Plussa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja M&S
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä oon kertonu kolmelle lähimmälle kaverille, en ois voinu pitää suutani kiinni asiasta :D Muille ei meinattu kertoa ihan vielä, mutta saa nähdä miten onnistuu..
 
Mä kerron kaikille sitä mukaa kun heitä näen. Niin tein ekassa raskaudessa. Jos jotain tapahtuis, niin mä tarvitsen ymmärillä olevilta ihmisiltä tukea. En halua selvitä yksin..
 
Mä oon tullut hurjan varovaiseks, vaikka järkihän sanoo että ei se suuntaan eikä toiseen tilannetta muuta kertoi tai ei :laughing002
On vaan joutunut kahden pettymyksen jälkeen kuunnella niitä sympatia yrityksiä, niin nyt meinasin ar ultraan saakka malttaa :)
Onneksi mulla on teidät niin joku kenen kanssa jakaa <3
 
Mun puoliso haluis pitää kaikilta salassa, mutta mä olin jo aiemmin kertonut parhaille ystäville, että keväällä yritetään.. No, nyt ne kyselee, että joko olette käyneet klinikalla ja itselläni kun on suuri tarve kertoa, niin olen kolmelle parhaalle ystävälleni kertonut. Kaikki on sellaisia, joille haluisin heti laittaa viestiä, jos olisi jotain häikkää ultrassa tai menisi kesken. Lisäksi puolisollenikin sentäs sopii, että siskolleni saan kertoa kaiken. Sille on lähtenyt testiplussien kuvat välittömästi vahvuuden arviointiin. :p Muille kerrotaan myöhemmin, kattoo nyt olisko se np-ultran vai ar-ultran jälkeen.
 
Mulla tietää miehen lisäksi yksi hyvä ystävä. Hän tiesi marraskuisesta keskenmenneestäkin. Km itse asiassa kerrottiin molempien vanhemmille ja mun siskolle. Kaikki kun tiesivät, että lapsi on tervetullut, niin tuntui luontevalta kertoa. Nyt on tarkoitus vanhemmille ja sisaruksille kertoa ultran jälkeen, ihan sama onko kaikki hyvin vai ei.
 
Pari läheistä kaveria tietää sekä mies kertoi omalle läheiselle kaverilleen. Haluaisin hirveästi kertoa isosiskolle, mutta mies sano ettei muille kerrota ennen np-ultraa. Siinä siis pitäydytään.
 
Yksi ystävä, oli pakko päästä purkamaan tunteita! Ei muut. Ar ultran jälkeen kerrottiin vanhemmille ja sisaruksille viimeeksi ja nyt toiv saadaan tehdä samoin <3 meinaan möläyttää ja tekis mieli kertoo :)
 
Täällä sama että kauheesti tekis mieli kertoa :) äitini odottaa kovasti uutisia, kahdesta keskenmenneestä hän tiesi ja paras ystävä myös.
Tänään yks ystävä vitsaili että tuon kohta töistä vauvan kotiin ( oon töissä tarhatätinä 0-2v ryhmässä), siinä oli vaikea olla hiljaa :D
 
Moi vaan kaikille täältäki!
Meille ois siis tulossa toinen lapsonen lokakuun alussa.
Mejän perheille ja mun parhaalle ystävälle kerrottiin tänään. Oli vaan pakko :D Oon muutenki äitin kans nii paljo tekemisissä ja siltä on hankala salata mitään. Lisäks mun perhe kyllä tiesi että halutaan lapset suht vähällä ikäerolla (esikoinen synt kesällö -13), niin olivat jo hieman uutisia ootelleet.
Me ollaan kyllä onnekkaita, kun melko nopeesti molemmat tärpänneet. Tuntuu aika pahalta, miten näinki pienestä joukosta kuulostaa nii moni joutuneen kokemaan surua. Nyt vaan koitetaan nauttia tästä :love017
 
Oon parille ystävälle kertonut, koska tiesivät yrityksestä ja kertoisin km:stäkin heille. Tuntuisi tosi läheisille hankalalta kertoa keskenmenosta, jos eivät tietäisi raskaudestakaan. Kyllähän ne, jotka aikasin saavat tietää ymmärtävät että riskit on vielä alussa isot.
 
Meillä ei tiedä kuin mies, minä ja te:-) Pakko on päästä tuntemuksiaan jakamaan jonkun vertaisen kanssa. Suurimmalla osalla kavereista kun on lapset tehty jo aikaa sitten ja lisäksi tuo km ei taustalla auta. Siitäkään ei kukaan tiedä, kun sovittiin että kertomisen
Rajana on tuo 12vkoa, mutta 11 vkon jälk. Sitä ei tarvinnut enää tehdä. Riskit on niin suuret, eikä haluais joutua selittelemään. Ja toisaalta ei haluais että isovanhemmat alkais ihan heti hössöttämään. Sitä mietin kovasti, että mitäs sitten jos tulee oikein kunnon oireita jo ennen 12 vkoa töissä, vessassa ravaaminen ja pahoinvointi kun on niin näkyvää..? Milloin ajattelitte kertoa töissä? Mä kyl venytän niin pitkään kuin mahdollista, mutta epäilen kyllä että masu paljastaa jo ennen aikojaa.
 
Mulla on myös pohdinnassa vaatevalinnat töihin, ettei maha niin korostuis. Mulla on kyllä raskauslöllöjä jäänyt edellisestäkin, mutta näkyy se silti, kun se maha kasvaa. :P esikon kohdalla oli tosi vartalonmyötäiset työvaatteet ja siellähän pyöri kamalat juorut lihomisestani ennen kuin julkistin tiedon.

