Moikka kaikki ihanaiset!
Ja ihan alkuun, kiitos kaikille täti onnitteluista
Olen taas pitänyt itseni niin pirskatin kiireisenä että kohta kolkuttelee burn outti ovella. No ei kai mutta jooh, olen aloittanut kaikkien kolmen koiran kanssa uuden harrastuksen mikä vie enemmän ja vähemmän aikaa viikosta, jolloin myöskin mun ajatukset ja innostus pysyvät jossain muualla kun alkaneessa IVFssä. Tänään tuli pitkästä aikaa eka ns. vitutus/romahdus vai mikä lienee.. tosiaan sunnuntaina alkoi Synarelan sumutus ja yöt ovat menneet, miten sanoisi, todella oudosti :D Herään yhtäkkiä siihen että mun silmät ovat auki, unet ovat mitä ihmeellisimpiä ja sitten vielä se paskin.. mua kutittaa joka hemmetin paikasta. Ja tästä se mun itutus alkoi kun tänään tajusin että olen allerginen sillekkin perkulen lääkkeelle! Heti kun asiat alkoi edes vähän luistamaan jne niin eiköhän joku paska tule senkin rikkomaan. Joo siis tosiaan kädet, vatsa ja kainalot on täynnä nokkosihottuman tyyppistä ihottumaa ja kutisee niin perhanasti. Ja nyt illalla kun testasin niin alkoi 10 min lääkkeen oton jälkeen
Mulla on atooppinen iho ja välillä on ihottumaa ihan muutenkin, joten siksi en kiinnittänyt tähänkään ennen huomiota kunnes tänään töissä noi ihottumat paukahti yllättäin ni osasin yhdistää..
No nyt on vaihtoehtoina lopettaa lääke ja seuraavasta vuodosta alotettas lyhyellä kaavalla tai sitten vaan kärsin. Soitto polilta tuli pahimpaan mahdolliseen aikaan ja olin huonossa paikassa joten monet asiat jäi kysymättä, sanoin jo etten jätä tätä hoitoa kesken mutta kun en ehtinyt enempiä kysellä jäi mietityttämään että jos se nyt alotetaan tästä vuodosta niin aikataulu ei muuttuisi juurikaan mutta jos vasta seuraavan vuodon jälkeen niin siirtyisi melkein parilla kuukaudella ja silloin kannattaisi jo odottaa uuden vuoden alkuun että pääsee kasvattamaan kelan lääkekattoa. Mä oon nyt saanut ajatukset kasaan ja henkisesti valmistautunut tuleviin koitoksiin, joten en suostunut muuttamaan lääkitystä ja siirtämään tätä taas kauemmas. Se on jo niiiin lähellä!
Sleepwalker: Joko sun piikityksen alkoivat? Kuten täällä jo todella moni on sanonut, niin täällä ollaan sitä varten, että tuetaan toisiamme niin hyvässä kuin pahassa. Itsekin saat asioihin eri näkökulmat kun vaan uskallat avautua. Noin rankkojen juttujen tukiana on vaikeaa ja onkin tärkeää, että siinä missä pidät huolta muista, sinun pitää pitää huolta myös itsestäsi. Ei jaksa tukea, jos ei itse saa tukea. Ja jos tämä on se väylä missä pystyt avautumaan niin siitä vaan, olemme ainoastaan iloisia siitä luottamuksesta :) Mulla on taas tullut myös sellasia ajatuksia, että onko musta sittenkään äidiksi ja mikä kamalinta, on myös käynyt mielessä se, että haluanko edes lapsia tai tykkäänkö edes lapsista
On hassua kokea noita fiiliksiä kun työskentelen lasten kanssa 8 tuntia päivässä ja käyn itse läpi tällaista kriisiä mutta kaikkea sitä tuleekin mieleen. Sen kyllä myönnän että työajan ulkopuolella en jaksa vieraita lapsia lainkaan ja suoraan töistä tehty kauppareissu menee ihan ketuiks jos on joku väsynyt ja nälkänen tenava raahattu kauppaa
No, ihminen mäkin olen mutta olen lähes varma että rakastan lapsia
Mitä noihin sun siskon lapsiin tulee, niin vaikka veljenpoikani onkin maailman ihaniin ja rakkain vauva niin kyllä aika tunneskaalaa käydään läpi kun heillä olen kylässä ja äh, ei tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. Nyt kun ollaan niin lähellä sitä kauan pelättyä/odotettua/jännitettyä loppukoitosta niin meinaa kyllä mennä jarrut päälle, nyt tämä on totisinta totta ja mitä jos ei tämäkään toimi.. Ja vielä noihin sinun kissavanhuksiin, kyllä sä sen vaan sitten tiedät sydämessä kun heidän aikansa on lähteä. Uskoa mua. Jaksamista ja tsemppiä ystävä
jaica: En edes tiedä mitä sulle sanoa.. Elät vaikeita aikoja ja tämäkin sonta tippui sinulle aivan liian väärään aikaan ja se on todella epäreilua. Olet vahva nainen ja tiedän, että tiedät sydämessäsi oikeat valinnat ja päätökset sitten kun niiden aika on. tsemppiä ja jaksamista. Kiva lukea kuitenkin mukavista vauvakuulumisistasikin, yritä nyt nauttia raskaudestasi niin paljon kuin vain voit.
Gatusa: Sulla on aivan huikeat viikot meneillään!
Muista nyt ystävä hyvä levätä tarpeeksi sitten, enää ei ole pitkä matka :) Käykö muuten sun perhe täältä Suomesta koskaan siellä tai kuinka usein te vierailette täällä?
Ajna: Jee, ihanaa että säkin olet tullut järkiisi!
Ja anteeksi hiljaiseloni, on tehnyt ihan hyvää elää välillä ihan oikeetakin elämää, varsinkin kun hoidot ovat päällä. En olisi uskonut pystyväni siihenkään. Nyt sulle ihan mielettömästi plussatuulia ja parhainta onnea
Olet ihana.
Eetuha: Onneksi teillä on kaikki hyvin. On se asukki jo muutamat kerrat peläyttänyt tempuilla, tulossa vissiin oikea Eemeli
Sissi: Ihana, kiitos plussatuulistasi, eivät vain ole saapuneet vielä perille vaikka ei välimatkakaan pitäisi kovin ylivoimainen olla
Miten olet voinut? Missä viikoilla nyt mennään..?
Toivottavasti nyt sain ainakin lähes kaikki huomioitua..? Oli vähän tullut tätä tekstiä tänne.. :D