Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet

Poikanen?: Tsemppiä piikitysten kanssa nepä kai mullakin on kohta edessä... :S
Sleepwalker: Kiitos tsempeistä! Toivottavasti teillekin pian se pikkuinen suotaisiin! Ja elämä kyllä tosiaan sais vähän joskus olla helpompaa...
pikkutonttu: Femareita ei nyt sitten käytetty kuin tämän kerran ja sitten siirrytään piikkeihin. :/ Oli vissiin niin huonot tulokset femareittenkin avulla. Clomeja ei ees koskaan kokeiltu ja niistä ei kyllä mulle varmaan olis ollu sitten niin mitään hyötyä. Huomenna soittelen ultraan aikaa ja sitten selviää taas enemmän, että mitä nyt seuraavaksi tapahtuu.

Omaa: Kp 3 ja menkat loppu. Huomenna soittoa tk:hon että pääsis gynekologiseen ultraan. Vähän taas jännittää....
 
Kuulkaa, ei se piikitys (vatsaan) oo paha juttu! Relax siis! Täällä (edelleen piikkikammoinen) on vetäny jo monta kiertoo Pregnyliä ja Puregonia vatsanahkaan! Joo, ja raskausaikana Klexanea 3kk. Tsemppiä!
 
Neulanpistosepisodin kaikki voi lukea blogista ja kohta myös sellaisen vuodatuksen että... Tai ehkä kirjoitankin vasta huomenna... Tänään siis jo purkitustilanteessa epäilimme että onkohan nyt kaikki kunnossa, tavara näytti "laimealta". Kun sitten inssi koitti niin lääkäri ilmoitti jo sen mitä olimme jo arvelleet, nopeasti liikkuvia kavereita oli 8% kun sitten niitä kahta huonointa eli liikkumattomia yms 80% yhteensä... Päätti kuitenkin nyt vielä yrittää ja sitten että inssi ei meillä enää sitten auta jos ei nyt auta... Eikä auta kuulemma koeputkikaan vaan mikrohoitoihin... No siihenhän ei sitten mennä kun vasta joskus kun lotossa voitetaan... No mies sai clomi kuurin  ja minä siinä sitten hammasta purren mietin että no josko... Tultiin kotiin ja tuntui että jotain tuli ulos, ajattelin että "kavereita", menin vessaan ja pikkuhousunsuojassa verta. Vaihdoin siteen ja siihenkin tuli....Nyt yritän vain hengitellä ja olla rauhallinen vaikkakin ajatuksissa on tällä hetkellä se että olen heittänyt rahaa tuleen... Soitin lääkärille ja hoitaja sanoi että on saattanut käydä joku nirhauma tms ja jos vuoto yltyy niin muutenkin vaikealla mahdollisella alkiolla (jos nyt edes hedelmöittyy) on todella pieni mahdollisuus kiinnittyä kun limakalvot valuvat ulos... Että näin... Yritän jaksaa tästä nyt eteenpäin ja yritän jaksaa huomenissa lukea teidän kuulumisia...
 
Heipähei!

Poikanen?   Voimia ja tsemppiä sinne hirmuisesti! Toivotaan että on jotain harmitonta vuotoa..  

Perhoska ja Pikkutonttu , toivotaan että visiittinne jää lyhyeksi =) Lapsettomuus on kyllä sellanen asia jossa vertaistuki on korvaamatonta. 

omaa:
Ultrassa näkyi möykky joka vastasi viikkoja 6+4 niinkuin pitikin. Pienenpieni sydän sykki sielä selvästi. Kuvakin saatiin möykystä mukaan :D  Voi kun näitä viikkoja voisi nopeuttaa.. 

