetystä olisko ollu 9kk yhteensä. Neljäs synnytys oli sektio ja imetys tökki koko ajan. Sairaalassa olin varma ettei maitoa tulee kunnolla ja punnitusimetyksissä ei noussut paino riittävästi niin siksi sai lisämaitoa.

Viidennen synnytys samoin sektio ja imetys tökki. Imetin ensin aina ja lupasin ja annoin lisämaitoa. Lupasin monta kertaa päivässä mutta ei riittänyt. Tuntui kyllä pahalta, mutta minkäs teet. Pakko vauvan on ruokaa saada enkä jäänyt suremaan. Pääasia että vauva saa ruokaa.

Jos joku haluaa imettää kauan, toinen vähän aikaa yksi ei ollenkaan niin kyllä se on jokaisen oma asia.
 
Meilläkin oli syöttöpunnituksia. Itse tiesin, ettei vauva syö mitään. Sairaalan vaaka näytti painoa tulleen ja pitivät minua yksinkertaisena lisämaito vaatimusten kanssa. Seuraavaksi vaaka näytti taas jotain muuta, kun totuutta. Vasta todella myöhään uskoivat, että vaaka on rikki. Jos en olisi vaatinut maitoa, en tiedä kuinka paljon olisi paino vielä tippunut. Kahden viikon iässä uhattiinkin sitten jo tiputukseen joutumisesta, mutta sitten alkoi paino nousta. Hitaasti, mutta varmasti.
 
Imetys on kovin tunteita herättävä. Onnistujat (ainakin ns helposti imettävät) tuppaa uskomaan että asia X ja Y on ainoa ratkaisevaa ja vain imettäminen on oikea tapa ruokkia vauva. Osa haluaa puolustella valintojaan kärkkäästi ja osa taas syyttää itseään epäonnistumisesta. On surullista miten esim julkisuudessa käydyt keskustelut saa aikaan. Ihan turhaa syyllistämistä ja huonommuuden kylvämistä. Aivan sama kuin keskustelut sose ja sormiruokailusta, sokerin antamisesta ja muusta. Niin turhaa mielipahaa ja vääntöä aidasta ja aidan seipäästä.
mulla on kolmenlaista imetyskokemusta yksillä ja samoilla rinnoilla. Kaikki menneet ihan omaa latuaan.
 
Sharmander sanoi:
Imetys on kovin tunteita herättävä. Onnistujat (ainakin ns helposti imettävät) tuppaa uskomaan että asia X ja Y on ainoa ratkaisevaa ja vain imettäminen on oikea tapa ruokkia vauva. Osa haluaa puolustella valintojaan kärkkäästi ja osa taas syyttää itseään epäonnistumisesta. On surullista miten esim julkisuudessa käydyt keskustelut saa aikaan. Ihan turhaa syyllistämistä ja huonommuuden kylvämistä. Aivan sama kuin keskustelut sose ja sormiruokailusta, sokerin antamisesta ja muusta. Niin turhaa mielipahaa ja vääntöä aidasta ja aidan seipäästä.
mulla on kolmenlaista imetyskokemusta yksillä ja samoilla rinnoilla. Kaikki menneet ihan omaa latuaan.
Click to expand...
Viisaita sanoja. Muutenkin äitiyden arvostelu on tänä päivänä raakaa ja ihan turhaa mielipahaa siitäkin aiheutuu. Ennen ei tainnut ihan tällaista menoa olla.
 
Mulla ihme kyllä Taysissa kuopuksen kohdalla tarjottiin lisämaitoa heti kun huomattiin, ettei mun maito ole vielä noussut. Ei tarvinnut yhtään tapella.
Mulla nousi maito kunnolla vasta n. 3pv sektiosta.
Nyt meinaan avoimin mielin olla imetyksen suhteen. Teen sen mitä itse voin sen eteen ja jos toimii niin hyvä jos ei niin sitten ei.
Meillä mies on aina ihanasti tukenut mua imetyksen suhteen. Ymmärtää asian tärkeyden mulle ja koittaa parhaimpansa tukea.
 
Vastavirran akka sanoi:
Viisaita sanoja. Muutenkin äitiyden arvostelu on tänä päivänä raakaa ja ihan turhaa mielipahaa siitäkin aiheutuu. Ennen ei tainnut ihan tällaista menoa olla.
Click to expand...
Ennen ei ollut väyliä, mitä olisi voinut käyttää arvosteluun. Tosin ennen oli vaikeampi saada mistään mitään tietoa. Minun imetystukeni olivat ex-anoppi ja äitini. Olisin voinut myös lainata kirjastosta jonkun kirjan tai tilata kaksplus-lehden.

Niin että otan mielelläni kaiken arvostelun vastaan, kun samalla tiedon etsiminen on helpottunut.
 
