Pulinaketju

Maitoasiaan on olemassa tosiaan ihan biologiset ja ns tieteeseen perustuvat perusasiat. Aivan kuten Hento Haave sanoi. Maito lähtee nousemaan hormonien kautta, istukan irrottua ja progesteronin sekä estrogeenin romahtaessa. Sitten asioihin vaikuttaa monta muuta seikkaa, osa hyvin yleisiä ja osa harvinaisia. On myös monia uskomuksia minkä perusteella äiti herkästi päättelee maidon riittävyyttä.

se miksi maito nousee eritavoin voin riippua monesta tekijästä. Niin synnytyksestä, käytetyistä lääkkeistä kuin stressitekijöistä ilman varsinaista stressiäkään. Esim mulla kaikkien kolmen kohdalöa maito on noussu hyvin eri aikaan. Kakkosesta vietin huonekaverin kans hauskoja hetkiä, naurettiin ja höpöteltiin. Olin tosi euforiassa vauvan syntymästä. Vauva asui rinnalla tyytyväisenä tauotta. Maito nousi yks kaks tosi rytinällä. Kolmosesta olin huoneessa yksin ja vauva oli paljon kärttyisämpi. Nukuin huonosti eikä maito noussu kunnolla. Aloin stressata sitä oikeasti ja maito nousi vasta kotona kunnolla kun esikoinen kiipesi syliin ja tuli semmonen onnellinen olo. Paita kastui.
Mun rinnat on tubulaariset rinnat eli nännipiha on pullea ja suht tunnoton. Vauva ei saa siis stimuloitua rintaa kunnolla, idea on että rauhaskudosta pitäisi tulla suuhun, ei pelkästään ihoa. Mä herun tämän vuoksi myös huonosti. Maitoa myös heruu vain kerran eikä reilusti sittenkään. Vauva siis asuu paljon rinnalla ja rinnat on aina ns tyhjän oloiset. Esikoisen kohdalla en tätä tiennyt. Tämä heppottaa vasta tälleen taaperona kun suu on isompi. Rinnan tyhjyys ei ole merkii ettei maitoa ole, päinvastoin. Pullea täysi rinta saa signaalin ettei maitoa tarvitse tehdä lisää ja maitomäärä pikemminkin vähenee. Toki pullea pinkeä rinta antaa ns väärän kuvan runsaasta maidosta.
Pumpulle en hernunu koskaan. Ekat 1-3kk sain maks 10ml pumpulle. Tämäkään ei ole merkki siitä ettei maito riitä. Mä en ole kummallekaan, kakkoselle enkä kolmoselle antanut mitään lisamaitoja koskaan. Esikoiselle annoin kosia tulkitsin nämä merkit väärin ja kierrr oli valmis.

on paljon syitä miksi maito ei tunnu riittävän. Mutta paljon on myös tehtävissä. Silti tärkeintä on kuunnella omaa ja vauvak jaksamista. Hampaat irvessä ei ole tarkoitus onnistua. Imetys ei ole mikään kultamitalin arvoinen suoritus johon pyritään kaikin keinoin.
 
On toki äitejä ketkä on ns todella runsasmaitoisia. Heillä rauhaskudosta on reilusti ja rinta toimii optimaalisesti vauvan kanssa. Eli vauva ja äiti muodostaa semmoisen optimipaketim. Tällaisen äidin on erittäin helppoa onnistua imetyksessä ”tosta vaan” ja tällainen kombo antaa väärän kuvan siitä että se olisi ns oikea ja optimi.
Pienimaitoinen, huonosti heruva ja tempperamenttisen vauvan saanut voi myös onnistua mutta se voi vaatia kikkailua joka ei sitten arjessa kanna.

mä sain esikoisen aikaan kuuulla miten mun siskoilla eikä äidillä maito riittänyt. Se lisäsi sitä oloa että ei riitä minullakaan. Lisåksi vauva huusi ja kiukkusi hidasta herumista. Soppa oli valmis. Mun kroppa yhdistettynä hätäiseen vauvaan ei ollut optimi. Lisämaito pahensi tilannettq plus piilevää maitoallergiaa. Lopulta lapsi hylki rintaa entistä enemmän.
 
Minulla esikoisen verensokeri tippui vaarallisen matalaksi, koska maitoa ei tullut. Korviketta annettiin vain vähäsen, jotta lapsi roikkuisi rinnalla ympäri vuorokauden, ja lapsen paino tippui entisestään, ja lopulta häntä ei saanut enää kunnolla hereillekään, vaan hän oli tajuttomuuden rajamailla. Pumppuun ei ikinä tullut kahta tai kolmea pisaraa enempää, ja imetyspunnituksissa puolen tunnin aikana molemmista rinnoista imetettynä lapsen paino joko laski tai pysyi ennallaan. Että aika varma olen maidon riittämättömyydestä.

