Pulinaketju

Eclipse sanoi:
Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset. Lasta käy sääliksi jossei kuukauteen pääse tarhaan. Itki tänään jo ihan lohduttomana kun ei päässyt lievän yskän takia. Kaipaa kovasti kavereita kun oltiin just viikko lomalla. Ei tässä loputtomiin jaksa telvisiotakaan tuijottaa sisällä. Mä en valitettavasti keksi ikinä muuta tekemistä enkä osaa leikkiä. On lapsella huoneellinen leluja mutta harvoin niillä yksin leikkii. Toivottavasti ilma pysyy edes hyvänä että voi käydä omalla pihalla ulkoilemassa. Tosin ilma on vielä niin kylmä että itseä ottaa päähän seistä ulkona palelemassa. Mä inhoan talvea yli kaiken.
Voi vaan toivoa et yskä menee ohi ja tarhaan pääsee tavallisten duunareittenkin lapset eikä sitä kielletä. Muuten on ankea kevät tiedossa lapselle yksin.
Click to expand...
Mä en kans ole mikään leikkijä. Korttia pelaan kyllä ja luen iltasadun. Laitan lapset tekee kotitöitä ja opetan nyt tarpeen mukaan. Lapset käyvät keskenään nykyään ulkoilemassa. Onneksi tuo vanhin on niin iso, että katsoo eskarilaisen perään. Eivät mene lähipuistoa kauemmaksi muutenkaan. Ja perhelenkkejä varmaan tehdään myös.
 
Eskarilainen edelleen kipeä. Kuume nousi uudelleen. Mies käytti lääkärissä, joku virus, muttei angiinaa. Pitkä tauko eskarista siis, mutta tyttöhän haluaakin olla kotona.
 
Meillä lapsen kehitykselle on haitaksi, kun ei pääse päiväkotiin. On siis kehittynyt muuten hyvin, mutta vuorovaikutus lasten kanssa on lähes olematonta, puistoissa suhtautuu hyvinkin vihamielisesti ja torjuvasti, jos joku tulee edes samaan puistoon. Mutta eiköhän tilanne korjaannu, kun taas joskus pääsee päiväkotiin.

Minä mieluiten ulkoilisin lapsen kanssa, mutta kuukausi on niin pitkä aika, että ajattelin tehdä samoja juttuja, mitä tekevät päiväkodissa, mikäli päiväkodin tiedotus toiminnasta jatkuu.

Jos ei jatku, niin keksin jotain.
 
@lambi haluan vielä sanoa että ainakaan itselläni äiti tai koti ei mun mielestä ollu mitenkää syypää mun s.häröihin. Koulukiusaus (vaikka olin jo laiha) söi aluksi itsetuntoa ja viimeinen niitti oli joskus lukiossa jonkun pojan kommentti. Sittemmin eka parisuhde romutti lopun itsetunnon.

meilläkin koululainen itki eilen tilannetta. Kaipaa kaveeita ja pelkää ettei nää enää ketään kuukausiin. Haluaa kouluun ja kaipaa sinne. Vituttaa kun kaikki liikunta jää ny mun kontolle. Lapsi on kovakuntoinen ja luonnostaan tykkää liikkua. Nyt kaikki harrasrukset pois, koulumatkaliikkuminen pois ja pihalla tapahtuvat jää aika nollaan yksin.
 
Mä en myöskään leikkijä. Rakentelen ohjeista Legoilla uusia paketteja. Mut nyt sellaisia mitä 3v haluaa mun tekevän on palapelit. Se jaksaa niitä tehdä mun kans tuntikaupalla. Meillä on vielä pari sellaista 54 palan palapeliä ja niissä yhdessä menee aikaa. Isojen poikien kans pelaan Unoa. Lataan tabletille nyt Ekapelin kun eskarissa sitä pelaavat. Oon myös huomannut että monesti pienelle riittää leikkiin että mä makaan vieressä lattialla. Ja kyselen. Pieni leikkii ja selittää. Mut oon armottoman surkea leikkijä omasta mielestä.

Ja kun miettii niin mun vanhemmat ei koskaan leikkinyt meän kans. Isä vei autotalliin ja nikkaroitiin. Otti mukaan tekemään ruokaa. Tehtiin puutöitä ja lämmitettiin saunaa. Paistettiin ulkona makkaraa. Äiti joskus otti mukaan leipomaan. Ne on ihan jees juttuja. En mä kaivannut ees koskaan vanhempia leikkimään meän kanssa.

