Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nuu_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Aamulla piti olla punktio. Menin polille jokseenkin epäilevin mielin, tunsin että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Tunne oli oikea. Munasolut ovat itsekseen puhjenneet, todennäköisimmin viime yönä. Toisinsanoen, punktioitavia ei ollu jäljellä yhtään. Lääkäri päätti kuitenkin tehdä inseminaation. Onneksi edes miehen näyte oli priimaa tavaraa.

Olo on jokseenkin lyöty. En jaksa enää tätä. Mistä helvetistä minä saan voimia?
 
Mymme: Pahoitteluni! Itellä on kans tällä hetkellä ihan voimaton olo. Kaikki vituttaa ihan liikaa :/

Omaa:Kävin tänään ultrassa.  Kohdun limakalvo oli vain 6mm, molemmissa munasarjoissa pco. Oikealla puolella kuitenkin yksi johtofolli, mutta sekin oli vain 14mm. Noh ei siinä vielä mitään.Tarkoitushan oli aloittaa Menopurin pistely, mutta eipä sitä nyt sitten aloitettukaan koska ne vaativat jatkuvaa seurantaa (useana pvänä viikossa) ja se on mahdotonta, koska tuo lääkäri tosiaan on tk:ssa ultraamassa vain maanantai iltaisin. Kyllä hän sitten kysyi että olisiko minun sitten mahdollista käydä seurantaultrissa lääkäritalolla. Kysyin sitten että no minkähän hintasta se mahtaa olla niin vastaus oli että alkaen 100 euroa kerta EI VITTU! Siis 100 euroa! Eli jos viikossa pitäisi käydä vaikka kaksi kertaa ultrassa niin se tekisi yhdelle kierrolle hinnaksi 800 euroa plus tietysti ne lääkkeet eli se tekis sitten 1000 euroa/kierto. Sanoin sitten että ei tuu kyllä onnistumaan. Mistä vitusta mä yhtäkkiä tollasen summan repisin. Oli sitten pakko kieltäytyä. Sovittiin sitten, että syön tässä kierrossa Terolutit, että menkat tulis ajallaan ja sitten jatkan Femareilla niin kauan että päästään naistentautien polille jytkympiin hoitoihin. Muistaakseni se jonotusaika polille oli n. puolivuotta joten tässä saa nyt sitten odotella tuonne joulukuulle. Kiitos taas vitusti ylemmät voimat.

Yk 12, Kp 11

 
Voi hitto Mymme ja Mame :(

Mymme, minullehan kävi samalla lailla ekassa punktiossa että olivat jo karanneet...onneksi eivät laskeneet yhdeksi yritykseksi, miten teillä? Saitte kuitenkin kaverit uiskentelemaan, tiiä vaikka tulis sitten kerralla useampi vaavi :) Juu tiedän ei ole helppoa ajatella positiivisesti, kun tuntuu että maailma romahtaa alta, mutta sitä vartenhan me täällä ollaan toisiamme kannustamassa :)

Mame, jaksamista sinulle :(

Tervetuloa Sheidi :)
 
Oon käyny urkkimassa ja lukemassa mut jotenki ei vaan oo löytyny hetkeä / oloa kirjottaa... Blogia suunnittelin päivittäväni vasta perjantaina josko silloinkaan jaksan... On todella v-mäinen olo... Ei voisi vähempää kiinnostaa sotkea noiden helvetin lugejen kanssa, jostain sitä vaan saa tarmoa että ne kaksi kappaletta laittaa silti aamuin ja illoin, vielä kun tämän viikonlopun jaksaisi... Maanantaina pitäisi testata mutta voin sanoa ettei innostusta ja kiinnostusta ole siihenkään, jotenkin tyhjensi niin mielen ja odotuksen ne lääkärin sanat... Tuli olo että miksi se viiminen inssi nyt sit ees tehtiin, vaikka eipä se inssi osuus siinä kyllä paljoa maksanu, vähiten koko projektista...

