Tällä on nyt yk 11 käynnissä ja kp 7. Turhauttaa ja huolestuttaa! Lopetin pillerit elokuussa 2013 ja ensin kierrot olivat kaikkea mahdolista 30 - 85 päivän välillä. Joulukuussa kävin gynekologilla. Siellä otettiin prolaktiini- ja kilpirauhaskokeet sekä ultrattiin munasarjat. Noiden testien mukaan kaikki pitäisi olla kunnossa, mutta plussaa ei vain kuulu. Tammikuun paikkeilla kierrot tasaantuivat 28 - 30 päivää ja ajattelin, että jospa tulisin raskaaksi pian. Nyt on kierto ollut puoli vuotta tuon 28-30 päivää, eikä plussaa näy eikä kuulu.
Ostimme avuksi Conceive Plus -liukuvoidetta, jota käytämme nyt kolmatta kiertoa. Ovulaatiotestejä en ole koskaan kokeillut, en tiedä pitäisikö edes? En haluaisi tehdä tästä mitään vauvatekolaboratoriota. Mitä hyötyä ovistesteistä edes olisi, jos seksiäkin on miltei joka päivä?
Yritystä tulee kohta vuosi täyteen ja kohta pitäisi miettiä, mitä tässä halutaan. Kuinka pitkälle haluamme mennä yrityksessä saada lapsi? On niin epäonnistunut olo ja kenellekään ei voi puhua. Ystäviä ei ole, enkä halua rasittaa miestäkään pohdinnoillani ja tuntemuksillani.
Minä täytän tänä vuonna 29 vuotta ja mieheni on 32 vuotias, joten ei tässä ihan teinejä enää olla. Yhdessä on oltu kymmenen vuotta. Takaraivossa vaan on välillä ajatus, että olisiko pitänyt yrittää lasta aiemmin, jos tämä on näin vaikeaa? Jos olisin tullut heti yrityksestä raskaaksi, meillä olisi jo lapsi. Vaikealta tuntui myös todeta, että meille ei tule tänäkään vuonna lasta. Kuinka ihanaa olisi ollut kertoa miehelle "syntymäpäivälahjaksi" raskausuutinen, mutta ei - eipä tietenkään.
Nyt olen siinä iässä, että raskausuutisia tulee joka tuutista. Omassa työyksikössäni on ollut pelkästään tänä vuonna viisi vauvauutista. Näiden lisäksi lukuisia muista vauvauutisia. On jo vaikea onnitella raskauden johdosta, kun itsellä ei onnistu ei sitten millään. Itku ei ole kaukana, kun joku työkaveri vielä heittää vitsillä, että minunkin pitää hankkiutua raskaaksi, kun kaikki muutkin ovat. Niinpä niin, hahahah, ihan kuin ei olisi yritetty.
Niin paljon mielessä, yritän vaan olla ajattelematta mitään...