Eilen leivottiin leipä, pienin oli mukana, ja ihan haltioissaan. Varsinkin kun sai "maalata" kananmunalla leivän pinnan ennen uuniin laittoa. Siitä sain idean et haen ainakin maalauskamat ja kunnon paperia. :)
 
@twisted tsemppiä ja sympatiani <3

@Helena80 pikaista paranemista pienelle. Meilläki koululainen tuli sopivasi yöllä kipeeks :shifty:
 
twisted sanoi:
Mä en myöskään leikkijä. Rakentelen ohjeista Legoilla uusia paketteja. Mut nyt sellaisia mitä 3v haluaa mun tekevän on palapelit. Se jaksaa niitä tehdä mun kans tuntikaupalla. Meillä on vielä pari sellaista 54 palan palapeliä ja niissä yhdessä menee aikaa. Isojen poikien kans pelaan Unoa. Lataan tabletille nyt Ekapelin kun eskarissa sitä pelaavat. Oon myös huomannut että monesti pienelle riittää leikkiin että mä makaan vieressä lattialla. Ja kyselen. Pieni leikkii ja selittää. Mut oon armottoman surkea leikkijä omasta mielestä.

Ja kun miettii niin mun vanhemmat ei koskaan leikkinyt meän kans. Isä vei autotalliin ja nikkaroitiin. Otti mukaan tekemään ruokaa. Tehtiin puutöitä ja lämmitettiin saunaa. Paistettiin ulkona makkaraa. Äiti joskus otti mukaan leipomaan. Ne on ihan jees juttuja. En mä kaivannut ees koskaan vanhempia leikkimään meän kanssa.

Eilen leivottiin leipä, pienin oli mukana, ja ihan haltioissaan. Varsinkin kun sai "maalata" kananmunalla leivän pinnan ennen uuniin laittoa. Siitä sain idean et haen ainakin maalauskamat ja kunnon paperia. :)
Click to expand...
Meillä aivan sama lapsena! Ja olen ihan samanlainen.
 
twisted sanoi:
Mä en myöskään leikkijä. Rakentelen ohjeista Legoilla uusia paketteja. Mut nyt sellaisia mitä 3v haluaa mun tekevän on palapelit. Se jaksaa niitä tehdä mun kans tuntikaupalla. Meillä on vielä pari sellaista 54 palan palapeliä ja niissä yhdessä menee aikaa. Isojen poikien kans pelaan Unoa. Lataan tabletille nyt Ekapelin kun eskarissa sitä pelaavat. Oon myös huomannut että monesti pienelle riittää leikkiin että mä makaan vieressä lattialla. Ja kyselen. Pieni leikkii ja selittää. Mut oon armottoman surkea leikkijä omasta mielestä.

Ja kun miettii niin mun vanhemmat ei koskaan leikkinyt meän kans. Isä vei autotalliin ja nikkaroitiin. Otti mukaan tekemään ruokaa. Tehtiin puutöitä ja lämmitettiin saunaa. Paistettiin ulkona makkaraa. Äiti joskus otti mukaan leipomaan. Ne on ihan jees juttuja. En mä kaivannut ees koskaan vanhempia leikkimään meän kanssa.

Eilen leivottiin leipä, pienin oli mukana, ja ihan haltioissaan. Varsinkin kun sai "maalata" kananmunalla leivän pinnan ennen uuniin laittoa. Siitä sain idean et haen ainakin maalauskamat ja kunnon paperia. :)
Click to expand...
Nää kuulostaa hyviltä vinkeiltä!
 
Sharmander sanoi:
@lambi haluan vielä sanoa että ainakaan itselläni äiti tai koti ei mun mielestä ollu mitenkää syypää mun s.häröihin. Koulukiusaus (vaikka olin jo laiha) söi aluksi itsetuntoa ja viimeinen niitti oli joskus lukiossa jonkun pojan kommentti. Sittemmin eka parisuhde romutti lopun itsetunnon.