Sharmander sanoi:
Imetys on kovin tunteita herättävä. Onnistujat (ainakin ns helposti imettävät) tuppaa uskomaan että asia X ja Y on ainoa ratkaisevaa ja vain imettäminen on oikea tapa ruokkia vauva. Osa haluaa puolustella valintojaan kärkkäästi ja osa taas syyttää itseään epäonnistumisesta. On surullista miten esim julkisuudessa käydyt keskustelut saa aikaan. Ihan turhaa syyllistämistä ja huonommuuden kylvämistä. Aivan sama kuin keskustelut sose ja sormiruokailusta, sokerin antamisesta ja muusta. Niin turhaa mielipahaa ja vääntöä aidasta ja aidan seipäästä.
mulla on kolmenlaista imetyskokemusta yksillä ja samoilla rinnoilla. Kaikki menneet ihan omaa latuaan.
Click to expand...

Mä olen kokenut molemmat, täysimetyksen ja sitten ne joissa imetys ei yksin riittänytkään. Se vaan menee niin ettei maitoa aina tule riittävästi. Eikä johdu siitä ettei äiti tee mitään asian eteen. Toki imetystukea on hyvä saada mutta jos ei tipu ei heru
 
Minusta tuntuu, että tänä päivänä some ja muu maailma aiheuttaa sen, että lasten hoidosta ja kasvatuksesta tehdään taidetta ja kilpavarustelua. Anonyymina tai vaikka facessa omalla naamallakin on helppo tuomita ja arvostella. Naureskella miten jonkun ostoskärryssä on pinaattilettuja ja pepsimaksia. Että ei he vaan koskaan. Tai jos joku hermostuu lapselleen julkisesti tuomitaan hänet huonoksi vanhemmaksi tietämättä yhtään mitä kaikkea sitä ennen on ehkä tapahtunut.
Facessa on sormiruokailuketjua ja muuta. Hyviä ja idealtaan loistavia juttuja. Mutta asia menee herkästi nokitteluksi ja arvosteluksi. Oli surullista lukea joskus sellainen aloitus missä äiti kysyi kuinka ilmoittaa 90-vuotiaalle isoisomummolle etteivät he enää koskaan tule käymään. Eivät, koska tämä mummo oli antanut vuosikkaalle sentti kertaa sentin pullaa. Okei, ymmärrän toki että omia valintoja ja arvoja kuuluu kunnioittaa mutta jotain suhteellisuuden tajua kuitenkin.
 
Yölento sanoi:
Ennen ei ollut väyliä, mitä olisi voinut käyttää arvosteluun. Tosin ennen oli vaikeampi saada mistään mitään tietoa. Minun imetystukeni olivat ex-anoppi ja äitini. Olisin voinut myös lainata kirjastosta jonkun kirjan tai tilata kaksplus-lehden.

Niin että otan mielelläni kaiken arvostelun vastaan, kun samalla tiedon etsiminen on helpottunut.
Click to expand...
Tää on ihan totta. Tuki oli itsellänikin esikoisen aikaan nolla. En tienny/osannu etsiä mitään tukea tai neuvoa. En kuulunu faceen enkä jotenkaan muutenkaan osannut hakeutua siinä sumussa minnekään tuen piiriin
 
Olen ehkä outo, kun minusta on aivan sama, mitä muut ajattelevat kasvatustyylistäni. Jokainen tekee niin kuin omalle perheelle on parasta. Olen aika fanaattinen omissa periaatteissani. Tässäkin aiheessa tutkimususkovainen ja käytännöt tukevat erityisesti aivoterveyttä ja terveyttä yleisesti, mutta en kyllä vanhuksia hylkää, vaikka pullaa on tarjolla. Vaikka sokeri ei mikään terveystuote ole, niin ei se kyllä mummulavierailuilla tapa.
 
Sharmander sanoi:
Tää on ihan totta. Tuki oli itsellänikin esikoisen aikaan nolla. En tienny/osannu etsiä mitään tukea tai neuvoa. En kuulunu faceen enkä jotenkaan muutenkaan osannut hakeutua siinä sumussa minnekään tuen piiriin
Click to expand...
:laughing025 veikkaan, ettei Facebook ollut edes kehittäjiensä mielikuvituksessa, kun olin imetystaipaleeni alkumetreillä. Matkapuhelimia oli olemassa, halko, joka ei mahtunut käsilaukkuun, mutta tekstiviesteistä ei vielä haaveiltu. Ja monta vuotta meni vielä siihen, että tietokoneita oli ihmisillä kotona.
 
