Pulinaketju

Tsemppiä Helenalle ja miehellesi!! :Heartred

Hetki sitten soittivat ja kaksi oli selvinnyt tähän päivään asti, mutta ei ollut vielä blastokystejä... Eli odottelu jatkuu ainakin huomiseen. Miehen kanssa vkl puhuttiin että kun tää näillä näkymin on viimeinen hoito, niin tehdään se diagnostiikka vaikka vaan yksikin saatais blastoksi asti. Katsotaan miten tässä nyt käy. Toiveet oli kyllä vähän liiankin korkealla vaikka voihan tässä tietysti vielä suht hyvinkin käydä...
 
Tsemppiä Helenalle ja miehellesi!! :Heartred

Hetki sitten soittivat ja kaksi oli selvinnyt tähän päivään asti, mutta ei ollut vielä blastokystejä... Eli odottelu jatkuu ainakin huomiseen. Miehen kanssa vkl puhuttiin että kun tää näillä näkymin on viimeinen hoito, niin tehdään se diagnostiikka vaikka vaan yksikin saatais blastoksi asti. Katsotaan miten tässä nyt käy. Toiveet oli kyllä vähän liiankin korkealla vaikka voihan tässä tietysti vielä suht hyvinkin käydä...
Kiitos <3

Tsemppiä teille ja pidän peukut pystyssä :joyful:
 
Tsemppiä Helenalle ja miehellesi!! :Heartred

Hetki sitten soittivat ja kaksi oli selvinnyt tähän päivään asti, mutta ei ollut vielä blastokystejä... Eli odottelu jatkuu ainakin huomiseen. Miehen kanssa vkl puhuttiin että kun tää näillä näkymin on viimeinen hoito, niin tehdään se diagnostiikka vaikka vaan yksikin saatais blastoksi asti. Katsotaan miten tässä nyt käy. Toiveet oli kyllä vähän liiankin korkealla vaikka voihan tässä tietysti vielä suht hyvinkin käydä...
Täällä hengessä mukana <3
 
Peukkuja Miisalle ja Helenalle+miehelle uutisten odotteluun.

Täällä 7+5 ultra ja kaikki hyvin. :hello2
Sydän sykki ja koko niinkuin pitääkin.

Uskaltaiskohan tässä jo ruveta uskomaan tän onnistumiseen pikkuhiljaa....pienet itkut piti toki pirauttaa lähtiessä.
 
Peukkuja Miisalle ja Helenalle+miehelle uutisten odotteluun.

Täällä 7+5 ultra ja kaikki hyvin. :hello2
Sydän sykki ja koko niinkuin pitääkin.

Uskaltaiskohan tässä jo ruveta uskomaan tän onnistumiseen pikkuhiljaa....pienet itkut piti toki pirauttaa lähtiessä.
Hienoja uutisia :smiley-bounce016
Aina kannattaa, toki näissä hommissa ja näillä kilsoilla ja kokemuksilla myös pieni pessimismi tai iso pelko on täysin ymmärrettävää.
 
Matkalta palattu myöhään eilen illalla. Valitettavasti seurana kp1 eikä plussa. Mitään plussaan viittaavia oireita ei ollut, joten sinänsä tuo ei ollut yllätys, mutta pettymys silti. Kyllä tässä tänään pohdin, että onko järkeä tämänikäisenä edes haaveilla ja yrittää. Matkalla oli kovin helppoa lasten kanssa, kun ovat niin isoja. Toista se oli pikkulapsiperheillä, joita näin. Rakastan matkustamista ja vauva toisi kyllä tauon kaukomatkoihin ja reissuihin muutenkin. Haluanko luopua tästä helposta elämänvaiheesta? Ja kuitenkin vauvakuume on edelleen kova.
 
Peukkuja Miisalle ja Helenalle+miehelle uutisten odotteluun.

Täällä 7+5 ultra ja kaikki hyvin. :hello2
Sydän sykki ja koko niinkuin pitääkin.

Uskaltaiskohan tässä jo ruveta uskomaan tän onnistumiseen pikkuhiljaa....pienet itkut piti toki pirauttaa lähtiessä.
Onnea :happy093
 
Mun näkökulma äitiyteen on muuttunu aika paljon nyt, kun tajusin, ettei vauvaa niin vaan enää tuukaan. Ihmettelen nykyään joka päivä, miten nuo kolme on tuohon siunaantunut :eek: Aina olen tiedostanut, että raskautuminen ei kaikille ole helppoa. Mut nyt vasta alan oikeesti ymmärtää, kun se tuli omalle kohdalle.
 