mist: onnittelut ultrasta :) hyvä että joku edes pääsee täältä pois :D

Tänään kävin piristämässä itteäni parturiopiskelijoiden näpläyksessä, ja kuinka sattuikaan että kaikista lehdistä otin sitten tämän vuoden maaliskuisen (jos oikein muistan) trendi lehden jossa puhutaan lapsettomuudesta. Toinen pari yrittäny yhdeksän vuotta ja vieläkään ei ole tärpännyt, yrittävät edelleen, toinen pari lopetti yrittämästä kun ois pitäny koeputkihedelmöitykseen mennä. Se miten ne puhui asiasta, kirjoitti siis, se miten ne oli vastannu niihin ulkopuolisteen "joo mun tutulla oli sama juttu mut nyt niil on kymmenen lasta" ja siihen "ainahan te voitte adoptoida..." ne kuulosti niiiiin tutuilta, kauhukseni huomasin että edes palasta ei tullut kurkkuun.... Onko mulle tullut nyt sitten se kyyninen vaihe... no ei ole, synnäriä kattelin tossa äsken ja kyllä se parkasu sai kyyneleen silmäkulmaan...

pikkutonttu: ihana anoppi sulla <3

Mymme: :( <3

sheidi: mulla lugeista edellis kierrossa kokemusta löytyy blogista, tässä kierrossa ei väsymystä eikä mitään, mutta todella sotkusta puuhaa... Varsinkin kun kohta kaksi viikkoa kaksi aamulla ja kaksi illalla tulee tunkea... yök.Onko sulla suun kautta otettavia?

mame: voimia sinnekin... jälleen kerran... olis niin hienoa kun oltas miljonäärejä... ottasin ajan jonnei yksityiselle joka nukuttais mut punktioiden yms ajaksi...

Nyt sohvalle ja josko jaksais syvällisemmin perjantaina sitä blogia naputtaa...
 
Huomasin juuri että tuo meikäläisen tickeri kyl valehtelee ja rankasti... se väittää että yritystä on ollut alle 2 vuotta... vaikka se oli syyskuun alkua... täytynee kokeilla päivittää sitä... Rentoutumisviikonloppu hieman kusi sillä olen kipeänä... No tuleepahan maattua :)
 
Heippa, jospa minäkin nyt tänne uskaltautuisin..moneen kysymykseen tarvitsisin vastausta ja muutenkin vertaistuki olisi paikallaan.
Taustaa hieman. Eli lopetin minipillerit marraskuussa 2009,yritystä siis takana aika pitkä tovi ja usko omaan lapseen alkaa hiipua. Aluksi olimme ajatuksella "tulee jos on tullakseen". Kun mitään ei alkanut kuulua vuoden jälkeen, aloimme yrittämään kunnolla ensin kalenterista ovulaatiota seuraten ja sitten ovistikkujen avulla. Joulukuussa 2011 tehtiin sitten päätös,että nyt lähdetään selvittämään mikä mättää kun raskaus ei saa alkuaan. Kunnalliselle puolelle soitin ja pääsin jonoon, arvioivat ajan saapuvan postilaatikosta noin kolmen kuukauden kuluttua. No, ei auttanut kuin odottaa. Yllätyksekseni tein kuitenkin positiivisen raskaustestin maaliskuussa 2012 ja peruin ajan tutkimuksiin.Voi taivas sitä ilon ja onnen määrää! Kävin varhaisultrassakin jossa kaikki oli hyvin,ihana sydän siellä sykki. Kaikki loppui kuitenkin lyhyeen kun 7+4 aloin vuotamaan ja 8+ todettiin keskeytynyt keskenmeno. Lääkkeellinen tyhjennys kotona, mitä en muuten toivo kenellekään! Ja jos joskus vielä joutuisin raskauden keskeytyksen kokemaan, niin tekisin mitä tahansa jotta en joutuisi olemaan silloin kotona niiden kipujen kanssa! Keskeytyksen jälkeen kuukautiset tuli normaalisti neljän viikon päästä ja uutta raskautta alettiin yrittämään samantien. Nyt sitten yritystä takana 2vuotta ja 8kuukautta, keskenmenosta laskettaen viides yritys kerta on lähtenyt käyntiin. Olo on jotenkin turta ja toivo omasta lapsesta alkaa uhkaavasti loppumaan, ajatukset seikkailevat laidasta laitaan. Kertokaas rakkaat kohtalotoverit, mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Pitäisikö taas odottaa vuosi keskenmenosta ennen tutkimuksiin hakeutumista vai mitä tässä pitäisi tehdä?
 
