Täällä alkaa jo lähtölaskenta. Huomenna osastolle esivalmisteluihin ja perjantaina klo 7 sektio.
On kyllä aikaisin, mutta eipä tartte koko päivää sitten jännätä.
En meinaa vieläkään käsittää, että viime kesänä luovutin ja hyväksyin sen, että ei meille tule kolmatta.
Neljä vuotta pidin toivetta yllä mutta toistuvat menetykset söi liikaa minua. Avioliitto kärsi.
Nyt kahden vuorokauden sisällä mulla pitäisi olla se kolmas ihme.
Jos jotain haluan sanoa teille niin älkää luovuttako! Ihmeitä tapahtuu!
Ja kiitos teille kaikesta tuesta mitä olen saanut nyt odotusaikana kun ennen sitä