meilläkin koululainen itki eilen tilannetta. Kaipaa kaveeita ja pelkää ettei nää enää ketään kuukausiin. Haluaa kouluun ja kaipaa sinne. Vituttaa kun kaikki liikunta jää ny mun kontolle. Lapsi on kovakuntoinen ja luonnostaan tykkää liikkua. Nyt kaikki harrasrukset pois, koulumatkaliikkuminen pois ja pihalla tapahtuvat jää aika nollaan yksin.
Click to expand...
Mulla vähän samansuuntainen lähtö syömishäiriöön-mä tosin olin aikaisin kehittynyt ja muodokas. Mutta joku poika lohkas "olisit hyvännäköinen jos 5 kg laihempi" :confused: niin että siitä se ajatus sitten lähti..
Mä oon niin yrittänyt täyttää niitä sudenkuoppia tyttöjen elämässä joista hyvin kompastuu näihin ongelmiin - että vituttaa epäonnistua yrittmisestä huolimatta. Tää tyttö on mun vastakohta, urheilullinen perfektionisti, enkä oikein ymmärrä ahdistuksiaan. Ei auta itku markkinoilla nytkään, koitetaan selvittää tilannetta.. Vauvan tulohan oli tälle rankkaa, kontrolli kun hävisi taas.
Nyt otetaan taas ohjsksista kiinni ja kiidetään yhdessä kohti vahvempaa huomista :rolleyes:.
 
En ole tainnut minunkaan kanssani juuri kukaan leikkiä kun olin lapsi. Itse koitan pojan kanssa puuhata silloin kun selkä antaa myöden. Leivontaan ja ruoanlaittoon otan osalliseksi myös, ja poika tykkää kovasti.

Useimmiten pojalle kyllä riittää kun makaan siinä vieressä lattialla kun hän leikkii, eikä minun ole pakko silleen osallistua, eikä poika aina haluakaan minua mukaan leikkiin, vaikka vieressä haluaakin minun olevan. Poika tykkää myös palapeleistä ja niitä kootaan yhdessä. Rakennellaan myös puupalikoista kaikenlaista. Poika tykkää sitten rikkoa kaikki rakennelmat niin että niitä palikoita löytyy huonekalujen alta vielä viikkojenkin päästä, kun ei aina osu imuriinkaan, vaikka monta kertaa viikossa imuroinkin :facepalm:
 
Meillä jäi tyttö kotiin tästä päivästä lähtien. Mä aikaistin omaa töihin tuloa, jotta pääsen aiemmin kotiin. Mies siirtää omat hommat illoille ja viikonloppuun. Täällä ei ainakaan vielä ole päiväkodeissa rajauksia, että kuka sinne saa viedä ja kuka ei. Toiveena tietysti, että jos voi hoidon muutoin järjestää niin sitten tehdään niin. Ei tämä ideaalitilanne tilanne ole kenellekään. Tyttökin tosi hyvin päiväkodissa viihtyy. Mutta kaipa tämä tilanne vielä joskus normalisoituukin. Toivottavasti.
 
Mielenkiintoisia aikoja eletään nyt. Kaiken kökön keskellä toivon sitä, että Suomen syntyvyys kokisi nyt uuden nousun. Ihmisillä on aikaa perheilleen, joten saas nähdä jouluvauvojen tilastot. Pitää olla positiivistakin odottelua.

Kotona opiskellaan etänä vanhemman muksun kanssa ja nuorempi pörrää mukana. Ukko toimistolla töissä, koska kaikki muut ovat sieltä etätöissä. Eniten kannan huolta appivanhemmista. Toivottavasti ottavat apua vastaan nyt. Pitkä aika olla erossa lapsista on varmaan myös kova paikka, toivottavasti myös ymmärtävät pysyä poissa oven takaa. Toisaalta kerrankin minulla on lupa ajaa pois.

Kyllä tämä tästä, päivä kerrassaan. Ja onhan meillä toisemme täällä palstalla.
 
Minunkin vanhemmat on vanhoja ja tiedän että etenkään äiti ei malta pysyä kotona. Yritän tässä tahkoa niille järkeä että kyse on nyt koko maan tilanteesta eikä mistään pikku suosituksesta. Ärsyttää kun sisko suunnittelee voiko matkustaa lappiin laskemaan. Sanoin sille että ei näistä isoista linjoista oo paskankaan hyötyä jos kaikki ei nouta. Somessakin osa vähättelee tätä ja suunnitelee kaveritapaamisia ja lasten leikkihetkiä. Mikähän äly on sulkea koko yhteiskunta jos sitten vapaalla tehdään mitä lystää.