Tervetuloa aava.meri, Ikävää kuulla tuollainen tarina. Vertaistukea täältä ainakin saa, voi vuodattaa tuskansa sydänjuuria myöten...Kannattaisi ehkä kuitenkin kysäistä mitä mieltä lääkärissä ovat, täytyykö odottaa taas vuosi ennen tutkimuksia. Soita vaikka yksityiselle klinikalle ja kysy mielipidettä. Helnkilökohtaista kokemusta ei ole vastaavasta niin en osaa varmaks sanoa miten on käytäntö. Itse kuitenkin kysyisin josko pääsisi tutkimuksiin jo ennen kuin vuosi tulee täyteen.  Minkä ikäisiä olette? Yli 35-v. nainen pääsee jo aikaisemmin tutkimuksiin.

Rankkaahan tämä on, eikä meilläkään suuria toiveita ole annettu omasta lapsesta, mutta loppuun asti on jaksettava yrittää. Tietää sitten ainakin tehneen kaikkensa.

Mukavaa ja aurinkoista syksyä kaikille ihanaisille :) !
 
Hei!

Olen vuosia lukenut eri sivustojen foorumeita ja täällä yhteishenki on niin tsemppaavaa että päätinpä tehdä tunnukset - ensi talvesta tulee rankka, joten tukea tarvitaan kanssasisarilta.

Lyhyt historia: 4 vuotta yritystä, ei plussan plussaa. Takana 4 inseminaatiota, yksi vielä edessä ja sitten siirrytään IVF-jonoon. Minulla pco-tyyppisyyttä, eikä se miehen tavarakaan ihan priimaa ole. Monet itkut ja turhautumiset käyty lävitse, mutta silti joka ikinen kuukausi sitä jaksaa elätellä toivoa - ja pettyä yhä uudestaan.

Kaikista eniten huolestuttaa alati kasvava kateus/viha, joka vaikuttaa jo ystävyyssuhteisiinkin. Hiljalleen kaikki ympäriltä raskautuvat ja jos en pysty käsittelemään tunteitani oikein, niin lopulta jään ihan yksin.  Miten te olette oppineet elämään tunteitenne kanssa ja aidosti iloitsemaan muiden odotuksesta, vai onko täällä muitakin "katkeria ämmiä"?
 
Heippa kaikille,
kirjottelin tänne forumille tuossa reilu vuosi sitten ja viimeisin tekstini päättyi siihen että lääkäri totesi etten voi saada lapsia kovinkaan todennäköisesti edes koeputkihedelmöityksellä.
Sitä mieheni kanssa aikamme surimme ja pääsimme sinnuiksi ajatuksen kanssa ettei meille lasta tule ja otimme viime marraskuussa toisen koiran vähän niinkuin mulle "lohdukkeeksi".

Nyt se vauva on sitten tuloillaan ja ihan LUOMUNA. 
Nyt täytyy vaan pitä kädet kyynärpäitä myöten ristissä että pikkuinen pysyisi mukana loppuun saakka. 
Ihmeitä siis tapahtuu!
Plussatuulia kaikille! 
 
Heips!

Ihan pikaisesti vaan nyt kirjoittelen...

Uusille tervetuloa.

