Heips!
Ihan pikaisesti vaan nyt kirjoittelen...
Uusille tervetuloa.
Hietsu: Ihan hirmuisesti onnea ja paljon tarrasukkia matkaan. Muistan sen, kun kirjoittelit viimeksi ja kuinka avuttomalta itsestä tuntui, kun oikein mitään kannustavaa ei osannut sun tilanteeseen enää sanoa. Ihan älyttömän hienoa, että teidän kohdalla se ihme sitten tapahtuikin.
Muiden kohdalla kyllä parempia kuulumisia olisi mukavampi täältä lukea, mutta minkäs teet, kun tämä on niin hankalaa...! Yritän täältä lähetellä teille lämpimiä voimahaleja vaikka itselläkin on tällä hetkellä jaksaminen aika kortilla.
Surku: Sen verran täytyy kommentoida tohon sun kysymykseen, että eiköhän meillä kaikilla ole välillä huonoja päiviä... Näitäkin tekstejä lukiessa huomaa, kuinka vaikeaa tämä kaikki välillä on. Yksi apu on ollut se, että täällä saa purkaa tuntojaan. Täällä ei tuomita, kun toteaa sen kuinka paljon raivostuttaa helposti raskautuvat vaikka eihän se niiden vika olekaan. Itelle oli tosi kova paikka, kun miehen sisko alkoi odottamaan toista, kun niiden esikoinen oli vasta 4,5 kk. Silloin, kun ollaan tutustuttu, se oli sitä mieltä ettei halua koskaan lapsia. Sitten se alkoi tapailla nykyistä miestään ollessaan vielä toisen kanssa naimisissa ja kihlautuikin julkisesti tämän uuden kanssa ennen kuin ero edellisestä oli selvä. Sitten piti mennä naimisiin ja hankkia talo ja esikoista kun alkoivat odottamaan, totesi tämä rouva, että nythän seuraavaksi kuuluu tehdä lapsi. Tämän toisen kohdalla hän totesi, että ajattelivat nyt hoitaa tämän toisen raskauden alta pois, kun kerran kaksi lasta haluavat. Sellaista... Anteeksi vuodatus. Onneksi osaan nykyään "unohtaa" nämä asiat, koska kyllähän mieheni sisko ja hänen miehensä ovat mukavia eikä ole heidän vikansa, että meillä tämä ei ole onnistunut samanlailla tyyliin "ajateltiin nyt hoitaa tämä asia alta pois". Mutta hieman toivon, että tämä toinen olisi hieman haastavampi lapsukainen... Hyi mua...

Ja narkkariäideistä, lastensa tappajista jne. ei kannata oikeastaan edes mainita. Niistä ei herää muuta kuin puhdas raivo ja kysymys MIKSI? Kyllä se katkeruus ikävä kyllä välillä yrittää hiipiä esiin. Aina ei vain jaksa ymmärtää miksi jollain raskautuminen onnistuu niin helposti ja joillain taas ei...
ON: Mun osalta tilanne on nyt hieman jumissa. En ole vielä saanut yhteyttä gyneeni. Seuraavan kerran sen pitäisi olla töissä 25.9. Mieskään ei ole vielä päässyt menemään testattavaksi. Voi olla, että se jää sinne muiden tutkimusten aloittelemisen yhteyteen. Jotenkin on vaan niin voimaton olo, mutta eiköhän tilanne helpota, kunhan vaan saisin sen gynen kiinni ja asiat rullaamaan. Tädinkin pitäisi viikonloppuna tulla, jos oikein osaan laskea. Tärppiin en ainakaan jaksa uskoa. Mieskin totesi, että eihän me tällä kierrolla olla oikein edes yritetty. Niin kai sitten...
Hirmuisesti tsemppiä kaikille! Toivotaan, että tuo Hietsun onni leviäisi meihinkin.