Mahdollisimman pitkään haluaisin asian pitää töissä salassa, mutta näkyy kun näkyy.
 
Mä kerroin vasta äidille, tosi laimee vastaanotto tuli ihan paha mieli :/
Mua vähän jännittää kun alotin vasta viime viikolla uudessa työssä ja olisi viel 3,5kk koeaikaa jäljellä, et miten pomo suhtautuu kun täytyy kertoa jossain vaiheessa..
 
Mä kerroin myös mutsille, joka ei edes onnitellut, sanoi vaan että "noh, mielenkiintoista".

Loukkaannuin, vaikka tiedän että tuo johtuu vain äidin omasta 12 vuoden lapsettomuudesta. Olen siis ainoa lapsi, sain alkuni 7 vuoden koeputkihedelmöitysten tuloksena. Äidillä ollu monia keskenmenoja ja kohdunulkoisia ja tietenkin pelkää pahinta heti. Ehkä ei olis pitäny kertoa, ettei joudu mun puolesta huolehtimaan.
 
Me iloitsemme plussastasi Pelagia, äidit monesti peilaa asioita itsensä kautta ja hän on varmasti sisimmässään iloinen puolestasi mutta omat traumat ja kokemukset painavat. Älä välitä mitä hän sanoo, pienokainen on valinnut teidät, joille hän tulee. Pois turhat negatiivisuudet ja aurinkonpaistetta mielelle.
 
Tuo on kyllä hankalaa, kun ei tiedä minkälaiset reaktiot saa. Esikosta kerrottiin omile vanhemmille vasta rv 13 ja reaktiot oli: "jaa. Milloinkas tämä tapahtuu?" Ei onnitteluja, ei mitään. Joten ihan hyvin ne tympeät kommentit voi ottaa jo tähän rv 5:lle ;)
Ei siis kylläkään ole miehen kanssa vielä puhuttu, että milloin kerrotaan ja kenelle.
 
Kiitos Kisuliini32 :)

Viime raskaudessani äiti oli välinpitämättömän oloinen ekat viisi kuukautta. Sitten se uskalsi luottaa että vauva oikeasti tulee ja muuttui sekopäiseksi mummoksi :D

Mä vaan haluaisin keskenmenoista huolimatta iloita siitä että NYT olen raskaana.
 
Mulla on jo käytössä muutenkin sellaiset vaatteet, joista jo vuosikausia ihmiset on "onnitelleet" töissä. Läskiähän se vaan on keskivartalolihavalla;-) mutta sitten kun se nimenomaan alkaa paisua, ni kyllähän sitä vaikeaa on peitellä - varsinkin jos normaalisti on hoikka ja pitää tiukkoja vaatteita.

Ikävää jos äidit on luoneet pettymyksiä:-( Mullakin on niin suorapuheinen äiti, että oikein innolla odotan, mitä tuo letkauttaa;-) Senkin takia on ihan hyvä elää tässä omassa kuplassaan ajatustensa kanssa - kel onni on se onnen kätkeköö. Vaikka tämä on kyllä maailman ihani asia, minkä haluaisi toisaalta kaikille kuuluttaakin.

Marsku, sulla on kyllä tosi kinkkinen tilanne.. lakihan suojelee kovasti, raskaus/raskauden julkitulo kun ei saa olla syynä työsuhteen päättymiseen. Tiedän yhden tapauksen, jossa tyyppi sai lähteä (työnantajalle ei oltu virallisesti kerrottu vielä) koeaikana ja hyvin varma syy oli tuo. Mutta mitenkäs sen todistat. Toisaalta, mitä aiemmin tuo asian esille, niin silloin se on tuotu työnantajan tietoisuuteen, eikä se voi olla ainakaan syynä ja mm. Jos sen takia on normaalia enemmän saikkuja, on työntekijä vahvoilla, sillä sairastumisella on hyvä syy, jota laki tukee. Lisäksi jos työnantaja tietää, niin se ei voi teetättää mitään sellaista työtä, mikä vaarantaisi lapsen tai työntekijän terveyttä (kuten ei muutenkaan). Kannattaa vaan jatkaa kertomisen jälkeen hyvää työtä, jotta koeaikapurkuun ei tule mitään kiistatonta asiallista perustetta.
 
Mua kanssa jännittää noi työkuviot, mulla on määräaikainen työsuhde alkamassa huhtikuun puolessa välissä ja loppuu viimeistään lokakuun lopussa (tosin laskettu aikahan on lokakuun alussa...). Toisaalta tuntuis hölmöltä kertoa työnantajalle tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä niin epävarmaa jne, ja en nyt kuitenkaan lokakuuhun asti viitsis työttömänäkään istua, just kun oon alalle valmistunut ja pääsis tän sesongin ainakin osittain tekemään töitä.
 
En itse ole kertonut kenellekään muulle kuin miehelleni ja läheiselle ystävälleni, jonka tytön kummi olen.

Tämä ystävä itseasiassa saattoi meidät aikoinaan yhteen. Hänen reaktionsa oli niin hellyyttävä. Syvähuokaus: Oh! Ihanaa! :)

Jotenkin minua ujostuttaa kertoa äidilleni. Hän on toivonut ensimmäistä lastenlasta tosi pitkään ja hän jatkuvasti vihjailee tyyliin: 'Sitten, kun teillä on lapsia niin...' :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top