Pulinaketju

Meillä lapsi kasvaa tasaisesti -1 käyrällä syntymästään asti. En tajua miksi käyrä pitää aloittaa niin että syntymäpituus on jo miinusta. Lyhyt tytöstä luultavasti jää, mutta se ei mua mitenkään haittaa. Enemmän se lyhyys tuntuu välillä nyt tyttöä haittaavan kun muut on pidempiä tarhassa ja jumpassa. Itse kertoo aina välillä jäävänsä muiden jalkoihin kun vauhtia on enemmän. Pitänee varmaan opettaa jo nyt selviytymiskeinoja niihin tilanteisiin. Onneksi on perinyt äitinsä kovan äänen :rolleyes::grin
 
Eclipse sanoi:
Meillä lapsi kasvaa tasaisesti -1 käyrällä syntymästään asti. En tajua miksi käyrä pitää aloittaa niin että syntymäpituus on jo miinusta. Lyhyt tytöstä luultavasti jää, mutta se ei mua mitenkään haittaa. Enemmän se lyhyys tuntuu välillä nyt tyttöä haittaavan kun muut on pidempiä tarhassa ja jumpassa. Itse kertoo aina välillä jäävänsä muiden jalkoihin kun vauhtia on enemmän. Pitänee varmaan opettaa jo nyt selviytymiskeinoja niihin tilanteisiin. Onneksi on perinyt äitinsä kovan äänen :rolleyes::grin
Click to expand...
Meillä tytöllä sama. Nyt 10v siis. Harmittelee joskus että miks muut on isompia ja pidemempiä. Ja onhan ne, suurin osa päätä pidempiä, tytötkin. Mut ollaan puhuttu asiasta ja siitäkin ettei se tämän herken pituus aina kerro totuutta.
 
Vastavirran akka sanoi:
No eikä ole. Onhan tähän kerennyt valmistautua. Olishan tämä voinut tietysti jäädä tapahtumatta, mutta aina parempi ennemmin, kun myöhemmin. Mutta positiivista kuitenkin, että jotain yritti edes tapahtua. Vai onko mulla lehmän hermot.
Click to expand...
Ymmärrän. Kyllähän sitä itse tietää varmasti tavallaan ehkä miten homma on etenemässä. Tai ainakin uskon että näillä kilsoilla on se oma sisäinen intuitio erilainen kuin monella muulla, näissä hommissa. Realismiakait se on niinku itselläkin, vaikkei lehmänhermoja ainakaan mulla ole vieläkään. Mutta ei se nyt sitä poista etteikö vituttais. Tai ainakin mua vituttais. Ehtiihän tässä viikossa nyt kuitenkin varmasti toivoa toista tulosta.
 
Sharmander sanoi:
Ymmärrän. Kyllähän sitä itse tietää varmasti tavallaan ehkä miten homma on etenemässä. Tai ainakin uskon että näillä kilsoilla on se oma sisäinen intuitio erilainen kuin monella muulla, näissä hommissa. Realismiakait se on niinku itselläkin, vaikkei lehmänhermoja ainakaan mulla ole vieläkään. Mutta ei se nyt sitä poista etteikö vituttais. Tai ainakin mua vituttais. Ehtiihän tässä viikossa nyt kuitenkin varmasti toivoa toista tulosta.
Click to expand...
Tietenkin se harmittaa, sehän on selvä, mutta mkm jälkeen ei tunnu miltään tämmöiset. Tietenkin samoin siinä se haave tulevasta romuttuu ennemmin sekä myöhemmin, se on selvä. Mutta eteenpäin sano mummokin lumessa.

Enemmän kuitenkin positiivisesti ajattelen, että lie siellä vanhoissa pöntöissä on edes joskus pöhinää, vaikka suutaria tuleekin.
 
Vastavirran akka sanoi:
Tietenkin se harmittaa, sehän on selvä, mutta mkm jälkeen ei tunnu miltään tämmöiset. Tietenkin samoin siinä se haave tulevasta romuttuu ennemmin sekä myöhemmin, se on selvä. Mutta eteenpäin sano mummokin lumessa.

Enemmän kuitenkin positiivisesti ajattelen, että lie siellä vanhoissa pöntöissä on edes joskus pöhinää, vaikka suutaria tuleekin.
Click to expand...
Näin on :3some just näin (kimppapervohalaus mutta halaus kuitenki). Nyt pannaan tuulemaan (ei oo sopivaa hymiötä tähän).
 
Yölento sanoi:
Täällä yksi joka venytti omaa takarajaa. Hienoa, että raja on olemassa. Rajat ovat rikkomista varten.
Click to expand...
Minä olen asettanut rajoja ja aina mennyt niistä sujuvasti yli kun on tarve tullut.