mä olen kans surullinen heidän puolesta kellä koulu saattaa olla ainoa päivään rytmiä ja turvaa tuova. Tai heitä kenen vanhemmat ei voi olla juurikaan kotona nyt. Sikäli omat asiat on aika onnellisesti että olin jo valmiiksi kotona.

miehen kans on kireää eikä läheisyyttä ollu vissiin kahteen viikkoon. Ärsyttää sekin. Tosin nyt tää niagara vaivaa, mut voishan sitä läheisyyttä olla toisellakin tapaa. Huokaus
 
Vastavirran akka sanoi:
Mielenkiintoisia aikoja eletään nyt. Kaiken kökön keskellä toivon sitä, että Suomen syntyvyys kokisi nyt uuden nousun. Ihmisillä on aikaa perheilleen, joten saas nähdä jouluvauvojen tilastot. Pitää olla positiivistakin odottelua.
Click to expand...
Muuten yhtyisin tähän, mutta tällä hetkellä on lapsettomuushoidotkin seis, koska ei ole tietoa siitä, miten korona vaikuttaa sikiöön. Jotain vaikutuksia on raportoitu, mutta niiden aiheuttajaa ei varmuudella osata nimetä. Samoin jos odottaja sairastuu koronaan vakavammilla oireilla, annetaan silloin sen verran tujuja lääkkeitä, että sikiö voi vahingoittua.
Tässä tilanteessa en itse uskaltaisi yrittää edes luomuna.
 
Suski ⛱ sanoi:
Muuten yhtyisin tähän, mutta tällä hetkellä on lapsettomuushoidotkin seis, koska ei ole tietoa siitä, miten korona vaikuttaa sikiöön. Jotain vaikutuksia on raportoitu, mutta niiden aiheuttajaa ei varmuudella osata nimetä. Samoin jos odottaja sairastuu koronaan vakavammilla oireilla, annetaan silloin sen verran tujuja lääkkeitä, että sikiö voi vahingoittua.
Tässä tilanteessa en itse uskaltaisi yrittää edes luomuna.
Click to expand...
No totta tämäkin, mutta nyt ajattelin vain lämpöä ja läheisyyttä ja sen seuraamuksia. Minä olen myös huolissani kamustani, joka on hoitoalalla ja nyt siis raskaana, ikää meidän verran. Sen verran huonot mahdollisuudet muutenkin, että en usko omalle kohdalle raskautta korona aikaan, mutta en kyllä estelekään. Sitten pitää olla vielä enemmän eristyksissä, kunnes tietoa asiasta saadaan.
 
Sanoin samaa että ehkä ihmiset kuksii ku ei muutakaan. Mutta kaveri palautti maanpinnalle siinä että kuukauden kriisitilanne ja kotona kuppaaminen kiristää nykyihmisten hermoja ja voi poikia enemmän eroja kuin vauvoja

aikani sulateltua mä jopa innostuin. Otin niin köksää kuin kodinhoitoa lukkariin, tehtäviä
Tekevät kirjoista ja netistä. Tässähän saa kailenlaista pientä aikaan mitä ei aikaisemmin koulussa voi ja iltaisin ei ehdi kun harrastukset. Opetellaan vaikka tverkkaamaan liikkatunnilla.
 
Sharmander sanoi:
Sanoin samaa että ehkä ihmiset kuksii ku ei muutakaan. Mutta kaveri palautti maanpinnalle siinä että kuukauden kriisitilanne ja kotona kuppaaminen kiristää nykyihmisten hermoja ja voi poikia enemmän eroja kuin vauvoja

aikani sulateltua mä jopa innostuin. Otin niin köksää kuin kodinhoitoa lukkariin, tehtäviä
Tekevät kirjoista ja netistä. Tässähän saa kailenlaista pientä aikaan mitä ei aikaisemmin koulussa voi ja iltaisin ei ehdi kun harrastukset. Opetellaan vaikka tverkkaamaan liikkatunnilla.
Click to expand...
No tämä on sitten se toinen vaihtoehto. Syntyvyys laskee entisestään. Toisaalta kriisien jälkeen on syntyvyys noussut, mutta saas nyt nähdä. Varmasti monessa perheessä on hermot tiukalla näinä aikoina.

Sen kyllä totean, ettei meillä tverkata. Jossain se raja menee. No vitsi vitsi. Taidan pitää pojille opetusta suursiivouksesta, haravoinnista ja sen sellaisesta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top