Hietsu: Ihan hirmuisesti onnea ja paljon tarrasukkia matkaan. Muistan sen, kun kirjoittelit viimeksi ja kuinka avuttomalta itsestä tuntui, kun oikein mitään kannustavaa ei osannut sun tilanteeseen enää sanoa. Ihan älyttömän hienoa, että teidän kohdalla se ihme sitten tapahtuikin. emoticon

Muiden kohdalla kyllä parempia kuulumisia olisi mukavampi täältä lukea, mutta minkäs teet, kun tämä on niin hankalaa...! Yritän täältä lähetellä teille lämpimiä voimahaleja vaikka itselläkin on tällä hetkellä jaksaminen aika kortilla.

Surku: Sen verran täytyy kommentoida tohon sun kysymykseen, että eiköhän meillä kaikilla ole välillä huonoja päiviä... Näitäkin tekstejä lukiessa huomaa, kuinka vaikeaa tämä kaikki välillä on. Yksi apu on ollut se, että täällä saa purkaa tuntojaan. Täällä ei tuomita, kun toteaa sen kuinka paljon raivostuttaa helposti raskautuvat vaikka eihän se niiden vika olekaan. Itelle oli tosi kova paikka, kun miehen sisko alkoi odottamaan toista, kun niiden esikoinen oli vasta 4,5 kk. Silloin, kun ollaan tutustuttu, se oli sitä mieltä ettei halua koskaan lapsia. Sitten se alkoi tapailla nykyistä miestään ollessaan vielä toisen kanssa naimisissa ja kihlautuikin julkisesti tämän uuden kanssa ennen kuin ero edellisestä oli selvä. Sitten piti mennä naimisiin ja hankkia talo ja esikoista kun alkoivat odottamaan, totesi tämä rouva, että nythän seuraavaksi kuuluu tehdä lapsi. Tämän toisen kohdalla hän totesi, että ajattelivat nyt hoitaa tämän toisen raskauden alta pois, kun kerran kaksi lasta haluavat. Sellaista... Anteeksi vuodatus. Onneksi osaan nykyään "unohtaa" nämä asiat, koska kyllähän mieheni sisko ja hänen miehensä ovat mukavia eikä ole heidän vikansa, että meillä tämä ei ole onnistunut samanlailla tyyliin "ajateltiin nyt hoitaa tämä asia alta pois".  Mutta hieman toivon, että tämä toinen olisi hieman haastavampi lapsukainen... Hyi mua... emoticon Ja narkkariäideistä, lastensa tappajista jne. ei kannata oikeastaan edes mainita. Niistä ei herää muuta kuin puhdas raivo ja kysymys MIKSI? Kyllä se katkeruus ikävä kyllä välillä yrittää hiipiä esiin. Aina ei vain jaksa ymmärtää miksi jollain raskautuminen onnistuu niin helposti ja joillain taas ei...

ON: Mun osalta tilanne on nyt hieman jumissa. En ole vielä saanut yhteyttä gyneeni. Seuraavan kerran sen pitäisi olla töissä 25.9. Mieskään ei ole vielä päässyt menemään testattavaksi. Voi olla, että se jää sinne muiden tutkimusten aloittelemisen yhteyteen. Jotenkin on vaan niin voimaton olo, mutta eiköhän tilanne helpota, kunhan vaan saisin sen gynen kiinni ja asiat rullaamaan. Tädinkin pitäisi viikonloppuna tulla, jos oikein osaan laskea. Tärppiin en ainakaan jaksa uskoa. Mieskin totesi, että eihän me tällä kierrolla olla oikein edes yritetty. Niin kai sitten...

Hirmuisesti tsemppiä kaikille! Toivotaan, että tuo Hietsun onni leviäisi meihinkin. emoticon
 
Pakko kommentoida ihan heti; Hietsu, ei oi totttaaa??!! Vau!! <3 uusille tervetuloa! kommentoin paremmalla ajalla enemmän.>
 
Kiitos kovasti teille,  lämmittää mieltä kun vielä muistatte. 

Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti ja olinkin siellä 1,5 tuntia. Meillä varjostaa tätä odotusta se, että olen menossa lokakuussa kaularangan leikkausarvioon.
Niin paljon kuin toivommekin että raskaus etenee normaalisti saattaa olla edessä valinta oman terveyden ja lapsen välillä. Kaularangassani on 2 välilevynpullistumaa jotka painavat selkäytimeen eli elän jatkuvat neliraajahalvausriskin kanssa. Raskaus muuttaa tukiangan asentoa väistämättä ja siitä syystä ongelmia saattaa tulla, kun niitä on jo nyt. Luotan kuitenkin siihen että neurokirurgit osaavat arvioida onko leikkaus välttämätön ja mitkä on riskit.
Huomiseksi olen varannut yksityiseltä raskauden todentamisultran ihan sen takia, että saan tietää onko massussa oikeasti ketään ja jos on, onko kaveri oikeassa paikassa. 
Kunnolliset raskausoireet alkoivat viime viikolla, jatkuvaa kuvotusta, satunnaista yökkäilyä ja rinnat on niin kipeät että tekis mieli huutaa välillä.
Keskenmeno kummittelee mielessä ainavaan, mutta mennään päivä kerrallaan ja toivotaan parasta, mitä muutakaan voi. Neuvolatäti sanoi, että ei tämä raskaus ainakaan helpoimman kauttaa mene, mutta pitäisi kuitenkin yrittää nauttia tästä ajasta ja rentoutua.

Isot tsempitykset teille, epätoivon hetkillä kannattaa muistaa että joka päivä tapahtuu ihmeitä.


 
Kuusityttö: Kiitos tsemppaamisesta! :)
Poikanen?: Joo olis kyllä hienoa olla miljonääri. Noh olen ainakin yrittänyt nyt lotota :DD Niin ja se trendi lehden, vai oisko ollu kauneus ja terveys niin se juttu lapsettomuudesta oli jotenkin ihan kakka. Ei se muakaan mitenkään liikuttanut, vaikka yleensä poraan ihan hulluna.
aava.meri: Tervetuloa joukkoon tummaan!
Surku: Tervetuloa joukkoon! Mä ainakin oon ihan rehellisesti ja päin näköä katkera ämmä. :D Enää en ees yritä esittää iloista koska se mun "iloinen" ilme näyttää enemmän joltain psykopaatin ilmeeltä.
Hietsu: Ihana kuulla että olet onnistunut raskautumaan! Toivottavasti teillä menisi kaikki hyvin loppuun asti vaikka nyt selvästi onkin kovasti mutkia tullut matkaan!
Sleepwalker: ÄÄh jaksamista tuohon odotteluun! Ite kanssa tässä nyt tosiaan joudun odottelemaan tammikuulle että tulee kutsua sinne naisten tautien polille jatkohoitoihin. :/

Omaa: En ole hirveesti jaksanut käydä täällä kirjoittelemassa kun ei ole oikeen mitään erityistä minun elämääni kuulunut. Oviksen sain ihme kyllä bongattua ja hyödynsimme sitä ahkerasti kera pre-seedin. Nyt vain toivotaan jälleen kerran parasta ja pelätään pahinta. kp 21, dpo 5.
 
Hietsu: Onneksi olkoon! Sleepwalker: Miten on käynyt, alkoivatko kuukautiset? Toivottavasti eivät! Nyt eletään taas kierron loppuvaihetta ja elättelen (turhia) toiveita. Viimeinen mahdollisuus ennen rankkaa hoitotalvea. Ahdistaa, kun en uskalla puhua miehelle näistä "oireista", hän ei ikinä lähde jossittelemaan koska ei kuulemma halua pettyä. Salaa siis puristelen rintojani ja kyttäilen kropaani hullunlailla saaden jonkinnäköistä tukea muiden käyttäjien kirjoituksista. Vaikka muuten hän on maailman paras aviomies, mutta tämä aihe tuntuu olevan iso tabu meidän taloudessa. Sain kuulla uuden raskausuutisen, ystävä odottaa, ja se ei tuntunut pahalta. Hän oli niin vilpitön ja loi minuun toivoa tsempaten, että hoidot tuottaisivat tulosta ja pian meitä olisi kaksi pallomahaa. Näitä kultaisia on harvassa!
 
Moikka vain kaikki , pitkästä aikaa. 

