Komppaan kyllä kovasti näitä!
.. huhhuh, menee vähän ihon alle taas
..täytyypä muistaa painottaa nopeaa kotiutumistoivetta kylliksi 
.
Ainakin imetyksen tuki ru:n tukiäitien eettisiin periaatteisiin kuuluu, että tuetaan _äitiä_ hänen ratkaisuissaan. Meille painotettiin koulutuksessa sitä, että missään kohtaa ei saa antaa vaikutelmaa, että äiti ei saisi itse ratkaista missä kohtaa on yritetty tarpeeksi. Jos äiti haluaa tukea imetyksen jatkumiseen, annetaan tukea siihen. Jos päätyy siihen, että haluaa lopettaa imetyksen, silloin tuetaan häntä siinä ratkaisussaan, ja autetaan häntä imetyksen lopettamisessa. Ei syyllistetä eikä painosteta, tuetaan äitiä hänen omissa ratkaisuissaan. Toki imetystukiäiditkin ovat yksilöitä omine piirteineen, mutta jokainen koulutksen käynyt äiti ymmärtää ja allekirjoittaa nämä eettiset periaatteet. Sairaalan imetystukihenkilöistä en tiedä, mitkä eettiset periaatteet heillä on työssään.
Periaatteessa sairaalassahan on mahdollisuus myös polikliniseen synnytykseen. Tarkoittaen sitä, että kun vauva on syntynyt, niin äiti lähtee vauvan kanssa kotiin oman vointinsa mukaan jo samana päivänä. Olettaen että synnytyksessä ei käy mitään komplikaatioita, jotka edellyttäisi seurantaa sairaalassa. Mutta jos äidillä ja vauvalla on kaikki hyvin, niin ei ketään voi pitää sairaalassa vasten tahtoaan. Tästä ehkä kannattaa kyllä mainita jo sairalalle aiemmin, jos se on toiveena. Ettei tarvi sitten synnytyksen jälkeen väsyneenä taistella. En tiedä miten yleistä se on, mutta mun ystäväpiirissä on ainakin yksi äiti joka toimi näin. Itsehän synnytin kotona, niin ei tarvinnut lähteä kotiin :)Komppaan kyllä kovasti näitä!
Itsellä es maito ei ole koskaan noussut sairaalassa - riippumatta siitä olinko siellä neljä vai yksi päivää, yhden, kahden vai kolmen sellikaverin seurassa. Kotiintulo on välittömästi nostanut maidon, kielien kyllä kovasti siitä ympäristön ja stressin vaikutuksesta. Että siellä väkisin makuutetaan maidonnousua odottamassa on ihan PERSIISTÄ
Viestini meni siis täysin yli hilseen. Vielä 25 vuotta sitten ajateltiin, että miehen erektio on "monisäikeinen asia", miehen pitää olla tietyssä mielentilassa, ei liikaa stressiä, hyvä ravinto ja urheilua sopivasti, kaunis nainen, ei tunne-elämän ongelmia, jne. Oli jos jonkinlaista luonnontuotetta, jolla uskottiin olevan vaikutusta, poronsarviuutteita ja eksoottiisia ainesosia ja niitä metsästettiin hirveällä hinnalla epätoivoisille miehille, henkimaailmaankin turvauduttiim. Sitten tuli Viagra, ja yhtäkkiä tuo hirveän "monisäikeinen asia" muuttuikin hyvin yksinkertaiseksi asiaksi.
rakastan imetystä ja imetys on yksi parhaimpia asioita elämässä mitä olen saanu kokea. missään maailmassa ei ylletä tilastollisesti WHO:n suosituksiin, ja yksi syy on se että siihen ei saa tarvittavaa tukea. On paljon äitejä jotka haluaa imettää, mutta apua ei ole tarpeeksi tarjolla. Paskoja kätilöitä on, joiden avusta jää vain imetyksen paha maku. Keskimmäisen kohdalla neuvolassa käskettiin antaa korviketta kun vauvalla oli vain tiheän imun kausi. Jos th olisi ollut tietoinen, niin hän olisi tukenut ja kertonut mistä johtuu että vauva "ei saa maitoa" niin kuin oletin. Esikoisen kohdalla tiheään imuun (en tiennyt sen olevan tiheän imun kausi silloin) sisko käski antaa velliä. Hyvä neuvo (not!) ne on avainasemassa
Näissä koulutuksissa on myös ns. terapeuttinen osuus, eli jokainen koulutettava kirjoittaa oman imetystarinansa. Niistä sitten keskustellaan, ja vertaistuen avulla pyritään siihen, että tukihenkilöt saavat omat imetyspettymyksensä ja niihin liittyvät mahdollisesti vaikeatkin tunteet käsiteltyä. Muuten voisi tulla sellainen tilanne, että tukiäiti alkaisi tuettavien avulla käsittelemään omaa epäonnistunutta imetystään, pyrkien ”onnistumaan” tuettavien kanssa. Siitä voisi tulla tuettavalle tunne, että on pakko onnistua. Eihän se ryhmä mikään psykoterapia ole, mutta harvoin imetyspettymyksetkään on lapsuuden traumoihin verrattavia. Noin pääsääntöisesti ne pettymykset voi purkaa jos tulee nähdyksi ja kuulluksi surunsa kanssa.
