Pulinaketju

[Yölento]

Täällä lapselle menee kyllä vaatteet aika pitkään, mutta kenkiä pitää olla uusimassa jatkuvasti. Yritän ennakoida, että vaatteissa on esimerkiksi käännettävät resorit tai säädettävä vyötärö haalareissa jne. Siten samat vaatteet menee jopa kaksi vuotta. Talvikenkiin olen ensimmäiseksi talveksi laskenut villasukkavaran ja toisena vuonna mennään ilman villasukkaa.

Luistimet löysin säädettävää kokoa viime talvena, ne ehkä mahtuvat vielä kolmannenkin talven.

 

[Sharmander]

Juuri niin. En ole käyttänyt. En ole huomannut niistä mitään oiretta, mutta tosiaan saattaahan tuo kuvotus johtua niistä. Tosin samanlaista on ollut muissakin raskauksissa. Niissä kahdessa ja puolikkaassa. Viimeisimmässä ei ollut, kun ehkä yhtenä päivänä ja sitten se meni kesken. Tunne on että yrjö tullee just, mutta sitten loppuu kun seinään. On tää naisen elämä aina yhtä piinaa, oli vaiheessa, kun vaiheessa.

Mulla tulee Teroista se vitutus ja parisuhdekaaos, ei silleen raskausoloja. Luget huijaa kyllä 100-0.. tekee ’mulle voimakasta väsymystä, aaltoilevaa pahoinvointia ja huimausta oksennukseen asti lopulta, pää on sumea ja sydän hakkaa, unet sekavia ja raskaita. Ja ja ja.
Naisen elämä on. Vaikka toisaalta olishan tähän vaihtoehtokin, pääsis varmaan vähemmällä pskalla. Mutta kun on kova pää niin on kova pää.


Lapsien vaateet. Esikoinen on aina kasvanu hitaasto jurnuttaen. Pienenä mahtui toppahaalaritkin kaks kautta, ei koskaan ollu semmoisia ”lahkeet jäi kesällä lyhyeksi”-pyrähdyksiä. Edelleen on ”lyhyehkö” 10v, 140cm nippanappa. Keskimmäinen taas pyrähtelee ja vaateet jää kittanoiksi. Vaikea siis sanoa millon kukakin pärjää vähemmällä vaihtovälillä, kasvavat niin yksilöllisesti.

 

[Yölento]

Meidän suvussa se kouluikäisen lapsen kasvupyrähdys on kuulopuheita ja legendaa. Kasvavat kyllä vauvana ja leikki-ikäisenä joko vauhdikkaasti tai normaalia tahtia, mutta sitten kasvu hiipuu ja lopputulos jää vaatimattomaksi. Toivottavasti edes tämä kuopus ylittää haamurajan 160cm, vaikka nyt onkin pienempi kuin muut samassa iässä.

 

[Silmäsalmiakki]

Meillä on ehkä tuollainen hitaasti jurnuttaen kasvava yksilö. On nyt 1.5 vee niin eihän sitä tiedä innostuuko jossain vaiheessa nopeamminkin kasvamaan. Mutta nyt on syyskesästä asti menty samoilla vaatteilla. Sisävaatekoko pääasiassa tällä hetkellä 74/80. Mutta eipä me vanhemmatkaan mitään pitkiä olla. Mä oon hätinä 160, mies on sentään karvan päälle 170.

 

[Pikkuvarpaat]

Meillä oli tää pojista vanhin pienenä sellanen pikkunen laiheliini ja kun pääsi ripeille hujahti tooosi paljon nyt on 180cm ja 63kg..meillä kaikki on niin erin laisia ettei oo tosikaan ei voi vaihtaa vaatteita keskenään:)

 

[Sharmander]

Meillä on ehkä tuollainen hitaasti jurnuttaen kasvava yksilö. On nyt 1.5 vee niin eihän sitä tiedä innostuuko jossain vaiheessa nopeamminkin kasvamaan. Mutta nyt on syyskesästä asti menty samoilla vaatteilla. Sisävaatekoko pääasiassa tällä hetkellä 74/80. Mutta eipä me vanhemmatkaan mitään pitkiä olla. Mä oon hätinä 160, mies on sentään karvan päälle 170.