Täällähän on tapahtunu paljon! Onnea plussanneille ja tervetuloa uusille, toivottavasti ette viivy kauaa tässä ketjussa.

Keväällä kirjoittelin viimeksi ja kerroin pitäväni taukoa koko hommasta, sikäli mikäli se edes on mahdollista. Teitä on kuitenki ollu kova ikävä ja pakko oli kesken tauon tulla lukemaan kuulumisia. 

Meillä ei ole tilanteessa mitään muutoksia ja siis IVF:ää odotellaan. Salaa olen kuitenki kovasti toivonu, että luomuna meitä onnistaiskin kun ollaan "unohdettu" koko yrittäminen. Yhtään kertaa en ole tikuttanu, enkä tikuta ennen kun on taas pakko. Jotenki on olluki paljon helpompi olla, ainaki meidän parisuhteelle on tämä tehny hyvää, kun ei ole nyt semmosta pakkoyrittämistä eikä tarvi päiviä laskea ja sen mukaan touhuilla. Kroppa kuitenki oireilee vieläki noista lähes tauotta vuoden kestäneistä hormonihoidoista, vieläkään ei ole kierto palautunu normaaliksi.

Suosittelen kyllä tämmöstä taukoa varsinki niille, jotka johonkin hoitoon odottaa vuoroaan. Oli sitten mikä hoito tahansa, niin rankkaa se on ja siihen täytyy kerätä rauhassa voimia, ennen ja jälkeen hoitojen. Ja jos ei muuten ole psyykkisesti tarpeeksi rankkaa, niin kyllä ne hormoonimömmöt sekottaa pään, että varmasti tuntuu elämä paskalta ja mieliala suorastaan sukeltaa aallon pohjalle, ja syvälle. Kun pääsee hormooneista ainaki hetkeksi eroon, niin kyllä se elämä hymyilee taas. 

Joku kysyi, miten sitä jaksaa päivästä toiseen ja miten osaa suhtautua "lapsellisiin" ihmisiin ja raskausuutisiin. Siihen ei varmaan kellään ole ratkaisua. Joinaki päivinä paremmin, joinaki huonommin. Joilleki läheisille on ollu vaan helpompi kertoa oma tilanne ja toisille taas en halua sanoa mitään. Joku päivä voin oikeasti olla iloinen ystävän raskaudesta ja toisena päivänä en sitten mitenkään. Ja on vielä niitäkin päiviä kun huomaan olevani juuri se kärttyinen ja katkera lapseton ämmä, joka saa jotain sadistista mielihyvää siitä, että jollain raskaana olevalla tuttavalla on elämä muuten päin peetä. Sitä siis löytää itsestään jatkuvasti uusia piirteitä, eikä aina niin imartelevia. Onneksi (vaikkakaan kenellekään en oikeasti tätä lapsettomuushelvettiä toivoisi) on teitä, jotka ymmärtävät mistä ne tunteet kumpuavat. 

Tsemppiä kaikille taas ja kovasti plussatuulia! Minä palailen uudelleen kun tämä minun tauko on ohi :)
 
Kaksi vuotta yritystä takana, kiukku ja katkeruus ovat laantuneet ja nyt vaan olen. Siis pystyn toimimaan ihan kuin ennenkin, ukolle ostettu lisempää lääkettä ja haaveet jossain tulevaisuudessa jälleen ovat...

aava.meri: tervetuloa mukaan ja niin tiedän tuon kivun lääkkeellisestä tyhjennyksestä... Koskaan ei ole mikään sattunut niin paljon... ja samat kyllä että jos joskus joudun sen kokemaan vielä niin sairaalaan kirjaudun kyllä sisälle...