Polikliinistä mä olen toivonut viimeiset neljä(?) kertaa.. mutta ei ole vieläkään toteutunut. Yleensä kellonaika harannut vastaan. Kun ei lääkärintarkastus ole onnistus toimistotuntien ulkopuolella (en tiedä onko jossain muuallapäin suomea mahdollista?). Ja sitten olen roikkunut jonossa lääkärille heti aamusta asti, jokaista hoitajaa hihasta vedellen ja asiasta muistuttaen. Yleensä siellä on tietysti joitakin kiireellisempiä tapauksia jotka menee jonossa ohi. Äh, taidan valmistautua ovenkahvaan roikkumaan termospullonkanssa tällä kertaa. Hiostuttaa valmiiksi.
). Meillä on n puolen tunnin ajomatka sairaalaan, ei ihan hetkessä pääse mihinkään jos hätä iskisikin kotioloissa.
Voi olla joo vain kemiaa, mutta ei kuulosta kovinkaan inhimilliseltä lähestymistavalta, että kaikki henkinen tuki, ihokontaktin merkitys, vuorovaikutussuhde, kannustus, rohkaisu yms yms. ohitettaisiin ja korvattaisiin jollakin pillerillä tai ruiskeella. Kaikki nuo edellämainitut asiat tekevät meistä inhimillisiä, ihmisiä. Ei ihmisyyttä voi ohittaa ja sivuuttaa pillerillä. Ja ihan samaa ajattelen aiheesta viagra. Se kaikki muu pitäisi kyetä ottamaan huomioon, jotta olemme ihmisiä toisillemme. Ihminen ei ole kone. Minä en ainakaan haluaisi että minuun suhtauduttaisiin noin. Kylmäkiskoisesti ja tunteettomasti.Imetys, tää ihastuttava ja vihastuttava aihe :) Haluan osallistua kans
Yksi tärkein asia imetyksessä on se että oli imetys sitten yhden pisaran verran vai 3v niin se on juuri oikea imetystaival omalla vauvalle.
Vain äiti päättää koska imetys loppuu, ellei vauva itse päätä sitä lopettaa ja kenenkään ei pitäisi lopetukseen puuttua.
Kemiaa se kyllä, on, mutta hormonit ovat ihmiskemiaa :) Maidonnousu perustuu hormoneihin ja hormonia tuottaa kaikki ne asiat mitä HentoHaave luetteli. Hormonit on puhdasta kemiaa, samoin kuin tunteiden säätely, puhdasta kemiaa. Kun esim joku saa paniikkihäiriön, aivojen reseptorit eivät kuljeta välittäjäaineita oikealla tavalla ja tulee aivokemiassa häiriö joka laukaisee paniikin. Samalla tavalla rakastumisessa aivot tuottww endorfiineja, dopamiinia jne jotka saa onnellusuuden ja rakkauden tunteet. Kemiaa. Ja se millä munasolut irtoaa, kemiaa. :)
Mutta aina kun joku imetykseen apua tarvitsee pitäisi sitä tukea.
Mutta kun ei ollut tietoa, niin mitä sitä sitten tekee..
Kunpa imetyksestä puhuttaisiin neuvolassa ennen synnytystä jo ajoissa ja monta kertaa. Pitäisi olla ihan oma imetys neuvola jossa asiaa käsiteltäisiin jo hyvissä ajoin ja siellä olisi vaikka isäkin mukana. Koska meillä mies oli kuopuksen kohdalla, ainoa siis jolla onnistui 6kk täysimetys ja imetin 1v 5kk, että "ei se enää tarvi tissiä ja kai sille voi jo kiinteitä antaa". Siis aivan kuutamolla. Sit kun yritän yksin sille asiaa selittää niin se veti asian esiin anopilla ja anoppikin oli sitä mieltä että ei vuosikasta tarvi imettää jne. Tuli oikein imetysraivo ja aloin sellaiseksi laktavistiksi:D imetin poikaa kaupassa kun oltiin koko perhe ja miestä hävetti jopa välillä. Tää asia ollaan onneks käsitelty kun imetys loppui ja uutta alettiin yrittää. Mies pyysi paskaa käytöstään anteeksi ja sanoi ettei koskaan olisi saanut puuttua imetykseen muuta kuin tukemalla.