Jaksamisia kaikille!!  Syksy koittaa ja uudet tuulet puhaltaa.....? 

mist ja matkalainen 7+0
 
Nine: Juu ajattelin ensin aloittaa pyytämällä tutkimuksia keskenmenon syiden selvittelyyn. Ajattelin kysellä ainakin parista paikkaa hintoja yms. Omassa kaupungissa ei tietysti ole joten pakko sitten aina rientää joko Tampereelle tai Turkuun. Josko sitten saisi tukea mahdollisen seuraavan raskauden alkaessa, kun olen lukenut että monilla keskenmenon kokeneilla käytetään napapiikkejä, asperiiniä ja jotain hormoonia raskauden alkaessa. Enkä pois sulje lainkaan jos uutta raskautta ei kuulu esim. jotain keinohedelmöitystäkään, mutta kaikki aikanaan, jahka nyt ensin kuukautisetkin alkasivat keskenmenon jälkeen.

mame: Kuulostaa monimutkaiselta, toivotaan et nyt saatais parempia tuloksia piikkien avulla. Pääsitkös ultraan? Mitä niille kilppariarvoille nyt aijotaan tehdä? Kyllä joskus tuntuu, et on mennyt helvetin vaikeeks lapsien saaminen nykyään. Huh hei!

Poikanen?: Kyllä on kurja tilanne siellä! Ihan hirveän väärin, että näkee kovan työn ja vaivan ja sitten käy noin. Toivotaan silti, et vuoto oli harmitonta ja kiinnittyminen silti tapahtuu! Tsemppiä!

Mist: onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! :)

Täällä on tänään kontroloitu hCG joka oli 22 eli siis kuulemma hyvä, ihmettelen vain miten se ei ollut jo alle 5, kun keskenmenosta on se 3viikkoa. Crp oli onneksi alle 5, joten mahakivut ei ainakaan mihinkään tulehdukseen viittaa. Voikohan ens viikolla jo alkaa kuukautiset jos toi hCG ei ole vielä näysin laskenut. En millään haluis, et kierrot venyy. Tänään kävin myös keskustelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa keskenmenosta, hänen mielestä kaikki kokemani tunteet kuuluvat suremisprosessiini ja surutyö voi viedä pitkän aikaa. Hänen mielestään kärsin myös masennuksesta tai ainakin lievästä. Kai sen niinkin voi sanoa jos kokee vain olevansa helvetin onneton, kun taas outui luopumaan toivosta lapsen saamisesta.
 
Poikanen? Jaksamista ja voimia...kummallekin =/ Ei tässä autanne kuin pitää peukkuja ja ristiä kaikki sormet ja varpaat =)

Katsellaan millainen "visiitti" tästä tulee. Eipä sitä vuosi sittenkään ajatellut, että tästä tällainen taistelu kehkeytyy =/
 
Nine: Niin no eiköhän niihin piikkeihin tosiaan jossakin vaiheessa totu :P
Poikanen?: No olipas köppänen reissu. :/ Toivottavasti nyt kuitenkin kaikki menisi hyvin ja että kyse oli vain nirhaumasta.  Jaksamista <3
mist: Ihania ultrauutisia :)
pikkutonttu: Joo tää lasten yrittäminen käy kyllä työstä! Perjantaina vasta aika lääkärille koskien kilppareita ja vasta ens maanantaina pääsen ultraan. Sitten oon taas asioista vähän viisaampi. Mä voisin veikata että kaikilla pitempään yrittäneillä on jonkinlaista masennusta. Itellä ainakin tuntuu mieliala olevan ihan down.
Perhoska: Tää on kyllä kunnon taistelua tää yrittäminen :/
 
mame: Työstä tämä kyllä käy, vaikka ei tosin kaikilla. :/ Tasan ei käy onnen lahjat. :´(
No onneks sait silti ajat edes suht lähelle niin on jotain mitä odottaa, toivotaan et saat sitten hyviä suunnitelmia ja mikä tärkein onnistuneita tuloksia. Toi on kyl totta, et kaiken maailman tunteita joutuu tän prosessin aikana käymään läpi, huolestuttaa vaan et meneehän tää kaikki ohi ja palaan taas omaks normaaliks ittekseni, vaikka lapsen saaminen kestäisin, en haluis olla näin ahdistunut ja kyyninen loputtomiin ja toisaalta haluisin, et saisin ensin hyvän mielen ja tasapainon ennen uutta plussaa jos tähän mielialaan yhdistettäis uusi raskaus - en halua edes ajatella.
 
pikkutonttu: Mä vähän luulen ettei lapsettomuuden tunteista koskaan pääse lopullisesti eroon ja "normaaliin" olotilaan. Luulen että vaikka joskus lapsen saisinkin niin silti aina esim. vähän ärsyttäis jos joku tuttava tulisi helposti raskaaksi.
 