Synnytys oli nopea ja helppo, lääkkeellistä kivunlievitystä en saanut vaikka halusinkin, verta vuosin vain vähän, lapsi oli rinnalla parin minuutin sisällä syntymästään, eikä hänellä ollut mitään vikaa imuotteessaan eikä kireitä kielijänteitä tai huulijänteitä. Imetystä tehtiin kaiken aikaa, vähintään kahden tunnin välein, tosin lapsi oli rinnalla jatkuvasti (koska sieltä ei mitään tullut). Imettäjänä olin erittäin motivoitunut, kaikki keinot olivat käytössä. Kotona oli vuokrattuna sairaalatason pumppu ja vaaka, jolla näki viiden gramman tarkkuudella, että lapsi todellakaan ei saa juuri mitään rinnoistani, ei imetysteellä, ei imetyskekseillä, ei meditaatiolla, ei eri asennoilla, jne. Valtava luotto oli siihen, että jos vain riittävästi yritän ja jokaisen kiven käännän, niin kyllä se sitten onnistuu (VÄÄRIN!), ja imetyksen onnistuminen on niin tooooooodella harvinaista, ettei se nyt ainakaan minun kohdalleni voi osua. (Kenelle se sitten osuu, jos se aina on niin harvinaista, ettei se ainakaan itselle tapahdu?)

Koko prosessin aikana kukaan ei minulle sanonut, että on ok lopettaa yrittäminen, vaan kaikkialta tuli viesti että yritä vain vielä lujemmin, että onhan se mahdollista että maito nousee vielä kolmenkin kuukauden päästä synnytyksestä.

Toisen kanssa en enää samaan lähtenyt. Jos maito on tullakseen, se tulee helpommin, ja kaikko tuo yrittäminen oli täysin turhaa. Paitsi toki siltä kannalta, että jos en olisi yrittänyt, en voisi sanoa sen olevan turhaa.
 
Muokattu viimeksi:
Kuitenkin kun esim. Primperan auttaa maidon herumiseen niin tiedetään jo yksi lääkeaine joka auttaa.
Huono puoli ymmärtääkseni on se, että se ei riitä kuin sen aikaa kun sitä syö. Itse oon kummankin lapsen jälkeen sitä syönyt.
Mutta apua on ollut vain vähän ja sekin loppunut heti kun lääke lopetettu.
Mä uskon, että lääke voidaan vielä kehittää, mutta koska niin jää nähtäväksi.
 
Ikään en mistään ole minkään laista tukea saanut vaan on sanottu et imetät vain tiheään ja joo kyllä 6 lasta kun on imettänyt niin tiedän ja tunnen omat rintani ja kehoni mikä vaikuttaa mihinkin mutta kun ei tullut missään vaiheessa mitään ei edes pisaraa... Kyllä se syö ihmistä mut pakkohan lapselle ruokaa on antaa ja en todellakaan luovuttanut heti... Vaikka nämä eivät rintaa ole saaneet niin vielä enemmän läheisyyttä ja yhdessä olo minun kanssani sillä kojin sen vieläkin tärkeämmäksi ja helpotti käsittelemään tilannetta...olen pettynyt itteeni ja tuominnut siitä itteni
 
@Suski75 sympatiat sinulle. Nuo on hankalia juttuja ja teillä on ollu ihan lääketietellinenkin syy lisämaitoon sairalassa. Nimenomaan se ei oo myrkkyä enkä lainkaan kannata fanatismia mihinkään suuntaan.
Maito ei tosiaan nouse aina optimisti. Kakkosen paino ei laskenut sairaalassa lainkaan kun taas kolmosen tippui sinne 9% eli sillä ja rajalla oliko se ok. Mä en ole myöskään saanu pumpulle alkuun ku tippoja, en myöhemminkään kuin sen maks 10ml.
Lapsen terveydellä ei todella pidä leikkiä siksi että imetys. Monta asiaa pitää ottaa huomioon ja kaikesta tärkeimpänä kaikkien hyvinvointi. Kun itsekin lopetin esikoisen kanssa tappelun sekä äiti että lapsi alkoivat voida erikoiskorvikkeella hyvin.

Niinkuin sanottua, olisi hienoa jos imetys olisi vain tekijästä X kiinni mut kun se kaiken muun lisäksi on vielä kahden kauppaa ja kolmannen korvapuusti.
 