Surku: tervetuloa myös sinne.Mun katkeruuteen ... en tiedä mikä on auttanut... no mulla nyt hieman eri eli kun on niitä mukuloita jo mutta ei tämän miehen kanssa ... Mutta no se on auttanu jonkun verran kun olen puhunut todella avoimesti ystävien yms kanssa. Kukaan ei kysele eikä tuputa onnen uutisia ja jotenkin onnistun iloitsemaan toisten nyyteistä vaikkakin noin parin päivän viiveellä itken jälleen kun se oma nyytti puuttuu... Jaksamista <3

Hietsu: voi onnenpäivää!!! Ei oo todellista!!! oon niiiiin onnellinen teidän puolesta <3 juuri tällaset auttaa jaksamaan ja yrittämään <3

mame: mitä tämä on?? satuin huomaamaan että sulla tickeri jossa pieni sykerö??? <3 onneksi olkoon!!!

Paljon plussatuulia myös muillekin!!!
 
Poikanen?: Vitsit oot tarkkanäköinen! :)

Kyllä, täällä tehtiin viikonlopun aikana ainakin 8 positiivista raskaustestiä. Kauheita pelkotiloja nyt vaan koko ajan että jotain menee pieleen. En osaa iloita vielä oikein asiasta. Onneksi sain kuitenkin jo parin viikon päähän ajan ultraan. Toivottavasti kaikki olisi silloin hyvin.
 
Heipä hei taas, tällä kertaa makaan täällä sängyssä unettoman yön jälkeen lähes lamaantuneena, silmät itkemisestä turvoksissa ja päänsärkyä potien.

Käytiin siipan kanssa eilen varhaisultrassa yksityisellä kun viikkoja ois kasassa 7+ jotain ja jotta saataisiin tietää mitä tuolla massussa on. 
Kohdusta löytyi kaksi ruskuaispussia ja jotain röpellystä, mutta ei elon merkkejä. Lääkäri ei voinut olla varma onko tuulimuna vaiko keskemennyt raskaus vaiko molemmat.

Mä oon niin lyöty niin kertakaikkisen lyöty.
Pitäisi soittaa naistentautien päivystykseen ja ilmoittaa että tulen huomenna aamulla sinne.... edessä on siis kaavinta. Vaan kun en vaan jotenki pysty soittamaan...
Lääkkeellistä tyhjennystä ei  voida ajatellakaan koska olen niin allerginen kaikille mahdollisille lääkkeille ja jos saan niistä jonkin reaktion, voi siitä mennä mulla henki. 

Mä niin toivon teille parempaa onnea ja pieniä ihmeitä. 
 
Mame: Onnittelut plussasta! Paljon tarrasukkia matkaan.

Surku: Täti tuli... Minkäs teet. Mutta mites siellä?

Goodhope: Kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa. Tsemppiä sinnekin. Toivottavasti ette enää kovin kauaa jotuisi IVF:ää odottamaan. Tai oikeastaan paremminkin plussaa odottamaan.

Poikanen?: Hienoa jos siellä osataan suhtautua odotuksen odotukseen noinkin tyynesti. Voi kun itsekin osaisi vähän ottaa rauhallisemmin. Edes joskus...

Hietsu: Voi ei voi olla totta... Ihan käsittämättömän julmaa, että ensin saa sen plussan ja sitten käy noin. Hirmuisen iso voimahali sinne. En edes väitä osaavani kuvitella miltä susta tuntuu. Jotenkin tilanteestasi tekee vielä julmemman se, että olitte jo käsitelleet sen ettei lasta ehkä tule ja muutenkin sulla noita haasteita tuntuu riittävän. Kovasti voimia!

ON: Ihan lyhyesti todettakoon, että täti tuli ja meni. Eilen sain vihdoin gyneni tavoitettua. Hän lupasi laittaa lähetteen eteenpäin. Eipä tässä siis muuta kuin odotellaan...

 
Tulin tänne vähän katsomaan kuulumisianne - tämä palsta on edelleen minulle tärkeä !

Mame: aivan hurjan hurjan ihana uutinen !!!!!! Oltiin sen verta kauan samoilla palstoilla että miltei kyynel tuli silmään ! Kaikkea hyvää sinulle !!!!!

Tsemppiä kaikille muille, plussatuulia, ja Hietsu - erityisen paljon voimahaleja sinulle !
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top