Onnea kirahvi ja pahoittelut marcipa:Heartred
Muistan vieläkin net sanat mitä lääkäri silloin aikanaan sen kamalan tapahtuman jälkeen sanoi (oot siunattu jos tästä selviät ja lapsia saat) ja silloin päätin vaikka ennen olin sitä mieltä että yks tai kaks lasta niin lapsia saa tulla jos niitä mulle suodaa ja kiitos siitä että niitä kaikesta huolimatta suotu:dance008
 
Ei notta ristus nää alkukierron päivät matelee. Etenkin kun oletetut ovisplussat on vasta joskus kp20 kantturoilla :wtf:

jooop. Mä olen tiedostanu vikat toistakymmentä vuotta etten tule saamaan ehkä ainoatakaan lasta. Ja luulin etten koskaan valita enkä haaveile mitään jos saan edes yhden. Mut ihmisen mieli on kummallinen :oops:
 
Mun näkökulma äitiyteen on muuttunu aika paljon nyt, kun tajusin, ettei vauvaa niin vaan enää tuukaan. Ihmettelen nykyään joka päivä, miten nuo kolme on tuohon siunaantunut :eek: Aina olen tiedostanut, että raskautuminen ei kaikille ole helppoa. Mut nyt vasta alan oikeesti ymmärtää, kun se tuli omalle kohdalle.
Näinhän se on. Harvemmin mitään tietää, ennen kuin itse kokee. Kuvitella toki voi. Minä en ole kokenut koskaan sitä, että lapset tulee helpolla.
 
Peukkuja Miisalle ja Helenalle+miehelle uutisten odotteluun.

Täällä 7+5 ultra ja kaikki hyvin. :hello2
Sydän sykki ja koko niinkuin pitääkin.

Uskaltaiskohan tässä jo ruveta uskomaan tän onnistumiseen pikkuhiljaa....pienet itkut piti toki pirauttaa lähtiessä.
Koska la?
 
Ei notta ristus nää alkukierron päivät matelee. Etenkin kun oletetut ovisplussat on vasta joskus kp20 kantturoilla :wtf:

jooop. Mä olen tiedostanu vikat toistakymmentä vuotta etten tule saamaan ehkä ainoatakaan lasta. Ja luulin etten koskaan valita enkä haaveile mitään jos saan edes yhden. Mut ihmisen mieli on kummallinen :oops:
Tosiaan samoin minäkin kuvittelin, etten enää ikinä pyydä mitään, enkä valita. Höpöä. Ihmisiä mekin vaan ollaan.
 
Mulla on ollu sellanen typerä haave (siis pelkkä haave, kun näitä lapsen saamisia saati laskettuja aikoja kun ei voi valita muutenkaan). Mut ompahan kuitenkin. Mä olen aina halunnu joulukuun lapsen. En osaa sanoa miksi. Ja joojoo tiedän ehtä on aina pienin ja kaikkea (oma on marraskuinen ja on meillä läheisissä joulukuisia). Mutta silti. Nyt olis se hetki kun siihen olis se the kierto :sorry: tai viimestään seuraava, vähän riippuen tietysti miten tää kierto kestää. Mut joo. Kunhan taas mieli pohtii :smiley-ashamed008
 
Mulla on ollu sellanen typerä haave (siis pelkkä haave, kun näitä lapsen saamisia saati laskettuja aikoja kun ei voi valita muutenkaan). Mut ompahan kuitenkin. Mä olen aina halunnu joulukuun lapsen. En osaa sanoa miksi. Ja joojoo tiedän ehtä on aina pienin ja kaikkea (oma on marraskuinen ja on meillä läheisissä joulukuisia). Mutta silti. Nyt olis se hetki kun siihen olis se the kierto :sorry: tai viimestään seuraava, vähän riippuen tietysti miten tää kierto kestää. Mut joo. Kunhan taas mieli pohtii :smiley-ashamed008
Sama mulla, vaihtaisin vaikka jouluhössötyksen laitoksella oloon. Sitten taas alkuvuotinen. Oikeasti sillä ei ole mitään väliä. Kun vaan vielä kerran sen saisi kokea.
 
Takaisin
Top