"huolestuttaa vaan et meneehän tää kaikki ohi ja palaan taas omaks normaaliks ittekseni, vaikka lapsen saaminen kestäisin, en haluis olla näin ahdistunut ja kyyninen loputtomiin ja toisaalta haluisin, et saisin ensin hyvän mielen ja tasapainon ennen uutta plussaa"

Mä olen joutunut toteamaan etten ole palautunut omaksi normaaliksi ittekseni - sikäli mikäli olen koskaan ollutkaan kovin normaali, hahhah... Eipä tälle ahdistuneisuudelle taida tulla loppua ennen kuin raskaudun taas ja saan terveen lapsen. Ja mitä kauemmin siinä kestää, sitä enemmän ahdistaa. Ei mua varmaankaan ahdistaisi jos voisin olla varma siitä että meille vielä lapsilykkyä suodaan, mutta kun tuosta ei voi olla mitenkään varma ja mitä useampi tulokseton kierto keskenmenon jälkeen, sitä pahemmin tuntuu siltä että jokin on pielessä. Tietäisi vaan mikä!

Täti tuli just, aloittaen kierron numero 20 jälkeen keskenmenon. Samaan syssyyn kaveri ilmoitti Facebookissa poikavauvansa syntymästä. Tällä kertaa oli todellisia vaikeuksia kirjoittaa hänelle onnitteluviesti. 
 
Catriona: Voi, helvetti mitä pilaa tämä on, pahoittelut tädistä. Todella epäinhimillisillä kierroilla mennään siellä! Eipä taida olla paluuta entiseen! Sitten kun itsellä on vielä sekin, että vaikka tulinkin uudelleen raskaaksi keskenmenon jälkeen on lopputulos sama vaikka ei ikinä olisi ollut raskaana eli lapseton! Juurikin se, että eihän tässä mitään hätää olisi jos joku voisi varmasti sanoa, että älä huoli saat 100 varmasti vielä lapsen, viimeistään sitten tavalla X, mutta ei kukaan voi sellaista luvata tai nähdä tulevaisuuteen. Monethan silti sanovat, että varmasti saat vielä lapsen johon sanon, ettei sitä voi tietää. Johon yleensä sanotaan, että mulla on sellainen tunne, et kyllä saat. No mitäs helvettiä se auttaa jos jollain on sellainen tunne, että joskus saan vielä lapsen, tuleeko se sillä tunteella sitten?
Niin ja mä olen alkanut estämään facessa niitä joiden päivytykset ärsyttää, en onnittele ihmisiä ellen ole oikeasti onnellinen heidän puolesta. Juurikin viime viikolla miehen pikkuveli, huom. pikkuveli sai esikoisensa en onnitellut facessa, en viestein, en mennyt käymään, viime viikolla esikoiseni piti syntyä, mutta sen sijaan murehdin toisesta keskenmenoani. Aika itsekkääksi tämä kaikki tekee, mutta en aijo sanoa/tehdä mitään mikä itsestäni ei tunnu hyvältä ja nyt ei tunnu. Elämä on, näillä mennään!

Mame: Totta! Kai se on sitä kateutta, en muuta keksi sen olevan. Ennen olin kateellinen jos jollain oli joku upee merkki laukku tai öky auto, nykyään luopuisin laukuista ja autonkin voisin vaihtaa halvempaan jos saisin sen arvokkaimman ja odotetuimman tilalle!

Omaa: Kerroin eilen anopille keskenmenosta, itkin ainakin tunnin ja kerroin mitä kaikkea ajattelen asioista nykyään. Hän oli aivan kauhuissaan ja tarjosi apua mm. tutkimuksien aloittamiseen ja rahoittamiseen niin ja kodin hoitoon jos en jaksa. Lisäksi hän kertoi, että hänelläkin on ollut keskenmeno ennen esikoistaan eli miestäni. No nythän mä kehittelen päässäni ajatusta, että miehen puolelta johtuu nämä meidän ongelmat. Tosin siihen saattaa vaikuttaa, että itse on kuusi lapsisen perheen lapsi ja miehelläni ei ole kuin yksi sisarus. Ihan kauheeta kun mietin, että jos olisin valinnutkin jonkun muun miehen olisiko asiat toisin? Tänään olin ihan varma, että kuukautiset alkoivat, mutta lorahtikin vain valkovuotoa. Toisaalta olisi helpotus kun alkaisivat niin saisi tälle asialle pisteen. Nyt on menossa kp 23 keskeytyksestä laskettuna.
 