Jep. Näimpä. Meillä meni esikoinen kans pitkästi samoissa. Tuon kasvukäyrä on koominen, nätisti menee ku junan vessa sitä samaa miinusta. Ei ainoatakaan sahaavaa liikettä, ei ylös jos ei alaskaan. Hassua sinänsä kun aina puhutaan niistä piikeistä ja muista kasvussa mitä kakkosella taas on, joskaan ei silläkään mitään rajuja

 

[Vastavirran akka]

Mulla tulee Teroista se vitutus ja parisuhdekaaos, ei silleen raskausoloja. Luget huijaa kyllä 100-0.. tekee ’mulle voimakasta väsymystä, aaltoilevaa pahoinvointia ja huimausta oksennukseen asti lopulta, pää on sumea ja sydän hakkaa, unet sekavia ja raskaita. Ja ja ja.
Naisen elämä on. Vaikka toisaalta olishan tähän vaihtoehtokin, pääsis varmaan vähemmällä pskalla. Mutta kun on kova pää niin on kova pää.


Lapsien vaateet. Esikoinen on aina kasvanu hitaasto jurnuttaen. Pienenä mahtui toppahaalaritkin kaks kautta, ei koskaan ollu semmoisia ”lahkeet jäi kesällä lyhyeksi”-pyrähdyksiä. Edelleen on ”lyhyehkö” 10v, 140cm nippanappa. Keskimmäinen taas pyrähtelee ja vaateet jää kittanoiksi. Vaikea siis sanoa millon kukakin pärjää vähemmällä vaihtovälillä, kasvavat niin yksilöllisesti.

Uuh, mitä oireita. Joo ainahan vaihtoehtoja piisaa, mutta ensin pelataan kortit loppuun.

Mulla tuo esikoinen on ollut aina ikäisissään pisimpiä ja toinen pienimpiä. Nyt viisiveenä taitaa olla 110-115cm. Hällä ei hurjaa pysähdystä ole vielä näkynytkään. Niin ne on erilaisia jokahinen vaikka samasta puusta ovatkin. Luonne tuolla nuoremmalla on kyllä äitiltä peritty.

 

[Helena80]

No meillä mies on yli 190 cm ja minä 170 cm, joten lapset varmaan menee mun ohi jossain kohtaa..

 

[Ulkosuomalainen]

Mulla on tytöt kasvaneet aina -2 käyrällä mutta nyt tämä 8kk poika kasvaa aivan hurjaa vauhtia :) 74 cm vatteet alkaa jäämään pieniksi, osa vaatteista nyt jo 80cm. Muutenkin painoa tullut syntymästä lähtien n.1kg per/kk.
Suomesta ostelin vaatteita ajatellen että riittää ekaksi vuodeksi, mutta nyt on joutunut jo ostamaan isompia vaatteita kun tullaan Suomeen vasta toukokuussa.

Pitää toukokuun reissulla kunnolla hamstrata kun mun mielestä vaatteet täällä on hyvin epäkäytännöllisiä ja suhteessa tosi kalliita. Rattaat myös ostoslistalla kun täältä ei saa kunnollisia :banghead:

 

[Suski75]

Esikoinen kasvaa -1,5 käyrällä, ja tämä toinen +1 käyrällä. Samat vanhemmat heillä kuitenkin on.

Minä itse kasvoin ensin yhden vuoden selkeästi käyrien alla ja sen jälkeen vetäisin alle 2-vuotiaiden käyräpaperin ruudukon yläreunasta ulos. Koulussa olin ekalla luokalla pisin tyttö, viidennellä jossain puolivälin alapuolella, ja yläasteella taas luokan pisin tyttö.

Oletan lapsistani tulevan pitkiä, koska vanhempansakin ovat.

 

[Sharmander]

Uuh, mitä oireita. Joo ainahan vaihtoehtoja piisaa, mutta ensin pelataan kortit loppuun.

Mulla tuo esikoinen on ollut aina ikäisissään pisimpiä ja toinen pienimpiä. Nyt viisiveenä taitaa olla 110-115cm. Hällä ei hurjaa pysähdystä ole vielä näkynytkään. Niin ne on erilaisia jokahinen vaikka samasta puusta ovatkin. Luonne tuolla nuoremmalla on kyllä äitiltä peritty.