Hento Haave sanoi:
Mulla ei jostain syystä näy nuo allekirjoitukset ollenkaan, vaikka olen rastittanut asetuksista että näytä allekirjoitukset viestien yhteydessä. Kännykällä yleensä näitä luen. Eli jotain tietoja menee sit ohi suun...
Click to expand...

Kännykällä selaimen kautta kun käyttää tätä foorumia, ja kääntää puhelimen vaaka-asentoon, niin allekirjoitukset näkyy, pystyasennossa ei näy, ei vissiin mahdu teknisesti näyttöön.
 
Pikkuvarpaat sanoi:
En pysty tästä enempää kirjoittaan koska huomaan kuinka se edelleen vaikuttaa minuun
Click to expand...
Halaus. Ymmärrän paremmin kuin hyvin. Soimasin itseäki esikoisen taipaleesta vielä monen vuoden jälkeen. Nytkin kun hän katsoo kun imetän ja kysyy että äiti miksi sä et imettäny mua, niin tunnen kuinka se paha olo nousee vaikka todelakin tein mielestäni kaikkeni. Ja läheisyyttä sai varmasti.
 
Pikkuvarpaat sanoi:
En pysty tästä enempää kirjoittaan koska huomaan kuinka se edelleen vaikuttaa minuun
Click to expand...
Voimia! :Heartred
Teit sen, mikä siinä tilanteessa oli lapselle parhaaksi, vaikka se ei omia toiveita vastannutkaan, siitä on syytä olla ylpeä.

Minä yritin liian pitkään imetystä, ja vasta lapsen tajunnan tason heikkeneminen herätti minut, että näin ei voi jatkua, ja korvikkeen määrää on pakko lisätä. Ja tuon jälkeen pelkäsin monta pitkää kuukautta, että olen imetysfanatismillani aiheuttanut lapselle aivovaurion, mikä olisi hyvin ollut mahdollista. Minulle kun sanottiin, että lapsi pärjää hyvin vähällä, vain pari tippaa rintamaitoa riittää ja minähän uskoin!
 
Imetys voi olla vaikeaa ja tärkeää on osata siinä vaiheessa luovuttaa, kun se joko syö äidiltä ja lapselta järjen tai vauva ei saa tarpeeksi ravintoa. Siinä ei sitten auta enää pelkkä ihokontakti jos vauvan sokerit tippuu :sad001 Harmi Suski75 ettei imetys onnistu vaikka motivaatiosi oli kohillaan ja olit valmis tekemään kaikkesi.

Jokainen pisara on ollut kultaakin kalliimpaa vauvalle ja juuri se imetys mitä olet päässyt antamaan on ollut sinun vauvallesi riittävää :Heartred

Pikkuvarpaat, imetyspettymyksestä voi ja kannattaa myös myös puhua. Itse lopetin kuopuksen imetyksen kun mies oli niin taaperoimetystä vastaan. En missään tapauksessa halunnut lopettaa mutta painostus oli valtava. Olen itkenyt sitä jälkikäteen miehelle ja puhuttu ollaan ja nyt tosiaan hän on asian ymmärtänyt.

Neuvolassa jos on hyvä th voi imetyspettymyksestä puhua. Näin ollen esimerkiksi jos teille vielä vauva tulee, asiaan voi paneutua jo etukäteen ennen vauvan syntymää :Heartred

Vaikka olisi useampi lapsi, ei se sitä tarkoita että jokainen imetys menee aina yhtä hyvin tai huonosti. Kaikki vauvat ovat erilaisia ja imetykset erilaisia. Jos tuntuu, niin täällä varmasti saa imetyspettymyksestä puhua, täällä on naisia jotka ovat imettäneet pitkään, tai imetys jäänyt lyhyeen tai ei ole imettänyt ollenkaan. Luulen silti että jokainen tällä palstalla tukee sua ja antaa voimia päästä pettymyksestä yli :Heartred

EDIT: Piti lisätä, että minulla on jälkikäteen tullut jokaisesta imetyksestä pettymyt. Esikoisen imetyksen lopetin, kun poika täytti vuoden ja silloinen terkka sanoi, että vauva tarvi enää rintaa, että maito on vain sokerivettä ja hampailla huonoa.

Toisen kohdalla pettymys tuli, kun aloin antaa tiheään imuun korvikkeita ja pojalle tuli refluksi maitoallergiasta. Sitten myös alkoi rintaraivarit ja 7kk jälkeen luovutin. Ei ollut dieeteistä tai muustakaan mitään tietoa ja jälkikäteen harmitti.

Ja kuopuksesta kerroinkin...