Catriona: Mun yks tuttava kans just toissapäivänä sai pojan. En ole vieläkään saanut aikaseks onnitella kun en vaan pysty.
pikkutonttu: Kiva kun sulla on noin mukava anoppi! :) Mun anoppi kovasti oottais kans että saadaan perheenlisäystä mutta en oo rohjennut kertoa näistä vaikeuksista. Oma äiti onneks tietää ja kyselee aina vointia ja hoitojen etenemistä.

Omaa:Tänään siis kävin siellä työterveydessä niiden kilpirauhasarvojen takia. Lääkäri oli vähän sellainen hipahtava vanha mies, mutta ihan ylimukava ja asianosaava. :) Hän sanoi vaan, että tässä vaiheessa ei  tehdä kilppareilleni yhtään mitään. Arvoni ovat kuulemma niin siinä normaalinrajoilla kuitenkin että mitään lääkityksiä tai hoitoja ei tarvitse aloittaa. Oireitakaan kun ei ole ja kilpirauhaset ovat aivan normaalin kokoiset ja kivuttomat. Kahden kuukauden päästä sitten pitää mennä taas seurantakokeisiin. Toivottavasti silloin kilppariarvoni olisivat hieman nousseet. Ilmeisesti hypertyreoosia aletaan hoitamaan vasta siinä vaiheessa kun ths arvo on jotain 0,01 tienoilla. Sitten muita juttuja. Meillä alkoi taas seksikalenterin noudatus eli nyt elämme 5 päivän selibaattivaihetta. Mies jo tuossa vieressä tuskaili että miksi en eilen asiasta muistuttanut että olisi vielä voinut illalla jotain tehdäkin :D Raukka. Pistin tänään myös tilaukseen Pre-Seed liukkaria. Ilmeisesti aika moni on onnistunut senkin avulla raskautumaan. Kokeillaampa siis sitäkin. Maanantaina sitten olisi luvassa gyneultra-aika. Huii sitten kai aloitetaan ne piikittelyt.Yk 12, Kp 8
 
Varoitus omanapaisuudesta..
Tänään oli viimeinen kontrollikäynti ennen punktioo. Vasemmalla puolen 4 follia, oikealla puolella ei yhtään. Ovat jääneet matkasta alkumetreillä :(
Takki on tyhjä. Tiedän, että se yksikin riittää. Mutta, ahdistaa. Ei auta kuin toivoa, että noista neljästä saadaan edes yksi solu ja se yksi alkio, joka tarttuisi tiukasti kiinni.
Palailen linjoille kunhan saan koottua taas itseni.

-Mymme, kp? Yk 68-
 
Heipä hei! Ehdin jo tunkee tonne kolmosta yrittävien ketjuun.. Mutta tän ketjun pikasilmäilyllä taidankin tuntea oloni kotoisammaks täällä.. 

Elikäs täältä ilmoittautuu 26v mamma, lapset: poika 5/09 ja tyttö 7/11. Kärsimme sekundaarisesta lapsettomuudesta, ensimmäistä lasta yritettiin miltei kaksi vuotta ja toista lasta reilu vuosi, ehkäisy ei siis ole ollut lainkaan käytössä sitten lokakuun 2006. Tutkimuksissa emme ole käyneet ja lapset ovat saaneet alkunsa luomusti. Nyt tietysti harmittaa, että kynnys tutkimuksiin oli aikoinaan liian suuri, nythän sinne ei sitten enää pääse.. (toki yksityiselle pääsis, mutta ei tässä taloustilanteessa!)