Mutta siis, tuki ja apu.
Pointti olikin se, että silloin kun nuo luettelemasi asiat eivät toimi vaikka kaikki tehtäisiin täysin oikein, niin sitten pitäisi olla pilleri, joka toimii. Kun tunnetusti ne sinun luettelemasi asiat eivät monesti riitä.
Ja tämä liittyi asiaan miten? Kun kerran imetys ei onnistu pelkällä tukemisella, niin sittenhän olisi erinomaista, jos imetys saataisiin onnistumaan pillerillä.
Ehkä elämään ja ihmisyyteen kuuluu myös se, että aina kaikki ei toimi optimaalisesti ja toivotulla tavalla, mutta silti äiti voi muodostaa hyvän ja rakastavan suhteen vauvaan. Ehkä meidän kuuluu myös olla armollisia itseämme kohtaan, hyväksyä epätäydellisyys, se, että emme ole koneita. Elämä voi olla ihan hyvää epätäydellisenäkin. Silloin siihen sisältyy enemmän inhimillisyyttä, kun pystymme hyväksymään myös pieniä epäonnistumisia. Ehkä niilläkin on oma tarkoituksensa meidän elämässä. Sillä, että kaikki ei aina onnistukaan, mutta silti voimme hyväksyä itsemme ja elää tyydyttävää elämää. Just a thought?
Tämä olisi tärkeää saada mukaan imetysohjaukseen. Että aina ei imetys onnistu, eikä sille mahda itse mitään, ja onneksi on olemassa korvike.
Kuten tuosta yhdestä aiemmasta viestistäni kävi ilmi, se on osa imetysohjausta, ja ainakin imetyksen tuki ry:n ohjaajilla kuuluu niihin eettisiin periaatteisiin, joiden mukaan tukea annetaan. Jokainen koulutettu tukiäiti sitoutuu noudattamaan niitä eettisiä periaatteita. Sairaaloiden imetysohjauksesta en tiedä. Siellä kai voi olla ”imetysohjaajana” vanhoja kätilöitä, joiden koulutus on vuodelta miekka ja kilpi. Mullekin esikoisen kanssa vaan kätilö venytti nännin vauvan suuhun, ja se oli sit siinä. Tää oli ehkä yksi syy miksi kouluttauduin imetystukiäidiksi. Että äideillä olisi mahdollisuus oikeaan tukeen.
Enhän minä sellaista ole sanonut, että se olisi parempi. Toivoisin ettei laitettaisi sanoja mun suuhun.
Hyvä jos näin on. Paras, mitä itse olen saanut irti on "joo, kyllä imetys voi epäonnistua... mutta se on niiiiin tosi tosi harvinaista, ettei se ainakaan sinulle tapahdu, ei sitä kannata siis ajatella". Odotukset ladataan siis alusta asti todella korkeiksi, sen sijaan, että yritettäisiin rauhassa ja katsottaisiin miten siinä käy ilman suurempia ennakko-odotuksia.
Ei ole pilleriä, ei, mutta minä kyllä uskon että sellainen tulee sitten kun tiede etenee. Niin moneen muuhunkin asiaan on pillerit keksitty ja nykyaikana osataan jopa luoda uusi yksilö kahdesta munasolusta, joten on hyvinkin todennäköistä, että maidonnousuunkin aikanaan keksitään pilleri. Tällaisen pillerin tutkimukseen ja kehitykseen vaan ei ole juuri nyt kiinnostusta eikä maksajia. Toinen puoli imetysbisneksestä kun tukee vain sellaisia tutkimuksia, joissa ei tarvita mitään muuta kuin "tukea" imetyksen onnistumiseen (koska se "tuki" on todella valtava bisnes, erityisesti koska äidit epätoivossaan ovat valmiit maksamaan mansikoita kaikesta, jolla voisi olla edes pientä positiivista vaikutusta) , ja toinen puoli taas sellaisia tutkimuksia, joissa korvike korvaa imetyksen (koska korvike on valtava bisnes).