Juuri näin. Ykkösvaihtoehto ja pelimerkit ny ihan oikealle syylle.

jooo. Mä olen aina pohtinu mikä maailmaa nykysin vaivaa. Jostain syystä tuntuu aina keskustellessani aiheesta, että on tavallaan ennakko-oletus, ja ehdottoman tavoiteltavaa, että lapsien kuuluis olla jotenki pitkiä. Moni jaksaa kehua ja alleviivata silmät loistaen lapsiensa pituutta ja ihmetellä miten pitkiä heistä mahtaakaan tulla aikuisena. Sit taas ”lyhyenä” kasvavien vanhemmat jaksaa surra (enkä puhu oikeasti mistään kasvuhäröstä) kun lapsi ei kasva + 2 käyrillä. Että kamala ku meidän jesse kasvaa plus ykkösellä mut pekkaparka nollakäyrällä. Että ohhohhojjaa ja mikähän mahtaa olla vialla. Mä jaksan aina sanoa et mun vanhemmat on 155 ja 170 ja silti mä ja mun kaks siskoa kasvettiin +1,5 käppyrällä koko lapsuus aina kouluaikoja myötä. Meistä tuli ”vain” 165 senttisiä siitä huolimatta. Yksi sisko jäi 154 senttiin. Mies taas oli varmaan inttiin saakka miinuskäppyräinen mutta hujahti sittemmin. Pieni katsaus omaan nlakorttiin aika usein saattaa selittää monta asiaa.

Koska mitä väliä? Mä olen ainakin elänyt hienon ja naisellisen elämän vaikken oo 180 senttinen. Mun ystävissä on miehiä joista suurin osa on siinä 175 mittaisia eikä 190 senttisiä. Sisko on ”lyhyt” mut ei oo vessansiivooja eikä naimaton vanhapiika. Ärs että mua aina ärsyttää välillä keskustelut näistä

Sitäpaisi kun edelleen ne pitkät saattaa saada lyhyen ja lyhyet vanhemmat pitkän lapsen.. aikuispituudesta jos puhutaan. Ylipäätään. Yhden siskon pojan on nyt aikuisiällä tyttö 166, kaks poikaa 175 ja 172 ja kolmas 185 cm

 

[Suski75]

Kyllä minä pitäisin sitä hyvänä, jos lapseni eivät olisi yhtä pitkiä kuin minä. Minun on jo vaikea löytää kaupoista vaatteita tai mahtua lentokoneeseen.

 

[Helena80]

Mun vanhemmat on 164cm ja 173 cm. Mun sisarukset välillä 150cm - 175cm. Mies on perheessään pisin, muut 170 cm suunnilleen. Ei pituudella ole väliä, elämä voi olla ihan yhtä hyvä kummin vain

 

[Helena80]

Kyllä minä pitäisin sitä hyvänä, jos lapseni eivät olisi yhtä pitkiä kuin minä. Minun on jo vaikea löytää kaupoista vaatteita tai mahtua lentokoneeseen.

Mun miehellä on samat ongelmat. Leffateatterissa ei meinaa jalat mahtua, kun haluaa istua keskellä.

 

[Helena80]

Mun vanhemmat on 164cm ja 173 cm. Mun sisarukset välillä 150cm - 175cm. Mies on perheessään pisin, muut 170 cm suunnilleen. Ei pituudella ole väliä, elämä voi olla ihan yhtä hyvä kummin vain

Tietyissä tilanteissa on hyötyä lyhyydestä ja pituudesta.

 

[Sharmander]

Näin unta että joku tuli kaupassa sanomaan että tiesinhän että FBssä on 43-57v odottajien ryhmä Alko itkettää kun tajusin etten sinne pääse en ehtinyt nähdä unta loppuun. Kaikkee sitä unet näyttää

 

[Yölento]

Minäpä kerron, miksi toivon, että lapseni olisi pidempi kuin minä, olen siis 150+.

Kaupassa menee tovi, kun etsii niitä jakkaroita, joilla ylettää hyllyille. Toki usein pyydän muilta asiakkailta apua, sillä jakkaroita taitaa esimerkiksi tuossa lähikaupassa kaksi kappaletta. Eikä ne hyllyt vielä mitään, mutta se pakasteallas. Kun tahdon sieltä sen pohjimmaisen marjapussin, niin keikun vatsallani siinä pakastealtaan reunalla. Ponkaistessani jaloilla alustasta vauhtia, yletän juuri heilahduksella saamaan haluamani. Jalat eivät yllä samaan aikaan lattialle ja pelkään putoavani päälleni pakastimeen.
Sitten on vielä ne altaat, joiden takana on seinällä pakastekaapit. Olen kömpelö ja kivulias, mutta olen päättäväinen. Jos olette nähneet jonkun kiipeilevän pakastealtaan reunalla, käsi pakastekaapin kalapuikkoja kohti, niin se olen minä tai tyttäreni. Alastulo kalapuikkopaketin kanssa pääsisi jo uutisten loppukevennykseen.