Ensin olin sitä mieltä, että varmasti en itseäni piikitä, koska piikkikammo oli melkoinen ja siihen vedän rajan. Sitten totesin, että mikään piikkikammo ei saa jättää minua ikuisesti lapsettomaksi, joten piikitin ja lapsi tuli. Sitten toisen kohdalla päätin, että mihinkään IVF:ään en varmasti lähde, kuulostaa kamalalta, mutta yhden keskenmenon jälkeen totesin, että IVF ja alkiodiagnostiikka tänne, kiitos!

Nuorena ajattelin, että lapset pitää tehdä kaksikymppisenä, mutta sitten 30 tuli eikä lapsia ollut, joten raja siirtyi kolmeenviiteen. Sekin tuli ja meni, joten raja siirtyi neljäänkymppiin. Esikoinen syntyi ollessani 40, vaikka hoidot alkoivat ollessani 38, en osannut yhtään kuvitella, että aika kuluu noin äkkiä... ja sitten toiselle lapselle asetin rajaksi 42, vaan sehän menikin kesken enkä vielä halunnut lopettaa yritystä, joten sitten en enää asettanut ikärajaa. Toinen tuli, ja nyt tuntuu, että tässä on riittävästi lapsia. Rahat ja virta loppuvat muuten kesken.
 
Suski75 sanoi:
Minä olen asettanut rajoja ja aina mennyt niistä sujuvasti yli kun on tarve tullut.

Ensin olin sitä mieltä, että varmasti en itseäni piikitä, koska piikkikammo oli melkoinen ja siihen vedän rajan. Sitten totesin, että mikään piikkikammo ei saa jättää minua ikuisesti lapsettomaksi, joten piikitin ja lapsi tuli. Sitten toisen kohdalla päätin, että mihinkään IVF:ään en varmasti lähde, kuulostaa kamalalta, mutta yhden keskenmenon jälkeen totesin, että IVF ja alkiodiagnostiikka tänne, kiitos!

Nuorena ajattelin, että lapset pitää tehdä kaksikymppisenä, mutta sitten 30 tuli eikä lapsia ollut, joten raja siirtyi kolmeenviiteen. Sekin tuli ja meni, joten raja siirtyi neljäänkymppiin. Esikoinen syntyi ollessani 40, vaikka hoidot alkoivat ollessani 38, en osannut yhtään kuvitella, että aika kuluu noin äkkiä... ja sitten toiselle lapselle asetin rajaksi 42, vaan sehän menikin kesken enkä vielä halunnut lopettaa yritystä, joten sitten en enää asettanut ikärajaa. Toinen tuli, ja nyt tuntuu, että tässä on riittävästi lapsia. Rahat ja virta loppuvat muuten kesken.
Click to expand...
Mulla on käynyt vähän sama. Johtuen just siitä että lapset ei tullu noin vaan.
Mutta mun on pakko panna joku takaraja henkisen puolen vuoksi. Jos olisi takuu että lapsen saa jaksaisi kait sitä loputtomiin. Mutta jossaki kohtaa sipuli loppuu tähän oireiden ovisten ja ajoitusten kyttäämiseen. Vaikka tavallaan voisin jaksaa sinne saakka ku menkat vaan ikinä jatkuu niin henkinen raja on pakko tehdä. Sitä en sano että onnistuuko se sitten miten :(
 
Mä taas kauhulla odotan ensi viikkoa, kun alkaa päässä pyörimään se "ehkä., olisko, ei kuitenkaan".

Rasittavinta on nyt odottaa 2 viikkoa suunnitteluun, sit odottaa jono-aika, sit odottaa hoitoa ja jos siitä nyt tärppäisikin, odottaa 9 kk. Mun elämästä on tullut pelkkää odotusta :singing:
 
Sharmander sanoi:
Mulla on käynyt vähän sama. Johtuen just siitä että lapset ei tullu noin vaan.
Mutta mun on pakko panna joku takaraja henkisen puolen vuoksi. Jos olisi takuu että lapsen saa jaksaisi kait sitä loputtomiin. Mutta jossaki kohtaa sipuli loppuu tähän oireiden ovisten ja ajoitusten kyttäämiseen. Vaikka tavallaan voisin jaksaa sinne saakka ku menkat vaan ikinä jatkuu niin henkinen raja on pakko tehdä. Sitä en sano että onnistuuko se sitten miten :sad001
Click to expand...
Minulla se takaraja vain meni, kun tuntui oudolta alkaa miettiä ehkäisyä. Miksi ehkäistä, jos lasta ei edes yrittämällä tule? Tuli kuitenkin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top