Äää inhoan tätä mun silmille lyötävää keskustelua imetyksestä. En usko, että yksikään äiti olisi jättänyt tahalleen imettämättä. Siihen ei auta kaikkitietävät neuvot varsinkaan jälkikäteen. Itse pidän tissit omana asiana. Ja hoidan asian niin hyvin kun voin jos nyytikin vielä syliin saan. Joo traumat ekasta epäonnistuneesta imetysyrityksestä. Enkä todellakaan halua puhua siitä. Mun oma asia.
 
Tulee kyllä muinaisjäänneolo, kun miettii ensimmäisten lasten vauva-aikaa. Asiaa ei helpota se, että tänään töissä yksi valmistuva opiskelija muisteli omaa päiväkotiaikaansa, olin hänen opettajansa. Hän totesi, että minulla onkin jo pitkä ura takana. Olin myös hänen isojen sisarustensa opettaja.

Vanha!
 
Hold your hatut änd hameenhelmat, nyt esitetään vanha klassikko, kohtuni salatut elämät vol 100 ja1. Jos ei saippuasarjat nappaa niin hyppää yli. Tiedossa vain ja ainoastaan paikallaan polkemista ja hitaasti edistyvää dramatiikkaa. :bag:
Menkkoja kun kävin odottelemaan niin alkoikin ovislimoja työstämään ja tuttuja nippailukipuja tuntumaan. Ihan eggistä! Ja panetusta! Eihän tässä oo enää mitään järkeä. Mä en ole perillä enää lainkaan siitä mitä kropassa tapahtuu. Tätä vauhtia pääsen kärryille aikaisintaan ensi vuonna, saippuadraaman osassa 100 ja 5.
Imetyksen päätyttyä (hah, pääsinpä minäkin sivuamaan ja osallistumaan tissitarinointiin!)vihdoinkin mun kroppa on taas mun, mutta ihan rähjäinen tämä taitaa olla.
 
Sharmander sanoi:
Miten teillä muilla menee miesten kanssa? Onko kaikilla pitkä vai pätkä parisuhde takana?
Click to expand...
Pitkä, 21 vuotta taitaa olla jo yhteistä taivalta. Menee sopuisasti ja tasaisesti. Paljon kuvaavaa on se, että ajatus toimii hyvin samankaltaisesti. Käytiin toistemme kauppareissuista tietämättä molemmat töistä tullessamme samassa kaupassa ostamassa samat ostokset. Nyt meillä on kahdet samat sämpylät, jauhelihat, mehut, maidot ja dödöt..
Kätevää monessa asiassa tämmöinen telepatia. Hiljaiselle miehelle sopii ettei niin hirveesti aina tartte jutella kun tietää muutenkin mitä toinen aikoo sanoa.
 
Se on kyllä totta ja valitettavaa, että niin monesta äitiyteen liittyvästä jutusta on tullut nykypäivänä kilpavarusetua ja lyömäase toisia kohtaan. Jotenkin tuntuu, että monet haluavat näillä asioilla päteä ja tuntea ylemmyyttä. Tai sitten on sellaista marttyyriasennetta, että kun minäkin taistelin imetyksen eteen niin ja niin paljon enkä minnekään kotoa vauvan luota päässyt ekan 6 kk:n aikana niin ei sitten saisi päästä kukaan muukaan. (Ja tällä siis tarkoitan monia somekeskusteluja ja Face-ryhmiä ym., en siis missään tapauksessa tätä keskustelua täällä, joka mielestäni on pysynyt asiallisena ja toisten näkemyksiä suvaitsevana.)

Mä taidan olla aika poikkeuksellinen siinä, että suhtauduin imetykseen aika rennosti. Täysimetyskin olis varmaan onnistunut, mutta mentiin suurin osa ajasta osittaisimetyksellä. Meidän lapsi oli sellainen tissitakiainen, että oikein mielelläni ulkoistin yhden ruokintakerran vuorokaudessa miehelle - ja samalla tarjosin miehelle ja lapselle hienon yhteisen kokemuksen, joka varmasti edisti heidän läheistä suhdettaan. Se myös mahdollisti sen, että pystyin toisinaan piipahtamaan jossain omissa menoissa kodin ulkopuolella. Mä en pumpulle juuri herunut (enkä edes tiedä, missä välissä olisin ehtinyt pumpata kun lähinnä imetin, söin ja nukuin), joten annettiin suosiolla korviketta pullosta. Mitään huonoa omaatuntoa en siitä potenut - uskon että lapsi kyllä sai imetyksen hyödyt ja äidinmaidon tärkeät ravintoaineet näinkin. Ja olisi varmasti voinut ja kasvanut oikein hyvin pelkällä korvikkeellakin.

No, mä kyllä yritän muutenkin suhtautua elämään aika rennosti, ja kaikenlainen fanaattisuus on mulle täysin vierasta, oli kyse sitten äitiydestä tai jostain muusta elämänalueesta. Armollisuus niin itseä kuin muitakin kohtaan on mulle tärkeä periaate elämässä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top