Tämän neljännen kanssa, toivon, että imetys sujuu ja saan sitten imettää vauvaani vaikka 3 vuotiaaksi jos minä ja vauva haluamme niin <3
 
Sinänsä ihan hyvä, että jos tuon nyt piti jonkun kohdalle osua, niin se osui minuun. Jos imetys olisi minulla onnistunut, olisin taatusti edelleen imetysfanaatikko, enkä ymmärtäisi sitä, että imetyksen epäonnistuminen ei ole tiedon, osaamisen tai viitsimisen puutetta, vaan se voi epäonnistua vaikka kaikki tehtäisiin täysin oikein. En taatusti uskoisi tuota, jos se ei olisi itselle osunut.
 
twisted sanoi:
Esikoisen imetyksen lopetin, kun poika täytti vuoden ja silloinen terkka sanoi, että vauva tarvi enää rintaa, että maito on vain sokerivettä ja hampailla huonoa.
Click to expand...
Mulle on tätä toitotettu jokaisen lapsen ensimmäisellä hammashygienistan tapaamisella. Nyt viimeisellä kerralla sanoi suoraan että lopeta jo imetys. Nauroin ja sanoin että en todellakaan. Olisi ehkä pitänyt tehdä jokin valitus, tuo olisi meinaa takuulla mennyt ihonalle joskus silloin alkuaikoina. Edes katsomatta lapsen suuhun mennään laukomaan moista totuuksina :shifty:..
 
Suski75 sanoi:
Sinänsä ihan hyvä, että jos tuon nyt piti jonkun kohdalle osua, niin se osui minuun. Jos imetys olisi minulla onnistunut, olisin taatusti edelleen imetysfanaatikko, enkä ymmärtäisi sitä, että imetyksen epäonnistuminen ei ole tiedon, osaamisen tai viitsimisen puutetta, vaan se voi epäonnistua vaikka kaikki tehtäisiin täysin oikein. En taatusti uskoisi tuota, jos se ei olisi itselle osunut.
Click to expand...
Aika mahtavasti otettu :smiley-angelic003! Kummasti voi elämään osuva paska olla just se itseä rakentava voima loppupeleissä.
 
Mullahan oli myös ongelmia imetyksessä etenkin nuoremman kanssa. Siellä minä juoksin pitkin käytäviä kinumassa lapselle maitoa., sektiohaava vinkuen. Hyvin nihkeästi sitä antoivat, mutta sain kuitenkin. Lapsi vain nukkui tissillä. Ei saanut siitä mitään. Paino ei noussut pariin viikkoon yli syntymäpainon, lisämaidosta huolimatta. Pelkäksi pumppailuksi meni ja hyvin huonosti sille herui. Ensimmäisen imetys kaatui norovirukseen, kuivuin tyystin. Eräs sukulainen erehtyi silloin sanomaan, että imetä imetä vaan, kyllä se siitä taas lähtee. Ei muuten lähtenyt, kaikkeni koitin. Tuon sukulaisen kanssa en ole sen jälkeen ollut tekemisissä, enkä enää ole. Se on helppo toisia neuvoa ja etenkin lapsettomilta ne parhaat ohjeet tulee. Imetystuki taas on hyvä asia.
 
Kyllä voi ihminen suustaan päästää mitä kummempia kommentteja toisilleen :sad001.

Sen verran nyt on itsellä varmuutta tästä imetyshommelin alusta, että ihan omilla systeemeillä mennään jos se elävä lapsi syliin asti tulee. Pari ykkösolutta sairaalalaukkuun ja lapselle omat korvikkeet mukaan (jos siellä jumitetaan yli yksi päivä) . Potkikoon pois ( :smiley-angelic001) vaan jos ei miellytä..
 
Tuo äskeinen viestini kuulostaa siltä, että meillä syödään vielä nytkin pullosta. Ei sentäs.

On mulla pulloja vielä tallella. Pitäneekö jo heittää pois, auttaiskohan se raskautumaan.
 
Minulla ongelmana imetyksessä ei ollut maidon riittävyys, mutta ne tulehdukset oli kyllä hetkittäin karmivia. Sen verran siitä jäi traumaa, että vielä kolmosenkin kanssa rintapumppu kulki aina mukana ensimmäisen puoli vuotta ja liivinsuojien laadusta ei tingitty, ikkunaa ei saanut avata vuoteen ja en imettänyt missään vetoisassa paikassa jne.

Rintstulehdukset olivat se ajatus, millä pidin vauvakuumettani loitolla ennen kuin ryhdyttiin kolmosta yrittämään. Tosin lasten teini-ikä on myös aika luontainen ehkäisykeino.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top