Kolmas on nyt ollut haaveissa siitä kun kuukautiset palasivat kuopuksen jälkeen, kolmonen ei näytä tulevan sen helpommin kuin edellisetkään.. Juurikin odottelen yk6 alkavaksi. Tässä kierrossa oli ensimmäistä kertaa lugesteron lääkitys (jonka sain tk-lääkäriltä! kierron tueksi), eilen otin viimeiset lääkkeet kun tänä aamuna r-testi nega (ylläriylläri). Onko täällä kenelläkään mulla lugesteronia käytössä?

Hirmusti ja sydämeni pohjasta toivon, että kaikki pitkään toiveilleet pääsisivät plussaamaan.. ja PIAN! :)


 
Tervetuloa Sheidi! Kiva kuulla, että teillä on kaksi luomutärppiä, vaikkakin ovat antaneet odotuttaa itseään! Se antaa toivoa tähän ikuisuusprojektiin kakkosen yrityksessä. Ekahan meilläkin tuli luomuna parin vuoden jälkeen, tokaa onkin kohta 3v yritetty. Tokaa yritetty neljällä inssilläkin tuloksetta. Hoidot sitten lokakuussa jatkuvat. Tuttavallani, joka myös pitkään yrittänyt, todettiin joku tukos (tmv. en tunne termejä) toisessa munatorvessa (todettiin aukiolotutkimuksessa), jonka vuoksi tärppi ei ole ollut mahdollinen lainkaan niinä kuukausina, jolloin munis on tukkoiselta puolelta kypsynyt. Eli tuollainenkin syy voi kaiketi pienentää tärppimahiksia ja pidentää yritysaikaa. Ootko Sheidi ajatellut tutkimuksia? Tosin oot 3kympin paremmalla puolella vielä, joten iän puolesta ei niin hoppu ole. :)
 
Jaaha, tuo "Alias ei ole valittu" -nimimerkki näyttää kummittelevan munkin nimimerkissä, huuh. Täällä siis Nine.
 
Mymme: Toivottavasti siellä nyt olisi tosiaan edes se yksi sitkeä kaveri josta raskaus saisi alkunsa :) Kovasti tsemppiä!
Sheidi: Tervetuloa! Itellä ei mitään kokemusta lugeista.

Omaa: Kp 9 ja eipä tänne juuri mitään uutta. Maanantaina sitten ultraan. Jotenkin pitkästä aikaa jopa toiveikas olo, että tää vois olla se meidän kierto! :)
 
Nine, kyllä mä lähtisin tutkimuksiin välittömästi jos taloustilanne sen sallis.. Nyt vaan ei kuitenkaan auta kuin toivoa ja odottaa. Viime kierrossa multa löydettiin kysta vasemman munasarjan sisältä, silloin naistenpolilla gynelle kerroin meidän historiaa, niin arveli, että ainakin on häikkää mulla ovuloinnissa tai just et olis toinen rööri tukossa.. :P Harmillisen kauan olette tekin yrittäneet kakkosta.. Se on rankkaa.. 
 
Mulla oli Sheidi kans Luget tukemassa loppukiertoa, käytössä 6kk. Eipä niistä jäänyt käteen muutakun ällö sotku, siis sottaavaa puuhaa :/.
 
Heheh, mä oon ihmetelly ku jotn ketjuja netistä lukenu, et miten kaikki valittaa niistä tulevaa sotkua? :D En mä oo vielä ainakaan mitään sotkua saanu niillä aikaseks, ha! :D Ja mullakin nää luget kokeilussa, mitään vajaatoimintaa ei oo tutkittu eikä todettu.. Mut gyne epäili,  et saattas olla, ni hain sit omalta lääkäriltä. Joka tosin ei tienny MITÄÄN näistä hormoneista, ensin kirjotti mulle clomireseptin.. :O Jouduin sit useampaan otteeseen hälle selventää millaista lääkettä oon hakemassa ja loppuviimein itse päätinkin lääkkeen.. Hohoh mitä touhua tk:ssa.. :P Onneks olen vähän ite opiskellu näitä juttuja tässä vuosien varrella (sattuneesta syystä), olin aikas paljon tietoisempi näistä kuin tk lekuri! 
 
Takaisin
Top