Seuraa jorinaa. Sori
Jotenki semmonen olo kuin kaks kuukautta ennen joulua. Sitä oottaa ja suunnittelee kaikkea ja sit lopulta huomaa ettei saanu mitään aikaan ja joulu oli ja meni. Just semmonen samanlainen pläh olo
Alkukierrosta sitä innostuu ja odottaa ja toivoo ja sit alkaa ahistaa kun ”oletettu aika lähestyy” kun tietää ettei kuitenkaan saa ovistikkuihin mitään kuin vasta vähintään viikon tikultetua ja turhauduttua. Ja sit siitä ei kuitenkaa oo iloa. Eka kuukausina tää meni, nyt tuntuu et alkaa olla jo allerginen tälle kuukausittaiselle seremonialle :banghead:
Mietin et jos vaan osais olla silleen, että hommailus joka toinen päivä ja toivos parasta. Mut kun tiedän ettei sekään onnistu kun elämä on sen verran epäsäännöllistä eikä mies aina oo saatavilla/halua niin usein. Sit olis vaan kiva suunnilleen tehdä täsmäiskuja.
Sit mietin sitäkin illan hämärissä miten hassua se oli, kun vielä joku vuos sitten ties et jos kierto alkaa paukkua yli 31-32 päivää on siihen aika varmasti syynsä. Nykyään mikään ei enää kerro mitään, menkat saa olla viikon ”myöhässä” ja kp 40+ menossa eikä siltikään siihen oo mitään syytä. Paitsi vanhuus.
Tsemppistä @_kirahvi