Autoissa ei kaikissa säädöt riitä siihen, että jalat ylettää polkimille tai sitten ylettää, mutta ratti on jo litistämässä tissejä ja yhden auton hylkäsin, kun penkin ollessa edessä, pohkeet eivät mahtuneet mukaan.

Ja vaatteet. Nuorena käytin lasten vaatteita, mutta leveys ei enää riitä. Aika monissa housuissa lahkeessa on jotain hienoja toiminnallisia ominaisuuksia, vetoketjuja, kuminauhoja, naruja, laskoksia, neppareita, nappeja jne. Kun niistä pitäisi lyhentää 10cm niin ei ne enää ole samat housut. Erityisen hankalia ovat sade- ja ulkoiluvaatteet.

Tässä oli Elämäni lyhyenä, osa 1.

 

[Sharmander]

Minäpä kerron, miksi toivon, että lapseni olisi pidempi kuin minä, olen siis 150+.

Kaupassa menee tovi, kun etsii niitä jakkaroita, joilla ylettää hyllyille. Toki usein pyydän muilta asiakkailta apua, sillä jakkaroita taitaa esimerkiksi tuossa lähikaupassa kaksi kappaletta. Eikä ne hyllyt vielä mitään, mutta se pakasteallas. Kun tahdon sieltä sen pohjimmaisen marjapussin, niin keikun vatsallani siinä pakastealtaan reunalla. Ponkaistessani jaloilla alustasta vauhtia, yletän juuri heilahduksella saamaan haluamani. Jalat eivät yllä samaan aikaan lattialle ja pelkään putoavani päälleni pakastimeen.
Sitten on vielä ne altaat, joiden takana on seinällä pakastekaapit. Olen kömpelö ja kivulias, mutta olen päättäväinen. Jos olette nähneet jonkun kiipeilevän pakastealtaan reunalla, käsi pakastekaapin kalapuikkoja kohti, niin se olen minä tai tyttäreni. Alastulo kalapuikkopaketin kanssa pääsisi jo uutisten loppukevennykseen.

Autoissa ei kaikissa säädöt riitä siihen, että jalat ylettää polkimille tai sitten ylettää, mutta ratti on jo litistämässä tissejä ja yhden auton hylkäsin, kun penkin ollessa edessä, pohkeet eivät mahtuneet mukaan.

Ja vaatteet. Nuorena käytin lasten vaatteita, mutta leveys ei enää riitä. Aika monissa housuissa lahkeessa on jotain hienoja toiminnallisia ominaisuuksia, vetoketjuja, kuminauhoja, naruja, laskoksia, neppareita, nappeja jne. Kun niistä pitäisi lyhentää 10cm niin ei ne enää ole samat housut. Erityisen hankalia ovat sade- ja ulkoiluvaatteet.

Tässä oli Elämäni lyhyenä, osa 1.

Tämä on ihan totta. Lähinnä itse tarkoitin sitä, että moni vanhempi puheissaan tavoittelee lapsensa kasvan mieluiten +1 käyrillä tai yli. Kun kuitenkaan mikään käyrä ei ns ole mitenkään viallinen. Mun lapset esim kasvaa -1 -0 käyrillä ja osa ihmettelee et ootteks te muka noin lyhyitä vanhempina

 

[Yölento]

Osa 2

Lyhyenä lentokoneessa. Mahtuu kyllä hyvin istumaan, mutta matkatavarat hyllyllä on teoriassa sula mahdottomuus, mutta sekin on koettuna, kun olen joutunut istumaan varauloskäynnin kohdalla ja ensimmäisessä rivissä. Vaihtoehtona on kiipeillä, pyytää lentoemäntää tai muita matkustajia apuun. Sillä varauloskäyntikerralla olin matkalla tyttäreni 150+cm) kanssa. Sen jälkeen olen keskittynyt istumapaikan valintaan tarkemmin.

Konsertti ilman istumapaikkoja on suunnilleen sama asia kuin kuuntelisi huonoa nauhoitusta radiosta samalla kun joku mukiloi joka suunnasta.
Puolustusvoimien paraatissa näin helikopterit ja kuulin soittokunnan.

Poikani kasvaa nyt - 2 käyrällä pituudessa. Voin jatkaa tätä kirjoitussarjaa, jos joku on vielä sitä mieltä, ettei tarvitse toivoa lapsen olevan normaalimittainen.

 

[Sharmander]

@Vastavirran akka oot mielessä. Mä mietin yöllä tätä valvoessani että nyt jos prkele tää pieleen menee nii jo on **%#^^! Sitten otetaan joku superspurtti kevääseen.